Kamerakielto

STT 29.8.

Kajaanissa Hauholan koulu kielsi tänä syksynä toisten oppilaiden ja opettajien kuvaamisen ja äänittämisen koulualueella, ellei se liity koulutyöhön. Kielto kirjattiin koulun järjestyssääntöihin.

"Aloite asiasta tuli opettajilta. Haluamme näin ennaltaehkäistä netissä tapahtuvaa kiusaamista", kertoo rehtori Arto Koskivirta.

Aika vaikeata on. Tiettyjen yksityiskohtaisten sääntöjen kirjaaminen järjestyssääntöön on turhaa, koska sääntöjen noudattamista ei voida valvoa kunnolla.

Nettikiusaamisen käsittely koulussa on äärimmäisen hankalaa, koska kiusaaminen suoritetaan vapaa-ajalla kaikenmaailman irc-gallerioiden ja keskustelufoorumeiden kautta.

Nettietikettiä pitäisi opettaa jatkuvasti tietotekniikkaopetuksen ohessa.

Koulussani aloitettiin tänä vuonna KiVa koulu projekti, jonka avulla kokemusten perusteella on saatu ns. perinteistä kiusaamista vähennettyä selvästi. Mielenkiintoista on nähdä, kuinka juuri nettikiusaaminen saadaan nivottua tähän ohjelmaan.

Ehkä se kotoa käsin suoritettu nettikiusaaminen taitaa sittenkin olla jo poliisiasia, koulun mahdollisuudet asian selvittelyssä ovat aika pienet.

OAJ: Koulut eivät voi kuitenkaan estää kuvaamista kouluissa kokonaan. Koulu on julkinen paikka, jossa laki sallii kuvaamisen.

Yllä oleva tuskin tarkoittaa sitä, että oppilaat saaavat huseerata kännykkäkameroineen miten tahansa. Tunneilla ei tietenkään saa käyttää kännykkää tai kameraa. Välituntikäytöllä on puolensa ja puolensa. Ajatellaanpa vaikka pikkuoppilasta, joka soittaa vanhemmilleen varmistaakseen hammaslääkäriaikansa.

Tässäkin asiassa yleinen järjenkäyttö ja harkinta lienee paikallaan. Koulu ei kuitenkaan ole vankila.

Rasistiopettajia?

Yle 27.8.

Suomessa kuusi vuotta asunut 22-vuotias Najma Abdirahman nyökkää heti, kun häneltä kysyy, onko suomalaisessa koulussa rasismia tai opettajilla ennakkoluuloja. Abdirahmanin mukaan esimerkiksi kiusaamistapauksissa opettajat usein syyttävät heti maahanmuuttajaa ja suomalainen kiusaaja pääsee pälkähästä.

Lisäksi opettajat usein vähättelevät eivätkä kannusta maahanmuuttajia.

- Joillekin lapsille opettaja on esimerkiksi sanonut, että heidän ei kannata haaveilla lääkärin urasta, sillä sinähän olet maahanmuuttaja. "Ei sinulla pitäisi olla sellaisia odotuksia tulevaisuudesta", opettaja saattaa sanoa, Abdirahman kertoo.

Uskon kyllä, että opettajakin voi harjoittaa tahatonta rasismia. Usein opettajan tarkoitus ei ole rasistinen, mutta oppilas voi kokea opettajan toiminnan rasistisena.

Otan esimerkin:

Opetan isossa koulussa Vantaalla. Koulussamme on monia somalialaisia oppilaita, useimmat heistä ovat jo syntyneet Suomessa. Välitunnilla he erottuvat paremmin kuin muut oppilaat, ja silloin tulee tarkemmin seurattua heidän toimintojaan. Olenko minä silloin rasisti?

Pääkaupunkiseudulla on jo totuttu ulkomaalaistaustaisiin oppilaisiin. Koulumme joka luokassa heitä on jo muutama, ja yhteiseloon ollaan jo totuttu.

Mutta maahanmuuttajalapsen, kuten muidenkaan, pääkoppaan on mahdotonta tunkeutua. Lapsen ja nuoren kokemusmaailma on aina erilainen. Koskaan ei voi olla aivan varma, mitä joku toinen ajattelee toisen sinänsä aivan harmittomista, jopa kannustavista sanomisista.

Ongelma on monien maahanmuuttajataustaisten lasten kielitaitokin. Suomea eivät kaikki hallitse riittävästi, ja helposti syntyy väärinkäsityksiä.

Suomalaisessa koululaitoksessa panostetaan voimakkaasti maahanmuutajataustaisiin oppilaisiin. He saavat paljon enemmän yksilöllistä tukea ja huomiota kuin muut lapset. Heitä kannustetaan enemmän kuin muita.

Esimerkiksi juuri somalialaiset saavat suomi kakkoskielenä opetusta, somalian kielen opetusta ja islamin opetusta, ja monelle annetaan vielä lisäksi tukitunteja. Asenne opettajilla on pikemminkin suojeleva kuin rasistinen.

Rasismi ja ennakkoluulot ovat kaksi eri asiaa. Ihmisten ennakkoluuloista on vaikea päästä eroon, opettajienkin. Opettajat onneksi pitävät ennakkoluulonsa päässään, kaikkea ei tarvitse tuoda julki.

Najma Abdirahmanin lääkäriesimerkkiä on vaikea uskoa. Opettajat saattavat sanoa mitä tahansa, eri asia on, onko niin oikeasti sanottu.

Kuinka leivotaan hyviä ylioppilaita?

HS 25.8.

Ylioppilaskirjoituksissa parhaiten menestyneet lukiot eivät olekaan niin hyviä, kun arvosanojen arvioinnissa otetaan huomioon oppilaan aiempi peruskoulumenestys ja perhetausta. Valtaosa parhaiten menestyneitä lukioista putoaa silloin keskinkertaisten joukkoon. Tämä käy ilmi Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen ekonomistin Tanja Kirjavaisen lukioiden tehokkuutta tarkastelevasta väitöskirjasta.

Tärkein yksittäinen tekijä, joka selittää opiskelijoiden menestystä ylioppilaskirjoituksissa, on väitöskirjan mukaan oppilaan peruskoulumenestys. Myös perhetaustalla ja vanhempien koulutuksella on voimakas vaikutus, mikä tuntuu aiemmassakin koulumenestyksessä.

Tanja Kirjavainen pääsi samaan loppupäätelmään, joka on aina kaikille opettajille ollut itsestään selvää.

Sykkeihin ja muihin ns. huippulukioihin pyritään korkeilla keskiarvoilla, ja oppilaat ovat huippumotivoituneita opiskelemaan. Tulos on silloin lähes aina jo etukäteen taattu.

Olen itse aina huumorimielessä sanonut, että ns. huippulukion opettaja vaikka "räkisi tunneilla ajankulukseen kattoon, eikä opettaisi juuri mitään, niin siinä sitä samalla laudatureja leivotaan".

Ne parhaat lukiot ovat aivan toisenlaisia. Vantaalta lopetettiin muutama vuosi sitten lukio, johon pääsi myös "alemman kerrroksen väkeä" eli oppilaita, joilla oli matala keskiarvo peruskoulun päästötodistuksessa. Heistä leivottiin kunnon ylioppilaita hyvillä arvosanoilla.

Tämä lukio ei heilunut rankinglistojen kärkipäässä, vaikka tehty tulos oli huippuluokkaa.

Koulujen vertailu ylipäätään on lähes turhaa. Oleellista on aina oppilaiden lähtötaso.