Lisää rahaa köyhien alueiden kouluille?

HS-STT 22.11.

Sdp ohjaisi lähiökouluille isommat määrärahat

Pääoppositiopuolue Sdp tasoittaisi koulujen välisiä tasoeroja ohjaamalla köyhien alueiden kouluille muita enemmän varoja.

Varapuheenjohtaja Ilkka Kantolan mukaan näin voitaisiin pienentää haasteellisemmissa oloissa toimivien koulujen opetusryhmiä ja lisätä opetuksen tukipalveluita.

Turun Sanomat uutisoi eilen, että opettajat ovat alkaneet hylkiä pienituloisten alueiden kouluja. Syynä on turhautuminen rahapulaan, kun esimerkiksi erityisopetuksen tarvetta olisi paljon, mutta sen järjestämiseen ei riitä rahaa.

Positiivista diskriminaatiota on harrastettu ainakin Helsingissä ja Vantaalla (heikommassa asemassa olevien ryhmien tai alueiden tukemista). Koulumaailmassa se tarkoittaa, että tietyille kouluille suunnataan rahaa per oppilas enemmän kuin muiden koulujen oppilaille.

Rahoilla voidaan pienentää luokkia, perustaa erityisryhmiä tai palkata tukityövoimaa. Voidaan satsata opetusmateriaaliin tai perustaa vaikkapa kerhoja. Helsingissä ko. rahoja saa neljännes kouluista, koulut saavat itse päättää, mihin rahat kohdennetaan.

Olen kutsunut itseäni lähiökoulun opettajaksi. Olen opettanut vain lähiöissä, Hiekkaharjussa ja Malminkartanossa kummassakin pari vuotta, ja 26 vuotta Pähkinärinteessä. Minä en pidä lähiöitä sen huonompina alueina kuin muitakaan asuinpaikkoja.

Viitisentoista vuotta sitten tutkittiin lasten ja nuorten elinoloja asuinalueiden mukaan. Pikkukaupunkien ja lähiöiden lapset ja nuoret olivat tyytyväisempiä kuin suurten asutuskeskusten tai maaseudun lapset ja nuoret. Lähiöissä kaikki on lähellä, koulut, harrastukset ja kaverit.

Koulujen oppimistuloksia seurataan ja kouluterveyskyselyjä tehdään. Pyritään olemaan ajan tasalla, vaikka ne Makekot ja Allut ovat opettajille melko työläitä tehdä. (Makeko on matikan ja Allu äidinkielen tasotesti.)

Olisi oikein kiva tietää, kuinka isoja määrärahoja SDP olisi valmis siirtämään köyhien alueiden kouluille. Helsingissä kohdentaminen on helpompaa, koska asuinalueet erottuvat sosioekonomisesti, vrt. Myllypuro vs. Kruununhaka. Vantaa ei ole ääripäiden kaupunki.

Yksi määräävä tekijä lisärahojen kohdentamiseen on maahanmuuttajien määrä. Vantaallakin maahanmuuttajat alkavat kasautua samoille alueille. Joillakin kouluilla on hyvä "maahanmuuttajamaine". Perheet muuttavat mielellään sellaisten koulujen lähettyville, koska maahanmuuttajien ongelmiin näissä kouluissa pureudutaan hyvin.

Toinen määrävä tekijä on erityisoppilaiden määrä, koska erityisopetus on selvästi kalliimpaa kuin yleisopetus.

Minä pidän itsestään selvänä, että heikommassa asemassa olevia ryhmiä tai alueita pitää tukea. Se on yksi keino yhteiskuntamme kahtiajaon, jota on vauhdilla paraikaa tapahtumassa, jarruttamiseen.

On aivan luonnollista, että opettajat voivat vaihtaa koulua, jos resursseja asioiden parantamiseksi ei ole riittävästi. Kyse ei ole hylkimisestä, vaan opettajien turhautumisesta tai väsymisestä.

Onneksi Suomen koulujen erot ovat kansainvälisesti ajatellen pieniä. Perussyy siihen on korkeatasoinen opettajienkoulutus, joka vetää edelleen motivoituneita nuoria opiskelemaan opettajiksi.

Olen nähnyt joskus kalvoja, joissa esiteltiin Vantaan alakoulujen oppimistuloksia. Myös sosiekonomisesti heikompien alueiden koulut pärjäsivät, suuria heittelyjä koulujen välillä ei ollut. Niin sen pitääkin olla.