Opetussuunnitelmat opettajien käsikirjaksi

HS 15.1.2023 Klikkaa suuremmaksi

Nopea aamupostaus...

Kerrassaan erinomainen kirjoitus Johannes Kellomäeltä aamun Hesarissa. Olen opettanut putkeen kohta 43 vuotta eli lähes koko peruskouluajan, yhdyn täysin Kellomäen ajatuksiin. 

Lukekaa Kellomäen mielipidekirjoitus huolella.

Opetussuunnitelmaleikin on syytä loppua. 

On siirryttävä asialliseen ja luettavaan valtakunnalliseen opetussuunnitelmaan, joka toimii opettajien käsikirjana. Sellainen on ollutkin, peruskoulun ensimmäinen OPS, kaksi valkoista kirjaa, joista oikeasti oli apua opettajan työssä. Ensimmäinen oli yleinen ja toinen oppiainekohtainen osa. Mikä hienointa, niistä huokui peruskoulun henki. Valkoinen POPS oli edistyksellisempi monessakin suhteessa kuin sen seuraajat. Sääli, että heitin kirjat pois siivoushulluudessani.

Järjettömyyden huippu oli koulukohtaiset OPS:t, kun joka koulu rustasi omansa. Tuli sutta ja sekundaa, kaiken maailman ohuita tai paksuja monistenippuja. Jotkut koulut tekivät vain yhden A-nelosen, läpi meni.

Sen jälkeen tehtiin aluekohtaiset OPS:t, hulluina siirrettiin oppikirjojen sisältöjä OPS:iin. Olin tuolloin alueen fysiikan ja kemian ryhmässä. Määrittelimme esim. vitosen ja kasin tavoitteet. Kysyimme viattomasti, että mitä tehdään, jos oppilas ei saavuta vitosen tavoitteita. Tyynesti vetäjä totesi, että teette tavoitteet sellaisiksi, että kaikki saavuttavat ne. Joka kohtaan vitosen tavoitteiksi laitoimme on tutustunut, mikä käytännössä merkitsi, että oppilas on ollut oppitunneilla paikalla. Esim. mittaamiseen laitettiin, että oppilas on tutustunut erilaisiin mittaamiseen tarkoitettuihin välineisiin kuten viivoittimeen.

Vuosien saatossa opettajille on sälytetty järjetön määrä turhaa ja ylimääräistä työtä, mikä tietenkin on häirinnyt opettajien perustyötä eli opettamista, kasvattamista sekä oppilaan kohtaamista myös yksilönä.

Sosiaalinen aspekti, eli luokka ryhmänä on käytännössä unohdettu, kun olemme siirtyneet

joissain paikoin suuriin ryhmiin. Harvoin kuulee enää puhuttavan luokkahengestä. Kiva oppituntien ulkopuolinen toiminta kuten koulun kerhotoiminta on jäänyt monessa koulussa unholaan. Kaikki opettajat eivät enää jaksa tehdä säännöllisesti opintoretkiäkään.

Jossain vaiheessa arviointi meni määrällisesti äärimmäisyyksiin. Oppilasta arvioitiin monesta kulmasta suurennuslasilla, opettajaa arvioitiin, rehtoria arvioitiin, kaikkea liikkuvaa arvioitiin ikään kuin arviointi olisi ollut peruskoulun ydinasia.

Opetushallitus, naiivista ruususen unesta on herättävä ja äkkiä tai muuten hukka perii.