Minä kotitalousopettajana

Sisustus Tyylipuu, hyvin varusteltu kotitalousluokka

Vaikka olen opettanut peruskoulussa 36-vuotta, nyt olin sormi suussa, koska piti opettaa eilen sekä tänään kotitaloutta.

Kotitalous on tullut ryminällä valinnaisaineena myös alakouluihin. Hyvin moni oppilas valitsi juuri kotitalouden. Yläkoulussa kotitalous on hyvin suosittu oppiaine. 

Alakouluissa ei ole varsinaisia kotitalousluokkia, ja silti työskentelytapojen pitäisi olla toiminnallisia ja osallistavia. Voi olla, että materiaalia tunteja varten on jossain, mutta en ole missään sitä nähnyt. 

Taas kerran on hosuttu. 

Oppiaine on tullut kouluun, vaikka opettajia ei ole koulutettu sen opettamista varten. Varmaan monella kuudennen luokan opettajalla on ollut ihmettelemistä myös, kun ruotsin kielen opetusta aikaistettiin vuodella.

Olen aina olettanut, että opettajien pitää tietää jotakin opetettavasta oppiaineesta. Pelkkä luuranko ei riitä, vaan aina tarvitaan myös lihaa luiden ympärille.

Sijaisen pitää taipua nopeasti moneen. 

Ensimmäisenä päivänä koulun kaikki luokat olivat varattuja, ja jouduin koulun ruokalaan. Pidin kuvataidepainoitteisen kotitaloustunnin.

Toisena päivänä pääsin luokkaan, jossa onneksi oli tietokone älytauluineen. 

Päivän Iltalehdessä oli mielenkiintoinen artikkeli sokerista, joka on länsimaisen ihmisen terveydelle vaarallisin ravintoaine, todellinen myrkky liikaa nautittuna. Googlaamalla IltaSanomista löytyi hieno piilosokeriartikkeli. Oppilaiden kanssa oli hauska arvuutella, kuinka monta sokeripalaa päivässä menee vahingossa suuhun. Keskusteltavaa riitti.

Päätin siltä istumalta, että lopetan rusinoiden ja myslipatukoiden syömisen. Makeaa chilikastiketta en enää desitolkulla makaroonilaatikkoon tunge.

Edu.fi -sivustolta löysin sentään kotitalouden tavoitteita ja hienon kaavakuvan, joka ei ainakaan minulle kovin paljon kerro. En oikein tajunnut, miten olisin harjoitellut oppilaiden kanssa, jotta he olisivat kehittyneet oppijoina. Luokille 3.-6. alaotsikko on Minä kodissa.

Eduvantaa.fi -sivustolta löytyy jotain sisällöstäkin, Kotitalouden valinnaiset tunnit alakoulussa.

Mutta olisi hyvä, että joku taho tekisi selkeän kotitalouden opettajanoppaan, josta oppisisällöt löytyisivät laajemmin, ja jonka mukaan opetus voisi edetä järjestelmällisesti. Nyt tuntuu siltä, että alakoulun kotitalouden eväät ovat melko köykäiset.

Innokkaat vantaalaiset alakoulun kotitaloutta opettavat opettajat, löysin yhden asiaan liittyvän koulutuksen eduvantaa.fi -sivuilta, Kotitaloutta alakouluihin - vinkkejä valinnaiskurssien suunnitteluun ja sisältöihin. Koulutus pidetään 27.3.2017, joten hyvin kerkiää vielä ilmoittautua.

* * * 

Valistuneet lukijani ovatkin huomanneet, että www.properuskoulu.net -osoite ei enää toimi, mikä on todella ikävää. Osoite siirrettiin Googlelta paikkaan, jota he eivät mielettömän kyselyrupeaman jälkeenkään pystyneet selvittämään. En voinut uusia osoitetta.

Properuskoulun osoite on nyt: properuskoulu.blogspot.fi. Ainakin se on ilmainen ja huoleton. Jopa niin huoleton, että kuoltuani blogini sentään jää eloon.

Googlen linkit hävisivät tyystin, ja blogini sisäiset linkit pitää laittaa uusiksi. Mieletön homma.

Pisa-parrat pärisee

Kuva: Yle

6.12. Yle

Uudet Pisa-tulokset: Suomen tytöt maailman toiseksi parhaita, vaikka ei edes huvita

Missään muualla tyttöjen ja poikien ero ei ole näin näkyvä kuin Suomessa. Pojat hakeutuvat tekniikan ja tieteen aloille, vaikka tytöt olisivat heitä parempia. Alueelliset erot ovat huomattavia.

Tästä on kyse. Klikkaa kuvaa, niin näet paremmin.

Uudet luonnontieteiden Pisa-tulokset putkahtivat itsenäisyyspäivän kunniaksi.

Kun käyriä katsoo, huomio kiintyy vuoteen 2006. Koko 2000-luvun alku oli hienoa nousua, sitten alkaa osaamisen persliuku.

Hyvin oleellista kaikissa Pisa-käppyröissä on Suomen suunta, eivät niinkään pisteet tai sijoitukset.

Mitä teimme eri tavalla 2000-luvun alussa kuin nyt? Vai pitäisikö meidän kysyä, mitä koulua ympäröivässä yhteiskunnassa on oikein tapahtunut?

Nyt julkistetussa Pisa-tutkimuksessa tutkittiin 15-vuotiaita koululaisia. Viime viikolla julkistettiin kansainvälinen TIMMS-tutkimus, jossa tutkittiin 10-vuotiaita koululaisia matematiikan osaamisessa.

Suomi on kohta matematiikan osaamisen rupusakkia (Properuskoulu 29.11.2016)

Molemmissa tutkimuksissa käyrät sojottavat huolestuttavasti alaspäin. 

Luonnontieteissä olemme edelleen molemmissa tutkimuksissa kärjen tuntumassa, mutta matematiikka huolestuttaa. Matematiikassa olemme lähempänä kehittyneiden maiden rupusakkia kuin kärkeä.

Koulu ei ole yhteiskunnasta erillinen saareke, vaan tietenkin koulun ulkopuolella tapahtuvat muutokset tai murrokset vaikuttavat kouluun. 


1. Koulun ulkopuoliset tekijät

Suomessa perhetaustan merkitys lasten oppimistulosten kannalta on korostunut. Vanhempien koulutustausta määrää lasten koulumenestystä. 

Yhteiskunta on kaksinapaistunut, sosiaalinen segregaatio on kasvanut. Syrjäytyminen ja köyhyys ovat alkaneet periytyä.

Alueelliset erot ovat kasvaneet. Kaupungeissa pärjätään paremmin kuin maalla. 

Pisa-tuloksissa tuli esiin alueellisia eroja. Länsi-Suomen oppilaiden pitäisi opiskella ylimääräisen vuoden verran saadakseen Helsingin ja Uudenmaan oppilaiden tason kiinni. Itä-Suomi pärjäsi vain Länsi-Suomea paremmin. (Yle 6.12.)

Vuoden ero on huima.

Peruskoulu ei enää pysty tasamaan oppilaan taustasta johtuvia oppimisen eroja.

Hämmästyttävintä on, että osa pojista on pudonnut oppimisen kyydistä.

Missään muualla tyttöjen ja poikien ero ei ole näin näkyvä kuin Suomessa. (Yle 6.12.)

On selvää, että jatkuva koulun kurjistaminen, kun kouluilta on viety resursseja, on vaikuttanut oppimistuloksiin.

OAJ:n mielestä nyt punnitaankin, hylkääkö Suomi lopullisesti koulutuksellisen tasa-arvon. Koulutuksen voimavarat ja laatu riippuvat liiaksi kuntapäättäjistä ja kuntien vaihtelevista taloustilanteista. Esimerkiksi opetuksen ja ohjauksen määrä vaihtelee suuresti kunnasta toiseen. (OAJ 6.12.)

2. Koulun sisäiset tekijät

Koulu on ollut jatkuvassa muutoksessa. Joskus on tuntunut siltä, että kellään ei ole ollut näkemystä, mihin suuntaan koulua viedään. Vauhti on ollut kovaa. Hosutaan tai tehdään hätäratkaisuja.

Oppiminen vaatii rauhaa.

Jopa opettajien täydennyskoulutus on lähes täysin laiminlyöty. 

Luokista on tehty hyvin heterogeenisiä, kun siirryttiin inkluusioon. Käytännössä luokan- ja aineenopettajat on jätetty yksin. Luokkiin ei tullutkaan erityisopettajia tai koulunkäyntiavustajia kuten kauniisti annettiin ymmärtää.

Erityisopettajien taakka on suuri, koska harvoissa jäljellä olevissa erityisluokissa on oppilaita, joiden paikka olisi sairaalakoulussa.

Paine laaja-alaiseen erityisopetukseen on kasvanut, koska normiluokkiin sijoitetut erityisoppilaat ja maahanmuuttajataustaiset oppilaat täyttävät laaja-alaisten erityisopettajien ryhmät lähes tyystin. Perinteiset lukihäiriöoppilaat tai lievistä matematiikan oppimisvaikeuksista kärsivät oppilaat eivät aina mahdukaan pienryhmäopetukseen.

OAJ on jo aiemmin kritisoinut ns. kolmiportaisen tuen toimivuutta ja valitettavasti epäilyt näyttävät pitävän paikkansa. Tuen tarpeessa olevat oppilaat eivät saa riittävää tukea, kuten erityisopetusta. Tilannetta pahentaa se, että on sattumanvaraista, kuka tukea saa. Samalla tilanteesta kärsii myös ryhmän muiden oppilaiden eli suuren enemmistön opiskelu. Totta kai tämä näkyy oppimistuloksissa. (OAJ 6.12.)

Hosuminen näkyy myös siinä, että peruskoulussa ei aina jakseta keskittyä perusasioihin kunnolla, mikä näkyy hyvin matematiikan oppimistulosten laskussa.

Onko valinnanvapaus ulotettu liian nuoriin oppilaisiin, alakouluun? Pienet oppilaat vaativat selkeän ja turvallisen oppimisympäristön ja oppimisen tahdin. Kaiken pitää olla selkeää.

Heikkojen osaajien määrä on kasvanut rajusti. Hätkähdyttää, vaikka opettajille asia on ollut selviö.

Tutkija Jouni Vettenranta pitää huolestuttavana myös sitä, että heikkojen osaajien määrä on lähes kolminkertaistunut. Vuonna 2006 heikosti pärjäsi neljä prosenttia Pisa-tutkimukseen osallistuneista suomalaisnuorista. Nyt heikosti pärjäävien osuus on lähes 12 prosenttia. Heitä on edelleen vähemmän kuin OECD-maissa keskimäärin, mutta havainto herättää silti kysymyksiä siitä, mistä kehitys johtuu. (OAJ 6.12.)

Onko peruskoulun vaatimustaso perusasioiden suhteen laskenut? Eikö heikkojen määrän pitänyt laskea, kun siirryttiin kolmiportaiseen tukeen?

Vai kertooko heikkojen osaajien raju kasvu pikemminkin enemmän yhteiskunnan kuin koulun muutoksista?

Moni kokenut opettaja allekirjoittaa apulaisrehtori Jukka Väisäsen ajatukset, kun hän Helsingin Sanomissa pohti matematiikan osaamisen tason pudotusta.

”Suurimpana muutoksena on pitkäjännitteisen ahkeruuden vähentyminen. Nykyään ei jakseta enää yhtä sinnikkäästi yrittää oppia. Se näkyy kyllä läpi koko yhteiskunnan, että halutaan tuloksia nopeasti ilman sinnikästä työtä”, Väisänen sanoo." (HS 29.11.2016)

Hyvin huolestuttavaa on, että valtaosa heikoista osaajista on poikia.

Mitä me teemme pojille?