14.9. Lea Tornberg / Facebook
Monenlaista nähneenä ja monien erilaisten opettajien kanssa keskustelleensa toivon näkeväni arvioinnissa lähivuosina sellaisen muutoksen, että oppilaiden arviointia vähennetään ja siirretään siitä painopistettä opettajuuden arviointiin.
OPSin perusteella olisi hyvä laatia opettajakohtainen pedagogisen osaamisen "asteikko" vaikka 1-10. Palkitseminen siten, että tiettyjen tasojen saavuttaminen toisi tietyn palkankorotuksen. Ideologisesti sama, mikä oppilaillakin toimii parhaiten: "Mieluummin aasille porkkana kuin keppi".
Henkilökohtaisesti en näe opettajien palkkarakennetta kouluttautumiseen kannustavana. Onko palvelusvuosilisä edelleen perustelluin palkan nousun peruste muuttuvassa maailmassa?
Rehtori Mikko Jordmanin perustamassa Facebook-ryhmässä SOKF käydään silloin tällöin mielenkiintoisia koulaiheisia keskusteluja. Facebookin ongelma on, että usein keskustelut lähtevät rönsyilemään aiheesta.
Osallistuin vahvasti Lea Tornbergin aloittamaan ketjuun, jossa käsitellään herkkää aihetta, oppilaiden arviointia vähennetään ja siirretään siitä painopistettä opettajuuden arviointiin.
Tornberg esittää, että OPSin perusteella olisi hyvä laatia opettajakohtainen pedagogisen osaamisen "asteikko" vaikka 1-10. Palkitseminen siten, että tiettyjen tasojen saavuttaminen toisi tietyn palkankorotuksen.
Suomalaiset opettajat ovat hyvin koulutettuja, mikä on taannut meille hyvää ja tasalaatuista opetusta. Suomessa opettajankoulutukseen on edelleen kova tunku ja opettajan ammattia arvostetaan toisin kuin monessa Suomen verrokkimaassa.
Opettajien arviointi, varsinkin jos se liitetään opettajien palkkaukseen, tuottaisi opettajien välistä kateutta ja kyräilyä sekä kilpailua. Opettajien väliselle yhteistyölle kilpailu olisi turmiollista. Oppilaiden oppimistulokset laskisivat.
Maissa, joissa opettajia arvioidaan kovasti, oppimistulokset ovat laskeneet kovasti. Ruotsi ja Yhdysvallat painivat oppimisen mutasarjoissa, oppimistulokset ovat kehitysmaaluokkaa.
Ylipäätään asiantuntija-ammattien kuten opettajien arviointi on ongelmallista.
Kuka sen ylipäätään voi tehdä? Oppilaat? Vanhemmat? Rehtori? Kunnan kouluvirasto? Vai ostetut koulun ulkopuoliset tahot, kalliit konsultit?
Miten arviointi voitaisiin tehdä? Tulisiko arvioitsijat luokkiin? Arvioitaisiinko oppimistuloksia?
Mitä pedagoginen osaaminen on? Miten se määriteltäisiin?
Pitää muistaa, että jokainen opettaja arvioi koko ajan omaa työtään tavalla tai toisella. Ja opettajille voidaan antaa palautetta monin asiallisin tavoin.
Mitä pedagoginen osaaminen on? Miten se määriteltäisiin?
Pitää muistaa, että jokainen opettaja arvioi koko ajan omaa työtään tavalla tai toisella. Ja opettajille voidaan antaa palautetta monin asiallisin tavoin.
Jos opettajat rankattaisiin pedagogisen osaamiseen mukaan asteikolle 1-10, miltä tuntuisi olla asteikon häntäpään maikka?
Jos asteikon kärkipään maikkoja palkittaisiin, annettaisiinko häntäpään maikoille potkut? Yhdysvalloissa heikkojen oppimistulosten perusteella voidaan lopettaa jopa kokonaisia kouluja.
Kaikille opettajille pitäisi antaa porkkanaa.
Suomalaiset opettajat ovat kansainvälisesti ajatellen alipalkattuja. Palkkoja pitäisi nostaa roimasti, mikä ikävä kyllä Suomen nykyisessä taloudellisessa tilanteessa on mahdotonta. Pitää odottaa kärsivällisesti parempia aikoja. Minä odotin niitä parempia aikoja 36 vuotta.
Opettajien palkkausjärjestelmää kyllä pitäisi kehittää. Uskon, että tulevaisuudessa opettajilla on kokonaispalkkaus, kaikki opettajan työ tulisi näkyväksi. Myös opettajaryhmien välisiä palkkaeroja olisi pienennettävä.
Thonberg kysyy, Onko palvelusvuosilisä edelleen perustelluin palkan nousun peruste muuttuvassa maailmassa?
On.
On selvää, että kokenut opettaja on keskinmäärin osaavampi kuin aloitteleva opettaja.
Kun verrataan suomalaisten opettajien loppupalkkoja muiden vastaavien maiden opettajien loppupalkkoihin, niin huomaamme, että olemme uponneet suohon. Palkkakehitys on hyvin pientä.
Jos opettaja ei pärjää luokassa, häntä pitää tukea, ei rankaista. Opettajaa ei saa jättää yksin luokkaansa.
1. Opettajien täydennyskoulutusta pitäisi lisätä huomattavasti.
Nyt sitä ei ole juuri ollenkaan.
Kaukana ovat ajat, kun opettajia lähetettiin esim. Heinolaan saamaan täydennyskoulutusta viikon kursseille. Vantaalta pääsi mukaan aika harvoin. Kursseille pääseminen vaati aktiivisuutta, onneksi pääsin Heinolaan ainakin kolme-neljä kertaa erilaisille kursseille. Omaan kouluun tultiin voimaantuneena intoa puhkuen pää uusia ideoita täynnä.
Monesta pikkukunnasta kaikki opettajat lähetettiin säännöllisesti täydennyskoulutukseen.
2. Epävarmoille opettajille pitäisi antaa tukea, tutor-ohjantaa.
Tuki voi olla yksilöllistä tai ryhmätukea.
Urani alkuvaiheessa uusille opettajille annettiin ryhmätukea. Kouluissa kiersi kokenut asiaan koulutettu opettaja, joka piti ryhmälle keskustelunomaisia tunteja.
3. Rehtorit pitäisi päästää ulos kammioistaan tukemaan opettajiaan myös pedagogisesti, esim. luokkiin auttamaan opettajia, jos heillä on vaikeuksia.
Nyt rehtoreille on sysätty aivan liikaa hallinnollisia tehtäviä.
Tekstit
Ruotsissahan opettajan ammatti on, paremmasta palkkauksesta huolimatta, menettänyt kiinnostavuutensa dramaattisesti. Opettajakoulutukseen hakeutuvat pääsääntöisesti ne jotka eivät muualle pääse. Syyt tiedämnme niitä tässä kirjoittamattakin.
VastaaPoistaMeillä ollaan kovasti vähentämässä uuden opsin myötä opettajan pedagogista autonomiaa.
On opettajia jotka eivät koe tätä "loikkaa", monien muiden loikkien ohella, hyvään opettajuuteen kannustavana.
Ajatusta suomalaisesta akateemisesta, itseohjautuvasta ja aktiivisesta vaikuttajaopettajasta ollaan hautaamassa.
Opettajat halutaan laittaa ruotuun palvelemaan ajan jatkuvasti muuttuvia tarpeita. Sitä kutsutaan tietenkin aina "oppilaan eduksi."
Koulutoimen ja opetushallituksen virkamieskunta säkenöi ja ideoi konferensseissaan ja seminaareissaan ja kutsuu sitten ei-autonomisiksi koulutettavat ja johdateltavat opettajat näitä pedagogisia lelujaan toteuttamaan. Palkinnoksi heitä, siis meitä, kutsutaan muutosopettajiksi, innovaattoreiksi suorastaan. Etujoukko. Muistuu mieleen 70-luku. Aho. Pirkkala. No, ehkei sentään...??
Ajatus ja luottamus että opettaja kehittää itse opettajuuttaan ja on oman työnsä paras asiantuntija yhdessä ( ! ) oppilaittensa kanssa, ohitetaan liian usein. Halutaan ajatella että opettaja ajattelee ensi sijaisesti omaa etuaan kaikessa. Tai että virkamieskunta sen oppilaan edun tunnistaa paremmin.
Jos tähän nyt jo tapahtuvaan peruskoulun autonomian alasajoon liitettäisiin vielä opettajien työn palkkaan sidottu arviointi, niin Ruotsin tietä mennään varmasti:
opettajuus kiinnostaa enää vain pahnan pohjimmaisia.
Länsi-Euroopan alipalkatuin opettakunta vielä kilpailemaan niistä muutamasta tonnista ( = pitkän matkan bussinkuljettajan palkka) niin kouluissa tulee kyllä varmasti tilaa toteuttaa ideavirkamiesten ja "koulutuskeskustelijoiden" visioita, kun opettajat tilataan aina maanantaisin Barona Oy:n vuokratyövoiman välityspalvelusta tai ehkä jopa suoraan Baltiasta.
Ruotsissa on alueita, joille on todella vaikea saada opettajia ja sen vuoksi palkka voi olla korkea. Mutta keskimäärin se on vähän Suomea alhaisempi. Henkilökohtaisesta palkasta seuraa se, että opettajat alkavat koulushoppailemaan eli palkan vuoksi siirrytään naapurikuntaan. EI EI JA EI! Minusta pitää säilyttää luottamus opettajaan sekä sama palkka samasta työstä. Ruotsissa yhdenvertaisuus toistuu lähes jokaisessa uutislähetyksessä, mutta koulusta se puuttuu. Ja syynä ovat juuri henkilökohtainen palkka (-> eriarvoistaa opettajia) sekä huono opettajan työn arvostus. Palasin juuri Suomeen vakavia allergisia oireita ruotsalaisesta koulusta saaneena. Nautin Suomessa siitä ilmapiiristä, joka täällä vallitsee.
VastaaPoista