Vantaan perusopetuksen AVS-happening

Kuvassa Vantaan kaupungin perusopetuksen johtaja Ilkka Kalo avaa Uomarinteen koululla opettajien VESO-päivän lauantaina 11.1.

Vantaan perusopetuksen AVS-happening - arvot, visio ja stategia 

Vantaalaiset opettajat osallistuvat AVS-suunnitteluun kahtena perättäisenä lauantaina seitsemässä eri ryhmässä. Mukana on myös vanhempien edustajia sekä koulujen oppilaskuntien edustajia.

Perusopetuksen tulevan AVS:n pohjana tulee olemaan kaupungin yleinen visio ja arvot.

Vantaan visio ilmaisee tulevaisuuden tahtotilan vuonna 2025:

Vakavarainen Vantaa on kansainvälinen kestävän kasvun keskus, jossa kaupunkia ja pal- velujen laatua kehitetään yhdessä asukkaiden kanssa. Vantaa on asukkaille turvallinen kotikaupunki, yrityksille Suomen paras kumppani ja työntekijöille maan parhaiten johdettu kaupunki.

Vantaan arvot:

Innovatiivisuus

Innovatiivisuus on kykyä tuottaa Vantaalle uusia hyödyllisiä muutoksia ja toimia suunnannäyttäjänä sekä rohkeutta etsiä uusia entistä parempia tapoja järjestää palveluja kuntalaisen hyväksi.

Kestävä kehitys

Kestävä kehitys on hyvien elinmahdollisuuksien turvaamista nykyisille ja tuleville sukupolville. Ratkaisuissa ja päätöksenteossa huomioidaan ekologiset näkökulmat ja oikeudenmukaisuus sekä pidetään talous tasapainossa.

Yhteisöllisyys

Yhteisöllisyys on osallisuutta ja aktiivisuutta sekä vastuullisuutta yhteisten tavoitteiden saavuttamisessa. Vantaalainen yhteisöllisyys on yhteishengen luomista sekä kumppanuutta yritysten ja kuntalaisten kanssa.

Enkeliporsas:

On pakko kommentoida kaupungin visiota. Elämme vuotta 2014, vuoteen 2025 on vain kymmenisen vuotta aikaa. Visio tuntuu yltiöoptimistiselta, kun todetaan, että Vantaan kaupunki olisi v. 2025 vakavarainen ja maan parhaiten johdettu kaupunki. 

Nyt olemme velkaa miljarditolkulla, säästöpaniikki ohjaa päätöksentekoa.

En odottanut etukäteen VESO-päivältä suuria, mutta AVS-suunnittelu oli kiehtovaa. Koulutusta veti Juuriharja Consulting group. Koulujen johtoryhmät olivat tehneet etukäteen työtä kehittelemällä arvoehdokkaita sekä viisi visioehdokasta.

Jakauduttiin 24 ryhmään. Ensin keskusteltiin arvoista ja valitsimme arvoehdokaslistasta kaksi mielestämme sopivaa arvoa. Ihmettelin, kun listasta puuttui esim. perinteinen kouluun liittyvä arvo ahkeruus.

Ryhmämme valitsi arvoiksi oppimisen ilon sekä yhteisöllisyyden. Oppimisen ilo sai laajaa kannatusta monessa muussakin ryhmässä.

Tauon jälkeen valittiin oma visioehdokas viiden ehdokkaan joukosta. Päädyimme seuraavaan visioon:

Kasvatamme onnellisia, osaavia ja osallistuvia ihmisiä.

Visio on selkeä ja riittävän lyhyt niin, että sen muistaa. Sanat kasvatus ja ihminen tekivät vaikutuksen. Onnellisuus, osaavuus ja osallistuvuus ovat hienoja päämääriä. Valitsemamme visio nousi ykköseksi.

Lounaan jälkeen menimme samoissa ryhmissä luokkiin pohtimaan tulevan opetussuunnitelman arvoperustaa. Keskustelimme opetusneuvos Irmeli Halisen videopuheenvuoron pohjalta. Meille näytettiin videoilta myös muutamien kouluttajien, tutkijoiden ja alan ammattilaisten luomia tulevaisuudenskenaarioita.

Pohdinta oli hyvin vaikeaa, koska tulevaisuutta on lähes mahdotonta ennustaa. Asiantuntijoiden skenaariot pikemminkin häiritsivät pohdintaa kuin auttoivat sitä.

Kaikki asiantuntijat uskoivat suoraviivaiseen yhteiskunnalliseen kehitykseen. Uskottiin tekniikkaan ja yhteisöllisyyteen. En ole varma siitä, tuleeko tekniikka ratkaisemaan tulevaisuuden yhteiskunnalliset ongelmat. 

Voi olla, että tekniikka tulee olemaan niin kallista, että osa syrjäytyy siitä. Tekniikka voi myös eristää pikemminkin kuin yhdistää. Oletetaan, että tulevaisuudessa automaatio kehittyy siihen pisteeseen, että työvoimaa ei tarvita edes sen vertaa kuin nyt. Tekniikka voikin silloin olla monelle toimettomalle ihmiselle pakotie todellisuudesta.

Pitäisikö meidän jollakin tavalla varustaa oppilaat kestämään myös pettymyksiä ja vastoinkäymisiä? Hyväkään koulutus ei välttämättä tule takamaan kaikille työpaikkaa ja riittävää elintasoa. 

Pisa 12 -tutkimuksen otos ihmetyttää

PISA 12 - ensituloksia

Aiempiin PISA-tutkimuksiin verrattuna vuoden 2012 tutkimus arvioi poikkeuksellisen laajasti suomalaista perusopetusta. Tutkimuksessa ovat mukana kaikki Suomen ruotsinkieliset koulut, joissa on 15-vuotiaita oppilaita. Lisäksi tutkimukseen valittiin mahdollisimman moni sellainen PISAn ikäkriteerin täyttävä nuori, joka on syntynyt muualla kuin Suomessa tai jonka vanhemmat ovat muuttaneet Suomeen jostain muusta maasta. Tällä mahdollistetaan näiden molempien ryhmien osaamisen ja niiden osaamiseen yhteydessä olevien seikkojen tavanmukaista perusteellisempi tarkastelu. Sekä ruotsinkielisten koulujen että maahanmuuttajataustaisten oppilaiden menestymisestä valmistuvat erilliset raportit vuonna 2014.

Kaikki ruotsinkieliset koulut valittiin mukaan, samoin kaikki sellaiset koulut, joissa oli vähintään viisi maahanmuuttajataustaista oppilasta.

PISA 2012 -mittaus toteutettiin 311 koulussa, joista testiin valittiin kaikkiaan 10 157 oppilasta. Näistä 82,2 prosenttia oli 9.-luokkalaisia, 17,6 prosenttia 8.-luokkalaisia ja 2,0 prosenttia 7.-luokkalaisia. Lukiolaisia ja ammattikoululaisia oli 0,1 prosenttia.

Ruotsinkielisiä oppilaita otoksessa oli 1 753 ja maahanmuuttajataustaisia oppilaita 2 426. Näiden ryhmien yliotosta hyödynnetään monipuolisesti kansallisissa erityistarkasteluissa. Tutkimuksen kokonaistulokseen ryhmien yliotostaminen ei vaikuta, sillä kansainvälisissä vertailuissa ryhmien painoarvot palautetaan tilastollisin keinoin vastaamaan niiden todellisia osuuksia perusjoukossa.

(Pekka Kupari, Jouni Välijärvi, Leif Andersson, Inga Arffman, Kari Nissinen, Eija Puhakka, Jouni Vettenranta)

Otoksessa oli ruotsinkielisiä oppilaita 17 % ja maahanmuuttajataustaisia oppilaita 24 %. Tutkijat korostavat, että kokonaistulokseen yliotostaminen ei vaikuta.

Ihmettelen, että julkisuudessa tutkimuksen poikkeuksellinen otos ei ole aiheuttanut juuri keskustelua. Valtamedia on ollut jostain syystä hämmästyttävän hiljaa, ilmeisesti asian käsittely on poliittisesti epäkorrektia.

Moni opettaja on ihmetellyt asiaa itsekseen, mutta julkisuudessa asiaa on pohtinut ainoastaan vain Osmo Soininvaara omassa blogissaan:

Vaikuttiko näytteen valinta Pisa-katastrofiin? (Soininvaara.fi 8.12.)

Samaa olen minäkin miettinyt, vaikka tulos ei loppujen lopuksi suuri katasrofi ollutkaan. Olemme yhteistuloksissa OECD-maiden kolmonen. 

Mutta tutkimuksen otos mietittyttää minua, niin paljon, että kohta purskahdan. 

Vaikka ryhmien painoarvot on palautettu tilastollisin keinoin vastaamaan niiden todellisia osuuksia perusjoukossa, ei voi olla pohtimatta, että maahanmuuttajat ovat kasautuneet selkeästi tiettyjen asutuskeskusten tiettyihin kouluihin.

Väkisin herää kysymys, millainen on otannan koulujen syntyperäisten suomalaisten sosiaalinen jakauma? 

Kuinka syntyperäisten suomalaisten sosiaalinen jakauma on otettu tutkimuksessa huomioon?

On aivan varmaa, että läheskään kaikki tutkimuksen koulut eivät ole suomalaisen keskiluokan kehtoja. Ikävä tosiasia on, että suurissa kaupungeissa kuten Helsingissä, keskiluokka on alkanut koulushoppailla. Varsinkin yläkoululaisia liikutetaan ns. hyvän koulun perässä kaupunginosasta toiseen.

Maahanmuuttajataustaiset lapset sekä alempien sosiaaliluokkien syntyperäiset suomalaiset lapset alkavat kasautua samoille alueille ja samoihin kouluhin. Suomalaisetkin koulut alkavat pikkuhiljaa eriytyä, lapsen asema peruskoulutuksenkaan suhteen ei ole enää tasa-arvoinen. Asuinpaikka ratkaisee. 

Turkulainen valkoisen keskiluokan akateeminen äiti ei lähetä suinsurminkaan lastaan esim. Varissuon kouluun. Tiedetään hyvin, että äidin koulutuksella on suuri merkitys lapsen koulutusuran suhteen.

Pisa-tutkimus on kansainvälinen OECD-maiden välinen koulutusjärjestelmävertailu. Oppimisen arvioinnin tehtävä on tuottaa tietoa päätöksenteon tueksi. 

En ymmärrä, miksi Pisa 12:n otos on tarkoituksenhakuinen.

Nyt Suomessa toimittiin kuin Kiinassa, jossa otantaan valittiin vain muutama erityistalousalue, Shanghai, Hong Kong ja Macao. Meillä keskityttiin rannikkoruotsinkielisiin kouluhin ja maahanmuuttajakouluihin.

Jotta koulutusvertailulla olisi jotain kansainvälistä vertailuvuutta, otannan pitäisi olla mahdollisimman laaja sekä maantieteellisesti että ennen kaikkea sosiaalisesti. Mielestäni sekä ruotsinkielisten että maahanmuuttajataustaisten oppilaiden osaaminen olisi voitu tutkia aivan toisessa tutkimuksessa, irti Pisa-tutkimuksesta.

Nyt tuntuu siltä, että jauhot ja vellit ovat menneet sekaisin. 

Päättäjät eivät saa joutua Pisa-paniikkiin.

Ylen Aamu-TV:ssä - koulurauhasta

7.1. Ylen Aamu-TV

Katso ohjelmaa linkistä:

Tuovatko uudet säännöt rauhan kouluihin?

Ohjelmassa käsiteltiin uutta ns. työrauhapakettia, lait astuivat voimaan heti tammikuun alussa. Vanhat koulun kurinpitokeinot päivitettiin. Nyt lakiin on kirjattu mm. kasvatuskeskustelut, joita on epävirallisesti käytetty jo pitkään mm. omassa koulussani.

Mukana asiantuntijana oli OAJ:n lakimies Nina Lahtinen. Minä yritin tuoda esiin koulun arkinäkökulmaa asiasta. Toimittajana oli Sari Huovinen.

Joululomalla työrauhapakettia käsitteli jo ansiokkaasti omassa blogissaan Martti Hellström, joten kannattaa piipahtaa hänen sivuillaan:

Ns. työrauhapaketti muuttaa koulun kurinpitokeinovalikkoa (Martti Hellström 30.12.)


Enkeliporsaan arviointia keskustelusta:

Katsoin juuri ohjelman, muumio ja kaksi ihanaa naista. Enkeliporsas oli se muumio, tuntui kuin en olisi ollut hereillä ollenkaan, mikä varmaan näkyi. Molemmat naiset olivat heti aamutuimaan hämmästyttävän pirteitä.

Etukäteen ajattelin, että painotan kahta asiaa, jotka sainkin muumiostani ulos:

1. Hyvä, että jälki-istunnossa ei saa käyttää työrangaistusta. Eri asia on, kun oppilas korjaa esim. omat sotkut pois.

Työ on oikeus. Ei olisi mitään mieltä opettaa lapsille, että työ olisi rangaistus.

2. Nyt keskustelussa ollut ns. työrauhapaketti ei tietenkään yksinään tee luokkaan työrauhaa. Työrauha luodaan pitkäjänteisellä työllä, johon sekä oppilaat että opettaja osallistuvat.

Uudet päivitetyt koulun kurinpitokeinot ovat kuin korjaussarja, pyritään korjaamaan vahingot jälkikäteen.

Työrauhan kehittäminen on ennaltaehkäisevää työtä.

Vaikka keskustelin kuin haudan takaa, annan keskustelusta itselleni kasin. Sain ulos, mitä tuossa ajassa oli mahdollista saada.

Jos ei mitään vaadita, ei mitään opitakaan

Kuva: HS

22.12. HS

Kehno työrauha syy Pisa-tappioon

Koulujen työrauhaongelmat, kurin puute ja lasten asenteet ovat kansan mielestä syitä siihen, että Suomi ei enää menestynyt entiseen tapaan kansainvälisessä Pisa-tutkimuksessa.

Helsingin Sanomat teetti asiasta kyselyn TNS Gallupilla. Siinä esitettiin useita vaihtoehtoja tekijöiksi, jotka ovat saattaneet vaikuttaa heikentyneeseen tulokseen. Vastaajia oli yli tuhat.

Myös vanhempien kyvyttömyys kasvattaa lapsiaan mainittiin syyksi Pisa-menestyksen hupenemiseen.

Selvä ykkönen oli kuitenkin työrauhaongelmat ja kurin puute. Noin kolme neljäsosaa vastaajista totesi sen merkinneen ratkaisevasti tai melko paljon.

Noin puolet vastaajista piti selvänä, että älypuhelinten ja digitekniikan lisääntynyt käyttö näkyy tuloksessa.

Opettajat sen sijaan selvisivät pääosin moitteetta. Kovin suurta merkitystä ei arvioitu olleen mahdollisesti vanhentuneilla opetusmenetelmillä tai koulutilojen vanhanaikaisuudella.

Opettajia kyselyn tulos ei yllätä. "Tulos näyttää siltä, miltä se näyttää opettajistakin", sanoo OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkainen. "Mitään ei ole vielä menetetty, olemme osaamisessa yhä korkealla. Mutta on oltava huolestunut siitä että osaamistaso on lähtenyt laskuun. "

Edelleen on todettava, että Suomi oli kuitenkin Euroopan Pisa-ykkönen ja OECD-maiden Pisa-kolmonen. Matematiikan osaamisen lasku on huolestuttavaa. Erityisen huolestuttavaa on poikien asenne koulunkäyntiä kohtaan. Osa Itä- ja Pohjois-Suomen pojista on jo pudonnut kelkasta.

Jotkut ovat lytänneet täysin Helsingin Sanomien teettämän Pisa-kyselyn. Mielestäni meidän akateemisesti koulutettujen ihmisten ei ole varaa aliarvioida gallupin tuloksia ja katsoa "kansaa" nenänviertä alaspäin.

OAJ:n puheenjohtajan Olli Luukkaisen kommentti, "Tulos näyttää siltä, miltä se näyttää opettajistakin", on oikea. Suurin osa tuntemistani opettajista on suurinpiirtein samaa mieltä kuin kansakin.

Enkeliporsaan arviointia TNS Gallupin kyselystä:

1. Koulujen työrauha-ongelmat, kurin puute

Kasvatuspsykologian professori Kirsti Longan mielestä Kurinpitäminen teini-ikäisille on kuolemaantuomittua (HS 22.12.).

Olen samaa mieltä, mutta on aivan selvää, että oppiminen kärsii, jos luokka ei ole järjestyksessä. Ylipäätään sanan kuri määritteleminen on vaikeaa, sillä kuri ei ole kuritusta.

Olen kurin sijasta painottanut itsekuria. Itsekurin suhteen meillä on oppimista muilta. Pakko on myöntää, että Suomessa itsekuri on aivan yleisesti höltynyt, mikä näkyy myös koulussa.

2. Lapset eivät arvosta koulunkäyntiä, asenneongelma

Suurin osa lapsista edelleen arvostaa koulunkäyntiä. Ei ole tarpeen syyllistää lapsia.

Mutta on todettava, että Pisa-tutkimus osoitti aivan selkeästi, että osa pojista ei arvosta koulunkäyntiä. He ovat pudonneet kelkasta, mikä on suuri ongelma.

Syitä on vaikea arvailla. Ehkä nykyelämä on meille liian helppoa, elääkseen ei tarvitse enää ponnistella samalla tavalla kuin vaikkapa 1960-luvulla vielä piti. Otan esimerkiksi itseni, olen elämässäni päässyt kovin helpolla. Ei minun ole koskaan tarvinnut raataa tai taistella leivän eteen.

Toisaalta Itä- ja Pohjois-Suomen työllisyysnäkymät pojille ovat erittäin heikot. He ovat nähneet, että työn saannin kannalta koulutuksella ei ole mitään merkitystä.

Yksi varma syy on, että emme elä enää yhtenäiskulttuurissa. Kekkosen aika on ohi ja kuopattu ajat sitten. Kaikki eivät enää pidäkään työtä ykkösarvona kuten ennen.

3. Vanhemmat eivät osaa kasvattaa lapsiaan

Tämä vastaus tuli siis kansalta, vanhemmilta. 

Edelleen vetoan siihen, että emme enää elä yhtenäiskulttuurissa. Arvostamme erilaisia asioita, mikä varmasti näkyy kotikasvatuksessakin. 

Mutta olen näkeväni, että suurin osa nuorista vanhemmista arvostaa ns. perinteistä kotikasvatusta paljon enemmän kuin esim. suurten ikäluokkien tai oman ikäluokkani vanhemmat. En usko, että heikentyneet Pisa-tulokset johtuisivat kotikasvatuksen puutteesta.

Mutta ei voida kieltää, etteikö pienellä osalla perheistä kasvatusote olisi kateissa. Lastensuojeluilmoitusten määrä kasvaa jatkuvasti, jostain se kertoo.

4. Vapaa-aika koetaan koulua tärkeämmäksi.

Pitää varmasti paikkansa. 

Perheet uhraavat paljon aikaa esim. lastensa harastuksiin. Otan esimerkiksi oman perheeni, lasteni koripalloharrastus vie kaikilta todella paljon aikaa. Toisaalta koripalloharrastus on kasvattunut lasteni itsekuria, he ovat tavoitteellisia lapsia. Myös heidän kuntonsa on hyvä, he jaksavat käydä koulua. Harrastus voi siis myös tukea koulua.

Kun harrastukset vievät aivan liian paljon aikaa, niin paljon aikaa, että lapsi väsyy eikä jaksa käydä enää koulua, ollaan ongelmissa. Kun lapsi roikkuu öitä netissä tai pelikonsolin ääressä, opiskelu jää helposti taka-alalle. Kuntokin laskee.

Vapaa-ajan korostumista lisää yksilöllinen aikamme. Koulussa tämä näkyy myös korkeina loma-anomuspinoina. Koulun loma-ajat eivät enää riitä joka perheelle.

5. Älypuhelinten ja digitekniikan käyttö synnyttää lyhytjännitteisyyttä

Totta on, että osa lapsista on erittäin lyhytjännitteisiä. Syitä on vaikea arvioida.

Olen paljon kirjoittanut siitä, kuinka paljon oikeastaan lapset toimivatkaan audiovisuaalisissa ympäristöissä. Älypuhelinten ja tietokoneiden lisäksi on mainittava televisio ja konsolipelit. 

Oppiminen vaatii aikaa ja hiljaisuuttakin. Lasten on myös nukuttava kunnolla, sillä ihminen oppii ja kasvaa nukkuessaan.

Kohtuullinen määrä digitekniikan äärellä varmaan tukee oppimista, mutta miten käy, kun lapsi pörrää vuorokaudet ympäriinsä netissä tai konsolipelien äärellä?

6. Liian suuret koululuokat

Koululuokkien keskinmääräinen koko on 19 oppilasta, mikä ei tunnu kovin korkealta. Mutta suuria luokkia on vielä jäljellä, siksi olisi hyvä saada mitä pikimmin luokkakokojen ylärajat lakiin.

Mitä pienempiä lapset ovat, sitä pienempiä luokkien tulisi olla. Kun lapsia ei ole luokassa liikaa, opettaja voi opettaa lapsia yksilöllisesti ja auttaa heitä.

Monessa kunnassa on siirrytty ketusin eväin lähikouluperiaatteeseen eli erityiskouluja on lopetettu ja niiden oppilaita on siirretty normiluokille. Kunnollista tukea ei ole tullut mukana. Voidaan siis puhua julkisesta heitteillejätöstä.

Lähikouluperiaatekuntien koulujen luokat on pidettävä erityisen pieninä.

7. Vanhemmat eivät arvosta koulua tarpeeksi

Suurin osa vanhemmista arvostaa koulua aivan riittävästi. Tämä ei voi olla syy Pisa-tulosten lievään laskuun.

8. Riittämättömät opetusmäärät

Peruskoulun resursseja on vähennetty viime vuosina hyvin määrätietoisesti. On kuntia, joissa opettajia on lomautettukin.

On selvää, kun opetusmäärät ovat laskeneet, oppimistuloksetkin ovat laskeneet. Opetusmäärien laskun suuria kärsijöitä ovat ns. heikot oppijat, koska tuki- ja jakotunteja on vähennetty rajusti. Joissakin kunnissa myös erityisopetusta on vähennetty merkittävästi.

Kun puolikkaita ryhmiä ei ole enää niin paljon kuin ennen, ei opettaja voi auttaa esim. matematiikassa oppilaita yhtä tehokkaasti kuin ennen. 

Matematiikassa suomalainen peruskoululainen saa opetusta neljä tuntia viikossa, kun taas aasialainen peruskoululainen voi saada opetusta yli kaksinkertaisen määrän.

Oppituntien määrä on kaksiteräinen miekka. Monet tutkijat ovat sitä mieltä, että yksi syy suomalaisen koulujärjestelmän menestykseen on se, että koulupäivät ovat lyhyitä. Suomalaiset lapset saavat koulupäivien jälkeen leikkiä ja harrastaa ja olla perheen tai kavereiden kanssa.

9. Vanhentuneet opetusmenetelmät

"Useimmiten vierailijat ihmettelevät sitä, miten jäljessä suomalaiskoulujen varustelutaso on ja sitä, kuinka opettajavetoista opetus paikoin yhä on." (Kirsti Lonka, HS 22.12.)

Varustelutaso Suomen kouluissa on heikko, mikä näkyy hyvin tieto- ja viestintätekniikassa. Kun tietokoneita ei ole, on vaikea opettaa tietotekniikkaa. Viidensadan oppilaan kokoisessa koulussa yksi parinkymmenen koneen tietokoneluokka ei kesää tee.

Opettajavetoinen opetus ei ole sen huonompaa kuin mikään muukaan opetus. Oleellista on, että oppilaat saavat monipuolista opetusta, sillä on erilaisia oppimistyyppejä.

Kuinka moderneja opetusmenetelmiä sitten esim. Kiinassa tai Koreassa käytetään?

10. Opettajien osaamattomuus

Suomessa on maailman koulutetuimmat opettajat. Tämä ei voi olla syy Pisa-tulosten laskuun, minkä myös kansa on huomannut.

Tosin peruskoulua kurjistaessa on unohdettu lähes tyystin opettajien täydennyskoulutus, koska se maksaa. Opettajien tieto- ja viestintätekniikan taitoja olisi syytä päivittää.

En muista edes, milloin viimeeksi olen ollut Heinolan kurssikeskuksessa koulutettavana, varmaan joskus 90-luvulla. Kun Heinolasta viikon kurssilta kouluun palasi, pää tursusi uusia ideoita.

11. Koulutilojen vanhanaikaisuus

En usko, että koulutilojen vanhanaikaisuudella olisi mitään merkitystä Pisa-tulosten notkahdukseen. En usko, että koulutilat ovat sen modernempia muuallakaan.

Tosin, kun kouluverkkoa on rajusti harvennettu, on kaikki erikoisluokat tupattu täyteen normiluokkia, ei enää opiskella esim. kuvataidetta kuvataideluokissa. Alakouluille on tullut kaksi uutta oppiainetta, fysiikka ja kemia. Harvasta alakoulusta löytyy fyke-laboratorio.

Homekoulut on korjattava.

Lisäisin kyllä kahdennentoista syyn:

12. Vaatimustason lasku

Jos mitään ei vaadita, ei mitään opitakaan.

Suomalaisessa peruskoulussa on tapahtunut viime vuosina melkoinen opettajamurros. Vaativat suurten ikäluokkien opettajasukupolvet ovat menneet eläkkeelle. Täytyy myöntää, että kaipaan asialleen omistautuneita alkuopettajia, jotka olivat vuosien mittaan syvällisesti perehtyneet esim. lukemisen ja kirjoittamisen opettamiseen.

Arviointileikkiä on leikitty kuin lapset hiekkalaatikolla. Kaikenmaailman epämääräisiä kaavakkeita on rustailtu, kun on pakotettu siihen. 

Otan esimerkin, opetan nyt viidettä luokkaa. Jouluarviointiin ei tullut merkintääkään reaaliaineiden oppimisesta. Historiasta, fysiikasta ja kemiasta ei tullut mainintaakaan. Biologiasta ja uskonnosta piti arvioida vain tuntiaktiivisuutta, mikä on erittäin vaikeaa. Ne oppilaat, jotka opiskelivat kunnolla ko. oppiaineissa, eivät saaneet palkintoaan.

Kaikki opettajat tietävät, että nykykasi vastaa entistä seiskaa. Monet ysiluokkalaiset luulevat, että esim. matematiikka sujuu hyvin, ei tässä tämän enempää kannatakaan ponnistella, kunnes todellisuus tulee vastaan lukion ensimmäisenä syksynä.

Nykyoppilasarvioinnissa on hienoa arviointikeskustelut, joissa opettaja voi pureutua oppimisen ongelmiin yhdessä oppilaan ja hänen vanhempiensa kanssa ja myös kannustaa oppilasta suullisesti.

Jos ajatellaan todistuksia, kannatan numeroarvostelua selitteellä. Kun oppilas saa jostain oppiaineesta vaikka kasin, opettaja omin sanoin kirjoittaa numeron perään, miten oppilas on saavuttanut ko. kasin. Joku oppilas on voinut sadaa sen kasin tekemättä yhtään mitään, joku taas tekemällä kovastikin töitä. Kasitkaan eivät siis ole samanarvoisia.