Mikseivät vanhemmat herää jo?

STT 27.5.

Vanhempien pitäisi hakea vahingonkorvauksia lastensa saamatta jääneestä opetuksesta, kehottaa Opettaja-lehti. Lehden mukaan kunnat rikkovat lakia leikkaamalla opetuksen määrää samalla, kun opettajia lomautetaan. Lain mukaan korvausta voi vaatia, jos julkista tehtävää hoitavan henkilön toimet aiheuttavat vahinkoa.

Lehti laskee, että jos kunta leikkaa ensiluokkalaiselta yhden äidinkielen viikkotunnin, oppilas menettää 38 tuntia lukuvuodessa. Jos leikkaus on voimassa koko peruskouluajan, koulun päättäessään oppilas on saanut 342 tuntia vähemmän äidinkielen opetusta kuin naapurikunnan oppilas, jolta tunteja ei leikattu.

Olen ihmetellyt jo pitkään, miksi tiettyjen kuntien vanhemmat eivät herää. Heidän lapsiinsa ei satsata niin paljon kuin muihin.

Lapset saavat vähemmän opetusta kuin muut, huonompaa ruokaa kuin muut, vähemmän oppimateriaaleja kuin muut. Heitä ei tueta silloin, kun apua tarvitaan. He saavat opetusta selvästi isommissa ryhmissä kuin muut.

Oppilaskohtaisissa kustannuksissa on järkyttäviä eroja eri kuntien välillä. Suomen maassa ei voida enää puhua mistään koulutuksellisesta tasa-arvosta sanovat sitten opetusministerit tai joidenkin kuntien koulutoimenjohtajat mitä tahansa.

Asianhtuntijoita, opettajia, ei kuunnella. Ainoa keino erojen tasaamiseksi on vanhempien suora vaikuttaminen. On vaadittava, että se oma lapsi saa riittävän hyvää opetusta kotikunnassaan. Asiaan on puututtava niin kuntien kuin valtion tasolla. On oltava vihaisia - omista lapsista on kysymys.

On erittäin vaarallista, jos yleistä koulutusta ajetaan alas kuten Saksassa nyt tehdään. Saksaan nousee rikkaiden yksityiskouluja kuin sieniä sateella.

Suomalaista koulujärjestelmää, maailman parasta, ei saa tuhota.