lauantai 20. marraskuuta 2010

Tarkkikset takaisin?

Sairauslomalla ollaan aina jouluun asti, toinen käsi kipsissä kirjoittelen. Kaaduin tennistä pelatessani vasemman käteni päälle ja kyynärluu murtui.

HS Mielipide 20.11.

Tarkkailuluokat kouluihin

"Erityisluokkiin tulisi sijoittaa sellaiset oppilaat, jotka eivät kykyne olemaan hiljaa, kunnioittamaan yhteisesti sovittuja sääntöjä ja häiritsevät opetusta jatkuvasti."

Kolmen lapsen isä, diplomi-insinööri Aki Saarinen Jyväskylästä oli yhden päivän ajan kuunteluoppilaana yläkoulussa. Hän seurasi opetusta takarivistä, piti kokemusta antoisana ja opettavana, mutta samalla hämmentävänä ja useita kysymyksiä herättävänä.

Eniten Saarisen mieltä askarruttivat joidenkin oppilaiden lähes jatkuva opetusta häiritsevä käyttäytyminen ja yleisen opiskelurauhan puuttuminen. Pahimmillaan opettajan ääni ei kuulunut takariviin lainkaan.

Opettaja-lehden (5.11.) jutun mukaan työrauhan puute estää oppilaiden oppimista ja kuormittaa opettajien työtä kohtuuttomasti.

Opettajille työrauhan puuttuminen luokassa on lähes tabu. Asiasta ei kehdata puhua julkisesti oikeilla sanoilla, koska pelätään omien kasvojen menetystä. Joku voi luulla, että samalla tunnustetaan, että nyt sitä ollaan huono opettaja ja kurinpitäjä.

Olen ollut aina sitä mieltä, että nykytyörauhaongelmat eivät ole koulujärjestelmän tuotosta, vaan ne ovat suoraa seurausta yhteiskunnan muutoksista ja ongelmista.

Yksittäinen opettaja tai jopa koulu voi olla melko aseeton massiivisen työrauhaongelman edessä. Yksin opettaja seisoo ja hyörii luokkansa edessä. On aivan turha luulla, että kunnallisverojen nostopaineissaan kunnat olisivat valmiita satsaamaan lisähenkilökuntaan vaikkapa erityisopettajiin samanaikaisopettajiksi.

Yläkouluissa työrauhaongelmat ovat perinteisesti kärjistyneet. Oppilaat tempaistaan eri kouluun eri maikkojen opetettavaksi kesken murrosiän kuohujen. Nykyinen kolmen vuoden kestoinen yläkoulu on erittäin sirpaleinen jaksotuksineen ja valinnaisuuksineen.

Tulevaisuudessa ongelmiin pyritään vastaamaan yhteinäiskouluilla, oppilaat käyvät peruskoulun yhdessä ja samassa rakennuksessa samoin opettajavoimin. Se tuttu maikka seuraa oppilasta aina lukion tai ammiksen kynnykselle asti. Luokkakoon pitäisi olla noin 20 oppilasta läpi peruskoulun.

Kaikkein ikävin tilanne on, kun oppimisvaikeuksia omaavien oppilaiden erityisluokalle sijoitetaan yksi tai kaksi käyttäytymishäiriöistä lasta. Koko pakka hajoaa totaalisesti, mikä on erittäin epäreilua niille, jotka sitä yksilöllistä tukea todella tarvitsevat.

Ei ole ihme, jos "koulumaailman ulkopuoliset ihmiset" alkavat penätä koulutuksellisen tasa-arvon perään. On aivan oikein, että vanhemmat vaativat lapsilleen oikeutta oppimiseen. Miksi yläkoululaisen, joka haluaa oppia, pitää kärsiä jatkuvasta älämölöstä?

Olen samaa mieltä Aki Saarisen kanssa. On alettava pohtia tarkkisluokkien määrän nostamista. (vrt. ESY-luokat)

Käytöshäiriöistä lasta ei saa sijoittaa rahan puutteen takia oppimisvaikeuksista kärsivien lasten pikkuluokkiin. Myös "tavallisella lapsella siinä tavallisessa luokassa" on oikeus oppimiseen ja työrauhaan.

9 kommenttia:

  1. "Yhteiskunnan muutoksista"... Laskisin niihin myös sen massiivisen vyörytyksen, joka 60-luvulta lähtien on pyrkinyt kumoamaan opettajien muinoin korkeaa statusta ja arvostusta. Kun siihen liittyy valtava määrä kaikenlaista kurinpitokeinojen rajoittamista ja julkisuuskynnyksen madaltumista, monet opettajat ovat ihan oikeasti avuttomia. Eihän luokkaan tarvita kuin yksi kotona kunnolla prepattu röyhkimys, niin työrauha on mennyttä.

    VastaaPoista
  2. Samanlaisia ajatuksia herätti meillä vanhempien tutustuminen yläkoulun elämään. Väliaikaisesti tuollainen tarkkis perustettiinkin. Kaikki suomalaiset oppilaat olivat normaaleista perheistä, siis työssäkäyvien ryyppäämättömien vanhempien perheistä, joissa lapsilla oli vanhempien täysi tuki, niin täysi, että lapsi oli virheetön vanhempien silmissä. Syytön jokaiseen tilanteeseen, johon tuon tuosta joutui. Jälki-istunnot olivat koulun vika ja lasta vainottiin heidän mielestään ja rangaistukset tulivat väärin perustein - koska 'ei lapsi tarkoittanut' tai 'syypää oli joku muu'. Tekee mieli lainata Rydmania:"kotona kunnolla prepattu röyhkimys". Valitettavasti!

    Me vanhemmat jakaannuimme sitten vähän niihin, jotka olimme valmiit tukemaan koulua ja uskomaan siihen, että siellä aikuiset ihmiset tekevät arvokasta työtä meidän ei aina niin suloisten nuppujen kanssa. Uskomme niitä aikuisia, että he tekevät parhaansa, ellei kiistatta toisin osoiteta. Lasten puheet eivät ole ainoa totuus vaan totuus pitää selvittää.

    Myös kotien keskustelukulttuuri yllätti ja yllättää taas - lasten kuullen haukutaan opettajia ja koulua. Lasten kuullen ihmetellään, että olipas tiukkaa, kun vähän myöhästyi ja heti sai rangaistuksen. Meillä on ollut tapana ajatella kuin ennen - pienillä padoillakin on korvat. He helposti sanovat:meidän äitikin/isäkin sanoi niin ja silloin siitä tulee jo totuus.

    No joo, moneen kertaan olen näitä kirjoitellut näihin kurinpitojuttuihin ja olen sitä mieltä, että kyllä meissä vanhemmissakin on vikaa eikä se ole yhteiskunnallinen ongelma mielestäni. Se on puuttuvaa osaamista olla vanhempi - meidän on suojeltava lasta aikuisten asioilta ja hoitaa aikuisten kesken, jos koulu tosiaan on huono. Aina lapset ovat opettajia haukkuneet ja pilkanneet, mutta ennen eivät vanhemmat lähteneet siihen mukaan vaan toppuuttelivat. Toisiin aikuisiin luotettiin ja osattiin erottaa tosiasiat juoruista ja puheista. Ja ymmärrettiin, että se meidän omakin voi osata käyttäytyä jopa huonosti porukassa vaikkei kotona ongelmia olisikaan...

    VastaaPoista
  3. Kari Rydman: "Kun siihen liittyy valtava määrä kaikenlaista kurinpitokeinojen rajoittamista ja julkisuuskynnyksen madaltumista, monet opettajat ovat ihan oikeasti avuttomia."

    Kurinpitokeinoja ei mielestäni juurikaan ole rajoitettu. Oppikouluissa oli tietysti käytettävissä erottaminen eli käytännössä palauttaminen kansa- tai kansalaiskouluun sekä tietysti käyttäri eli kaksi tuntia istumista ja käytösnumeron alennus kympistä kasiin.
    Tuo käyttäri oli jo aika kova rangaistus, joka pisti kovanaamojenkin housut tutisemaan. Kuitenkin numero palasi kympiksi jo kahden lukukauden jälkeen, eikä se kahden tunnin jälki-istuntokaan nyt niin kova kestettävä ollut.

    Kansakoulun puolella oli suuret neljännestä luokasta alkaen sukupuolen mukaan jaetut luokat oppilaina ne, jotka eivät oppikouluun päässeet tai halunneet. Potentiaalia häiriköintiin löytyi, mutta yleensä järjestys ja työrauha säilyi vähintäänkin tyydyttävänä. Rangaistukset olivat pääsääntöisesti samat kuin nykyäänkin. Missä sitten on ero?

    Mielestäni ero on tavassa, jolla rikkeisiin ja rangaistuksiin suhtauduttiin. Kaikki aikuiset osapuolet pitivät itsestään selvänä, että koulua, sen tarjoamaa mahdollisuutta opiskelulla vaikuttaa tulevaisuuteensa, arvostettiin riippumatta siitä halusiko oma lapsi tuota mahdollisuutta käyttää vai ei. Pidettiin itsestään selvänä, että koulukäyttäytyminen pysyi järkevissä rajoissa, ja rangaistus oli viesti, johon suhtauduttiin vakavasti. Sellaisessa mielipideilmastossa lapsetkin kasvoivat pitämään noita rajoja rikkomattomina.

    En väitä, ettei järjestyshäiriöitä olisi esiintynyt. Kyllä niitäkin oli, mutta periaatteessa samat rangaistukset, jotka ovat käytettävissä nykyäänkin, tehosivat aivan eri tavalla, koska niitä ei kyseenalaistettu. Siitä olen varma, että esim. 50-luvulla ei edes yritetty istua luokassa jalat pulpetilla tai puhua ääneen muista asioista saatikka sitten aktiivisesti pyrkiä sabotoimaan opetusta.
    Mitenköhän kävisi, jos opettajalle nyt annettaisiin hoidettavaksi 40-45 poikaa, jotka olisivat jääneet jäljelle, kun oppimiskykyisin ja -haluisin joukko olisi ensin poimittu pois.

    Meillä sentään asioihin voidaan vielä vaikuttaa. Ruotsissa tilanne on se, että opettajalla ei ole oikeutta ottaa kännykkää pois edes lopuksi oppitunniksi eikä myöskään käskeä pistämään sitä pois näkyvistä, koska takavarikoinnista ja käyttöoikeuden rajoituksista voi päättää vain tuomioistuin. Pyytää kyllä saa, mutta jos oppilas ei halua noudattaa pyyntöä, opettaja on voimaton. Oppilasta ei lain mukaan saa poistaa tunnilta sen enempää kuin koulustakaan eikä rangaista millään tavoin mistään syystä. Ääritapauksissa esimerkiksi, kun hillitön ilotulitteiden laukominen sisätiloissa on vaarantanut muiden turvallisuuden, koulu on jouduttu lakkautttamaan, jotta kuriton porukka on voitu sijoittaa hajalleen alueen muihin kouluihin.

    Ruotsin kouluviranomaisten mukaan vaatimus käyttäytymisen arvioinnista todistuksessa on kohtuuton, sillä silloinhan oppilaat eivät enään uskaltaisi kyseenalaistaa eivätkä vastustaa opettajia. Sen sijaan joidenkin alueiden käytäntö pistää oppilaat tekemään julkinen arviointi opettajistaan haluttaisiiin laajentaa koko maahan.

    Suora lainaus erään korkean kouluviranomaisen repliikistä tv-keskustelussa koulun kehittämisestä: "...sitä paitsi emme me kai sentään mitään Suomen koulujärjestelmää tänne halua (pilkallista naurua)"

    Ruotsin malliin meillä onneksi on vielä matkaa.

    VastaaPoista
  4. Raikas puheenvuoro, jossa kyseenalaistettiin, onko tällä keisarill vaatteet vai ei.

    Vaikeimmin kasvussaan häirittyihin ja heidän perheisiinsä kannattaisi todella satsata.

    Paluuta 1800-luvun kuriin ei ole.

    VastaaPoista
  5. Täälläkin puolustetaan yhtenäiskouluja, mitä kovasti ihmettelen. Taustalla on naiivi ajatus että murrosikää ei lapsilla olisi yhtenäiskoulussa. Ei se näin ole. Tuo kalapalabaliikki esim. tapahtui yhtenäiskoulussa, poliisi on siellä vieraillut usein vaikka ollaan niin yhtenäiskoulua. Yläasteelle siirtyminen edistää aikuistumista, joka on väistämättä nuorilla edessä kun murrosikä koittaa.

    VastaaPoista
  6. Anolle...

    En puolustele yhtenäiskouluja, oletukseni on, että niitä tullaan rakentamaan entistä enemmän. Mikään koulumuoto ei tietenkään poista lapsen murrosikää, kuten kirjoitit murrosikä on välttämätön ihmisen kasvulle.

    Kirjoitukseni ydin oli siinä, pitäisikö tarkkiksia perustaa entistä enemmän.

    VastaaPoista
  7. Yhtenäiskoulua perustellaan yleensä sillä että 9-vuotinen peruskoulu muodostaa turvallisen ja katkottoman "oppimispolun" eikä olisi "nivelvaihetta" "yläkoulun" ja "alakoulun" välillä. Tähän liitetään vielä se että "entisen yläasteen" opettajat ovat "tiedon jakajia" eivätkä "kasvattajia" niin kuin entisen "ala-asteen" opettajat. Nämä lainausmerkeissä olevat termit ovat SYVE ry:n käyttämiä uustermejä. (Yhtenäiskouluverkosto)

    http://www.t-tiimi.com/syve/historiaa.htm

    Tuon yksityisen järjestön, joka viime aikoina on ottanut ohjat opetushallitukselta koulun kehittämisessä, yksi tärkeä tavoite on saada muutetuksi virkaehtosopimusta. Tavoitteena on se että ala-asteen ja yläasteen (nämä termithän ovat perusopetuslaissa edelleen) opettajien palkkaus ja opetusvelvollisuudet saataisiin yhteneviksi. Samasta työstä sama palkka - mutta tämä hieno ajatus ontuu! Yläasteen opettajan aineenhallinta on toista luokkaa - ja on myös aivan eri asia opettaa murrosikäisiä. Yhtenäiskouluideologiaan kuuluu myös ns. tarkkailuluokkalaisten integrointi yleisopetukseen käyttämällä kouluavustajia ja erityisopettajan läsnäoloa tunneilla (samanaikaisopetus, yhdellä luokalla on siis kaksi opettajaa). Mielestäni tuon eityisopettajan pitäisi ottaa häiriköt erilleen eri tilaan opiskelemaan ja siinä sivussa menisivät parin muunkin luokan häiriköt (4-5 oppilasta ei olisi mikään iso ryhmä).

    VastaaPoista
  8. Käytännössä ylä- ja alakoulun opettajilla on lähes sama palkka jo nyt, sama koskee koulutustakin.

    Opettaminen yleissivistävissä kouluissa on joka tasolla yhtä haastavaa. Sopii tulla alakouluun kokeilemaan. Ei kait se ole helppoa opettaminen lukiossakaan, vaikka "se haastavin osa oppilaista" ei lukiota käykään.

    Nyky-yläkoulun maikat ovat jo hyviä kasvattajia, oppikoulun jälkeisajalla, peruskoulun siirtymävaiheessa, tilanne oli toisin. Oli joitakin entisiä oppikoulumaikkoja, jotka eivät olleet soveliaita peruskouluun.

    Uusin opettajienkoulutus on mielenkiintoista, esim. Savonlinna Ope-Art-koulutus, tehdään maikkoja, joilla on sekä alakoulun että yläkoulun opettamisen pätevyys. Ope-Artissa koulutetaan maikkoja, jotka ovat jonkin taideaineen päteviä aineenopettajia. Luulen, että suuntaus tulee olemaan vastaavaan, koulutetaan peruskouluun monitoimimaikkoja.

    Tyttäreni aloittaa ensi lukuvuonna Ope-Art opiskelun, seuraan mielenkiinnolla, millaista jälkeä koulutus saa aikaa.

    Kiitos SYVE-vinkistä, järjestö on minulle aivan uusi asia. Pitää käydä sivuilla.

    VastaaPoista
  9. Mielenkiintoista, kiitos minunkin puolestani tuosta sykelinkistä. Toiminta ja tavoitteet ovat hyvin palkkakeskeisiä:"Lopullisena tavoitteena tulisi olla:

    - Yhtenäiskoulussa tulisi pätevillä opettajilla olla sama palkka."

    Kasvatuksellisia perusteita ei juurikaan ole yllä mainittuja termejä lukuunottamatta. Ensimmäisen yhtenäiskouluseminaarin suunnittelu on lähes ayaktiivien varassa ollut. Onpas jännää taustavaikuttamista totta vie, minä olen ihmetellyt mistä kummasta se putkahti, mutta tämähän johti suoraan sylttytehtaalle.

    VastaaPoista