Helsinki erottelee ja juoksuttaa jälkikasvuaan pitkin kaupunkia

HS 21.1.

Moni vanhempi karttaa lähikoulua Helsingissä

Helsingissä on alueita, joissa yli puolet perheistään valitsee lapselleen jonkin muun koulun kuin lähikoulun. Tämä käy selville Opetusviraston tilastoista.

Jokaisen perheen lapselle tarjotaan paikkaa lähikoulusta, mutta perhe voi hakea koulupaikkaa muualtakin.

Monet vaihdoista johtuvat ainevalinnoista, esimerkiksi kielistä, joita ei opeteta lähikoulussa.

Kouluvalinnan syynä voi olla myös turvallinen reitti tai kaveripiirin valinnat.

Myös vanhempien ennakkoluulot vaikuttavat. Esimerkiksi koulun monikulttuurisuus saattaa herättää ennakkoluuloja.

Myös kuvitelmat ja kuulopuheet vaikuttavat valintoihin.

Helsingissä on tehty jotain väärin.

Ei ole järkevää juoksuttaa pieniä tai isompiakaan lapsia pitkin kaupunkia. 

Olin Helsingissä opettajana pari vuotta hyvässä lähiökoulussa, Malminkartanon koulussa. Lapset kävivät lähiönsä omaa koulua. Malminkartanon koulu ei ainakaan vielä silloin ollut profiloitunut.

Ihmettelin kovasti, kun uusia kouluja silloin rakennettiin Helsinkiin. Ensin laitettiin hakuun jonkinlainen suunnittelutroikka, joka mietti etukäteen, miten koulu profiloituisi. Troikan jäsenet eivät välttämättä menneet töihin kyseiseen kouluun. Vasta suunnittelun jälkeen alettiin palkata kouluun opettajia, joiden sitoutuminen "valmiiseen sapluunaan" tuotti tietysti vaikeuksia.

Kaverini, pätevä ja osaava opettaja, muutti Helsinkiin maaseudulta. Hän haki muutamaan helsinkiläiseen kouluun. Hän ihmetteli kovasti hakijaa nöyryyttävää tapaa, parissa koulussa johtokunnan puheenjohtaja alkoi tentata pätevältä opettalta, että sopeutuuko hän koulun profiiliin. Kokenut opettajatoverini maaseudulta kääntyi hämmästyen samantien kannoiltaan, profiloituneet koulut eivät innostaneet häntä yhtään. Oudolta tuntui, kun johtokunnan puheenjohtaja, amatööri, tenttasi häntä. Koulun rehtori, jonka pitäisi olla ammattilainen ja koulunsa johtaja, seurasi vain sivusta.
 

Opettajatoverini sijoittui tavalliseen helsinkiläiseen lähiökouluun, jossa hän on töissä edelleen. Olen miettinyt, mitä oikeastaan Helsingissä ajetaan, kun koulujen pitää profiloitua?

Tutkimusten mukaan helsinkiläisten koulujen erot alkavat olla suuria.

ks. blogikirjoitukseni Painotetaanko Helsingissä jotkut koulut hengiltä? ja Helsingin ja Espoon koulut jakavat lapset jyviin ja akanoihin

Helsinkiläisten koulujen erikoistuminen on ilmeisesti johtanut siihen, että lasten vanhemmat ovat epävarmoja lähikoulujensa suhteen. Ei luoteta. Haetaan parempaa aidan takaa, parempaa, jota ei välttämättä löydy.

Suomalaisen koulujärjestelmän ehdoton voima on tähän päivään asti ollut korkeatasoinen tasalaatuisuus, mikä on kauniisti näkynyt kansainvälisissä vertailuissa kuten PISA-tutkimuksissa.

Onneksi kotikunnassani Vantaalla on toimittu toisin kuin Helsingissä. Vaikka rahaa ei aina ole ollut riittävästi, on luotettu lähikouluihin. Koulujen erot ovat pieniä, ja opetuksen taso on pystytty pitämään korkean tasalaatuisena. Vantaalla ei ole rupukouluja, joihin vanhemmat eivät halua lapsiaan lähettää.

Soveltuvuuskokeet ja erikoistuminen eivät sovi peruskouluun. Moinen touhu on askel rinnakkaiskoulujärjestelmään.

Peruskoulu on kaikkien koulu ja koulutuksellisesta tasa-arvosta on ehdottomasti pidettävä huolta. Helsinki suunnannäyttäjänä on esimerkki koko maalle. Nyt Helsinki näyttää kertakaikkiaan väärää mallia.

Vanhempien on luotettava lastensa lähikouluun.

Niin, ja ihmiset kerkiävät erikoistua peruskoulun jälkeenkin, eikö totta?