Koulustako työleiri?

http://www.supercoloring.com/

YLE 19.1.

"En mä nyt mitään vessoja ala siivoamaan"

Opettajajärjestöjen puheenjohtajat korvaisivat jälki-istuntoja koululaisten työpalvelulla. Rikkeitä tehneet koululaiset joutuisivat esimerkiksi siivoamaan. Perusteluna on, että suuri osa oppilaista ei ota jälki-istunnosta opikseen. Opetusministeri pitää ajatusta työrangaistuksesta ongelmallisena.

Helsinkiläisessä Herttoniemen yhteiskoulussa jälki-istuntoja napsahtelee viikon parin välein, mutta ainakin osa yläkoululaisista pitää rangaistusta tehottomana.

- Ei se tunnu miltään, kommentoi eräs koulun oppilas jälki-istuntoja.

Myös opettajien ammattijärjestö OAJ on sitä mieltä, että jälki-istunto on monesti opettajien ajan tuhlaamista. OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkainen ehdottaa jälki-istuntojen tilalle työpalvelua tai työojennusta, jossa koululaiset joutuisivat esimerkiksi siivoamaan tai korjaamaan rikkomiaan paikkoja. Tukea ajatukselle tulee ainakin luokanopettajaliitosta.

Ehdotuksesta kertoi ensimmäisenä Opettaja-lehti.

Asia nousi esiin jo syksyllä, koska imatralaiskoulussa oli muutettu rästiin jääneitä jälki-istuntoja työpalveluksi. Opetushallitus totesi tuolloin, että touhu oli vastoin lakia. Ainakin OAJ:n ja luokanopettajaliiton puheenjohtajat harkitsisivat nyt lakien muuttamista.

Opetusministeri Jukka Gustafsson ei kuitenkaan lämpene ehdotukselle. Ministeri ei pidä työpalvelua ratkaisuna ainakaan yksinään, vaan painottaisi keskustelua lapsen ongelmista koulussa.

Peruskoulussa käytettäviä kurinpitorangaistuksia ovat:

- enintään kahdeksi tunniksi määrätty jälki-istunto

- kirjallinen varoitus

- määräaikainen erottaminen koulusta

Oppilas voidaan jättää koulun jälkeen tekemään tehtäviään, jotka ovat jääneet tekemättä, "laiskanläksy". Silloin kyseessä ei tietenkään ole kurinpitorangaistus.
 
En muista milloin koulussamme olisi käytetty kirjallista varoitusta tai määräaikaista erottamista koulusta, tuskin koskaan. Omalle kohdalleni ei ole osunut yhtään sellaista tapausta. Kirjallinen varoitus ja määräaikainen erottaminen koulusta ovat äärimmäisiä keinoja. Luulen, että ko. rangaistukset kuuluvat yläkoulun repertuaariin. Voisin kuvitella, että määräaikaista erottamista koulusta käytetään silloin, kun oppilas vaarantaa toiminnallaan muiden oppilaiden turvallisuuden.
 
Fyysisiä ja kollektiivisia rangaistuksia ei saa käyttää. Fyysisiä rangaistuksia, joita ennen muinoin on käytetty, ovat esim. nurkassa seisottaminen, tukkapölly tai karttakepillä sormille tai persuksille lyöminen.
 
Rangaistukset on aina yksilöitävä, siksi kollektiivirangaistukset ovat kielletty. Jos "koko luokka" mellastaa, kaikkia ei saa istuttaa, vaan vain ne mellastajat.
 
Luokasta poistaminen on ongelmallista, koska poistetulle oppilaalle on järjestättävä valvonta. Yksin oppilasta ei saa käytävään käskeä. Koulussamme asia on hoidettu niin, että oppilas siirretään toiseen luokkaan opiskelemaan. Joskus on oppilas laitettu rehtorin tai apulaisrehtorin työhuoneeseen keskustelemaan ja rauhoittumaan.
 
Yläkouluissa on käytetty ns. parkkeja, oppilas menee erilliseen tilaan opiskelemaan ammattilaisen ohjantaan ja valvontaan. Tulokset ovat olleet rohkaisevia.
 
Itse en poista oppilasta luokasta koskaan. Koen luokasta poistamisen arvovaltatappiona, niin vanhanaikainen olen.
 
Perinteistä jälki-istuntoa ei kannata käyttää kuin alakoulun alaluokilla, silloin jälki-istunnoilla on vielä tehoa, jos niitä harvoin käytetään. Tänä lukuvuonna olen antanut vain yhden jälki-istunnon. Toistuvissa "istuttamisissa" ei ole mitään järkeä. Koulun säännölliset "yhteisistunnot" ne vasta hölmöjä olivat, kaikki koulun "pahat" pojat istutettiin samaan aikaan ja paikkaan viikon päätteeksi perjantaisin klo 14.00-16.00. Opettajia oli hyvin vaikea saada valvojiksi ko. tilaisuuksiin.
 
Opettajan pitää olla kärsivällinen, puhua ja perustella oppilaille, miksi niin ja niin ei saa tehdä.  Minäkin, kärsimätön ihmispololuonne, olen joutunut ajan myötä opettelemaan kärsivällisyyden jaloutta, mutta kyllä minä kerran kaksi lukuvuodessa annan "palaa". Huudan, niin, että ikkunankamanat lentävät. Pitää muistaa, että opettajakin on ihminen, kärsivällisyydelläkin on takarajansa.
 
Parasta, mitä tiedän, on kasvatuskeskustelut oppilaan kanssa kahden kesken. Vakavimmissa tapauksissa järjestämme ison ringin, paikalle tulevat rehtorit ja oppilaan vanhemmat, joskus kuraattori ja psykologi.
 
Olen aikaisemminkin kirjoittanut, että tehtyään jotain pahaa, pistän oppilaan samana päivänä soittamaan vanhemmilleen ja kertomaan, mitä on tapahtunut. Teho on ilmeinen.
 
Suharipierut ruokalassa on urani omalla tavallaan yksi hauskimmista tapauksista, pieruhuumorin ystävä, kun olen.
 
ks. blogikirjoitukseni Tunti jälkkää ja muikkari
 
Joskus oppilas on voinut rikkoa tai sotkea paikkoja. Silloin paikat siivotaan tai korjataan. Mutta silloin ei ole kyse rangaistuksesta. Useamman kuin kerran olen ollut isien ja poikien kanssa hiomassa ja lakkaamassa pulpettien kansia koulupäivän jälkeen.
 
Työ ei saa olla rangaistus.
 
Tulevaisuuden kannalta on äärimmäisen typerää opettaa lasta ja nuorta vihaamaan työtä. Suomessakin on muutenkin paljon nuoria ihmisiä, jotka eivät koulusta päästyään saa työtä tai eivät arvosta sitä. Työtä pitää arvostaa. Koulut eivät saa olla työsiirtoloita.
 
Ennaltaehkäisy on parasta toimintaa rangaistustenkin suhteen. Kun kotona ja koulussa lapsia kasvatetaan ja opetetaan kunnolla, pahoja asioita ei tapahdu. Olen huomannut, että koulussa Lions Quest-ohjelma on mitä parhainta ennaltaehkäisyä. Pidän Leijona-tunteja säännöllisesti pari tuntia kerrallaan viikossa.

Muuten, jos oppilas sotkee tieten tahtoen vessan, on hänen siivottava se.