Tuomelan koulu, Vantaa
15.2. Ilkka
Suomen Luokanopettajat
kummastelee koulunvalintoja. Järjestön mielestä koulunvalinnassa tärkeintä
pitäisi olla lapsi, mutta tuntuu, että koulunvalinta on tärkeämpää oppilaan
huoltajalle.
– Pääsääntöisesti
jokaisessa alakoulussa on kelpoinen luokanopettaja, joka korkealla
ammatti-identiteetillä ja tunnollisuudella hoitaa opetustaan. Voidaan siis
sanoa kaikkien suomalaisten alakoulujen olevan huippuluokkaa, järjestö
perustelee tiedotteessaan kantaansa.
Suomen Luokanopettajien
mielestä koulunvalinnassa tulee ajatella lapsen parasta.
– Lähikoulu on tuttu ja turvallinen. Oppilaiden huoltajien tulisi jopa aiempaa enemmän taistella oman lähikoulun ja sen resurssien puolesta.
Suomen Luokanopettajien puheenjohtaja on seinäjokelainen Matti Sippola.
– Lähikoulu on tuttu ja turvallinen. Oppilaiden huoltajien tulisi jopa aiempaa enemmän taistella oman lähikoulun ja sen resurssien puolesta.
Suomen Luokanopettajien puheenjohtaja on seinäjokelainen Matti Sippola.
Koskaan ei ole lähikouluja lopetettu sellaiseen tahtiin sen jälkeen, kun lanseerattiin käsite lähikouluperiaate.
Suomessa oli vuonna 2005 yhteensä 3579 peruskoulua, mutta vuonna 2014 niitä oli jäljellä 2633 kappaletta. Suuri osa pikkukouluista lakkautettiin jo ennen vuotta 2005.
Lähikouluperiaate
tarkoittaa sitä, että oppilas voi käydä lähikouluaan eli sitä koulua, jonka
oppilaaksi hän asuinpaikkansa perusteella kuuluu. (OPH)
Kuinka lapsi voi käydä lähikoulua, jos lähikoulua ei ole?
1. Maaseudulla suuri osa toimivista lähikouluista on lopetettu, ja oppilaita kuskataan kilometrikaupalla kirkonkylien suuriin koulukeskuksiin.
Usein pienten lasten koulumatkat ovat laillisuuden rajamailla, oppilaan päivittäinen koulumatka saa kestää korkeintaan 2,5 tuntia. Ylärajasta on monessa paikassa tullut normi. Kaksi ja puoli tuntia koulutaksissa päivittäin on pienen lapsen järjetöntä kidutusta.
2. Suurissa kaupungeissa, kuten Helsingissä, kaupunki on suunniteltu niin, että koulut alkavat eriytyä luonnostaan vuohiin ja lampaisiin, vaikka opetuksen tasoissa ei ole eroja eri koulujen välillä.
Vanhemmat kokevat, että lähikoulu ei olekaan hyväksi omille lapsille. Silloin lähikoulu ei kelpaakaan, vaan etsitään sitä parempaa muualta.
On selvää, että rikkaat
pystyvät valitsemaan asuinalueensa. Pian tulemme näkemään muureilla eroteltuja
ja turvakameroin varustettuja rikkaiden asuinalueita.
Vähitellen Helsinkiin
alkaa muodostua köyhien, yksinhuoltajien ja maahanmuuttajien reservaatteja.
Malleja ei tarvitse kaukaa etsiä, lautalla yli Ruotsiin vaan, jo löytyy.
Lopuksi aletaan itkeä yksityiskoulujen perään.
3. Kaiken kukkuraksi lähikouluperiaatteeseen ideologista syistä sotkettiin myös inkluusio. Asiantuntijakeskuksia, erityiskouluja lopetettiin, ja erityisoppilaita siirrettiin normiluokkiin.
Luokan- ja aineenopettajat ovat ihmeissään. Aina ei voidakaan opettaa sillä tasolla kuin pitäisi, kun aika menee levottomien oppilaiden kaitsemiseen.
Pikkuhiljaa opetuksen yleinen taso alkaa laskea.
Ensimmäisen luokan opettajat ja erityisopettajat alkavat väsyä.
Vanhemmat ovat ihmeissään. Yhä useammin koteihin alkaa kuulua ihmeellisiä asioita. Tulee sellainen olo, että lapsi ei olekaan enää turvassa omassa luokassaan. Joitain oppilaita pitää rauhoitella tavan takaa, joskus turvaudutaan jopa houldaamiseen.
Suomen Luokanopettajien puheenjohtaja Matti Sippola puhuu selkokieltä:
– Lähikoulu on tuttu ja turvallinen. Oppilaiden huoltajien tulisi jopa aiempaa enemmän taistella oman lähikoulun ja sen resurssien puolesta. (Ilkka)
Eivät päättäjät asiantuntijoita kuuntele. Opettajat kokevat olevansa paarialuokkaa.
Vanhempia kuunnellaan, koska heillä on äänestysvoimaa.
Tekstit
Hyvä juttu aiheesta lötyy:
VastaaPoistahttp://riikkapurra.net/2015/01/26/koulushoppaamisesta/
Aika vahvasti Luokanopettajien liitto on lähtenyt puolustamaan lähikouluja, ohittaen kuitenkin aiheeseen liittyvät ongelmat. Tämän maailman pikkuisia ja tasokkaita tuomelan kouluja ei saa lakkauttaa, olen ilman muuta samaa mieltä, mutta alueilla joissa ongelmia on, tulee kai vapailla kansalaisilla olla oikeus harkita lapselleen muutakin kuin lähikouluja. Laitoin linkin Riikka Purran aiheeseen liittyvään kirjoitukseen.
VastaaPoistaLähikoulu-periaate ei ole pelkästään mukavien ja perinteisten pikkukoulujen puolustamista, vaan isoissa kaupungeissa sillä ajetaan nimenomaan myös suurempien yksiköiden asiaa. Negatiivisesti ladattu "koulushoppaaminen" on tarkoituksenhakuisessa käytössä poliittinen suukapula, jolla vaihtoehdottomuutta perustellaan.
Jos tietyillä alueilla on ongelmia esim. väestösegmenttien suhteen, tulee keskustella niistä ongelmista oikeilla nimillä eikä pitää lähtökohtaisesti lähikoulua, mahdollisesti suurta ja ongelmaista yksikköä, ainoana kyseenalaistamattomana valintana.
Yllä oleva Anonyymi on minusta asian ytimessä.
VastaaPoistaItselle on aina kelvannut koulu kuin koulu, koska loppupelissä itse päätät kuinka paljon panostat kouluun. Todellisuudessa lapset menevät muun joukon mukana eli kouluyhteisö ja kaverit vaikuttavat nuoreen varsin paljon.
Jos kouluvalinnat lukittaisiin, eli olisi pakko valita lähikoulu, vaikuttaisi se asunnon valintaan vielä enemmän kuin nyt. Alue vaikuttaa varsin paljon asuntojen hintaan eli hintaan muukin kuin etäisyys keskustaan.
Itse kävin oppikoulua ja ihmettelin peruskoulun tuloa. Se oli kuitenkin menestystarina, pitää pohtia sen idean säilyttämistä. Nykyisessä valtion ja kuntien rahatilanteessa pitää pohtia, mitkä palvelut yhteiskunta tarjoaa, ja mistä kukin itse vastaa. Minusta perusmallinen peruskoulu on palvelu, josta kannattaa pitää kiinni.
Jos joku haluaa jotain parempaa, pitää siitä sitten maksaa. Johtaisiko tämä rikkaiden kouluihin? En usko, sillä niille ei pääkaupunkiseutua lukuunottamatta minusta ole oikein potentiaalisia maksavia.asiakkaita. Ongelmaksi tässä muodostuisi peruskoulun päättötodistus. Vastustan periaatteen vuoksi yksityisiä kouluja ja yliopistoja, jossa rahalla "ostettaisiin" opiskelupaikka ja opetusta. Korkeakoulutusta on jo ostettavissa rahalla joltain osin...