Aloitin työni Vantaan Hiekkaharjun koulussa.
Luokkani sijaitsi samalla käytävällä, missä oli myös kolme tarkkailuluokkaa. Luokkia opetti kolme kokenutta ja osaavaa tarkkismaikkaa, joita arvostin kovasti. He olivat ymmärtäväisiä, mutta samalla jämptejä miehiä.
Ihmettelin, kun luokissa oli muutamia karsinoita. Oppilaiden työpisteet oli eristetty väliseinillä, että oppilas näki vain eteenpäin, ei taakse tai sivuille. Karsina auttoi oppilasta keskittymään opiskeluun.
Syksyllä kouluuni tilattiin 40 kappaletta kuulosuojaimia. Ihmettelin asiaa, teknisessä käsityöluokassa on riittävästi kuulosuojaimia, eikä siellä muutenkaan opiskele 40 oppilasta kerrallaan.
Uudet kuulosuojaimet tilattiin alaluokille. Mihin ihmeeseen kuulosuojaimia normiluokissa tarvitaan?
Sain vastaukseksi, että on oppilaita, jotka tarvitsevat kuulosuojaimia, koska muuten he eivät pysty keskittymään opiskeluun. Pienikin häiriö voi keskeyttää opiskelun.
Mistä tämä kertoo?
Onko aistiyliherkkien lasten määrä kasvanut? Vai onko luokkien melutaso noussut?
Joka tapauksessa on selvää, että inkluusion myötä on tapahtunut odotettu ketjureaktio.
Harvoissa erityisluokissa on käyttäytymishäiriöisiä oppilaita, mutta toisaalta myös harjaantumisoppilaita. Opetus ei kohtaa, erityisluokanopettajat painivat yksinään ylivoimaisten haasteiden kanssa.
Perinteisten erityisluokkien oppilaat ovat nyt normiluokissa. Oppilaita voi olla monta, viisi-kuusi-seitsemän-kahdeksan. Opetus ei kohtaa, luokanopettajat painivat yksin ylivoimaisten haasteiden kanssa.
Normiluokissa opiskelevat perinteiset erityisoppilaat saavat tukea laaja-alaisten erityisopettajien ryhmissä. Tavallisista luki- tai matematiikan häiriöistä kärsivät oppilaat, entiset viitos-kuutosarvosanojen oppilaat, jäävät ilman laaja-alaisen opettajan tukea. Opetus ei kohtaa, laaja-alaiset erityisopettajat painivat yksin ylivoimaisten haasteiden kanssa.
Pian ensin yläkouluissa, sitten lukioissa, ja lopuksi yliopistoissa ihmetellään oppimisen tason romahdusta.
Hyvin mielenkiintoista on, että samaan aikaan ollaan siirtymässä ns. uuteen oppimisympäristöön.
Rakennetaan avoimia oppimisympäristöjä, pieniä oppilaita sijoitetaan yksin, kaksin tai pienissä ryhmissä opiskelemaan aula- ja käytävätiloihin räpläämään tablettejaan. Opettajan perään saa huhuilla.
Luin Hesarista tai paikallislehdestä artikkelin, jossa oli kuva kahdesta pienestä tokaluokkalaisesta pojasta. He istuivat tabletit käsissään naulakon alla kenkätelineessä. Artikkelissa koulun rehtori suurin piirtein posket hehkuen totesi, että meillä on nyt siirrytty uuteen oppimisympäristöön.
Luokista poistetaan pulpetteja, luokkiin sijoitetaan sohvia, säkki- ja pallotuoleja. Tavaroille ei ole enää kunnon säilytystiloja. Ei kait liikoja tavaroita kohta tarvitakaan, kun käytetään sitä yhtä tai samaa tablettia.
Johtava koulutoimen virkamies toteaa valtuustosalissa, että uusi oppimisympäristö tuo selvää tilasäästöä.
Ja lapsille ostetaan kuulosuojaimia.
Tekstit
Loistokirjoitus. Toisaalta perinteiset kuulosuojaimetkin ovat joillekin aistiyliherkille hankalia, ne painavat. Tarvitaan esim. Elacinin tuotteita. Ja työnantajan tulisi hankkia ne ilman eri kommenttia kaikille opettajille, jotka joutuvat työskentelemään meluisissa luokissa. Vai eikö opettajan kuulolla ole mitään väliä?
VastaaPoista...
VastaaPoistaTai sitten nykyään on vain huomattu, että noista olisi ollut hyötyä jo kauan kauan sitten.
Ennenhän oppilaat lyötiin näppärästi juuri tarkkiksille tai omiin kouluihinsa pois "tavallisten" luota ilman sen suurempia henkilökohtaisia oppimisen edellytyksiä tutkimatta.
Tässä nyt vähän liikaa etsitään kausaalisuutta asiassa, jossa sellaista ei todennäköisesti ole.
Ja mihin ihmeeseen hyvät säilytystilat häviäisivät? Kyllä hyllyköt, lokerikot ym. mahtuu sinne luokkaan, vaikka jokaisella ei sitä omaa ergonomian kannalta susihuonoa pulpettia olisikaan.
Melu koulun sisätiloissa on viimeisen kymmenen vuoden aikana kieltämättä noussut merkittävästi. Se alkaa olla jo liikaa myös kokeneen pedagogin korville. Teknisen työn luokassa onkin nykyisin rauhallisempaa kuin käytävillä, jossa alakoululaisten lisäksi huutavat myös esikoululaiset. Rehtorin mielestä tällaista uuden oppimisen mukanaan tuomaa kaaosta ja epäjärjestystä täytyy vain opetella sietämään. Olen vahvasti eri mieltä.
VastaaPoistaKuulosuojaimia hankitaan samaan aikaan, kun oppilaita ohjataan opiskelemaan koulun "pas ...sille" käytäville. Siellä se vasta meteli on, kun oppilaat haahuilevat pitkin käytäviä tai lojuvat pitkin pituuttaan lattioilla tekemässä tehtäviään. Lattialla työskentelemisestä on ergonomia kaukana.
VastaaPoistaNuo kuulosuojaimet kuvaavat metaforallisen osuvasti maamme koululaitoksen viime vuosina alkanutta alamäkeä ja lasten pedagogista koe-eläimenosaa:
VastaaPoista1. Oppimiskäsityksillä leikitään itsetarkoituksellisesti kuin häveten sitä perustehtävää, että peruskoulussa lapsen tulisi oppia varmasti jo ykkös- ja kakkosluokilla lukemaan, laskemaan ja kirjoittamaan, ylemmistä luokista puhumattakaan.
2. Tvt- ja pädisälää ostetaan miljoonilla oppilaiden näpelöitäväksi toivossa että "siinä tapahtuu jotakin", ja samaan aikaan säästetään kirjoista ja muusta oppimisen materiaalista.
3. Luokkiin sijoitetaan kaikki mahdolliset ja mahdottomat oppilaat "tasa-arvon" keppihevosella, ja vanhemmille esitetään että kaikki sujuu oikein hienosti; tilaahan on kuraisilla käytävillä, vaikka muille jakaa, meitä on täällä paljon ja monenlaista oppijaa, mutta "yhteisöllisyyttä" on sitten sitä enemmän (vanhemmat muuten uskoo tuohon yleensä). Ei siinä mitään jos tuohon ope uskoo kunhan ei vaan lisätä että luokassa tavataan yksilöllistä opetusta missään muodossa.
4. Koulurauha on muisto vain, ja tätä itsepetosta nimitetään "oppilaslähtöisyydeksi" , oppilaat sitä kaipaavat jokaisessa luokassa, mutta nille selitetään että väärin kaivattu, pitää kuulua ääntä kun opitaan, sen pitää näyttää hauskalta kun opetustoimen tädit ja sedät käyvät kiertämässä taloa.
Olen lukenut että blogisti on vannoutunut yksityiskoulujen vastustaja. Hän tietänee että näistä "kuulosuojain- ja käytävällä makailukouluista" on jo vetoa pois. Ruotsin tietä mennään meilläkin.
t. isä