perjantai 26. elokuuta 2016

Viisaita ajatuksia ja parviälyä

Martin muokkaama kuva

1. Peruskoulun resurssit on palautettava. 

Kaikki esikouluun ja peruskoulun alaluokille suunnattu raha tulee myöhemmin moninkertaisesti takaisin. Ennaltaehkäisy on inhimillistä ja humaania toimintaa.

2. Inkluusio on julkista heitteillejättöä. 

Erityiskoulujen ja -luokkien alasajo on ollut hyvin lyhytnäköistä toimintaa. Erityistukea ei ole riittävästi tai sitä ei ole ollenkaan. Kaikista lapsista on huolehdittava. Opettajat on jätetty yksin. Säästökeinoista inkluusio on iljettävin.

3. Suomeen ei tarvita enää yhtään homekoulua. 

Koulurakennusten säännöllisistä korjauksista säästäminen on silkkaa typeryyttä. Yksikin homeelle altistunut lapsi tai opettaja on liikaa.

4. Peruskoulun luokkakoot on säädettävä lailla. 

Nykyluokat ovat hyvin heterogeenisia. Sopivat maksimiluokkakoot ovat: 1-3 luokat 18 oppilasta, 4-9 luokat 20 oppilasta. Pienessä ryhmässä voidaan paremmin keskittyä myös syrjäytymisen ehkäisyyn.

5. Opettajien pedagogiseen vapauteen ei saa kajota. 

Opettaja on koulun asiantuntija ja dynamo. Opettajuuden alentaminen on säälittävää. Opettajarekisteri on rakennettava pikimmiten.

6. Miesopettajia on saatava peruskouluun tavalla tai toisella. 

Mieskato on ollut hirvittävää. Yhdenvertaisuus kärsii, lapsilla on oltava oikeus myös miesopettajiin. Paras lääke mieskatoon on palkkauksen reipas kohentaminen.


Arvostettu koulumies Espoosta, Martti Hellström, on omassa Hellstöm: Pedagogiikka ja koulupolitiikkaa II -blogissaan aloittanut uuden sarjan Viisaita ajatuksia.

Hellström on pyytänyt arvostamiltaan koulumiehiltä ja -naisilta konkreettisia ehdotuksia siihen, miten kunnan tasolla voidaan vastata tämän ajan uusiin haasteisiin.

Mukana on tunnettuja koulukasvoja kuten Kirsi Lindroos, Matti Sippola tai Kari Kinnunen. Mukana on myös OAJ-aktiiveja kuten Timo Kettunen, Heli Haaro tai Marko Jokinen. 

Kolmas ryhmä koostuu perustason puurtajista, kuulun tähän ryhmään. Olen tituleerannut itseäni lähiökoulun opettajaksi.

Kuten arvata saattaa, en ole paljoa surenut, kun pointtejani latasin. Lisäsin joukkoon paria asiaa, jotka eivät välttämättä kuulu kunnallisen päätäntävallan piirin. Huomasin, että niin teki joku muukin.

Martin Viisaita ajatuksia -sarja on hieno, sillä hän sarjaa analysoidessaan käyttää parviälyä, joka terminä oli minulle uusi. Ryhmä- tai joukkoäly ovat minulle tuttuja.

Viisaita ajatuksia. Ensimmäinen yhteenveto (Hellström)

Parviälyllä / joukkoälyllä  tarkoitetaan tapaa ratkoa ongelmia keräämällä joukolta ihmisiä henkilökohtaisia mielipiteitä, ideoita tai ehdotuksia. Kun ne on koottu, joku koordinoiva taho käsittelee ja kokoaa ne yhteen. (Hellström)

Vaikka parviäly on tehokas tapa kerätä tietoa ja ajatuksia sekä antaa hyvää pohjaa päätöksenteolle, se saattaa tuottaa pullamössöä

Peruskoululla oli alunperin selvä idea. Valkoisella POPS:lla (Peruskoulun ensimmäinen opetussuunnitelma) oli henki. Kaikista opetussuunnitelmista ei henkeä saatu ulos, vaikka kuinka niitä olisi puhallellut.

Kun koulutusta suunnitellaan laaja-mittaisesti kuten koko maan tasolla, suunnittelun pitää pohjautua johonkin. Peruskoulun peruskivet ovat ikään kuin ideologia, jonka päälle koulua rakennetaan.

Tunnettu koulumiehemme maailmalla, professori  Pasi Sahlberg, on moneen otteeseen penännyt, kuka meillä johtaa koulutussuunnittelua, missä on suunta. Samansuuntaisia ajatuksia on esittänyt myös emeritus professori Kari Uusikylä.

Suomessa opetussuunnitelmia on rakennettu kuin torta på torta

Samaa satsia on vatkattu edestakaisin. Joka ops-kierroksella on heitetty omat suolat sekaan.

Pullamössöä.

Odotan innolla Sahlbergin ja Uusikylän sekä Opetushallituksen pääjohtaja Aulis Pitkälän kuutta pointtia.

8 kommenttia:

  1. "Opettajien pedagogiseen vapauteen ei saa kajota". Totta pedagoginen vapaus pitää olla, mutta ao. koulun "koululakia" pitää noudattaa ja opsia tai tutkinnon perusteita.

    "Opettaja on koulun asiantuntija ja dynamo". :)

    "Opettajuuden alentaminen on säälittävää". Totta.

    Mutta tästä seuraavasta olen paljonkin eri mieltä:
    "Opettajarekisteri on rakennettava pikimmiten".
    Ei missään tapauksessa. Mitä tällä haetaan? Kaikissa viranhauissa pitää valita opettajaksi kelpo, mitä tällä voitetaan, ei mitään. Kelpoisuutta vaille opettajaa ei palkata kuin puoleksi vuodeksi (tai esim. äitiyslomansijaiseksi). Jokainen kansalainen saa opettajan tiedot jo nyt kunnalta tms. ns. julkisuuslain nojalla, esim. äitiysloman sijaisen kelpoisuuden, sillä viranomaisen palkkauspäätös on asiakirja, myös viranomaiselle lähetetty hakemus on asiakirja, eikä opettajan kelpoisuus tai kelvottomuus ole julkisuuslain 24§ mukaan salainen, eli kaikki saavat tiedon pelkästään pyytämällä. Rekisteri olisi todella resurssien haaskaamista. Sen sijaan opettajanimikkeen suppeampaa käyttöä kannatan, eli vain opettajan kelpoisuuden omaavat henkilöt voisivat kutsua itseään "opettajiksi", esim. uimakoulun opettaja ei olisi opettaja ellei hän olisi myös "auskultoinut".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Deekoo...

      Olet oikeassa siinä, että opettaja-nimike pitäisi suojata kuten esim. lääkäritkin ovat tehneet. Silloin ei rekistereitä ei tarvittaisikaan, kaikki opettajat olisivat silloin päteviä opettajia, opettajan paperit taskuissaan.

      Opettajarekisteri voisi olla tärkeä mm. vanhemmille. He voisivat halutessaan rekisteristä tarkistaa opettajan pätevyyden.

      Ei se rekisterin ylläpito kait nykytekniikan aikana kovin raskasta olisi.

      Poista
    2. Lämpimästi kannatan opettaja nimikkeen suojaamista. Olet oikeassa myös rekisterin kätevyydessä. Julkisuuslain nojalla pitäisi saada tiedot, mutta niitä on monesti hankala saada (tästä on ollut esimerkkejä esim. eräiden Kreikka-papereiden ja vieraslistojen muodossa),

      Poista
  2. No, millä nimellä sitten kutsuttaisiin sitä opepaperitonta viransijaista, sitä kiitettävää välttämätöntä ihmistä, joka ottaa vastaan 28 kolmosluokkalaista ja tekee heidän kanssaan parhaansa, kun opettajiksi ei aina kuitenkaan saada päteviä hankittua?

    Niin kauan kuin tuhannet pätevät opettajat tekevät töitä kolmen tonnin palkalla,
    koska palkkojen kilpailukyvystä ei ole onnistuttu huolehtimaan tämän ollessa juuri yksi tärkein syy ei-pätevien tarpeeseen, en lähtisi tuollaista erottelua tekemään.

    Jos vanhemmat ja työtätekevät aikuiset, jotka haluavat tietenkin sen pätevän opettajan lapsilleen eivät ole valmiita tukemaan ja vaatimaan opettajille sellaista 25 prosentin tasokorotusta, jotta palkka vastaisi opintoja, niin miksi kaksi alipalkkaryhmää, pätevät opettajat ja ei-pätevät opettajat pitäisi vielä erotella ja rekisteröidä, koska ihan samassa veneessä ollaan koululla?

    Opettajien heikko palkkakehitys heijastuu moneen suuntaan. Pätevän akateemisen opettajan yksi itsestäänselvä lähtökohta ja merkki pitäisi olla pätevä koulutuksen ja työn vaativuutta vastaava palkka.
    Opettajan palkka ei ole asiantuntija-ammatin palkka, se on ihan selvä.
    Tässä mielessä meitä päteviä kohdellaan kuin ei-päteviä.
    Ollaan molemmat samassa rekisterissä: ei satsattavien.
    Ainostaan ikälisät tuovat parannusta asiaan eikä se palkka täysillä lisilläkään kummoinen ole. Työtätekevien keskitulo nippa nappa.
    Nythän kouluille jaetaan erilaisia tikkarirahoja, joita kehdataan nimetä tulospalkaksi: kun teet enemmän ja vielä tehokkaammin, saat 400 euroa vuodessa lisää miinus verot ja muut maksut. No, mehän teemme vaikka tajuamme kyllä huijauksen. Koska olemme näihin taloudellisiin alasvedätyksiin hyvin tottuneet.

    Ehkä pitäisi oppia todella vaatimaan ennen kuin lähtee taas seuraava -11 prossaa kuin mitä sen tutkimuksen mukaan jo lähti.



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ano...

      "No, millä nimellä sitten kutsuttaisiin sitä opepaperitonta viransijaista, sitä kiitettävää välttämätöntä ihmistä, joka ottaa vastaan 28 kolmosluokkalaista ja tekee heidän kanssaan parhaansa, kun opettajiksi ei aina kuitenkaan saada päteviä hankittua?"

      Sijaisopettajaksi, sijaiseksi, tuuraajaksi, avustava opettaja, opetusharjoittelija, kyllä hyvä nimi löydetään, kun vain halutaan.

      Paperittomia opetusharjoittelijoita pitäisi kannustaa tekemään tutkintonsa loppuun, mikä ehdottomasti on heidänkin etunsa.

      Poista
    2. Niin, sijaisopettaja voisi olla sitten se oikea sana, koska epätevälläkin opettajalla on opettajan kaikki velvollisuudet ja oikeudet myös juridisella tavalla.
      Juridisesti, lain edessä, hän on opettaja sijaisvuonnaan ja sellaisena häntä tulee kohdella ja hänen itseään arvostaa.

      Eikä oppilaille, innokkaille ekoille tms. voi sanoa, että juuri teillä ei ole nyt tänä vuonna oikeaa opettajaa, vaan jokin varahenkilö.
      Heidän pitää saada kunnioittaa opettajaansa ja tämän asemaa yhdessä vanhempien kanssa, vaikka sitten vain vuoden kerrallaan, kunnes saadaan pätevä.

      Kommenttini kärki oli kuitenkin siinä oivalluksessa, että me pätevätkin opettajat saamme epäpätevää, ei koulusta ja työn vaativuutta vastaavaa palkkkaa, koska palkkakehityksestä ei ole onnistuttu huolehtimaan.

      Jos lähdemme siitä että asiantuntija-ammatissa toimiva maisteri, joka kantaa isoa vastuuta sekä oppimisesta että kasvusta 30 oppilaasta, tekee töitä kolmella tonnilla kuussa niin jotakin on mennyt pieleen sekä omien edunvalvojien että työnantantajan tekojen toimesta.

      Ei-päteville opeille tsemppiä. Päteville vaativampaa omanarvontunnetta myös palkkauksensa suhteen.

      Poista
    3. Ja taitaa Luukkainen kirjoittaa maanantaina alle uuden pitkäaikaisen sopimuksen, joka laskee opettajien reaalipalkkaa entisestään...

      Poista
  3. Tuo inkluusio-asia pitäisi nostaa enemmän esille! Se on ollut todellakin suuri huijaus! Kaikki oppilaat tungetaan tavalliselle luokalle, oli mitä tahansa vaikeuksia. Oppilasmäärä kasvaa ja opettaja kantaa taakan yksin ilman erityisopettajan koulutusta. Miten saisimme luokanopettajat koottua yhdeksi rintamaksi ja alkaisimme puolustaa työtämme ja miten pystyisimme vaikuttamaan työmme suuriin epäkohtiin? Alan vaihto pyörii usein mielessä. Kolme tonnia saisi kyllä helpommallakin duunilla.

    Nimin. Heli

    VastaaPoista