Tunkekaa vaikka juhlasaliin, perkele

Tähänkö ollaan menossa?

Enkeliporsas:

On tämä käsittämätöntä touhua, kun ei millään opita. Oppilaista ei välitetä ja opettajat pistetään maksamaan kunnallisia palveluja.

Tänään OAJ Pääkaupunkiseutu FB-päivityksessään kommentoi osuvasti näin:

Yhä useampi kunta on päätynyt vähentämään opetettavien tuntien määrää ja kasvattamaan ryhmäkokoja. Samaan aikaan maan hallitus on "satsannut" ryhmäkokojen pienentämiseen. 

Tässä on nyt käsinkosketeltava ristiriita. Miten tämä voi mennä näin?

Enkeliporsas:

Joku jossain fuskaa pahasti.

Yle 14.8.

Opettajien lomautukset puhuttavat: "Oppilaat voidaan säilöä vaikka juhlasaliin"

OAJ:n Kainuun alueasiamies Heikki Kallunki pitää lomautusten aikaisia suurempia ryhmiä lasten säilömisenä ja uhkana turvalliselle ympäristölle.

– Siinä tapauksessa voitaisiin koota vaikka kaikki oppilaat juhlasaliin, mutta jokainen ymmärtää, että silloin ei ole mielessä opetus, vaan säilyttäminen.

HS 18.8.

Kuntien säästötalkoot iskevät opetukseen

Kuntien säästötalkoot iskevät entistä kovemmin opetukseen. Yhä useampi kunta on päätynyt vähentämään opetettavien tuntien määrää ja kasvattamaan ryhmäkokoja. Opetusalan ammattijärjestö OAJ:n mukaan säästöt kasvattavat oppilaiden alueellista eriarvoisuutta. 

Tänä vuonna 25 kuntaa hakee säästöjä lomauttamalla opettajiaan. Määrä on ennätyksellinen sitten 1990-luvun. Kaiken kaikkiaan lomautukset koskevat 4 000:ta opettajaa varhaiskasvatuksesta lukioon. Opettajia on yhteensä vajaa 60 000.

Enkeliporsas:

Kopioin Hesarin kartasta opettajiaan lomauttavat kunnat pohjoisesta etelään:

Oulu, Siikalatva, Kuhmo, Kärsämäki, Kokkola, Lieksa, Pedersöre, Lapua, Vimpeli, Alajärvi, Soini, Seinäjöki, Outokumpu, Kauhajoki, Kristiinankaupunki, Joutsa, Akaa, Lemi, Uusikaupunki, Nousiainen, Masku, Raisio, Paimio, Järvenpää, Hamina, Kirkkonummi

Hävetkää!

On myös kuntia, jotka eivät lomauta, vaan vähentävät tunteja kierolla tavalla. Leikataan opettajien palkkoja järjestämällä oppilaille vain minimimäärän oppitunteja. 

Esim. kotikaupungissani Vantaalla pienimmät oppilaat kärsivät, koska heitä opetetaan vain 19 oppituntia viikossa.

Hävetkää!

Monissa kouluissa lopetetaan aivan toimivia kouluja, ja oppilaat laitetaan tuntitolkulla istumaan bussiin.

7.8. HS

Harva aikuinen suostuisi yhtä pitkään työmatkaan: Itä-Suomen koululaiset istuvat bussissa jopa kolme tuntia päivässä

- Itse olen huolissani kaikkein nuorimmista, 1.–3.-luokkalaisista, joille olisi erittäin tärkeää jo yleisen kehittymisen takia, että matka-aika olisi kohtuullinen, ja jokaiselle päivälle jäisi aikaa lepoon, virkistykseen ja harrastuksiin. Maalla se ei ole aina itsestäänselvyys, sivistystoimen ylitarkastaja Kari Lehtola toteaa.

Lehtola harmittelee, että aikarajoista on tullut nykykouluissa paikoin normi, vaikka rajat säädettiin 16 vuotta sitten yksittäisiä, lähes poikkeustapauksia varten.

Enkeliporsas:

Vuodessa on koulupäiviä 190. 

3 x 190 h = 570 h

570 h : 24 = 23,75 vrk

Vuodessa oppilaat istuvat bussissa reippaasti yli kolme viikkoa! 

Eihän koulujen lopettamisissa ole mitään järkeä, varsinkin kun on moneen kertaan todettu, että koulujen lopettamisilla ei säästöä juuri tule. Taksikuskien vatsat vain kasvavat.

Hävetkää!

Enkeliporsaan ratkaisumalli:

Koska kunnat eivät pysty tarjoamaan lapsilleen säädyllistä peruskoulua, peruskoulun kustannukset on jaettava tasan ympäri Suomen maan.

Parhaiten homma onnistuu siten,  että peruskoulu siirretään valtion harteille. Vähennetään tasaveroluonteista kuntien tuloverotusta ja nostetaan progressiivista valtion tuloverotusta.

Reilu peli.

Kunnat hoitaisivat peruskoulun kuten nytkin, mutta rahoitus tulisi valtion kirstusta.

Vanhemmat ja päättäjät - herätkää, kohta koulutuksellinen tasa-arvo on muisto vain!

Olen käsitellyt aihetta aiemminkin, kannattaa lukea, painelkaa linkkejä myös edellisiin kirjoituksiini:

Peruskoulu valtion harteille 3. (Properuskoulu 30.5.2014)

Koreaa koulutusta

4.8. HS

Eteläkorelainen asiantuntija: Pisa-menestyjä Etelä-Korea "orjuuttaa koululaiset"

Etelä-Korea on kärkisijoilla maailman Pisa-tuloksissa, mutta koko menestyksekäs koulutusjärjestelmä perustuu lasten kaltoin kohteluun. Näin kirjoittaa amerikkalaisen Yalen yliopiston entinen opettaja, eteläkorealainen Se-Woong Koo The New York Times-lehdessä.

"Eteläkorealainen koulutus perustuu tiikeriäiteihin, yksityiskouluihin ja yksinvaltaisiin opettajiin. Se tuottaa liudan ylisuorittavia oppilaita, joiden terveys ja onnellisuus ovat vaarassa", Se-Woong Koo kirjoittaa puolen sivun mielipidekirjoituksessaan.

Suomi oli ensimmäinen ja Etelä-Korea toinen vuoden 2012 Pisa-tilastossa. Viime vuonna Etelä-Korea ja joukko muita Aasian maita oli mennyt Suomen ohi.

Jostain syystä Hesarin uutinen on jäänyt vähälle huomiolle.

Etelä-Koreassa koulupäivät ovat erittäin pitkiä. Oppilaan työmäärä on valtava ja vanhemmat osallistuvat vahvasti lastensa koulutyöhön.

Päinvastoin kuin Suomen koulujärjestelmä, korealainen koulujärjestelmä on hyvin eriarvoinen. Osa vanhemmista vie lapsensa kalliisiin yksityiskouluihin, joissa työtä tehdään aamusta iltaan.

Koulutukseen käytetty osuus maan BKT:tä oli vuonna 2006 jopa  7%, sen ollessa Suomessa 4,5%. Siitä 2,8% on yksityistä rahaa ja julkista 4,2%. Suomessa vastaavat luvut olivat 0,1% ja 4,6%.

Etelä-Korean koulujärjestelmän kehittäminen perustuu kovaan työhön ja vahvaan tahtoon onnistua (Suomen ulkoasianministeriö)

Koulutukseen käytetyn julkisen rahan osuus Suomessa ja Etelä-Koreassa on suurin piirtein sama, mutta yllä olevista prosenttiluvuista näkyy, kuinka paljon korealaiset perheet satsaavat lisärahaa lastensa koulutukseen. Vuodesta 2006 Suomessa yleissivistävään koulutukseen, peruskoulu ja lukio, käytetyt rahat ovat laskeneet ja laskevat edelleen.

Koreassa koulunkäynti on erittäin rankkaa, samoin kuin Japanissa lasten jaksaminen on kovalla koetuksella. Opiskelu on pääasiassa rajua päähän pänttäämistä. Harrastamiseen tai oleiluun jää vain vähän aikaa, elämä on tarkasti ohjelmoitua ja kontrolloitua. Kilpailu hyvistä jatko-opiskelupaikoista on äärimmäisen kovaa.

Aasian tiikerimaissa asuu paljon ihmisiä, heillä on varaa hukata sieluja, meillä ei. Suomen kouluissa on viime vuosina keskitytty paljon erityisopetuksen kehittämiseen, kun erityisoppilaita on siirretty normiluokille. 

Suomen ei ole mitään syytä lähteä kilpailemaan Aasian tiikerimaiden kanssa heidän kouluaseillaan. Pärjäämme kyllä omillamme. On selvää, että erilliskoulutusjärjestelmä yksityiskouluineen luo eriarvoisuuta, voittajia ja häviäjiä, vrt. Ruotsi.

Mitä opittavaa meillä voisi olla korealaisesta koulujärjestelmästä?

1. Koreassa arvostetaan koulutusta. 

Meillä hyvää yhteiskunnan järjestämää koulutusta pidetään itsestäänselvyytenä, joka viime vuosina on säästövimmaisuuden takia saanut säröjä.

Suomalaisen koulutuksen arvostusta kuvaa hyvin opettajien lomautukset. Hävettää.

2. Koreassa vanhemmat osallistuvat lastensa koulutukseen. 

Joskus tuntuu, että Suomessa lasten opiskelu on ulkoistettu koulun harteille ikään kuin lasten koulunkäynti olisi jonkinlainen ostopalvelu.

Vähimmäistaso lasten koulunkäynnin tuelle vanhempien osalta on kiinnostus lapsen koulunkäyntiä kohtaan. Kiinnostusta osoittaa vaikkapa kielten sanojen kysely tai keskeisten asioiden kysely, kun valmistaudutaan kokeisiin. 

Kotona vanhempien tehtävä on kontrolloida, että läksyt myös tehdään, kunnes lapsi harjaantuu itsenäiseen työskentelyyn.

Kakkostaso on suora tukeminen eli auttaminen läksyjen teossa, jos lapsella on vaikeuksia. 

Meillä pohditaan tällaista:

Suomen Vanhempainliiton tuore toiminnanjohtaja Ulla Siimes on entinen opettaja. Hän muistuttaa, että koska työelämässäkään juttuja ei tehdä yksin, pitäisi kotitehtäviäkin voida mietiskellä yhdessä. Läksykerho, jossa varsinaisen koulupäivän jälkeen jäädään kouluun yhdessä tekemään läksyjä, on Siimeksen mielestä toimiva esimerkki.

– Muutenkin pitäisi kysyä lapsilta, miten ne haluavat niitä läksyjä. Lapset ovat näissä asioissa todella kekseliäitä, Siimes sanoo.

Aikuisen ei pitäisi viedä töitä kotiin – miksi lapsen pitää tehdä läksyjä kotona? (Yle 13.8.)

Totean Siimekselle, että koulua ja työelämää ei voi verrata suoraan toisiinsa.

3. Koreassa sijoitetaan koulutukseen, meillä säästetään ja näivetetään koulutusta. 

Tätä menoa suomalaisen hyvän koulutuksen kilpailuetu on menneiden talvien lumia, muut pyyhkivät pian lujaa ohi.

Mutta suomalaista lasta kuten suomalaisia ylipäätään, ei saa orjuuttaa.

Munalisät käyttöön?

6.8. Yle

Kunnan huono imago karkottaa pätevät opettajat

Yhä useampi opettaja selvittää ennen työsopimuksen allekirjoittamista onko kunta esimerkiksi lomauttamassa henkilökuntaa. Nuoret opettajat ja sijaiset vaihtavat herkästi koulua jos meno ei miellytä.

Opettajien Ammattijärjestön OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkaisen mukaan kunnan huono imago karkottaa pätevät hakijat. Luukkaisen mukaan varsinkin nuoret opettajat ja sijaiset äänestävät jaloillaan jos meno ei miellytä.

– Nyt tarkistetaan onko esimerkiksi lomautuksia tulossa tai että palkkaako kunta sijaisen vain varsinaisten työpäivien ajaksi, Luukkainen sanoo.

Juuri sijaisten kohtelu erottaa jyvät akanoista. Luukkaisen mukaan puskaradio toimii ällistyttävän tehokkaasti.

– Paha kello kauas kantaa. Nuoret opettajat jakavat hanakasti tietoa jos joku kunta on huono työnantaja, Luukkainen painottaa.

Luukkaisen mukaan kuntien jakautumisesta on jo merkkejä ilmassa. Huonon imagon kunnilla tulee olemaan suuria vaikeuksia värvätä päteviä opettajia.

Kunnat niittävät sitä, mitä kylvävät. Huono maine on kuin stigma, joka ei hinkkaamalla irti lähde.

On ilman muuta selvää, että vastavalmistunut opettaja, jolla ei ole vielä muita sitoumuksia, pyrkii töihin hyvään kuntaan. Rehtoreille on tuttua jokakeväinen piiri pieni pyörii leikki, kun uusia opettajia rekrytoidaan. Parhaat kuorivat kerman päältä.

Kukaan opettaja ei halua mennä töihin kuntaan, joka lomauttaa opettajiaan. Jos koulu tarjoaa sijaiselle nollapalkkaa kesäkeskeytyksen ajaksi, sanotaan no thanks, jos se suinkin on mahdollista.

Hesarin jutussa Järvenpään kaupungin perusopetusjohtaja Arja Korhonen kaipaa myös lisää miehiä luokan eteen. Vanha virsi, jolle kukaan ei tee mitään, vaikka miesopettajien huutava puute on ollut tiedossa todella pitkään.

Korhosen mukaan tilanne ei ole vielä niin paha, että kunnat kilpailisivat palkalla.

Kohta on. Viimeiset suuret miesluokanopettajaikäluokat lähtevät aivan pian eläkkeelle. 

Miten sitten suu pannaan?

Mieskiintiöistä ei näytä tulevan mitään. Pitäisikö kuntien alkaa lirkutella miesmaikkojen perään erikoispalkkaluokilla, munalisillä?

Lisäys: 

Sain juuri tietää, että Järvenpää lomauttaa työntekijöitään.

Kohkataan, kohkataan

Hesarissa oli hauska oppimiseen ja muistiin liittyvä artikkeli. Kun uutta kohkataan, unohdetaan helposti vanha hyväksi koettu.

Itse en koe esim. käsinkirjoittamista ja tietokoneella kirjoittamista vastakkaisina asioina, kumpaakin tarvitaan, riippuu tietenkin siitä, mitä kirjoitetaan.

Laitan omiani Hesarin kirjoituksen väleihin.

HS 17.7.

Neljä vanhaa taitoa, joita ei kannata unohtaa

1. Käsin kirjoittaminen parantaa oppimista. Princetonin ja Kalifornian yliopiston tutkijat vertailivat opiskelijoita, joista osa teki luentomuistiinpanot tietokoneella ja osa kynällä. Läppäriryhmä pärjäsi heikommin sekä faktatiedoissa että käsitteiden ymmärtämisessä. Perinteisesti kirjoittaneet käsittelivät tietoa syvemmin. Indianan yliopiston tutkimuksessa kirjainten opettelu itse piirtämällä aktivoi lasten aivoissa lukemisen kannalta tärkeitä osia.

Enkeliporsas:

Kynä ja paperi ovat pelkistettyjä välineitä verrattuna tietokoneeseen, voi olla, että käsin kirjoitettaessa ihminen pelkistää ajatuksensa oleelliseen. 

Piirtelin omia kuvioitani papereiden tai kirjojen nurkkiin sekä koulussa oppitunneilla että yliopistossa luennoilla, mikä auttoi minua keskittymään ja kuuntelemaan. Piirtelen yhä edelleen niitä koukeroitani.

Olen käyttänyt myös läppäriä luennoilla. Läppärin ongelma on, että siinä on niin paljon liikkuvia osia, ohjelmia ja usein myös netti. Oletan, että nykyopiskelijoilla on koneissaan netti. Kiusaus on hirmuisen suuri mennä lukemaan päivän lehtiä tai ihmisten Facebook-päivityksiä. Luento helposti jää taka-alalle.

2. Matkalla kannattaa välillä sulkea navigaattori ja suunnistaa itse. Paikannukseen perustuva opastus vie virheettömästi perille mutta jättää niukasti muistikuvia. Kanadalaisen tutkimuksen mukaan reittien rakentaminen omassa mielessä harjoittaa juuri niitä aivoalueita, jotka esimerkiksi dementiassa heikkenevät.

Enkeliporsas:

Jos aivoja ei käytä, ne rapautuvat. 

Eläkkeelle siirtynyt kollegani totesi usein kärjistetysti, on aivan sama mitä opettaa, pääasia on, että oppilaat saavat harjaannuttaa aivojaan tavalla tai toisella.

Navigaattori on oiva apu esim. Espoossa koripallosalia etsiessä, mutta jos aina käyttää navigaattoria, ei Espoota opi. Käytetään navigaattoria samalla reitillä kerta toisensa jälkeen, mutta perinteistä autoilijan karttaa käyttämällä reitti voi jäädä päähän kertalaakilla.

Ei ole hyvä, että kone aina ajattelee puolestamme. Jatkuva taskulaskinten käyttö heikentää päässälaskutaitoa. Matematiikassa kynä ja paperi ovat edelleen toimintakelpoisia.

Shakkipeli silloin tällöin tekee aivoille terää.

3. Oman muistin käytöstä on hyötyä, vaikka tiedonhaun helppous onkin syönyt ulkoluvun arvostusta. Kognitiotieteilijöiden mukaan taustatieto tehostaa kuullun ja luetun ymmärtämistä, ajattelua ja oppimista. Mitä enemmän perustietoa on varastossa, sitä enemmän työmuistia vapautuu uuden omaksumiselle ja ongelmanratkaisulle.

Enkeliporsas:

Ulkoaoppiminen on väheksytty oppimisen laji. Ulkoaoppimista väheksytään, koska se vaatii työtä. Aivot vaativat työtä eikä jatkuvaa lekottelua.

Perusasiat kannattaa nykypäivänäkin tietää. 

On idiootimaista seurata televisiouutisia vaikkapa Balkanilta, jos ei tiedetä, missä Balkan on ja mitä siellä historian saatteessa on tapahtunut. Harva ihminen siltä istumalta ryntää tietokoneelle Wikipediaan täydentämään maantiedon tai historian tietämystään. Monelta uutinen vain valuu ohi korvien jättämättä päähän minkäänlaista jälkeä.

Perusasioden hallinta on kuin työkalu, jolla voidaan ratkaista ongelmia tai luoda uutta.

4. Keskittyminen yhteen asiaan kerrallaan kannattaa nykypäivän ärsyketulvassakin. Moniajo kuormittaa eikä ole tehokasta: jo kahden tehtävän pallottelu heikentää suoriutumista kummastakin, vaikka ne tapahtuisivat eri aivoalueilla. Stanfordin yliopiston tutkimuksessa paatuneet multitaskaajat eivät hallinneet huomiokykyään ja muistiaan yhtä hyvin kuin ne, jotka käyttivät vain harvoin useita medialaitteita samaan aikaan.

Enkeliporsas:

Lukiossa opettaja kysyi, kuka teistä kuuntelee musiikkia lukiessaan läksyjä. Siihen aikaan musiikin kuuntelu oli todella in. 

Osa viittasi, osa ei. Yhdellä silmäyksellä huomasin, että oppilaat, jotka eivät kuunnelleet musiikkia läksyjä tehdessään, pärjäsivät paremmin kuin oppilaat, jotka kuuntelivat. Valitettavasti itse kuuluin musiikkia kuuntelevaan ryhmään, en pärjännyt lukiossa kovin hyvin.

Nykyajan musiikkia taitavat olla korvanapit ja muut pelit ja vehkeet. En yhtään epäile, että kertotaulu ei jää tankatessa päähän, kun korvissa suhisee ja silmissä vilkkuu.

Kun läksyjä tehdään, yhä edelleen paras paikka on hiljainen huone ja oma työpöytä.

Koulunkin ongelma on multitaskaaminen. Oppilailla voi olla monta projektia päällä yhtäaikaa, eikä mistään tule valmista ja perusasiat voivat jäädä oppimatta.

Liikennekasvatuksesta

 

http://taljanhistoriaa.blogspot.fi/ 

Nostalginen kuva, kun kävin kansakoulua, minullekin jaettiin yllä olevan kaltainen heijastin. Myöhemmin kouluissa alettiin jakaa muovisia "kristalliheijastimia".

Talja (1938-1971) eli Tapaturmantorjuntayhdistyksen liikennejaos oli Liikenneturvan edeltäjä. Piipahtakaapa Taljan historiasta kertovassa blogissa, hauskaa ajankuvaa ja faktatietoa.

Hauska yksityiskohta on, kun Talja perustettiin, Suomessa oli autoja 51 771.
Henkilöautokauppa vapautui luvanvaraisuudesta vasta v. 1962. 

Samaan aikaan, kun aloitin kansakoulun v. 1963, valmistui Suomen ensimmäinen moottoritien pätkä, 14 km pitkä Tarvontie. Muistan hyvin, kun menimme koeajolle uudelle moottoritielle isän työkaverin autolla, komea oli kokemus, mutta lyhyt. Tuntui, että ajettiin tuhatta ja sataa.

Suomessa v. 1963 oli n. 400 000 autoa, kun niitä nyt on lähes 3 miljoonaa. Liikenteen määrän huimasta kasvusta huolimatta v. 1963 liikenneonnettomuuksissa kuoli enemmän ihmisiä kuin nyt. Liikennekuolemien vähentymiseen vaikuttivat v. 1975 tullut turvavyöpakko sekä vuonna 1978 yleisen nopeusrajoituksen alentaminen 80 kilometriin tunnissa.

Vauhti tappaa. 


15.7. Yle 

Asiantuntijat: Liikennekasvatus kouluaineeksi

Kouluissa opetettava liikennekasvatus olisi tehokkain tapa vähentää nuorten vakavia liikenneonnettomuuksia, uskovat asiantuntijat. Ylen aamu-tv:ssä vierailleet Liikenteen turvallisuusviraston Trafin johtava asiantuntija Jussi Pohjonen ja Autokoululiiton puheenjohtaja Jarmo Jokilampi toivovat, että liikennekasvatus saataisiin kouluihin oppiaineeksi.

– Liikennekasvatus koulun ensimmäisiltä luokilta alkaen. Se olisi kaikkein tehokkain keino, Pohjonen sanoo.

Pohjonen ja Jokilampi ovat kuitenkin molemmat sitä mieltä, että yhtä taikakeinoa onnettomuuksien estämiseksi ei ole.

– Koulutus on tärkeää, mutta tiedonpuute ei ole yksin onnettomuuksien taustalla. Kyllä kaikki tietävät, ettei esimerkiksi humalassa saa ajaa, mutta silti sitä tapahtuu, Pohjonen sanoo.

 
Jokaisella asialla ei koulussa voi olla omaa oppiainettaan, ei edes liikennekasvatuksella, vaikka se niin tärkeää onkin.

Vuosituhannen vaihteessa peruskoulusta poistui hieno oppiaine, kansalaistaito, jonka yhteydessä liikennekasvatus oli paljon johdonmukaisempaa kuin nyt. Opeteltiin kunnolla liikennemerkit sekä jalankulkijan että pyöräilijän liikennesäännöt. Kansalaistaidon yhteydessä liikennekasvatusta annettiin määrällisesti enemmän kuin nyt.

Nyt alakoulussa liikennekasvatus on upotettu oppiaineeseen nimeltä ympäristö- ja luonnontieto, johon sisältyy kansalaistiedon ohella myös maantiedon ja biologian sekä kemian ja fysiikan oppiaines. Viidennellä luokalla yleisoppiaine ympäristö- ja luonnontieto jakautuu kahdeksi oppiaineeksi, biologia ja maantieto sekä kemia ja fysiikka.

Vanha kansalaistaito oli hieno oppiaine, koska kansalaistaidon oppitunneilla käsiteltiin elämisentaitoja hyvin laajasti, keskusteltiin paljon ja harjoiteltiin asioita myös käytännössä. Kansalaistaito oli hyvin käytännönläheinen oppiaine.

Jos minä olisin opetussuunnitelmadiktaattori, ottaisin oppiaineen kansalaistaito takaisin. Elämäntaitoja tarvitaan aina.

Ongelma on vain, että lastenkin aika on rajattu ja tuntikehys on pieni, ei niitä uusia oppiaineita niin vain lisäillä. Kun niitä lisäillään, on jotakin otettava pois.

Kuten Jussi Pohjonen toteaa, koulutus on tärkeää, mutta tiedonpuute ei ole yksin onnettomuuksien taustalla.

Sama logiikka koskee monia muitakin asioita kuten tupakka, alkoholi ja huumeet. Kaikki tietävät tasan tarkkaan, että ko. aineiden ylenmääräinen käyttö on epäterveellistä, ja silti niitä käytetään liikaa.

Koulu yksin ei voi vaikuttaa yleiseen asenneilmapiiriin. Hyviä liikennekasvattajia aikoinaan olivat myös television Ensio Itkonen ja Hannu Karpo.

Liikennekasvatus kuten muukin kasvatus lähtee kodeista. Mallioppiminen on kaiken keskiössä. 

Jos isäpappa kaahaa, kait myöhemmin se poikakin kaahaa.

Kyllä historia on tärkeä oppiaine

Stefan Olsson: Miljöpartiet liknar jihadister vid frivilliga under finska vinterkriget

Ruotsista kajahtaa, paikallisten vihreiden kansanedustaja Mehmet Kaplan (Miljöpartiet) vertaa talvisodan ruotsalaisia vapaaehtoisia taistelijoita jihadisteihin, joita yleisen katsantokannan mukaan pidetään terroristeina.


Stefan Olsson: 1939 attackerades den lilla demokratiska staten Finland av den stora diktaturen Sovjetunionen. Sverige som nation engagerade sig starkt för Finlands sak. Vi skeppade över försvarsmateriel och tillät friviliga att delta i den finländska krigsmakten.


Stefan Olsson on koulussa lukenut hyvin historian oppikirjansa, kun hän toteaa, että v. 1939 iso diktatuuri Neuvostoliitto hyökkäsi pieneen demokraattiseen valtioon Suomeen.

En millään ilveellä löydä, mitä yhteistä on jihadisteilla ja Suomea auttamaan tulleilla vapaaehtoisilla ruotsalaisilla. Ruotsalaiset vapaaehtoiset tulivat puolustamaan pohjoismaista demokratiaa.

Britannia ja Saksa: Irakin ja Syyrian jihadistit uhka Euroopalle (19.6. HS)

Elämä ei ole pelkkää chillailua, toivon sydämestäni, että suomalaiset peruskoululaiset ja lukiolaiset lukevat kunnolla historian läksynsä. 

Ruotsalainen peruskoulu on jo kriisissä:

Ruotsin koulupaniikki (Properuskoulu 12.3.2014)

Gender equality in Finland means choice and quality

Huomasin, että Ulkoministeriön FINFO:n esite, johon minua haastateltiin, on nyt valmis. Esitteessä käsitellään upeasti suomalaista sukupuolten välistä tasa-arvoa.

Muita haastateltavia ovat: Pirkko Mäkinen, Irja Askola, Pauliine Koskelo, Kaisa ja Pasi Kaitila, Anna-Liisa Laine, Gunvor Kronman, Sirkka-Liisa Roine ja Nasima Razmyar.

Kannattaa lukaista koko esite.

Suomessa koulutuksellinen tasa-arvo on tavoittanut hienosti tytöt ja naiset, mutta osa pojista ja miehistä on pudonnut kelkasta pois. Tutkimusten mukaan ongelma on suuri Itä- ja Pohjois-Suomessa, mutta sama ilmiö on havaittavissa Pääkaupunkiseudullakin.

Haastattelun ensimmäinen versio suomeksi:

Education - the forward force in Finland (Properuskoulu  8.12.2013)

Piipahda myös FINFO:n ylläpitämällä this is Finland-sivustolla. Näet miten Suomea markkinoidaan ulkomaille, sivustosta löytyy myös mielenkiintoisia blogeja.

Gender equality in Finland means choice and quality

COMPREHENSIVE SCHOOL TEACHER KAI-ARI LUNDELL

“Education for girls is one of the most important ways to build a well-functioning society. Educated women want their children to be educated. This lays the foundation for equality, safety, growth and success,” says Kai-Ari Lundell, comprehensive school teacher.

“Women in Finland have an excellent level of education. A high number of teachers, doctors and lawyers are women. Of particular importance are immigrant girls, who take learning seriously when given the opportunity to attend school,” says Lundell, who was selected as Class teacher of the year by the association of Class teachers in Finland in 2013.

When Kai-Ari was carrying out his military service, his interests ranged from music and written and visual expression to natural sciences. He decided to pursue teacher training. Since then, over three decades, he has taught all age groups in lower comprehensive schools. Alongside his work, he has actively engaged in the prevention of social exclusion among children and young people.

“The global economy is inevitably affecting Finland. Cost-cutting in early childhood education is counterproductive, resulting in expenses later. It would be more cost effective to prevent problems,” says lundell. Class sizes are increasing, and the number of group lessons, support lessons and special needs classes is decreasing. This burdens teachers, whose work is highly dependent on resources. According to Lundell, we should invest in children aged between five and ten, whose attitudes towards learning, the joy of insight and independent thinking are still in the process of being shaped.

“Finland has good schools of a consistent quality and committed teachers. We strongly believe in equal opportunities for all. It is essential to offer children a broad-based general education and prepare them for lifelong learning, instead of trying to produce top experts in a narrow field. This will enable children to realise their full potential, regardless of their background,” says Lundell.

(Toimittaja Aino Krohn)