Helsingistä tihkuu kummia

Muutama päivä sitten kirjoitukseni kommenttiosioon tuli hätkähdyttävä kirjoitus, joka oli nostettava ylös, jotta kaikki voivat lukea sen.

Pari helsinkiläisopettajaa on ottanut minuun myös suoraan yhteyttä.

Näyttää vahvasti siltä, että Kuntatyönantajat (KT) on ohjeistanut kunnat keksimään mitä mielikuvituksellisimpia keinoja säästää tai lomauttaa.

Helsingin esimerkki:

Anonyymi 18. elokuuta 2014 18.29

Tiedoksi. 

Konstit on monet. Helsinki hoitaa tuon ryhmäkokojen alentamisen, näennäisen sellaisen, palkkaamalla kouluihin lisää resurssiopettajia. Sitten 28 oppilaan luokassa jossa on oma opettaja ja vuodeksi palkattu resurssiope onkin, simbsalabim, laskennallisesti 14 oppilasta per ryhmä vaikka tosiasiallisesti opetusryhmässä on edelleen 28 oppilasta. 

Oppilasmäärä jaetaan koulun opettajien määrällä ja saatu osamäärä on sitten se luokkakoko. Virastot osaavat kyllä taulukkolaskennan mahdollisuudet. Opetuksen pedagogisesta kehittämisestä realismin hengessä ei olla ihan yhtä hyvin jyvällä.

Toki oppilas saa tukea nyt kahdelta opettajalta, hienoa, mutta kaikki noissa olosuhteissa oikeasti työtä tehneet opettajat tietävät, että kyllä se opetusryhmä on edelleen samankokoinen.

Ryhmien pienentäminen siten että resurssiope saa tosiasiallisesti oman luokan olisi sitä oikeaa ja aitoa ryhmäkokojen alentamista, tämä on vain ovelaa, tilojen säästämisessäkö on se juju? 

Mutta valtion kunnille reppuun laittamat rahat voidaan siis näinkin käyttää. En tiedä valvooko näitä oikeasti kukaan.

Enkeliporsas:

1.

Helsinki saa valtiolta luokkakokojen pienentämiseen tarkoitettua avustusta kuten kotikaupunkini saa. Vantaalla raha on kohdennettu niin kuin pitääkin, mikä on hienoa. Luokkakoot ovat laskeneet säädyllisiksi. Esim. oman kuudennen luokkani koko on ihanteellinen, 20 oppilasta. Kouluni luokkien keskikoko on 21 oppilasta.

Helsingissä toimitaan toisin. Luokkakoot ovat pienentyneet vain Excel-taulukoissa, mutta ei todellisuudessa.

Kouluihin on palkattu muutamia resurssiopettajia, jotka käyvät luokassa muutaman kerran viikossa. Luokkakoot ovat entisellään. Jutun juoni on ihmeellinen, koulun oppilasmäärä on jaettu koulun opettajamäärällä, ja näin luokkakoot on saatu näyttämään pieniltä, vaikka  luokanopettajat opettavat suurimman osan viikkoa yhtä suurta luokkaa kuten ennenkin.

On selvää, että suuressa koulussa neljää resurssiopettajaa ei voi paloitella osiin koko ajaksi vaikkapa kahteenkymmeneen luokkaan. Neljä resurssiopettajaa eivät ole viisi leipää ja kaksi kalaa.

Ihmeellisintä on, että valtio ei valvo ollenkaan, miten luokkakokojen pienentämiseen suunnattua rahaa kunnissa käytetään. Kunnat saavat vieläkin huseerata miten haluavat.

Kunnat saavat valtiolta rahaa moneen tarkoitukseen. Olisi todella mielenkiintoista tietää, mihin kaikkeen valtion erilaisia avustuksia oikeasti käytetään. 

Miksi valtio ei valvo rahojensa käyttöä?

Toistan:

Valtion kunnille suunnattuja rahoja ei suinkaan aina käytettä niihin asioihin, joihin rahat on tarkoitettu.

Helsingin tapauksen idea on selvä. Kun on suuret luokkakoot, säästetään tiloissa. 

2. 

Helsinki piilolomauttaa.

Ensi vuoden alusta opettajan sairastuessa ensimmäiseksi päiväksi ei palkata sijaista ollenkaan, vaan naapuriluokan opettaja laitetaan valvomaan kahta luokkaa. Luokat ovat kaiken kukkuraksi isoja, kun Helsinki kieroilee valtion luokkakokorahojen käytön suhteen.

Tiedän ainakin yhden koulun, jossa valvomiskäytäntöä jo kokeillaan etukäteen.

Korhos-gaten yhteydessä epäilin, että helsinkiläisopettajat on peloteltu esimiestensä ja kouluviraston taholta. Niin hiljaa he olivat, kun Helsingin kouluvirasto jahtasi Antti Korhosta.

Enää en ihmettele. Olen saanut suoraa tietoa, että helsinkiläisopettajia todella pelotellaan. 

Minun on hyvin vaikea Vantaalta käsin tietää, miten se tehdään. Jos Vantaalla olisi samanlainen käytäntö opettajan ensimmäisen sairauspäivän suhteen, täällä nousisi hirveä älämölö. 

Helsingin käytäntö on niin selvää lomauttamista kuin olla ja voi. 

Sairastuneen opettajan tilalle ei palkata sijaista, vaan naapuriluokan opettaja valvoo kahta luokkaa. Opettamisesta ei voida puhua, kun valvottavien oppilaiden yhteismäärä hipoo kuuttakymmentä.

Helsinkiläisvanhemmat eivät taida vielä tietää, että valtion luokkakokorahaa käytetään väärin ja opettajia piilolomautetaan. Luokat ovat edelleen suuria ja lomautuspäivinä luokkakoko tuplaantuu.

Kohta helsinkiläiset tietävät.

Pula-aikanakin käytiin koulua

Kuva on Helsingin maalaiskunnan (nyk. Vantaa) Backaksen koulun (nyk. Veromiehen koulu) pihalta 1950-luvulta. Aloitin itse koulunkäyntini Veromiehen koulussa v. 1963.

Veromäen koulun sivuilta löytyi mielenkiintoista tietoa sota-ajalta:


Lokakuussa 1939 sota-arkisto tuotiin Helsingistä koululle ja talvisodan aikana osa arkiston henkilökuntaa toimi koululla.

Jatkosodan aikana koulun oppilaat avustivat koulun toimintaa. Oppilaat keräsivät viljaa, perunoita ja puita. Kesäisin tehtiin talkootöitä lähiseudun taloissa.

Vuosina 1943-1944 Backaksen tilalle sijoitettiin inkeriläisperheitä, joiden lapset kävivät koulua. Sodan loputtua inkeriläiset jouduttiin palauttamaan takaisin Neuvostoliittoon.


Mikä ihmeen sota-aika nyt on, kun suomalaista peruskoulua säästetään hengiltä?

- 25 kuntaa lomauttaa opettajiaan.

- Monessa kunnassa oppilaille annetaan opetusta vain minimimäärä.

- Joissain kunnissa säästetään kasvattamalla luokkakokoja, opettajia laitetaan kilometritehtaalle.

- Erityisopetusta kurjistetaan, koulunkäyntiavustajien perään saa huhuilla.

- Kouluja lopetetaan urakalla, joissain paikoin oppilaat istuvat bussissa päivittäin jopa maksimiajan 3 tuntia.

- Oppikirjoja kierrätetään vuodesta toiseen, työkirjoja ei oppilaille juuri jaeta.

Tuntuu oudolta, koska Suomessa ei ole koskaan ollut niin paljon rahaa ja mammonaa kuin nyt. Silti ei välitetä jälkikasvusta eikä Suomen tulevaisuudesta.

Kyse on arvovalinnoista.

Kummallisinta on, että Suomi pystyi kouluttamaan sodanjälkeisen suuren ikäluokan, vaikka
kaikesta oli pula. Samaan aikaan maksettiin ankaria sotakorvauksia Neuvostoliitolle. Isännät lahjoittivat tontteja kouluille, joita talkoilla nostettiin pystyyn korpikyliinkin.

Suuren ikäluokan edustajat ovat loistava esimerkki suomalaisen koulutuksen voimasta. Suomi muuttui agraariyhteiskunnasta teollisuusyhteiskunnaksi, ja nyt olemme jo jonkinlainen tietoyhteiskunta.

Miksi koulutusta ei enää arvosteta?

Ilmeisesti meistä on kaikessa hyvinvoipaisuudessamme tullut yltiöitsekkäitä ihmisiä. Emme välitä enää toisistamme.

Mikä se semmoinen yhteiskunta on, joka ei välitä lapsistaan ja tulevaisuudestaan?

Löysin aivan loistavan lyhyen kuvauksen sota- ja pula-ajan kansakoulusta. Kannattaa lukea.


Kansakoulu sodan ja pulan vuosina (Hannu Syväoja, Kasvatushistoriallisen seuran julkaisu)

Kolmekymmentäluvun lopulla Suomi oli päässyt lamavuosista ja sisäpoliittisesta sekavuudesta. Elintaso nousi nopeasti. Ei ihme, että kesällä 1939 oltiin toiveikkaita. Seuraavana vuonna olisi Helsingin olympialaiset. Niitä odotettiin kiihkeästi.

Sitten jyrähti: alkoi toinen maailmansota. Talvisodan syttyminen muutti radikaalisti suomalaisten siviilielämänkin. Suuret suunnitelmat hiipuivat hätätilaratkaisuihin. Huippukokemusten odotukset vaihtuivat alistuneeseen rauhankaipuuseen.

KT:n Markku Jalonen hakee täyttä törmäyskurssia

18.8. HS

Kuntatyönantajat: Opettajien lomautukset pyritään sijoittamaan viikonlopuille

Opettajien lomautukset pyritään järjestämään niin, että niistä on mahdollisimman vähän haittaa opetukselle, sanoo Kunta-alan työmarkkinajohtaja Markku Jalonen. 

HS kertoi maanantaina, että tänä vuonna ennätysmäärä kuntia lomauttaa opettajiaan. Säästöjä hakee lomauttamalla yhteensä 25 kuntaa. Määrä on suurin sitten 1990-luvun. Kaiken kaikkiaan lomautukset koskevat 4 000:ta opettajaa varhaiskasvatuksesta lukioon. Opetusalan ammattijärjestö OAJ on huolissaan siitä, että säästöt kasvattavat oppilaiden alueellista eriarvoisuutta.

Jalonen sanoo, että työnantajat pyrkii kaikin keinoin suunnittelemaan lomautukset niin, että niistä olisi mahdollisimman vähän haittaa opetukselle.

"Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että lomautukset kestävät keskimäärin kaksi viikkoa ja ne pyritään sijoittamaan viikonloppuihin perjantaista maanantaihin tai muille arkipyhille."

En muista, milloin Kuntatyönantajilta olisi tullut näin törkeää tekstiä.

Opettajat tekevät vieläkin tavallaan urakkatyötä. Aikoinaan urakkapalkka jaettiin vuoden jokaiselle päivälle. Joten viikonloppulomautukset perjantaista maanantaihin sekä arkipyhälomautukset ovat laittomia kuten kesälomautuksetkin. 

Jalonen ajaa Suomen opettajiston ja Kuntatyönantajat täydelliselle törmäyskursille. 
Ilmeisesti Jalonen laskee, että koko Suomen kattava opettajalakko se vasta säästöä tuottaakin.

Jalosen moraalittomuudella ei ole mitään rajaa. 

Hän ei ajattele kuntalaisten, tässä tapauksessa lasten ja nuorten parasta, ei mieti, mikä on kuntien palvelutehtävä ja miksi kunnat ylipäätään ovat olemassa. Jalosen ajattelumalli syö tulevaisuuden eväitä.

Kuntalaiset maksavat veroja saadaakseen kunnilta säädyllisiä peruspalveluja kuten peruskoulun ja terveydenhoidon. Peruskoulua on viety järjestelmällisesti alas.

Opettajien palkkausjärjestelmä on hyvin mutkikas. Saamme palkkamme oppitunneista ja jakotunneista ja tukitunneista ja mahdolllisista kerhotunneista sekä muusta pikkusälästä.

Ennen kuin opettajia ylipäätään lomautetaan, ensin leikataan kaikki mahdollinen pois, oppitunnit viedään minimiin, jakotunteja saa pitää mahdollisimman vähän, tuki- ja kerhotunnit viedään sekä muu pikkusälä.

Kaiken kukkuraksi opetusryhmiä on voitu suurentaa. Kun opetusryhmiä on suurennettu, opettajia on potkittu pois. Ja jäljelle jääneiden opettajien työmäärää on nostettu ilman, että palkka siitä nousee senttiäkään.

Leikataan kuten mafiosot elokuvissa leikkelevät peltisaksilla uhrin sormia pois.

Ennen lomautuksia opettajat ovat jo selkänahoistaan säästäneet aivan riittävästi, ja tämän tosiasian Markku Jalonen systemaatisesti "unohtaa". Hän toteaa vain, että kuntien henkilöstöä pitää kohdella tasavertaisesti myös säästötoimissa.

Jalonen yrittää saada eri kuntatyöntekijäryhmät tukkanuottasille. Hän käyttää vanhaa antiikin Rooman hajoita ja hallitse taktiikkaa. Ei onnistu, halpaan ei mennä, sillä historian kirjat on luettu.

Kuinka voidaan edes ajatella, että työntekijä voidaan lomauttaa vain vapaa-ajalla? Vapaa-aika on työllä ansaittua.


Lomauttamisella tarkoitetaan työnantajan aloitteesta tapahtuvaa työnteon ja palkanmaksun tilapäistä keskeyttämistä. Työsuhteen muut ehdot pysyvät voimassa myös lomautuksen ajan.

Työntekijä voidaan lomauttaa joko määräajaksi tai toistaiseksi keskeyttämällä työnteko kokonaan tai lyhentämällä työntekijän työaikaa.

Työnantaja voi lomauttaa työntekijän tilanteessa, jossa hänellä on taloudellinen tai tuotannollinen peruste irtisanomiseen. Eli tarjolla oleva työ on vähentynyt taloudellisista, tuotannollisista tai työnantajan toiminnan uudelleenjärjestelyistä johtuvista syistä olennaisesti ja pysyvästi, eikä työntekijää voida sijoittaa tai kohtuudella kouluttaa uudelleen.

Lomautus keskeyttää työn ja palkan (Ekonomi 2014, Lasse Johansson, lakimies, Lakiyksikkö, SEFE)

Tunkekaa vaikka juhlasaliin, perkele

Tähänkö ollaan menossa?

Enkeliporsas:

On tämä käsittämätöntä touhua, kun ei millään opita. Oppilaista ei välitetä ja opettajat pistetään maksamaan kunnallisia palveluja.

Tänään OAJ Pääkaupunkiseutu FB-päivityksessään kommentoi osuvasti näin:

Yhä useampi kunta on päätynyt vähentämään opetettavien tuntien määrää ja kasvattamaan ryhmäkokoja. Samaan aikaan maan hallitus on "satsannut" ryhmäkokojen pienentämiseen. 

Tässä on nyt käsinkosketeltava ristiriita. Miten tämä voi mennä näin?

Enkeliporsas:

Joku jossain fuskaa pahasti.

Yle 14.8.

Opettajien lomautukset puhuttavat: "Oppilaat voidaan säilöä vaikka juhlasaliin"

OAJ:n Kainuun alueasiamies Heikki Kallunki pitää lomautusten aikaisia suurempia ryhmiä lasten säilömisenä ja uhkana turvalliselle ympäristölle.

– Siinä tapauksessa voitaisiin koota vaikka kaikki oppilaat juhlasaliin, mutta jokainen ymmärtää, että silloin ei ole mielessä opetus, vaan säilyttäminen.

HS 18.8.

Kuntien säästötalkoot iskevät opetukseen

Kuntien säästötalkoot iskevät entistä kovemmin opetukseen. Yhä useampi kunta on päätynyt vähentämään opetettavien tuntien määrää ja kasvattamaan ryhmäkokoja. Opetusalan ammattijärjestö OAJ:n mukaan säästöt kasvattavat oppilaiden alueellista eriarvoisuutta. 

Tänä vuonna 25 kuntaa hakee säästöjä lomauttamalla opettajiaan. Määrä on ennätyksellinen sitten 1990-luvun. Kaiken kaikkiaan lomautukset koskevat 4 000:ta opettajaa varhaiskasvatuksesta lukioon. Opettajia on yhteensä vajaa 60 000.

Enkeliporsas:

Kopioin Hesarin kartasta opettajiaan lomauttavat kunnat pohjoisesta etelään:

Oulu, Siikalatva, Kuhmo, Kärsämäki, Kokkola, Lieksa, Pedersöre, Lapua, Vimpeli, Alajärvi, Soini, Seinäjöki, Outokumpu, Kauhajoki, Kristiinankaupunki, Joutsa, Akaa, Lemi, Uusikaupunki, Nousiainen, Masku, Raisio, Paimio, Järvenpää, Hamina, Kirkkonummi

Hävetkää!

On myös kuntia, jotka eivät lomauta, vaan vähentävät tunteja kierolla tavalla. Leikataan opettajien palkkoja järjestämällä oppilaille vain minimimäärän oppitunteja. 

Esim. kotikaupungissani Vantaalla pienimmät oppilaat kärsivät, koska heitä opetetaan vain 19 oppituntia viikossa.

Hävetkää!

Monissa kouluissa lopetetaan aivan toimivia kouluja, ja oppilaat laitetaan tuntitolkulla istumaan bussiin.

7.8. HS

Harva aikuinen suostuisi yhtä pitkään työmatkaan: Itä-Suomen koululaiset istuvat bussissa jopa kolme tuntia päivässä

- Itse olen huolissani kaikkein nuorimmista, 1.–3.-luokkalaisista, joille olisi erittäin tärkeää jo yleisen kehittymisen takia, että matka-aika olisi kohtuullinen, ja jokaiselle päivälle jäisi aikaa lepoon, virkistykseen ja harrastuksiin. Maalla se ei ole aina itsestäänselvyys, sivistystoimen ylitarkastaja Kari Lehtola toteaa.

Lehtola harmittelee, että aikarajoista on tullut nykykouluissa paikoin normi, vaikka rajat säädettiin 16 vuotta sitten yksittäisiä, lähes poikkeustapauksia varten.

Enkeliporsas:

Vuodessa on koulupäiviä 190. 

3 x 190 h = 570 h

570 h : 24 = 23,75 vrk

Vuodessa oppilaat istuvat bussissa reippaasti yli kolme viikkoa! 

Eihän koulujen lopettamisissa ole mitään järkeä, varsinkin kun on moneen kertaan todettu, että koulujen lopettamisilla ei säästöä juuri tule. Taksikuskien vatsat vain kasvavat.

Hävetkää!

Enkeliporsaan ratkaisumalli:

Koska kunnat eivät pysty tarjoamaan lapsilleen säädyllistä peruskoulua, peruskoulun kustannukset on jaettava tasan ympäri Suomen maan.

Parhaiten homma onnistuu siten,  että peruskoulu siirretään valtion harteille. Vähennetään tasaveroluonteista kuntien tuloverotusta ja nostetaan progressiivista valtion tuloverotusta.

Reilu peli.

Kunnat hoitaisivat peruskoulun kuten nytkin, mutta rahoitus tulisi valtion kirstusta.

Vanhemmat ja päättäjät - herätkää, kohta koulutuksellinen tasa-arvo on muisto vain!

Olen käsitellyt aihetta aiemminkin, kannattaa lukea, painelkaa linkkejä myös edellisiin kirjoituksiini:

Peruskoulu valtion harteille 3. (Properuskoulu 30.5.2014)

Koreaa koulutusta

4.8. HS

Eteläkorelainen asiantuntija: Pisa-menestyjä Etelä-Korea "orjuuttaa koululaiset"

Etelä-Korea on kärkisijoilla maailman Pisa-tuloksissa, mutta koko menestyksekäs koulutusjärjestelmä perustuu lasten kaltoin kohteluun. Näin kirjoittaa amerikkalaisen Yalen yliopiston entinen opettaja, eteläkorealainen Se-Woong Koo The New York Times-lehdessä.

"Eteläkorealainen koulutus perustuu tiikeriäiteihin, yksityiskouluihin ja yksinvaltaisiin opettajiin. Se tuottaa liudan ylisuorittavia oppilaita, joiden terveys ja onnellisuus ovat vaarassa", Se-Woong Koo kirjoittaa puolen sivun mielipidekirjoituksessaan.

Suomi oli ensimmäinen ja Etelä-Korea toinen vuoden 2012 Pisa-tilastossa. Viime vuonna Etelä-Korea ja joukko muita Aasian maita oli mennyt Suomen ohi.

Jostain syystä Hesarin uutinen on jäänyt vähälle huomiolle.

Etelä-Koreassa koulupäivät ovat erittäin pitkiä. Oppilaan työmäärä on valtava ja vanhemmat osallistuvat vahvasti lastensa koulutyöhön.

Päinvastoin kuin Suomen koulujärjestelmä, korealainen koulujärjestelmä on hyvin eriarvoinen. Osa vanhemmista vie lapsensa kalliisiin yksityiskouluihin, joissa työtä tehdään aamusta iltaan.

Koulutukseen käytetty osuus maan BKT:tä oli vuonna 2006 jopa  7%, sen ollessa Suomessa 4,5%. Siitä 2,8% on yksityistä rahaa ja julkista 4,2%. Suomessa vastaavat luvut olivat 0,1% ja 4,6%.

Etelä-Korean koulujärjestelmän kehittäminen perustuu kovaan työhön ja vahvaan tahtoon onnistua (Suomen ulkoasianministeriö)

Koulutukseen käytetyn julkisen rahan osuus Suomessa ja Etelä-Koreassa on suurin piirtein sama, mutta yllä olevista prosenttiluvuista näkyy, kuinka paljon korealaiset perheet satsaavat lisärahaa lastensa koulutukseen. Vuodesta 2006 Suomessa yleissivistävään koulutukseen, peruskoulu ja lukio, käytetyt rahat ovat laskeneet ja laskevat edelleen.

Koreassa koulunkäynti on erittäin rankkaa, samoin kuin Japanissa lasten jaksaminen on kovalla koetuksella. Opiskelu on pääasiassa rajua päähän pänttäämistä. Harrastamiseen tai oleiluun jää vain vähän aikaa, elämä on tarkasti ohjelmoitua ja kontrolloitua. Kilpailu hyvistä jatko-opiskelupaikoista on äärimmäisen kovaa.

Aasian tiikerimaissa asuu paljon ihmisiä, heillä on varaa hukata sieluja, meillä ei. Suomen kouluissa on viime vuosina keskitytty paljon erityisopetuksen kehittämiseen, kun erityisoppilaita on siirretty normiluokille. 

Suomen ei ole mitään syytä lähteä kilpailemaan Aasian tiikerimaiden kanssa heidän kouluaseillaan. Pärjäämme kyllä omillamme. On selvää, että erilliskoulutusjärjestelmä yksityiskouluineen luo eriarvoisuuta, voittajia ja häviäjiä, vrt. Ruotsi.

Mitä opittavaa meillä voisi olla korealaisesta koulujärjestelmästä?

1. Koreassa arvostetaan koulutusta. 

Meillä hyvää yhteiskunnan järjestämää koulutusta pidetään itsestäänselvyytenä, joka viime vuosina on säästövimmaisuuden takia saanut säröjä.

Suomalaisen koulutuksen arvostusta kuvaa hyvin opettajien lomautukset. Hävettää.

2. Koreassa vanhemmat osallistuvat lastensa koulutukseen. 

Joskus tuntuu, että Suomessa lasten opiskelu on ulkoistettu koulun harteille ikään kuin lasten koulunkäynti olisi jonkinlainen ostopalvelu.

Vähimmäistaso lasten koulunkäynnin tuelle vanhempien osalta on kiinnostus lapsen koulunkäyntiä kohtaan. Kiinnostusta osoittaa vaikkapa kielten sanojen kysely tai keskeisten asioiden kysely, kun valmistaudutaan kokeisiin. 

Kotona vanhempien tehtävä on kontrolloida, että läksyt myös tehdään, kunnes lapsi harjaantuu itsenäiseen työskentelyyn.

Kakkostaso on suora tukeminen eli auttaminen läksyjen teossa, jos lapsella on vaikeuksia. 

Meillä pohditaan tällaista:

Suomen Vanhempainliiton tuore toiminnanjohtaja Ulla Siimes on entinen opettaja. Hän muistuttaa, että koska työelämässäkään juttuja ei tehdä yksin, pitäisi kotitehtäviäkin voida mietiskellä yhdessä. Läksykerho, jossa varsinaisen koulupäivän jälkeen jäädään kouluun yhdessä tekemään läksyjä, on Siimeksen mielestä toimiva esimerkki.

– Muutenkin pitäisi kysyä lapsilta, miten ne haluavat niitä läksyjä. Lapset ovat näissä asioissa todella kekseliäitä, Siimes sanoo.

Aikuisen ei pitäisi viedä töitä kotiin – miksi lapsen pitää tehdä läksyjä kotona? (Yle 13.8.)

Totean Siimekselle, että koulua ja työelämää ei voi verrata suoraan toisiinsa.

3. Koreassa sijoitetaan koulutukseen, meillä säästetään ja näivetetään koulutusta. 

Tätä menoa suomalaisen hyvän koulutuksen kilpailuetu on menneiden talvien lumia, muut pyyhkivät pian lujaa ohi.

Mutta suomalaista lasta kuten suomalaisia ylipäätään, ei saa orjuuttaa.

Munalisät käyttöön?

6.8. Yle

Kunnan huono imago karkottaa pätevät opettajat

Yhä useampi opettaja selvittää ennen työsopimuksen allekirjoittamista onko kunta esimerkiksi lomauttamassa henkilökuntaa. Nuoret opettajat ja sijaiset vaihtavat herkästi koulua jos meno ei miellytä.

Opettajien Ammattijärjestön OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkaisen mukaan kunnan huono imago karkottaa pätevät hakijat. Luukkaisen mukaan varsinkin nuoret opettajat ja sijaiset äänestävät jaloillaan jos meno ei miellytä.

– Nyt tarkistetaan onko esimerkiksi lomautuksia tulossa tai että palkkaako kunta sijaisen vain varsinaisten työpäivien ajaksi, Luukkainen sanoo.

Juuri sijaisten kohtelu erottaa jyvät akanoista. Luukkaisen mukaan puskaradio toimii ällistyttävän tehokkaasti.

– Paha kello kauas kantaa. Nuoret opettajat jakavat hanakasti tietoa jos joku kunta on huono työnantaja, Luukkainen painottaa.

Luukkaisen mukaan kuntien jakautumisesta on jo merkkejä ilmassa. Huonon imagon kunnilla tulee olemaan suuria vaikeuksia värvätä päteviä opettajia.

Kunnat niittävät sitä, mitä kylvävät. Huono maine on kuin stigma, joka ei hinkkaamalla irti lähde.

On ilman muuta selvää, että vastavalmistunut opettaja, jolla ei ole vielä muita sitoumuksia, pyrkii töihin hyvään kuntaan. Rehtoreille on tuttua jokakeväinen piiri pieni pyörii leikki, kun uusia opettajia rekrytoidaan. Parhaat kuorivat kerman päältä.

Kukaan opettaja ei halua mennä töihin kuntaan, joka lomauttaa opettajiaan. Jos koulu tarjoaa sijaiselle nollapalkkaa kesäkeskeytyksen ajaksi, sanotaan no thanks, jos se suinkin on mahdollista.

Hesarin jutussa Järvenpään kaupungin perusopetusjohtaja Arja Korhonen kaipaa myös lisää miehiä luokan eteen. Vanha virsi, jolle kukaan ei tee mitään, vaikka miesopettajien huutava puute on ollut tiedossa todella pitkään.

Korhosen mukaan tilanne ei ole vielä niin paha, että kunnat kilpailisivat palkalla.

Kohta on. Viimeiset suuret miesluokanopettajaikäluokat lähtevät aivan pian eläkkeelle. 

Miten sitten suu pannaan?

Mieskiintiöistä ei näytä tulevan mitään. Pitäisikö kuntien alkaa lirkutella miesmaikkojen perään erikoispalkkaluokilla, munalisillä?

Lisäys: 

Sain juuri tietää, että Järvenpää lomauttaa työntekijöitään.