lauantai 20. helmikuuta 2016

Suomalaiset maikat ovat hännänhuippuja

 

Global Education and Skills Forum


An OECD report, Education at a Glance 2015, has revealed a disparity of more than $50,000 USD between the salaries of teachers in different OECD countries.

A teacher working in the public sector at a primary school level with 10 years’ experience can expect to earn an average of $91,203 in Luxembourg, the country where teachers earn the most on average. Their counterpart in Norway is likely to earn just under $45,000 in comparison, despite the countries having similar living costs and high levels of development.


OAJ-YSI:n puheenjohtaja Kari Kinnunen jakoi FB-sivullaan hätkähdyttävän tilaston. OECD vertaili OECD-maiden luokanopettajien sekä alku- että loppupalkkoja.

Tilasto ei mairittele. Suomalaiset maikat ovat syvässä palkkakuopassa, vaikka olemme jyränneet Pisassa, ja opettajamme ovat korkeasti koulutettuja.

Suomen vertailumaihin nähden kuilu on ammottava. 

Alkupalkat (USD):

Australia 39 177
Austria 32 610
Canada 39608
Denmark 45 860
England 27 768
Finland 37 453
France 27 254
Germany 60 449
Japan 27 627
Korea 29 357
Luxembourg 68 873
Netherlands 36 456
Norway 41 177
Sweden 32 991
United States 41 606

Loppupalkoissa kuilu sen kuin syvenee:

Australia 56 521
Austria 64 014
Canada 66 702
Denmark 52 672
England 47 279
Finland 42 083
France 49 398
Germany 67 413
Japan 60 878
Korea 82 002
Luxembourg 123 406
Netherlands 54 001
Norway 48 662
Sweden 43 595
United States 66 938

Loppupalkoissa olemme hännänhuippuja.

OECD:n keskiarvoon ei suomalaisten palkkoja kannata edes verrata, koska OECD:ssa on sellaisia maita kuten Kreikka, Meksiko, Slovakia tai Viro.

Suomessa ei arvosteta koulutusta, vaikka koulutoimenjohtajat ja johtavat koulutuspoliitikot juhlapuheissaan niin antavat ymmärtää.

Hävettää, ja ottaa päähän niin pirusti. Kyllä suomalaisenkin luokanopettajan loppupalkan pitäisi alkaa kutosella.

keskiviikko 10. helmikuuta 2016

Yhä useampi oppilas pärjää heikosti

HS 10.2.


Matematiikassa, luonnontieteissä ja lukemisessa heikosti pärjäävien oppilaiden lukumäärä on noussut Suomessa viime vuosina, kertoo OECD:n tänään julkistettu raportti. Vuosien 2003–2012 välillä oppilaiden heikkotaitoisten oppilaiden määrä matikassa ja lukemisessa on noussut noin 5,5 prosenttiyksikköä ja luonnontieteissä vuosina 2006–2012 yli kolme prosenttiyksikköä.

Jyväskylän yliopiston professorin Jouni Välijärven mukaan muutos on dramaattinen ja kielteinen.

”Vuoden 2006 jälkeen heikosti osaavien oppilaiden osuus on kasvanut lukutaidossa Ruotsin ohella nopeammin kuin missään muussa maassa. Myös matematiikassa tulokset ovat heikentyneet voimakkaasti”, sanoo koulutuksen tutkimuslaitoksella työskentelevä Välijärvi.

Vanhoihin Pisa-tuloksiin perustuvan raportin mukaan etuoikeutettujen ja vähäosaisien oppilaiden ”sekoittaminen” kouluissa vähentää huonosti pärjäävien oppilaiden määrää. Sen sijaan se ei huononna hyvin pärjäävien oppilaiden koulumenestystä, jos oppilasaines ja opetusresurssit jakautuvat koulussa tasa-arvoisesti.

”Raportin tulos on tärkeä ja yhteys yllättävän voimakas. Se antaa vahvaa tukea niille periaatteille, joiden varaan suomalainen peruskoulu on rakennettu”, Välijärvi sanoo.


Muutos on dramaattinen, mutta käytännön opetustyötä tekeville tulos ei ole yllättävä. 

Vielä dramaattisempia uutisia tullaan otsikoimaan, kun mukaan tulevat viime vuodet, 2013-2015. Kuten aina, tutkimukset tulevat jälkijunassa, siksi ei olisi pahitteeksi, että kuunneltaisiin ajoissa myös opettajia, jotka ovat aina ajan hermolla.

Yleensä ei opettajia kuunnella.

Heikosti pärjäävien oppilaiden määrän kasvua voidaan tarkastella kahdelta kannalta, jotain on tapahtunut koulussa, mutta myös koulua ympäröivässä yhteiskunnassa.

1.

Koulutuskeskusteluissa tuijotetaan aivan liikaa itse kouluun. Ei tajuta, että yhteiskunnassa voi tapahtua rajuja muutoksia, jotka vaikuttavat kouluun, tietenkin myös oppimistuloksiin.

Yhteiskunta on totisesti muuttunut, ei ole pyrittykään siihen, että kaikilla ihmisillä menisi hyvin. Suomessa köyhien määrä on kasvanut dramaattisesti. Meillä on puhuttu paljon suhteellisesta köyhyydestä, mutta pikkuhiljaa on alettava puhua absoluuttisesta köyhyydestä.

Todella köyhä on todella köyhä myös Suomessa. 

Köyhien keskuudessa on yllättävän paljon lapsiperheitä. Karmeaa on, että köyhyydestä on tullut periytyvää. Koulutuksen kannalta ongelmallista on, että köyhyys passivoi. Koulutuskaan ei enää nosta kuten vielä pari vuosikymmentä sitten.

Yhteiskunnan kahteen napaan on tunkua, vaikka siihen toiseen päähän ei halutakaan.


Koulutuksen jatkuva hivuttava kurjistaminen on myös selkeä yhteiskunnallinen syy. Kurjistamista on tehty hallituksesta riippumatta koko ajan 1990-luvun lamasta lähtien.

Olen varma, että kurjistamisella on ollut selvä idea. 

Joidenkin ryhmien päämääränä on ollut viedä tilanne siihen pisteeseen asti, että aletaan huutaa yksityiskoulujen perään. Olen kirjoittanut asiasta jo monen vuoden ajan. Nyt keskiluokka suurissa kaupungeissa ratkaisee asian liikuttamalla lapsiaan ns. heikoista kouluista oletettuihin ns. hyviin kouluihin. 

Kaikkein hulluinta asiassa on, että esim. Helsinki on omilla päätöksillään vauhdittanut tätä kehitystä. 1990-luvun lopulla kouluja kehotettiin profiloitumaan, ja niin Helsingissä on peruskouluja, joissa on jopa pääsykokeita. 

2.

Itse koulutusjärjestelmä  on tehnyt lähes kaikkensa, että oppimistulokset laskevat.

Opetussuunitelmia on vaihdettu suhteellisen tiuhaan, on ollut koulujen opseja, kuntien opseja, alueiden opseja, nyt on vuorossa jonkinlainen valtiojohtoinen ops, jota kunnat on päästetty sorkkimaan. 

Opseissa on sekoiltu, on ajauduttu paniikkiratkaisujen sarjaan.  

Äidinkielen oppiminen on opiskelun suhteen ratkaisevaa. Koulussakaan ei lueta kuten pitäisi. Pienille oppilaille ei ehditä kunnolla lukea satuja, eivätkä isot oppilaat kerkiä lukea romaaneja. Kodeissa lapset eivät lue romaaneja juuri ollenkaan.

Nyt koulun nurkkiin rakennetaan guru cafeja, oppilaita sijoitellaan ympäri taloa yksikseen oppimaan. Hilpataan paikasta toiseen, oleskellaan käytävillä ja nurkissa. Saadaan ainakin tilasäästöä, kuten opetustoimesta on todettu. Peruskoulussa ei oppimista pitäisi jättää oppilaiden vastuulle, lapset ovat vielä pieniä.

Lapset on koneellistettu sekä kotona että koulussa, kotona kännyköitä ja pleikkareita, koulussa tabletteja ja muita värkkejä, vaikka nykylapset janoavat ennen kaikkea rauhaa ja hidasta aikaa.

Pitkäjännitteinen asioiden opiskelu on useille lapsille vaikeaa, mikä näkyy siinä, että kaikki oppilaat eivät osaa mm. kertotaulua, kun he menevät yläkouluun. Ja nyt jotkut uskalikot ovat panemassa ulkoaluvun pannaan. He eivät ota huomioon mm. sitä yksinkertaista asiaa, että matematiikka perustuu melkein aina ennen opittuun, jakolaskua ei opi ilman kertotaulun hallintaa.

Hyvin yllättävää on, että Välijärven mukaan Pisa-tutkimus kertoo, että oppilaiden tason mukainen ryhmittely esimerkiksi matematiikan tasoryhmiin on yleistynyt myös Suomessa.

Kovin on meillä lyhyt muisti, 1980-luvulla todettiin, että tasoryhmät kasvattivat tasoeroja, heikot heikkenivät entisestään.

Inkluusion vaikutus ei vielä näy tuloksissa. Opettajat joutuvat keskittymään muutamaan oppilaaseen, kun luokassa ei muuta apua löydy. Apua luvattiin, mutta sitä ei tullut.

Inkluusion myötä opetuksen tasoa on jouduttu laskemaan, koska muuten heikosti oppivat oppilaat väsähtävät, mikä usein merkitsee häiriöitä luokissa.

Isoissa kaupungeissa myös maahanmuuttajataustaisten oppilaiden määrä on selkeästi kasvanut, mikä vaikuttaa oppimistulosten laskuun.

Yksittäisillä kunnilla on peruskoulun suhteen liikaa päätäntävaltaa. 

Osa kunnista on pitänyt peruskouluaan säästöautomaattina, jotkut kunnista ovat niin pieniä, että niissä ei ole riittävästi osaamistakaan.

Kun siirrytään maakuntahallintoon, on hyvin mielenkiintoista nähdä, siirtyykö peruskoulutus maakuntien ohjantaan ja hallintaan sosiaali- ja terveyspalvelujen tapaan. Silloin ainakin kouluhallinnon osaaminen tiivistyisi, samalla voitaisiin selvästi pienentää kuntien kouluhallintoa.

Toivottavasti v. 2016 opetussuunnitelman jälkeinen ops olisi keskitetty ops, jossa kunnallista osuutta ei olisi ollenkaan. Tänään kuulin, että Vantaalla on suunniteltu niin, että koko peruskoulun kielioppi opiskeltaisiin alakoulussa. Viides- ja kuudes luokka sujuukin sitten rattoisasti kielioppihölkässä

Tapetaan viimeinenkin into romaaneihin ja lukemiseen. Siinä sitten ollaan.

sunnuntai 31. tammikuuta 2016

Kuulosuojaimia alaluokille


Aloitin työni Vantaan Hiekkaharjun koulussa. 

Luokkani sijaitsi samalla käytävällä, missä oli myös kolme tarkkailuluokkaa. Luokkia opetti kolme kokenutta ja osaavaa tarkkismaikkaa, joita arvostin kovasti. He olivat ymmärtäväisiä, mutta samalla jämptejä miehiä.

Ihmettelin, kun luokissa oli muutamia karsinoita. Oppilaiden työpisteet oli eristetty väliseinillä, että oppilas näki vain eteenpäin, ei taakse tai sivuille. Karsina auttoi oppilasta keskittymään opiskeluun.

Syksyllä kouluuni tilattiin 40 kappaletta kuulosuojaimia. Ihmettelin asiaa, teknisessä käsityöluokassa  on riittävästi kuulosuojaimia, eikä siellä muutenkaan opiskele 40 oppilasta kerrallaan.

Uudet kuulosuojaimet tilattiin alaluokille. Mihin ihmeeseen kuulosuojaimia normiluokissa tarvitaan?

Sain vastaukseksi, että on oppilaita, jotka tarvitsevat kuulosuojaimia, koska muuten he eivät pysty keskittymään opiskeluun. Pienikin häiriö voi keskeyttää opiskelun.

Mistä tämä kertoo?

Onko aistiyliherkkien lasten määrä kasvanut? Vai onko luokkien melutaso noussut?

Joka tapauksessa on selvää, että inkluusion myötä on tapahtunut odotettu ketjureaktio. 

Harvoissa erityisluokissa on käyttäytymishäiriöisiä oppilaita, mutta toisaalta myös harjaantumisoppilaita. Opetus ei kohtaa, erityisluokanopettajat painivat yksinään ylivoimaisten haasteiden kanssa. 

Perinteisten erityisluokkien oppilaat ovat nyt normiluokissa. Oppilaita voi olla monta, viisi-kuusi-seitsemän-kahdeksan. Opetus ei kohtaa, luokanopettajat painivat yksin ylivoimaisten haasteiden kanssa. 

Normiluokissa opiskelevat perinteiset erityisoppilaat saavat tukea laaja-alaisten erityisopettajien ryhmissä. Tavallisista luki- tai matematiikan häiriöistä kärsivät oppilaat, entiset viitos-kuutosarvosanojen oppilaat, jäävät ilman laaja-alaisen opettajan tukea. Opetus ei kohtaa, laaja-alaiset erityisopettajat painivat yksin ylivoimaisten haasteiden kanssa.

Pian ensin yläkouluissa, sitten lukioissa, ja lopuksi yliopistoissa ihmetellään oppimisen tason romahdusta.

Hyvin mielenkiintoista on, että samaan aikaan ollaan siirtymässä ns. uuteen oppimisympäristöön. 

Rakennetaan avoimia oppimisympäristöjä, pieniä oppilaita sijoitetaan yksin, kaksin tai pienissä ryhmissä opiskelemaan aula- ja käytävätiloihin räpläämään tablettejaan. Opettajan perään saa huhuilla.

Luin Hesarista tai paikallislehdestä artikkelin, jossa oli kuva kahdesta pienestä tokaluokkalaisesta pojasta. He istuivat tabletit käsissään naulakon alla kenkätelineessä. Artikkelissa koulun rehtori suurin piirtein posket hehkuen totesi, että meillä on nyt siirrytty uuteen oppimisympäristöön.

Luokista poistetaan pulpetteja, luokkiin sijoitetaan sohvia, säkki- ja pallotuoleja. Tavaroille ei ole enää kunnon säilytystiloja. Ei kait liikoja tavaroita kohta tarvitakaan, kun käytetään sitä yhtä tai samaa tablettia. 

Johtava koulutoimen virkamies toteaa valtuustosalissa, että uusi oppimisympäristö tuo selvää tilasäästöä.

Ja lapsille ostetaan kuulosuojaimia.

keskiviikko 27. tammikuuta 2016

Urheaa liikuntaa

Jotain tällaista olen odottanutkin.

Koulun ja vakavasti otettavan urheiluharrastuksen yhteen sovittaminen ei aina ole helppoa. Esim. poikani on yläkouluikäinen koripalloilija, B-poika. Harjoitusmäärät ovat jo melkoisia, neljä iltaa viikossa vedetään urkuna harjoituksia palloilusaleissa niin kuin pitääkin. A-pojat, lukioikäiset, treenaavat jo viisi kertaa viikossa, lisäksi on aamuharjoituksia. Päälle tulee vielä omatoimisia, yksilöllisiä harjoitteita.

Osa pojista treenaa joukkueen treenien lisäksi helsinkiläisten koulujen  koripallolinjoilla, jolloin harjoittelumäärät tuplaantuvat. Korislinjoja löytyy ainakin Pohjois-Haagan ja Pukinmäen kouluista. Lukioista ykköspaikka on Märsky eli Mäkelänrinne, jossa opiskelevat Suomen nuoret huippupelaajat. Korislinjoilla treenataan aamuisin ennen koulun alkua sekä iltapäivisin koulupäivän jälkeen. 

Urhea-toimintaan kuuluu muutkin lajit kuin koris. Paikallisten urheiluseurojen resurssit on varmasti määräävä tekijä, kuinka toiminta saadaan yläkouluissa pyörimään. Kahden nuorimman lapseni koulu, Hämeenkylän koulu eli Hämis, satsaa liikuntaan esimerkillisesti muutenkin. Koulu valittiin parisen vuotta sitten Vuoden kouluksi.

Urhea-toiminnalla pyritään siihen, että huipuiksi tähtäävät urheilijat pystyvät treenaamaan omia lajejaan omissa kouluissaan seuravalmentajiensa johdolla.

Esim. Vantaalla on sovittu, että treeniajat ovat 7. ja 8. luokkalaisilla tiistaisin 7.30-8.30. Seiskaluokkalaiset voivat valita liikunnanopettajan vetämän valinnaisen Urhea-kurssin. 9. luokkalaiset pääsevät treenaamaan myös iltapäivisin, keskiviikkoisin 14.30-16.30.

Kaikki Vantaan yläkoulut ovat sitoutuneet yllä olevaan aikataulutukseen, vrt. lukujärjestykset.

Toimintaan hakevien on allekirjoitettava Urhean urheilusopimus, joka kierrätetään seuran kautta, ja seura kiikuttaa valmiit sopimukset koulujen rehtoreille.

Urhea-toiminta on ensimmäinen laaja vakava askel koulujen ja seurojen väliselle yhteistyölle. Ongelma on tietysti, mistä seurat saavat ohjaajia pahaan paikkaan, keskiviikon iltapäivään, silloin suurin osa aikuisista ohjaajista on töissä.

Tietenkin koulutusjärjestelmän pitäisi panostaa huomattavasti enemmän normiliikuntaan. Urheilijanuoria ei tarvitse paljoa motivoida liikkumiseen, mutta toisin on liikkumattomien oppilaiden laita. Osa lapsista on putoamassa kyydistä.

Uusissa opetussuunnitelmissa liikunnan osuutta on hieman lisätty, luokilla 3. - 6. liikunnan yhteistuntimäärä on nostettu kahdeksasta yhdeksään.  Taito- ja taideaineiden valinnaismäärä luokilla 1. - 6. on kuusi oppituntia. Monessa koulussa tullaan varmasti satsaamaan liikuntaan, koska liikunnan lisäämisellä on vahva kansanterveydellinen tilaus. 

Muutenkin varsinaisen koululiikunnan sisältö painottuu urheilun sijasta tavalliseen arkityyppisiin liikuntamuotoihin. Siksi Urhea-toiminta on tärkeää, että urheilijatkin saavat jotakin irti koulun liikunnan tarjonnasta.

Enää kaikkien urheilijanuorten ei tarvitse mennä busseilla tai junilla erikoiskouluihin, kun omassakin koulussa voi saada pätevää lajiharjoittelua.

Olen nyt seurannut jo pitkään koriksen kautta nykyseuravalmennusta, sekä PuHu junioreissa että Sykkissä harjoitukset ovat hyvin korkeatasoisia. Harjoitustilanteet ovat olleet motivoivia, koska narinaa tai valituksia en ole juuri kuullut. 

Oletan, että muissakin lajeissa harjoittelun taso on noussut. Hieno lähiesimerkki on Nuorten jääkiekon MM-kulta. Enää lätkäpelaajia ei lyödä yhteen muottiin, vaan kehitetään myös pelaajien yksilöllisiä vahvuuksia. Jopa kanadalaiset ovat kateellisia.

Ainakin korisseuroissa tuetaan vahvasti koulunkäyntiä, mikä on hienoa. On ollut aikoja, jolloin jotkut valmentajat joissain lajeissa pitivät koulunkäyntiä vain välttämättömänä pahana. Kaikki laitettiin yhden kortin varaan.

tiistai 26. tammikuuta 2016

Työsuhdekännykkä maikoillekin


Oiva Wilma on kehitetty kodin ja koulun väliseen kommunikointiin. Pitkiä lurinoita ei Wilmaan viitsi kukaan kirjoittaa, toisaalta kirjoitettua tekstiä voi tulkita niin monin tavoin. Joskus voidaan käyttää vääriä sananvalintoja, ja siinä sitten ollaan. Yksi klikkaus, ja sinne meni.

Puhelin on käyttökelpoinen väline, kun asioita aletaan selvittää kunnolla. Paras tapa keskusteluun edelleen on tietenkin kasvokkain puhuminen.

Minua on pitkään ihmetyttänyt, että kaikilla kaupungin työntekijöillä, suurin piirtein joka tsupparillakin, on oma matkapuhelimensa, mutta opettajilla ei ole.

Kaikki opettajat eivät halua antaa omaa puhelinnumeroansa vanhemmille, koska soittoja voi tulla milloin tahansa. Moni maikka on hyvin tarkka omasta yksityisyydestään. 

Työsuhdepuhelin opettajille on paikallaan. Vanhemmille voisi ilmoittaa, että esim. kello viiden jälkeen puhelin suljetaan. Viikonlopuksi sen voisi panna kiinni kokonaan.

Monessa firmassa puhelun alussa on viesti, että tämä puhelu nauhoitetaan, puhelua voidaan käyttää yhtiön sisäisessä koulutuksessa.

Tänään opettajatoverini kanssa mietiskelimme, että oikeastaan opettajien työpuhelut pitäisi myös nauhoittaa, juridisten syiden takia.

Tiedän tapauksia, joissa oppilaan huoltaja voi sanoa opettajan sanonneen jotakin jostakin toisesta huoltajasta tai hänen lapsestaan, vaikka opettaja ei ole puhunut halaistua sanaa. Myös opettajalle toisista huoltajista puhelimessa voidaan kertoa mitä tahansa perätöntä.

Puhelimitse voidaan opettajaa uhata, saadaan jopa tappouhkauksia. Aivan urani alussa minut uhattiin ampua, kun jouduin kantamaan oppituntia raivokkaasti häiritsevän pienen oppilaan ulos luokasta. Tappouhkaus annettiin puhelimitse.

Tallennetut opettajien työpuhelut on pohdinnan paikka.

Lisäys:

Opintoretkillä ja leirikouluissa työsuhdepuhelin olisi tuikitarpeellinen. 

maanantai 25. tammikuuta 2016

Influenssarokotuksen annoshinta on 30 euroa


Opettajille influenssarokotukset kouluilla (Properuskoulu 30.12.2015)

Pelataan sikaa (Properuskoulu 21.2.2014)


Kouluissa virukset jylläävät tehokkaasti. Opettajatoverini virui kotonaan viikon influenssan kourisssa. Hän ei ole ainoa opettaja, joka on sairastunut influenssaan.


Piipahdin apteekin sivuilla, yhden influenssarokotteen hinta on hieman alle 30 euroa.


Olen blogissani vaatinut pariin otteeseen, että opettajille on annettava influenssarokotteet kouluilla. Opettajat menisivät koulunsa terveydenhoitajan oven eteen jonoon ja saisivat rokotteensa tehokkaasti yksi kerrallaan. 


Kun opettajat eivät sairastuisi influenssaan, opettajat voisivat tehdä sitä, mitä heidän pitääkin, opettaa lapsia. Koulun ei tarvitsisi palkata sijaisia. Samalla syntyisi silkkaa säästöä.


Kuntien kannattaa rokottaa opettajansa.

sunnuntai 17. tammikuuta 2016

Ryhmäkoko vaikuttaa opetuksen laatuun

15.1. Opettaja

OECD: Ryhmäkoolla on väliä

Mitä suurempi ryhmä on sitä vähemmän opettajalla on aikaa opettamiseen ja oppilaalla vähemmän oppimiseen, selviää OECD:n Education at Glance- julkaisusta.

Ryhmäkoko vaikuttaa julkaisun mukaan myös luokan järjestyshäiriöihin. Mitä suurempi ryhmä, sitä enemmän opettajalta kuluu aikaa työrauhan ylläpitämiseen. Aika on pois tavoitteellisesta opiskelusta.

OAJ on jo pitkään puhunut ryhmäkokojen merkityksestä.

- OECD:n julkaisu tukee suoraan järjestön näkemystä, että ryhmäkoko vaikuttaa keskeisesti opetuksen laatuun, erityisasiantuntija Jaakko Salo sanoo.


Olen kirjoittanut pienten ryhmäkokojen puolesta kovin monta kertaa, nostin tietenkin Opettajan uutisen blogiini. 

Jos kiinnostaa, niin painele alhaalla vasemmalla olevista tunnisteista tunnistetta luokkakoko, löydät 50 osumaa. Toiston makua, mutta asia on tärkeä.

Käytännön kouluihmistä miellyttää kovasti, kun OECD opettamisen ja oppimisen lisäksi kiinnittää huomion myös työrauhaan. Ilman muuta selvää on, että isossa ryhmässä on keskinmäärin enemmän järjestyshäiriöitä kuin pienessä luokassa. Todennäköisesti kiusaamistakin pienessä luokassa ilmenee harvemmin.

Valtio on viime vuosina hillinnyt suuria luokkia jakamalla avustusta ryhmäkokojen pienentämiseen. Vielä tehokkaampaa olisi saada ryhmäkokojen maksimit lakiin. Nyt taloudellinen tilanne on sellainen, että ryhmäkokolaeista ei puhu juuri kukaan.

Vaikka esim. oma kuntani Vantaan kaupunki on saanut avustusta ryhmäkokojen pienentämiseen, joskus luokat voivat olla suuria. Omassa luokassani on oppilaita melko paljon, 26. On kaksi kuutosluokkaa ja 54 oppilasta, kolmeen luokkaan tulisi kohtuulliset 18 oppilasta kuhunkin. 

Inkluusio korostaa ryhmäkoon merkitystä, sillä luokkiin sijoitetut erityisoppilaat vaativat paljon opettajien huomiota. Erityisoppilaat hukkuvat isoihin luokkiin.

keskiviikko 30. joulukuuta 2015

Opettajille influenssarokotteet kouluilla

30.12. HS

Aiempaa useampi haki influenssarokotuksen – moni kunta suosittelee iäkkäille myös pneumokokkirokotusta

Talven influenssaa vastaan on otettu rokotuksia aktiivisemmin kuin vuosiin, kertoo Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) seuranta. Rokotuksia on annettu runsaalle 700 000 ihmiselle, kun viime vuosina on jääty selvästi sen alle.



Palaan taas aiheeseen, en jaksa olla ihmettelemättä, miksi kunnat eivät rokotuta opettajiaan influenssaa vastaan. Kaikki ymmärtävät, millaiset säästöt saataisiin aikaan, kun opettajat opettavat lapsia, eivätkä makoile kodeissaan sänkyjensä pohjilla.

Sijaistaminen on kallista, opettajien rokottaminen ei.

Viimeeksi, kun otin asian esille, asiaa kommentoitiin mm. Uuden Suomen palstoilla, että taas ne opettajat valittavat, ostakaa itse rokotteenne, menkää tekin terkkariin niin kuin muutkin.

Harva menee.

Ei ole mitään järkeä siinä, että esim. Vantaan parisen tuhatta maikkaa ryysää terveyskeskuksiin ottamaan rokotteita. Terkkareiden jonot pitenisivät entisestään.

1. Kouluissa on terveydenhoitajat.

2. Kunta ostaa opettajille rokotteet.

3. Koulun opettajat menisivät jonoon kouluterveydenhoitajan oven eteen.

4. Kouluterveydenhoitaja rokottaisi opettajat kertalaakista.

5. Opettajat pysyisivät terveinä.

6. Säästettäisiin aikaa ja vaivaa.

7. Säästettäisiin rahaa, kun ei tarvitsisi palkata sairastuneiden opettajien tilalle sijaisia.

Jos vuori ei tule Muhammedin luo, Muhammed menee vuoren luo. (Francis Bacon)