Oletko sukupuolitietoinen opettaja?

Tätä kuvarinnastusta minun ei olisi pitänyt laittaa tänne. Minun ei olisi pitänyt puuttua koko asiaan ylipäätään. Mutta blogini idea on ajankohtaisten opetukseen ja kasvatukseen liittyvien asioiden kommentointi, ja peruskoulun puolustus.

"Sovinistityöryhmän" esitys on niin kummallinen, että ihmisen päässä alkaa liikuskella omituisia asioita. Miksi "sovinistityöryhmän" jäsenten nimiä ei näy missään?

He leimaavat esityksellään suomalaista opettajistoa hyvin loukkaavalla tavalla.

vrt. Redstockings

Iltalehti 16.12.

Sovinisteilta halutaan estää pääsy opettajankoulutukseen

Naisiin tai miehiin vähättelevästi suhtautuvien on tulevaisuudessa turha edes pyrkiä opiskelemaan opettajaksi, jos sukupuolierojen lievittämiskeinoja pohtinut työryhmä saa tahtonsa läpi.

Työryhmä ehdottaa opettajankoulutuksen opiskelijavalintoihin asenteita mittaavaa osiota, jonka avulla pidettäisiin epätasa-arvoisesti ajattelevat poissa opettajanpöydän takaa.

Opettajankoulutukseen työryhmä ehdottaa sukupuolitietoisuutta lisääviä osioita, joiden tarkoitus on saada opiskelijat huomaamaan, kohtelevatko he eri sukupuolta olevia ihmisiä eri tavoin. Jo työelämässä olevat opettajat saisivat vastaavanlaista oppia täydennyskoulutuksessa.

Kun peruskouluopetusta ohjaavat opetussuunnitelman perusteet lähivuosina uudistetaan, työryhmä toivoo niihin mukaan konkreettisia ja selkeästi määriteltyjä keinoja, joiden avulla kouluopetuksessa pyritään vähentämään sukupuolten välistä kahtiajakoa.

Vaikka blogini ahkera lukija ja älykäs kommentoija nimimerkki Out inhoaa yli kaiken wikipediajournalismia, niin silläkin uhalla laitan oheen Wikipedian määritelmän sovinismista:

Sovinismi (myös chauvinismi ja šovinismi) on jonkin ryhmän tai ryhmän jäsenen äärimmäisyyksiin menevää, yksipuolista ja fanaattistakin käyttäytymistä jotakin toista ryhmää tai sen yksityisiä jäseniä kohtaan. Sovinismista käyttäytymistä voi ilmetä niin maan tai kansan kuin muunkin ryhmän puolustamisessa. Yleensä sovinismia ilmenee silloin kun toinen ryhmä koetaan viholliseksi ja uhaksi.

Olen sulatellut uutista muutaman päivän ajan, asiaa on käsitelty kovasti netti- ja opettajienhuonekeskusteluissa. Ensin ajattelin, että en kommentoi koko uutista, koska kommentointi omalla nimellä on vaarallista. Otsaan voi heilahtaa leimakirves.

Miksi työryhmä on perustettu?

Työryhmän ajattelun lähtökohta täytyy olla, että Suomen opettajistossa on sovinisteja ylenmäärin. Uutisista, tai googlaamalla, en ole löytänyt kuka tai ketkä ovat halunneet, että työryhmälle on tarvetta. Työryhmän jäsenten nimiä en löytänyt.

Ovatko opettajienkoulutuksen valintaprosessit suosineet sovinistisesti ajattelevia hakijoita?

En ymmärrä ollenkaan, miten tämä on mahdollista. Oma kurssini oli Jyväskylän OKL 1977-1980, en muista kurssiltani yhtään sovinistisesti ajattelevaa ihmistä. En lähtisi syyttelemään karsintamenettelyä sovinismin suosimisesta.

Opiskelijatoverini, kuten opettajat yleensä, ovat humaaneja ja tuntevia ihmisiä, joista sovinismi on kaukana. Loukkaantuisin syvästi, jos joku tulisi omaan opettajienhuoneeseeni syyttelemään tai tenttailemaan opettajatovereitani sovinismista.

Ennen sotia ja vielä sotien jälkeenkin oli opettajina sovinistejakin. Mutta me emme elä enää juoksuhaudoissa. Edes omilta kouluajoiltani 1963-1976 en muista yhtään sovinistista opettajaa, en muista yhtään sovinistista heittoa heidän suustaan.

Suvereeni valtaosa opettajista on naisia.

Miehet opettajina ovat häviävä luonnonvara, jolla ei kohta ole enää tilastollistakaan merkitystä. Niin vähän meitä on.

Kun työryhmä esittää, että epätasa-arvoisesti ajattelevat opettajat on pidettävä poissa opettajanpöydän takaa, oletukseni on luonnollisesti, että on kyse naissovinisteista. Perustan oletukseni naisopettajien määrän suuruuteen.

En tunne ketään äärimmäistä naissovinistifanaatikko-opettajaa.

Miten opettajienkoulutuksen hakuprosesseissa työryhmän mahdollinen "parannusehdotus" tulisi näkymään?

Kun ihminen hakee mitä opiskelupaikkaa tai työtä tahansa, hakija varmasti peittää sovinisminsa ja muutkin valintaa haittaavat tekijät.

Luin jostain, että esityksen mukaan sukupuolten välinen tasa-arvonäkökulma pitäisi olla läsnä kaikessa koulun toiminnassa, matematiikasta musiikkin. Silloin sukupuolitietoisuus nousisi kaiken muun yläpuolelle ykkösteemaksi.

Työryhmä esittää opettajienkoulutukseen sukupuolitietoisuutta lisääviä osioita. Työelämässä olevat opettajat saisivat täydennyskoulutusta asiasta.

Minulle termi sukupuolitietoisuus on uusi asia. Oli pakko googlata, löysin yhden luotettavalta tuntuvan selityksen. ks. Jyväskylän yliopisto

Tästä on ilmeisesti kysymys:

Tasa-arvo- ja sukupuolitietoisuus tarkoittaa tietoisuutta siitä, että kasvatuksen ja koulutuksen käytännöissä rakentuu erilaisia sosiaalisia ja kulttuurisia eroja, eriarvoisuuksia ja toiseuksia.

Minä olen ilmeisen tyhmä. Sana toiseus tuottaa minulle vaikeuksia.

Ei auttanut muu kuin googlata taas:

Toiseus on yhteiskuntatieteissä ja filosofiassa käytetty käsite, jolla viitataan "toisten" pois lukemiseen yhteiskunnasta tai yhteisöstä.

Oppia ikä kaikki.

Oppilaskin on ihminen, joka tarvitsee aikaa

Ecce homo

HS Mielipide 20.12.

Hesarin paperiversiosta, Jaakko Ojala, valtiotieteiden maisteri:

Luokkakoon vaikutusta oppimistuloksiin liioitellaan

Pro gradu tutkielmani Helsingin yliopistossa perustui Pisa-aineistosta saatuihin tietoihin. Selvitin peruskoulun yhdeksännen luokan oppilaiden lukutaidon oppimistulosten yhteyttä luokkakokoihin.

Kun luokkakoko oli 15 ja 25 oppilaan välillä, ei luokan koolla ollut vaikutusta oppimistuloksiin. Tulokseni vahvistivat kansainvälisiä havaintoja, joiden mukaan luokkakoon ja oppimistulosten välinen yhteys ei ole ilmeinen.

Onko kymmenien miljoonien panostus luokkakokoihin järkevää, jos sen vaikuttavuudesta ei ole vahvaa näyttöä?


Pyhä yksinkertaisuus! Luokkakoolla on merkitystä.

Jos ei mitään ylärajoja asetettaisi, niin tietyillä kunnilla ei ole mitään rajaa, luokkiin tungettaisiin oppilaita ylenmäärin. Se on nähty.

Itse pidän luokkia 15 ja 25 välillä sopivina, muutaman vuoden takaisen mittapuun mukaan ne ovat jopa pieniä. Omassa koulussani ei kolmenkymmenen vuoden aikana ole ollut yhtään 15 oppilaan normaaliluokkaa. 30 oppilaan luokkia on ollut läjäpäin.

Ojalalle ja muille, jotka eivät tunne kouluelämää: Koulu on lapselle ja nuorelle paljon muutakin kuin oppimista ja Pisa-tuloksia. 

Liian suuressa luokassa oppilaalle jää liian vähän yksilöllistä aikaa. Opettajalle jää paljon vähemmän aikaa per oppilas, kun luokassa on 30 oppilasta 15 oppilaan sijaan.

30 oppilaan luokassa opettaja jää helposti roikkumaan kateederille, oppilaantuntemus jää heikoksi. 

30 oppilaan luokassa oppilaan on helppo heittäytyä kaiken ulkopuolelle. Muistan hyvin oppikouluajoistani, kun luokissa oli yli 40 oppilasta. Kun oivalsin pelin hengen oparin kolmannella luokalla, lymyilin osallistumatta ja viittaamatta seuraavat kuusi vuotta luokan perillä. Oppilaana tuntui siltä, että minusta ei välitetty, olin vain sitä yhtä ja samaa massaa, opetettavaa materiaa. Yläluokilla en viitsinyt enää tehdä kotitehtäviäkään, kun kukaan niiden tekemistä ei vahtinut. Tehtävien tarkistaminen moisissa luokissa olisi vienyt opettajilta liikaa tehokasta opetusaikaa.

Nykyluokissa opettajilta vaaditaan monia yksilöllistämisen ja eriyttämisen taitoja. Luokassa voi olla juuri maahan muuttaneita. Luokassa voi olla erityisoppilaita sijoitettuna. Luokassa voi olla häiriköitä. Ja ne tavalliset, hiljaiset oppilaat tarvitsevat myös huomiota ja ohjausta. Ja sitä lahjakasta oppilastakaan ei saisi unohtaa.

Minulla on ollut 24 oppilaan luokka alakoulun kahdella viimeisellä luokalla. Luokkakoko oli juuri sopiva. Luokassa oli kuusi maahanmuuttajaa, neljä erityisoppilasta ja muutama jo murrosiässä oleva vauhdikas oppilas. Söi miestä. En olisi kaivannut luokkaan yhtään uutta opppilasta.

30 oppilasta ei mahdu esim. koulumme tietokoneluokkaan, vaan silloin pitää toimia pareittain, se siitä yksilöllisestä medialukutaidosta. 30 oppilaan luokka on ahdas, mikä lisää aggressiivisuutta. Tunnin jälkeen luokassa haisee. 30 oppilasta ei ole kiva viedä edes opintoretkelle, koska valvonta on vaikeaa. Kanssamatkustajat lähibussissa katsovat kieroon, kun hoputan porukan bussin ovesta sisään. "Mitäs tänne tulette, eihän täällä ole tilaa muutenkaan? Saamarin murrosikäiset finninaamat, mölyävät vielä."

Nykytutkijat hyvin helposti keskittyvät "pilkun tutkimiseen" kokonaisuuden sijaan, koska yksinkertaisia asioita on helppo kuvata matemaattisin määrein ja tunkea niitä tietokoneille. Liian helposti tehdään yksinkertaisia päätelmiä.

Mutta ihminen ei ole yksinkertainen olio. Opettaminen ja kasvattaminen ei ole yksinkertaista.

Ojalan lähtökohta luokkien koon suhteen ei ole järkevä. Sekä 15 ja 25 oppilasta luokassa eivät ole vielä suuria. Oikea luokkakokorinnastus pitäisi olla 15 ja 30 oppilasta.

Toistan ties monennenko kerran:

Luokkakoille on asetettava realistinen lakisääteinen yläraja:

- 1.-3. luokat 20 oppilasta
- 4.-9. luokat 24 oppilasta

Ojalan heitto kymmenien miljoonien panostuksesta luokkakokojen pienentämisiin on suorastaan vaarallinen. Moni asiasta mitään tietävä ottaa kysymyksen tosissaan ja tekee omia päätelmiä päätöksentekonsa tueksi.

Ojalan kirjoituksen loppusanat ovat yleviä ja hienoja:

Uskon, että suomalaisen perusopetuksen poikkeuksellisen laadukkuuden syy on ollut se, että opettajuutta arvostetaan. Meillä on yhä paljon niitä, jotka haluavat opettajiksi.

Toivoisin, että luokkakokotutkimuksissa haastateltaisiin laajasti myös opettajia. Yleissivistävissä kouluissa, peruskoulut ja lukiot, opettajia on lähes 60 000, mikä on melkoinen asiantuntijajoukko.
Toisaalta joissakin tutkimuksissa on todettu, että suomalaisten lasten kouluviihtyvyys ei ole huippuluokkaa. Lapsi ei viihdy liian suurissa ryhmissä.

Joulu juhlista jaloin

Nyt tulivat ne Martin kaipaamat Opetushallituksen ohjeet koulujen joulujuhlien viettoon. Kuvassa on Pähkiksen viime vuoden joulujuhlien enkeleitä ja paimenia.


HS 19.12.

Koulut saavat päättää itse joulujuhlien kristillisyydestä

Enkeli taivaan -virttä lauletaan monien koulujen joulujuhlissa lähipäivinä. Kouluissa noudatetaan Opetushallituksen ohjeistusta, jonka mukaan yhden virren laulaminen joulujuhlassa on kulttuuriperintöä eikä uskonnon harjoittamista. Koulut saavat itse päättää joulujuhliensa sisällöstä, eivätkä kaupungit ole juuri ohjeistaneet kouluja.

Joulujuhlien vietto voi siis vaihdella kaupungissa kouluittain, kuten esimerkiksi Helsingissä.

"Toisissa kouluissa on ollut uskonnottomia juhlia, ja toisissa joulukirkko on erikseen. Joissakin kouluissa on järjestetty oma juhla uskonnottomille ja sellaisille, jotka eivät halua osallistua joulujuhlaan", kertoo Helsingin opetusviraston opetuskonsultti Tuulia Tikkanen.


Opetushallitus toteaa, että yhden virren laulaminen on kulttuuriperintöä eikä uskonnonharjoittamista. 

Uskonnottomat joulujuhlat? Hmmm...olisiko parasta tällaisissa tapauksissa käyttää nimitystä Syyslukukauden päättäiset. Kyllä se nyt on vaan niin, että joulu on kristillinen juhla.

Itsestään selvää on, että varsinainen uskonnon harjoitus suoritetaan kirkon tiloissa, joulu- ja kevätkirkoissa. Kirkkoon marssikoon ainoastaan kirkkoon kuuluvat.


Vantaalla kaupunki on ohjeistanut kouluja sijoittamaan joulujuhlan selkeästi uskonnollisen sisällön joko juhlan alkuun tai loppuun. Tällöin oppilaat, jotka eivät halua uskonnolliseen sisältöön osallistua, voivat osallistua helposti muuhun osaan juhlasta.

"Uskonnonvapauslainsäädäntöön vedoten ei voi olla pois koulun joulujuhlasta silloin, kun juhla on opetuksen päätösjuhla. Jouluhartaudesta sen sijaan voi olla pois", kertoo opetusneuvos Pekka Iivonen Opetushallituksesta.


Opetushallituksen ja Vantaan kaupungin ohjeistuksien suhteen on selkeä ristiriita.

Pekka Iivonen Opetushallituksesta toteaa, että päätösjuhlat ovat pakollisia. Vantaan ohjeistus tuntuu oudolta, ajatelkaa, jotkut oppilaat kesken juhlan marssivat pois. Juhlan tunnelmaa moinen menettely ei kohota. Pois marssiminen on suorastaan halventavaa. Parempi on, kun juhlaan osallistuminen on noin vaikeaa, oppilas jää yhteisestä juhlasta kokonaan pois. Pois jääneille on silloin järjestettävä oma uskonnoton tilaisuus.

Monet muualta Suomeen muuttaneet haluavat lastensa tutustuvan suomalaisiin tapoihin ja kulttuuriperintöön, mutta koulun tehtävä ei ole käännyttää ihmisiä.

Ehkä Opetushallituksen ohjeet ja Jyrki Kataisen ärähdys nyt selkeyttävät tilannetta. On kertakaikkiaan älytöntä, jos suomalaiset koulut ja opettajat itse eivät arvosta omaa kulttuuriperintöään.

Pelko ei saa ohjata opetusta tai koulun toimintaa.

Jotenkin minusta tuntuu, että silloin kun annetaan periksi ja jätetään enkelitaivaat ja suvivirret pois koulun päättöjuhlista, kyse ei ole sallivuudesta tai muusta, vaan pelosta ja jonkinlaisesta selkärangattomuudesta. Ymmärretään niin maailmaa syleilevästi kaikkea, mutta ei omaa sisintä ja yhteistä kulttuuriperintöämme.

Jos me emme arvosta suomalaisuutta, kukaan muukaan ei sitä tee. Suomalaisuuden arvostaminen ei merkitse sitä, etteikö arvosteta muita.

"Pahinta oli, ettei kukaan ottanut meitä todesta"

Kuva löytyi Palkkatyöläisen sivuilta. Kannattaa näpsäyttää linkkiä ja lukea, miten Karhulan Hiidenkirnun erityiskoulun entisille opettajille oikein kävi. Hirmuista luettavaa.

Opettaja 17.12.

Hannu Laaksola:

Homekoulurekisteri saatava aikaan

Huonosta sisäilmasta on tullut suomalaisten päiväkoti- ja koulurakennusten valitettava ja haiseva tunnusmerkki. Niin suomalaisten kuin kansainvälistenkin tutkimusten mukaan vähintään puolessa peruskoulujen ja lukioiden koulurakennuksista on kosteusongelmia ja joka viidennestä koulutilasta löytyy hometta. 52 000 opettajaa 150 000 oppilasta altistuu joka päivä homeen aiheuttamille terveyshaitoille.

Pahimmillaan homeelle altistuminen voi johtaa pysyvään työhyvinvoinnin alenemiseen, työnteon estymiseen tai työkyvyttömyyteen. Homealtistukseen liittyviä ammattitauteja todetaan opettajilla vuosittain useita kymmeniä.

Hallinnollisesti homeongelmat jakaantuvat kuitenkin monelle ministeriölle, mikä merkitsee, etteivät ne ole käytännössä kenenkään vastuulla. Vastuut on nyt jaettava mitä pikimmin, luotava ajantasainen homekoulurekisteri ja ryhdyttävä korjaustöihin.

Päivittäin homeelle altistuvia opettajia ja oppilaita on aivan karmea määrä, yhteensä yli 200 000 ihmistä.

Olen tiennyt, että koulujen homeongelma on suuri, mutta tällaisset luvut ovat minulle yllätys. Joka viidennestä koulusta löytyy hometta. Kuinka mahtaa olla suomalaisten rakennusten tilanne ylipäätään? Onko suhde sama esim. asuintaloissa? Vai onko nimenomaan koulut jätetty oman onnensa nojaan?

Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. Näyttää vahvasti siltä, että kuntien remonttilistoissa koulut on jätetty häntäpäähän, mikä tuntuu oudolta, koska lasten peruskoulutus on kuntien ydintoimintaa.

Edessä tulee olemaan valtaisa homekoulujen remonttiurakka. Kalliiksi käy. Hannu Laaksolan ehdotus ajantasaisesta homekoulurekisteristä on mitä kannatettavin.

Oikeastaan pitäisi julistaa valtakunnallinen homekouluhätätila. Perustettaisiin superhometyöryhmä, johon kuuluisivat tasavallan presidentti, pääministeri, pari ministeriä, Jorma Ollila ja muutama rakennusteollisuuden kiho ja muita asiaankuuluvia asiantuntijoita.

Tapojen ja tradition kunnioittamisesta

Kuva on Pähkiksen viime vuoden joulujuhlasta. Omia ekaluokkalaisia tonttujani viedään pitkin näyttämöä narun perässä, suomalaista jouluperinnettä tämäkin, fuusiojoulunäytelmä.

HS 17.12.

HS-raati: Jouluevankeliumi sopii koko koululle

Jouluevankeliumi sopii kouluun siinä missä sininen risti lippuun tai mämmi pääsiäiseen, määrittelee päätoimittaja Jarmo Papinniemi.

"Jos lähdetään siitä, että kaikki symbolisia latauksia sisältävät tavat ja asiat poistetaan, jää jäljelle pelkkä keinotekoinen tyhjiö."

Kuvataiteilija Silja Rantasen mielestä jouluevankeliumi on mielialaa kohottava ydinkertomus, jonka lukemisrituaali on kunnianosoitus historialle.

"Pyyhepäisten paimenten sensuroiminen puurojuhlista on hätävarjelun liioittelua."

HS-raadin vastaajista 73 prosenttia pitää jouluevankeliumia koulun kuusijuhliin sopivana ohjelmana. Monet koulut ovat korvanneet perinteisen seimikuvaelman uskonnollisesti neutraalina pidetyllä ohjelmalla, jotta uskonnottomat ja muihin uskontokuntiin kuuluvat oppilaat voisivat osallistua yhteiseen juhlaan.

Siitä ei pääse mihinkään, etteikö joulu ole kristillinen juhla, kieltäminen on hengen köyhyyttä. Tontut ja joulukuvaelmat kuuluvat asiaan. Joka kansakunnalla on tapansa ja perinteensä.

Tänä lukuvuonna koulumme täyttää 30-vuotta ja emme pidä perinteistä joulujuhlaa, vaan pidämme ulkona iltajuhlat glögeineen ja ilotuksineen, mikä on mahtavaa.

Koulujen joulujuhlat eivät kuitenkaan ole uskonnollinen hartaustilaisuus. Koulumme on ratkaissut asian siten, että sekä jouluisin ja keväisin kirkkoon kuuluvat oppilaat kävelevät jonossa opettajiensa perässä Hämeenkylän kirkkoon adventti- ja kevätjumalanpalveluksiin. Muille oppilaille järjestetään jotain kivaa ohjelmaa koulussa.

Järjestelymme ei ole tuotanut ongelmia. Kymmenisen vuotta sitten yhdessä kevätjuhlassa sattui kyllä "välikohtaus" laulaessamme Suvivirren viimeistä säkeistöä. Tietyt muslimioppilaat jäivät istumaan, kun piti nousta seisomaan, mikä herätti levottomuutta muissa oppilaissa. Jotkut oppilaat alkoivat töniä heitä ylös. Muslimioppilaat vilkuilivat selvästi hädissään ovensuuhun, missä seisoi ja valvoi tiukkakatseinen traditionaaliseen muslimiasuun pukeutunut mies.

Asia otettiin myöhemmin puheeksi, selitettiin, että kyseessä ei ollut uskonnonharjoitus, vaan traditio. Puhuttiin toisten vakaumusten kunnioittamisesta. Samalla tavalle mekin kunnioitamme islaminuskoa, kun vierailemme ulkomailla moskeijoissa, otamme kengät pois emmekä pukeudu sopimattomasti.

Luokallani oli joskus jehovanuskoinen poika, joka oli kotona kasvatettu hyvin. Syksyn ensimmäisellä viikolla perhe tuli luokseni, he antoivat minulle opaskirjan, muistaakseni "Jehova ja koulu" tai jotain sinnepäin. Jehovanuskoon eivät kuulu joulut tai isänmaallisuudet. Sovimme, kun muut tekivät vaikkapa jouluaskarteluja, hän sovelsi aiheen oma-aloitteisesti "maallisemmin". Kun laulettiin vaikkapa Enkelitaivasta, hän seisoi kyllä, mutta ei laulanut. Muutenkin ko. poika ja perhe arvostivat koulua ja hyviä tapoja hyvin korkealle.

Samalla tavalla olen joskus sopinut joittenkin elämänkatsomustaidon oppilaiden kanssa. Suurin osa heistä kyllä noudattaa suomalaisia joulutraditioita kuusineen ja tonttuineen.

Koulumme muslimiyhteisön kanssa ei ole ollut ongelmia, kun asioista vaan on puhuttu. Suurin osa muslimeista on koulun juhlissa mukana, tosin ei ole pakko olla joulujuhlassa mukana, jos vakaumus ei anna periksi. Vastaavasti koulu kunnioittaa heidän tapojaan ja vakaumustaan, annetaan vapaata koulusta, kun on heidän juhliensa aika.

Kunnioituksen pitää olla molemminpuolista.

Lisäys blogikirjoitukseen klo 16.45, vahva kannanotto joulujuhlakeskusteluun:

Katainen tuohtui joulujuhlakeskustelusta

"Suvaitsevuus ei ole sitä, että omat perinteet lopetetaan kohteliaisuudesta muita perinteitä kohtaan. Ei kukaan tässä maailmassa näin toimi.

Kristilliset traditiot voivat ja niiden pitääkin olla osa koulutyötä ja kouluvuotta. Tämä on ohjeistettu kristallinkirkkaasti kouluihin."

Olen tasan samaa mieltä. Kristilliset traditiot eivät ole uskonnon harjoittamista.

Käsityö artesaanitaidoksi kaikille oppilaille samansisältöisenä?

Käsityönurkka

HS 16.12.

Käsityöstä halutaan samansisältöinen aine tytöille ja pojille

Käsityö pitäisi järjestää kaikille oppilaille – niin tytöille kuin pojille – samansisältöisenä ja yhtenäisenä oppiaineena, esittää opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmä. Myös oppiaineen nimeä tulisi muuttaa niin, että se kuvaisi ja tukisi enemmän teknologiaa ja taiteellisia arvoja.

Työryhmä ei kuitenkaan ehdota itse uutta nimeä käsityölle, jonka tulisi ryhmän mukaan edistää käsillä tekemisen taitoja ja erilaisten materiaalien käyttöä.

"Pyörittelimme erilaisia nimivaihtoehtoja, mutta emme keksineet sopivaa. Eihän se voi olla käsiteknologia tai pelkkä teknologiakasvatuskaan", sanoo työryhmää johtanut ylijohtaja Petri Pohjonen Opetushallituksesta.

Koska työryhmä ei ole keksinyt uutta ja hyvää nimeä käsityölle, niin minä ehdotan uudeksi oppiaineen nimeksi artesaanitaito. Artesaanitaidossa yhdistyy sekä käsillä tekemisen taito ja erilaisten materiaalien käyttö. Nimi viittaa myös taideteollisuuteen hyvin laajasti.

Mutta pitääkö käsityö järjestää kaikille oppilaille samansisältöisenä? Kysymys jakaa ainakin opettajistoa vahvasti.

Alakoulussa käsityötä opetetaan samansisältöisenä kaikille 3. ja 4. luokilla, syksyllä teknistä ja keväällä tekstiiliä ja päinvastoin. 5. ja 6. luokkalaiset saavat valita kumpaa he haluavat painottaa, teknistä vai tekstiiliä. Valittua ainetta opiskellaan suurin osa vuodesta, neljäsosa vuotta sitä toista ainetta. Yläluokilla saa valita kumman käsityön haluaa.

Minä kannatan valinnanmahdollisuutta vanhaan malliin. Uutta tuntijakoa suunniteltaessa on puhuttu paljon valinnaisuudesta. Nyt ehdotetaan, että käsityön suhteen oppilas ei saakaan valita. Mielestäni ainakin yläkoulussa oppilaalle on taattava valinnanmahdollisuus teknisen ja tekstiilin välillä.

Valinnanmahdollisuuden poistaminen ei ole tasa-arvoista. Kaikki oppilaat pakotetaan samaan muottiin. Ajatellaanpa, että poika tai tyttö on lahjakas jommassakummassa aineessa, ja häneltä evätään yläkoulussa mahdollisuus keskittyä "hakaoppiaineeseensa" täysipainoisesti.

Toisaalta on aivan järkyttävää, että uudessa tuntijakoehdotuksessa oppilas voi yläkoulusta lähtien rajata musiikin tai kuvataiteen pois.

Toistan oman näkemykseni taide- ja taitoaineiden viikkotuntimäärästä läpi peruskoulun:
2 tuntia musiikkia, 2 tuntia kuvataidetta, 2 tuntia artesaanitaitoa, 4 tuntia liikuntaa.

Taide- ja taitoaineet edistävät ihmisyyttä ja tasa-arvoa. Ihminen ei kasva kokonaiseksi ilman musiikin tai kuvataiteen tarjoamia elämyksiä.

Suut-suppuun-Lipponen ripittää taas

HS 14.12.

Lipponen: Kiviniemen ruotsi-kannat ajojahtia ja uussuomettumista

Entinen pääministeri Paavo Lipponen (sd) hyökkää tämän päivän Hufvudstadsbladetissa kovin sanoin pääministeri Mari Kiviniemeä (kesk) vastaan.

Lipponen moittii Kiviniemen kantaa, jonka mukaan koululaiset voisivat opiskella Itä-Suomessa venäjää ruotsin sijaan.

Lipposen mukaan kyseessä ei ole hallituksen kanta vaan Kiviniemen oma ajojahti ruotsin kieltä ja suomenruotsalaisuutta vastaan. Taustalla on Lipposen mukaan Kiviniemen tappio kiistassa Keski-Pohjanmaan aluehallinnosta.

Lipposen mukaan se, että Kiviniemi hakee hyväksyntää sisäpolitiikalleen venäläiseltä kollegalta on "pelottava esimerkki uussuomettumisesta".


Olen aina arvostanut suuresti emeritus-pääministeri Paavo Lipposta, koska hän on hyvin johdonmukainen ajattelija ja toimija. Olen hyvin kiitollinen hänelle siitä, että hän liitti meidät suoraviivaisesti eurooppalaisten sivistyneiden demokratioiden piiriin, Euroopan Unioniin.

Mikään suuri keskustelija hän ei ole koskaan ollut. Pääministeriaikanaan minua häiritsi kovasti hänen herkkänahkaisuutensa ja "no comments-linjansa". Hänen tapansa nostaa itsensä muiden yläpuolella ei ollut miellyttävää.

Nyt olen havaitsevinani hänessä selvää vainoharhaa. Hän näkee pöpöjä sanoessaan, että Kiviniemi jahtaa ruotsin kieltä ja on suomenruotsalaisuutta vastaan.

Karmeinta on, että Lipponen sotkee kielikeskustelun uussuomettumiseen.

Tosiasia nyt vain on, että venäjän kielen opiskelu on jätetty lapsipuolen asemaan. Lipponen pelottelee, jos koululaiset valitsevat ruotsin asemasta venäjän, heillä olisi huonommat mahdollisuudet pärjätä työmarkkinoilla.

Mutta eikö meiltä puutu nimenomaan suomenkielisiä venäjän osaajia?

Ruotsinkielen yo-kirjoittajia on sentään 67,5 %.

Löysin Edu.fi sivuilta venäjän kirjoittajien prosenttiluvut vuodelta 2005, pitkän venäjän kirjoitti 0,7 %, lyhyen venäjän 1,7 %, yhteensä vain 767 oppilasta.

Suomalaista kielikeskustelua vaivaa melkoinen ylhäältä saneltu suut-suppuun-mentaliteetti, Paavo Lipponen on loistava esimerkki. 

Toinen oli taannoinen Ajankohtaisen kakkosen pakkoruotsikeskustelu. Keskustelijat olivat korkeasti koulutettuja, he olivat käyneet todennäköisesti lukion. Heille kielet ja niiden opiskelu on aina ollut luonnollinen asia, mikä on hyvä.

Pitää muistaa kuitenkin, että puolet suomalaisista ei mene lukioon.

He lukevat pakkoruotsia vain kolme vuotta peruskoulussa. Tiedän monia, varsinkin poikia, jotka ovat jättäneet ammattikoulunsa kesken ruotsin kielen pakollisen opiskelun takia. Kaikille ihmisille kielten opiskelu ei suinkaan ole helppoa.

Kirveellä opettamisessa ei ole mitään järkeä. Olisi paljon järkevämpää, että sellaiset oppilaat, joille ruotsi tuottaa todellista tuskaa, saisivat valita opiskeltavakseen jotain aivan muuta.

Lippos-tyyppinen ripitys tuottaa suurta hallaa suomenruotsalaisuudelle.

On menossa melkoinen pakkoruotsin viivytystaistelu. Ennemmin tai myöhemmin pakkoruotsista luovutaan.

Pakkoruotsista luopuminen oli järkevää suorittaa hallitusti. Itse pidän suurena virheenä, että yo-kirjoituksissa ruotsista on tehty vapaaehtoinen. Osassa lukioita vain joka viides enää kirjoittaa ruotsin.

Kannatan jakoa pitkään ja lyhyeen ruotsiin.

Jos lukioon menevä oppilas ei ole valinnut pitkää ruotsia peruskoulun seiskalla, hän joutuisi ottamaan ja myöhemmin kirjoittamaan lyhyen ruotsin.

Näin taattaisiin suomenruotsalaisille tulevaisuudessakin riittävät palvelut. Ne ihmiset, jotka hakeutuvat sellaisiin ammatteihin, joissa ruotsia todella tarvitaan, opiskelevat sitä taatusti myöhemminkin. Elämää on peruskoulun ja lukion jälkeenkin.

Jotkut kanssani lyhyttä lukiovenäjää opiskelleet kaverini pääsivät myöhemmin töihin yrityksiin, jotka tekivät kauppaa Venäjälle. Heidät kurssitettiin tehokkaasti puolessa vuodessa puhumaan käytännön venäjää ja samalla heidät perehdytettiin venäläiseen kulttuuriin ja tapoihin, puolen vuoden tehoaikuiskielikylpy.

Aivan varmasti samalla tavalla tullaan tulevaisuudessa toimimaan "lyhyen ruotsin nuorille", kun he menevät töihin yrityksiin tai julkiselle sektorille, joissa ruotsia tarvitaan.

Ruotsin kielestä ei saa tehdä kansan valtaosalle iljetystä. Ruotsin kieli ja suomenruotsalaisuus kuuluu suomalaisuuten elimellisesti.

Enkeliporsaan 16 visionomaista koulutuspoliittista teesiä selityksineen

Inhoan sanoja visio, uudistus ja tehostaminen. Kun johtajat käyttävät ko. sanoja, alkavat vähät rintakarvani nousta väkisin pystyyn.

Pitää aina katsoa ko. sanojen taakse. Yleensä sanojen käyttö on merkinnyt irtisanomista, eläkkeelle lähdön varhaistamista, työolojen kurjistamista ja rahahanojen tiivistämistä tai sulkemista.

Ällöttää, kun noinkin hienon sanan merkitys kuin uudistaminen on pilattu. Kun joku jäykkäkraka kalvosessiossaan käyttää sanaa visio, saan yleensä alkeellisia oksetusreaktioita.

Nyt minä oksetan lukijoita käyttämällä ensimmäistä kertaa julkisesti sanaa visio.

* * *

K-A:n yleinen koulutuspoliittinen visio eli mihin suuntaan suomalaista peruskoulujärjestelmää pitäisi kehittää:

1. Kaikille ilmainen ja tasa-arvoinen peruskoulu on säilytettävä. Mitään rinnakkaiskoulujärjestelmän puolikastakaan ei pidä sallia.

2. Luokkakoille asetetaan realistinen lakisääteinen yläraja:

- 1.-3. luokat 20 oppilasta
- 4.-9. luokat 24 oppilasta

3. Yksilöä ei saa unohtaa. Heikkoja oppilaita on tuettava kaikin mahdollisin tavoin. On taattava riittävästi tukitunteja. Erityisopetusta on tehostettava. Luokkamuotoistakaan erityisopetusta ei saa unohtaa. Myös lahjakkaiden oppilaiden opetusta on tehostettava perustamalla kouluihin lahjakkaiden oppilaiden erityisryhmittelyjä, vrt. matematiikan tai äidinkielen extratunnit. On annettava mahdollisuus musiikin, kuvataiteen ja draaman erityis- tai kerhomuotoiseen opiskeluun.

4. Kielitarjontaa on laajennettava. Ruotsin kielestä on tehtävä peruskoulussa vapaaehtoinen. Oppilaan on opiskeltava englantia ja toista valitsemaansa vierasta kieltä kolmannesta luokasta lähtien. Erityisesti venäjän kielen opetusta on tehostettava.

5. Äidinkielen rinnalle on perustettava toinen oppiaine, kirjallisuus. Kirjallisuus on jäänyt kaikenmaailman rönsyjen alle. Satujen ja tarinoiden kuunteleminen ja kirjojen lukeminen kehittää lapsen ajattelua ja antaa elämyksiä ja rakennusaineksia maaimankatsomuksille. Kirjallisuuteen voisi sisältyä myös draama. Kirjallisuutta alettaisiin opettaa kolmannesta luokasta ylöspäin, kolme viikkotuntia äidinkieltä, kaksi viikkotuntia kirjallisuutta.

6. Taide- ja taitoaineiden asemaa on vahvistettava. Peruskoulussa on annettava kaksi viikkotuntia läpi linjan musiikkia, kuvataidetta ja käsityötä. Liikuntaa on annettava neljä oppituntia viikossa.

7. Hiiri ja sivellin eivät saa syödä toisiaan. Tietotekniikasta ei saa tehdä uhkaa perinteisille oppiaineille vaan päinvastoin. Alakoulussakin pitäisi olla tietotekniikan opetusta kaksi oppituntia viikossa. Siirrytään ilmaisiin ja avoimiin järjestelmiin ja ohjelmiin, Linux, Open Office, pilviteknologiat. Jokaiselle peruskoululaiselle on hankittava miniläppäri tai tabletti. Koulut on varustettava langattomin verkoin.

8. Kerhotoimintaa koulupäivien jälkeen on edistettävä. Kouluihin pitäisi palkata nuoriso-ohjaajia toiminnan tehostamiseksi. Iltapäiväkerhotoiminta on siirrettävä suoraan koulun toimintaan.

9. Suomalaisen peruskoulujärjestelmän ydin ja vahvuus on pidettävä edelleen korkeatasoisessa opettajienkoulutuksessa. Opettajantyön kiinnostavuutta on pidettävä yllä, jotta nuorison parhaimmisto hakeutuu alalle. Ammatin houkuttavuutta on lisättävä palkkausta kehittämällä.

10. Opettajuutta ei saa kurjistaa. On sallittava erilaiset opettajapersoonallisuudet. Olkoon opettajan ammatti lähempänä taiteilijaa kuin teknokraattia. Opettajan yksilölliset vapaudet on sallittava, kaikenlaista luovuutta on kannustettava. Suomalaista opettajaa, kuten suomalaisia ylipäätään, ei saa kahlia ylenmääräisillä ohjeilla ja säännöstöillä.

11. Oppilasarviointia on kehitettävä nykyisestä kunnallisesta kaaoksesta yleisempään ja yhtenäisempään suuntaan. Ei ole mitään järkeä siinä, että niistä kaikenmaailman todistuskaavakkeista ei saa kukaan selvää, ei oppilaat, ei vanhemmat, ei edes opettajat. Selkein linja oppilasarviointikaavakkeille olisi seuraavanlainen, numero yhdistettynä sanallisella selitteellä.

12. Ennaltaehkäisy on aina halvempaa kuin kallis jälkihoito. Peruskoulun alkuun on panostettava kaikki mahdollinen, jotta ongelmat saadaan selville ajoissa ja ne voidaan ratkaista. Olen ajatellut, että kouluihin pitää palkata perheasiantuntijoita. Psykologeja ja kuraattoreita on oltava riittävästi.

13. Joka luokkaan on palkattava yksi koulunkäyntiavustaja. Koulunkäyntiavustajat ovat edullista työvoimaa, on järkevämpää tarjota ihmisille työtä kuin pitää heitä työttömänä. Koulunkäyntiavustajien statusta ja työn mielekkyyttä on nostettava siirtämällä heidät samaan vuosittaiseen työrytmiin kuin opettajat, samat loma-ajat.

14. Kouluruokailu pitää säilyttää ja sitä pitää kehittää. Ilmainen kouluruokailu edistää tasa-arvoa. Nälkäisenä lapsi ei jaksa opiskella.

15. Kouluterveydenhoitoa on kehitettävä. Missään muualla kuin peruskoulussa ei koko ikäluokka ole saavutettavissa kerralla. Oppilaalle on tehtävä joka vuosi kunnollinen lääkärintarkastus. Kouluhammashoito on säilytettävä.

16. Peruskoulutus on siirrettävä hallitusti valtion hoteisiin. Tällä hetkellä oppilaat ovat eriarvoisessa asemassa peruskoulutuksen suhteen. Asuinpaikka ei saa määrätä minkätasoista opetusta lapsille annetaan. On laadittava yhteiset raamit peruspetukselle, opetussuunnitelmat, arviointi ja rahoitus.

Kaikista on pidettävä huolta.

Lisää Pisaa piisaa

Shanghai Dong Zhan Primary School

Taloussanomat alkaa olla Suomen nettilehtien aatelistoa. Syy on selvä, lehti ei enää ilmesty paperisena, nettiversioon panostetaan tosissaan. Taloussanomat tekee talouden tavallisellekin ihmiselle ymmärrettäväksi hauskalla tavalla. Jutut ovat hyvin monipuolisia.

Taloussanomat 12.12.

Osia Timo Poropudaksen kolumnista:

Perheen kunnia toi Pisa-voiton Shanghaille

Pisa (Program for International Student Assessment) -testit ovat perusteellisia ja ne näyttävät olevan myös yllättävänkin kulttuuririippumattomia. Valtavan laajasta testiaineistosta laaditaan monipuolisia vertailuja ja vedetään tasapainoisia, mutta ei yksioikoisia johtopäätöksiä.

Pisa-vertailut osoittavat myös:

– Tietyn perustason jälkeen rahan pumppaaminen kouluihin ei nosta tuloksia.
– Varojen ohjaaminen opettajien palkkojen kohentamiseen on tehokkaampaa kuin luokkakokojen pienentäminen.
– Esikouluvuosien lisääminen parantaa oppimistuloksia.

Kiina eroaa Suomesta ja varsinkin Yhdysvalloista koulumotivaation vahvuudessa. Kiinalaiset perheet uskovat koulutuksen autuaaksi tekevään vaikutukseen samalla tavalla kuin suomalaisvanhemmat uskoivat puoli vuosisataa sitten.

Kiinassa opiskelua ja opinnoissa menestymistä arvostetaan sairaan korkealle. Kova kilpailu alkaa jo esikoulussa. Se vaatii paljon ja johtaa myös epärehellisten keinojen käyttämiseen.

Kun suomalaislapset pärjäävät Pisa-testeissä, alkaa julkisuudessa ja nettikeskusteluissa Pisa-skeptikkojen itku ja valitus. Suurinpiirtein luullaan, että kyseessä on jonkinlainen väärennös tai salaliitto.

Timo Poropudaksen kolumnista aukesi pari mielenkiintoista näkökulmaa.

Rahan pumppaaminen kouluihin ei näytä nostavan tasoa tietyn perustason jälkeen. Luulen, että Suomessa perustaso on yleisesti kohdallaan. Silloin, kun ryhmäkoot ovat kohtuullisia ja tuki- ja erityistunnit pyörii, tuloksia saadaan.

Varojen ohjaaminen opettajien palkkojen kohentamiseen on tehokkaampaa kuin luokkakokojen pienentäminen. Kaikki tietävät, että oppimisen tärkein tekijä on oppilaan oma halu ja motivaatio. Sama näyttää pätevän opettamiseenkin, kunnon palkka motivoi opettamaan kunnolla.

Esikouluvuosien lisääminen lisää oppimistuloksia. Suomessa yksivuotinen esikoulu on hyvin toimiva. Lukemaan opettaminen on helpompaa kuin ennen, moni tuleva ekaluokkalainen osaa jo lukea jonkinverran ennen kouluuntuloa.

Oletan, että yhden-kahden vuoden pituinen esikoulu on optimaalinen. Leikin loppu liian aikaisin on monien tutkijoiden mielestä pahasta, koska silloin lapsen luontainen luovuus tukahdutetaan.

Antaa pienten lasten leikkiä vaan.

Aasialaisilla lapsilla, Kinassa, Japanissa, Etelä-Koreassa ja Singaporessa, on vahva opiskelumotivaatio, mikä on vienyt ko. maat Pisa-kärkeen. Aasiassa uskotaan vahvasti koulutuksen nostavaan voimaan kuten meilläkin uskottiin vielä 1970-80-luvuilla. Aasialaiset yhteiskunnat ovat hyvin perhekeskeisiä, lapset huolehtivat vanhemmistaan, kun vanhemmat ovat vanhuksia.

Kiinan yhden lapsen politiikka on johtanut siihen, että siihen yhteen lapseen satsataan kaikki mahdollinen. Perhe on kuin käänteinen pyramidi, yksi lapsi, vanhemmat ja kahdet isovanhemmat.

Aasialaisten koulujärjestelmien suuri ongelma on ankara kilpailullisuus. Ei ole mitään järkeä, että kilpailu alkaa jo esikoulussa. Viestimistä on silloin tällöin luettavissa, että kova kilpailu ja ankara kisa jatko-opiskelupaikoista johtaa helposti lasten mielenterveysongelmiin, jopa itsemurhiin.

Aasiassa on paljon ihmisiä, heillä on "varaa kilpailuttaa" lapsiaan mielinmäärin. Harvat löytävät loppujen lopuksi sen paikasta auringosta, muista tulee "teollisuuden tykinruokaa".

Me suomalaiset olemme jatkuvasti puolustusasemissa, puolustamme pientä kielialuettamme ja kulttuuriamme. Harvoin tulee ajatelleeksi, että siinä meidän vahvuutemme on ollutkin. Meillä ei ole yksinkertaisesti varaa hukata yksilöitä.

Sosiaalisuus ja verkostoituminen ovat tärkeitä, mutta viime kädessä yksilöt tekevät ne suuret oivallukset.

Peruskoulut valtion hoteisiin

Viehättävä koulukuva on Turusta vuodelta 1920, Topeliuksen koulu.

HS 11.12.

Viestejä kouluista pitää kuunnella

Pienen maan kilpailuvaltti on osaaminen. Se on ollut Suomen strategia: kaikille on haluttu taata samantasoinen peruskoulu, ja yliopistolaitosta on laajennettu määrätietoisesti. Nyt on kuitenkin tultu saranakohtaan, jossa on syytä pysähtyä arvioimaan, mihin oikeastaan ollaan menossa.

Koulujen eriarvoistumiseen viittaavaan tutkimustulokseen kannattaa niin ikään suhtautua vakavasti. Eriarvoistumista tuntuu selittävän eniten se, että koulujen tuntimäärät vaihtelevat kunnittain. Joissain kunnissa annetaan jopa 500 tuntia vähemmän opetusta kuin toisissa. Heikoimmat tulokset saatiin pienistä kunnista.

Eriarvoistumisen uhka vain kasvaa, kun julkisen talouden liikkumavara entisestään kaventuu.

Tilanne alkaa olla skitsofreeninen. Pidetään upeita palopuheita tasa-arvoisesta koulujärjestelmästämme, mutta Suomen kunnat ovat täysin eriarvoisessa asemassa. Kaikki kunnat eivät kykene ylläpitämään riittävän korkeatasoista koululaitosta.

Emme voi enää puhua koulutuksellisesta tasa-arvosta. Lapsi saa opetusta asuinpaikkansa mukaan. Köyhien kuntien lapset saavat vähemmän opetusta kuin muiden kuntien lapset.

500 tuntia vähemmän opetusta peruskoulun aikana on paljon. Se merkitsee yli yhtä viikkotuntia läpi peruskoulun.

Köyhissä kunnissa ei anneta riittävästi tuki- tai erityisopetusta. Kielitarjotin on suppea tai sitä ei ole ollenkaan. Oppimateriaaleja tarjotaan vähemmän kuin muille lapsille. Kun joissain kunnissa asennellaan luokkiin älytauluja, joissain kunnissa ollaan vasta tietotekniikan ensiportailla.

Olen miettinyt jo pitkään, että peruskoulut olisi järkevää siirtää valtion hoteisiin.

Silloin tuloverotuksen painopistettä olisi siirrettävä kunnallisverosta valtion verotukseen, mikä olisi hienoa. Kunnallisvero on tasaveron luonteista, kun valtion tulovero on progressiivista.

Ei tarvittaisi vaikeasti toteuttavia kunnallisia tasausjärjestelmiä, jotka koetaan joissain kunnissa hyvin epäoikeudenmukaisina.

Kun peruskoulutus olisi valtiolla, kaikki lapset olisivat tasa-arvoisia peruskoulutuksen suhteen riippumatta siitä, missä lapsi asuu.

Samalla päästäisiin eroon tilkkutäkkimäisistä kunnallisista opetussuunnitelmista. Peruskoulutusta voitaisiin ohjailla suunnitelmallisemmin. Nyt ei ole juuri minkäänlaista valvontaa, kunnat saavat huseerata lähes mielinmäärin.

Loppuisi kaikenmaailman tietoinen peruskoulutuksen kurjistaminen ja opettajien lomautukset jäisivät historiaan.

Hometta keuhkoissa

Penicillium -home, Kansanterveyslaitos, Ympäristöterveyden osasto. Kuvaliite kirjaan Sisäilma ja terveys - rakentajan opas

HS-Omakaupunki 10.12.

Helsingin koulujen työntekijät vetoavat terveen sisäilman puolesta

140 Helsingin koulujen työntekijää haluaa kiireesti eroon sairastuttavista työtiloista. Heidän allekirjoittamansa vetoomus on lähetetty marraskuun 24. päivänä Helsingin kaupungille, Opetushallitukseen ja ministereille.

Allekirjoittaneet sanovat sairastuneensa pysyvästi tai oireilevansa koulujen kehnon sisäilman vuoksi. Valtaosa allekirjoittaneista on opettajia.

"Vetoamme päättäjiin, jotta homeongelmaan tartuttaisiin käytännön tasolla", vetoomuksessa sanotaan.

"Ongelma on ollut työnantajan tiedossa jo vuosia, mutta uusia sairastumisia ei ole voitu estää. Jopa samasta koulusta on sairastunut pysyvästi useita henkilöitä monen vuoden aikana ilman, että kunnollisia sisäilmatutkimuksia tai ongelman poistavia korjauksia olisi tehty."

Opettajat tekevät kouluissaan työtään kymmeniä vuosia.

Lähes joka kunnan ykkössloganeita on: Työntekijät ovat kunnan tärkein voimavara. Jostain syystä kuntien opettajistoa ei tahdota kuunnella oli sitten kysymys koulujen sisäilmasta tai pikkukoulujen lakkauttumisista.

Ei välitetä edes opettajien terveydestä. Jo muinaisessa Roomassa tajuttiin, että orjista kannatti pitää hyvää huolta, koska orjat olivat tuotantovälineitä ja kauppatavaraa. Näin ajatellen nykyopettajat eivät ole orjienkaan arvoisia.

Kaikki tahot tuntuvat siirtelevän vastuuta.

- Kaupungin opetustoimi sysää pallon poliitikoille. "140 allekirjoittanutta kuvastaa asian vakavuutta. Päätöksentekijöiden tiedossa on, että tarpeita on enemmän kuin hankkeita saadaan eteenpäin", opetustoimen johtaja Rauno Jarnila sanoo.

- "Tämä on tietysti tärkeä asia, muttei yksinomaan rahalla ratkaistavissa. Yksi asia on esimerkiksi tilanpuute. Korjaustahtia on vaikea kovin paljon kiristää", lautakunnan puheenjohtaja Pia Pakarinen (kok) sanoo.

- "Opetushallituksen mukaan asia on puhtaasti Helsingin oma kysymys", Opetushallituksen pääjohtaja Timo Lankinen sanoo.

Pia Pakariselle, kyllä asia on nimenomaan rahalla ratkaistavissa. Jopa tilaa saadaan rahalla. Pakaristyyppiset vastaukset ovat vastuunkiertoa, harhautetaan selittämällä. Selkokielellä Pakarisen vastaus tarkoittaa, että homekoulut joutuvat pitkälle jonotuslistalle.

Mielellään kuntapäättäjät rakentelevat pömpöösejä kulttuuri- ja urheilulaitoksia, mutta perustoimintojen ulkoisista puitteista ei ole niin väliä. Koulujen korjauksia siirtämällä saadaan kivaa säästöä.

Tiedän opettajia, jotka ovat joutuneet lopettamaan työnsä sairastuttuaan homeongelman takia. Kukaan ei kuunnellut ensioireiden tultua. Vasta, kun vanhemmat nostivat älämölön asiasta, alkoi tapahtua jotakin. Vanhemmissa on enemmän äänestysvoimaa kuin muutamassa keuhkosairaassa opettajassa.

Harva tietää, että myös koneellinen ilmanvaihto tuottaa opettajille suuria vaikeuksia. Ääni jää ilmastoinnin äänien alle. Ilmastointi siirtää helposti rakennuksen epäpuhtaudet ympäri koulua. Ilmastointilaitteet pitäisi putsata säännöllisin väliajoin.

Omassa koulussani suurimmat sisäilmaongelmat johtuvat juuri koneellisesta ilmastoinnista. Koulun 30-vuotisen historian aikana ilmastointikoneisto putkineen on putsattu vain kerran.

Vantaallakin sisäilmaongelmat ovat suuri ongelma. Uomarinteen koulu korjattiin totaalisen perusteellisesti, Laajavuoren koulu tullaan purkamaan kokonaan.

Hulluinta on, että terve koulu on saatu peruskorjaamalla homeiseksi. Taannoin Kaivokselan koulu remontointiin. Rempan jälkeen todettiin, että kouluun on tullut hometta. Koulua jouduttiin remontoimaan heti perään uudelleen.

Koulujen homeongelmat ovat uinuva aikapommi, jota pyritään vähättelemään tai piilottelemaan. Laitetaan päät pensaaseen. Harvoin ongelmat itsestään ratkeavat, piilottelemalla usein ne vain pahenevat.

Onneksi oppilaat ovat yleensä yhdessä koulurakennuksessa korkeintaan kuusi vuotta. Tosin kuudessakin vuodessa kerkiää aivan hyvin altistua homeelle. Toivottavasti uudet koulut rakennetaan kunnolla. Koulurakennuksen pitäisi olla satavuotias investointi.

Pitäkää vanhemmat yllä sitä älämölöä, mikäli lapsenne käyvät homekoulua. Vaatikaa lapsille kunnolliset työolot.

Opettajia ei kuulla kumminkaan, se on jo nähty.

Pisa-arvioinnin kärjessä edelleen

Toivottavasti Suomen koulujärjestelmä pysyy pystyssä.

HS 7.12.

Shanghai vei suomalaiskoululaisilta ykkössijan Pisa-vertailussa

Suomalaiset 15-vuotiaat koululaiset menestyivät jälleen hyvin OECD:n osaamisvertailussa. He eivät yltäneet kuitenkaan ihan kärkeen, vaikka tällä kertaa testien pääkohteena oli suomalaisten vahva alue, lukutaito.

Pisa-arvioinnin ykköseksi rynni uusi tulokas, Kiinan Shanghai, joka otti kärkipaikan myös matematiikassa ja luonnontieteissä.

Lukutaidossa Suomea hieman parempi oli nyt myös Etelä-Korea, mutta piste-erot sen, Suomen ja neljänneksi tulleen Kiinan Hongkongin välillä ovat hyvin pienet.

Matematiikassa Suomi sijoittui OECD-maista toiseksi ja kaikista osanottajista kuudenneksi. Edelle menivät Shanghai, Singapore, Hongkong, Etelä-Korea ja Taiwan.

Luonnontieteissä suomalaisnuoret olivat Shanghain jälkeen toiseksi parhaita.

Näyttää siltä, että aurinko nousee idästä.

Ihmetystä herättää, että Kiinasta on noukittu yksi talousalue, Shanghai. Noukintamenetelmällä luulisi löytyvän maailmasta muitakin alueita, jotka pärjäisivät Pisa-tutkimuksessa hyvin.

Mielestäni Pisa-tutkimukset pitäisi keskittää vain valtioihin, kokonaisiin koulujärjestelmiin. Kiina on hyvin laaja alue, suuri osa kiinalaisista asuu maaseudulla. Shanghai on pieni osa Kiinaa, maaseudun elinolot eivät ole häävit.

Heikennystä suomalaisnuorten lukutaidossa on tapahtunut tiedonhaun ja luetun ymmärtämisen sekä tulkinnan osa-alueilla. Pohdinnassa ja arvioinnissa taso on sen sijaan säilynyt.

Lukutaidon pienikin heikkeneminen vuodesta 2000 on Pisa-tutkijoiden mukaan huolestuttava ilmiö. Tosin naapurimaassa Ruotsissa tason lasku oli vielä suurempi.

Yhdyn Pisa-tutkijoiden näkemykseen.

Hyvä kumminkin on, että olemme OECD-maiden kärjessä.

Suomalaiset lapset elävät ravinnonpuutteessa!

Tällaiset biafralaisten lasten kuvat järkyttivät minua kovasti, kun olin noin kymmenvuotias poikanen. OECD:n hyvinvointiraportti potkaisi minua pahasti alavatsan seudulle. Etoo.

HS 3.12.

Suomi lasten koulutuksen kärkimaa, terveydessä hännillä

Suomi sijoittuu Hollannin, Sveitsin ja Tanskan kanssa kärkeen lasten hyvinvoinnin tasa-arvon suhteen. Suurin kuilu heikommin pärjäävien ja muiden lasten välillä on rikkaista maista Italiassa, Kreikassa ja Yhdysvalloissa.

YK:n lastenjärjestön Unicefin raportti mittaa lasten hyvinvoinnin tasa-arvoisuutta rikkaissa maissa. Tutkimuksessa vertailtiin taloudellista hyvinvointia, koulutusta ja terveyttä 24 OECD-maassa.

Parhaiten Suomi pärjäsi koulutuksessa ja huonoiten terveydessä. Viimeksi mainittuun vaikutti eniten hedelmien ja vihannesten vähäinen kulutus, jossa Suomi oli tilaston hännillä Unkarin kanssa.

Näin siitäkin huolimatta, että kouluruoka on Suomessa ilmainen.

Raporttia on vaikea ymmärtää tai hyväksyä.

Tietenkin hyväksyn sen, että hyvinvoinnin tasa-arvon suhteen suomalaiset lapset ovat kärjessä. Koulutuksen kärkisijaan olen luonnollisesti tyytyväinen.

Mutta, mitä kertoo, että suomalaisten lasten terveys on tutkittujen maiden häntäkastia?

Minua hävettää aivan valtavasti.

Ilmeisesti meillä on jotain pahasti pielessä. Emmekö tarjoa lapsille kotona riittävästi terveellistä ruokaa? Jätämmekö lapsemme pelkän kouluruuan ja pikaruuan varaan?

Hedelmien ja vihannesten päivittäinen kulutus on suomalaisilla koululaisilla muita maita selvästi alhaisempaa. Esimerkiksi vain 14 prosenttia 15-vuotiaista pojista syö päivittäin hedelmiä tai vihanneksia.

Siis vain 14 prosenttia 15-vuotiaista pojista syö päivittäin hedelmiä tai vihanneksia!

Tämähän merkitsee sitä, että yläkouluissa ei ohjata oppilaiden ruokailua millään tavalla. Sen tiedän, että alakouluissa ruokailussa ohjataan oppilaita koko ajan terveellisiin ruokailutottumuksiin.

Mitä ihmettä sitten on tapahtunut suomalaisissa kodeissa? Olemmeko ulkoistaneet lapsemme?

Raportin tulos suomalaisittain on karmea. vaikuttaa siltä, että olemme henkisesti jonkinlainen kehitysmaa. Olemme tehokkaita, ja taloudellisesti suomalaisilla pyyhkii hyvin, mutta ilmeisesti perhe-elämän yksinkertaisetkin asat ovat meiltä hukassa.

Jotain pitäisi tehdä nopeasti.

Taloinpoikainen terveen järjen käyttö on kait edelleen sallittua huolimatta siitä, että olemme kouluttautuneet kansana aivan hampaisiin asti.

Lapsemme elävät ravinnon suhteen puutteessa kuten jotkut lapset elivät meillä sota- ja pula-aikana.

Suomi on joillain elämänalueilla hyvinvointivaltioiden Bangladesh.

Miniläppäri joka oppilaalle!

HS 2.12.

Ehdotus: Koulujen tietotekniikka kuntoon 400 miljoonalla eurolla

Suomen koulujen tieto- ja viestintätekniikkaa kelpaa esitellä muulle maailmalle vuonna 2015, mikäli keskiviikkona julkistettu kansallinen toimenpideohjelma toteutuu.

Viisivuotisen suunnitelman kustannukset olisivat yhteensä lähes 400 miljoonaa, joista valtaosa hupenisi laitteisiin, laajakaistaan ja palveluihin kuten oppilaskohtaisiin sähköisiin työpöytiin ja niihin liittyviin hajautettuihin eli pilvipalveluihin. Jokaisella opettajalla tulisi olla henkilökohtainen tietokone.


Oppilaat ovat epätasa-arvoisessa asemassa tietotekniikan opetuksen suhteeen.

Joissain pikkukunnissa tehdään vasta ensimmäisiä haparoivia tietotekniikan opetusaskelia. Vastaavasti pääkaupunkiseudulla on jo täysi tohina päällä.

Esim. Vantaalla on laajakaistat, luokissa dataheittimet ja älytaulut ja opettajien henkilökohtaiset tietokoneet. Ollaan paraikaa siirtymässä oppilaskohtaisiin sähköisiin oppimisympäristöihin ja pilvipalveluihin, mikä tarkoittaa, että oppilas voi tehdä töitään missä vain millä tietokoneella tahansa. Myös kaikki työohjelmat ovat käytettävissä netissä oppimateriaalista puhumattakaan.

Kehityksen pullonkaula on tietokoneiden määrä kouluissa. 

Yksi tietokoneluokka suuressa koulussa ei kesää tee. Ei ole mitään järkeä siinä, että oppilas pääsee atk-luokkaan kerran tai kaksi viikossa.

Marssijärjestys pitää olla seuraavanlainen:

1. Opettajille on tarjottava laadullista ja määrällisesti riittävää tietotekniikkakoulutusta.

2. Joka oppilaalle on hankittava henkilökohtainen tietokone, miniläppäri tai tabletti, jota on helppo kuljetella paikasta toiseen.

3. Tietokoneluokista on luovuttava. Kouluihin on rakennettava tehokkaat langattomat laajakaistayhteydet.

4. Luokat on varustettava dataheittimin ja älytauluin. Opettajilla oltava luokissa henkilökohtaiset tietokoneet, vrt. Wilma.

5. Kaikki kouluun ja opiskeluun liittyvä tieto ja oppimateriaali on keskitettävä Opetushallituksen ylläpitämään sivustoon, vrt. Ruotsin Länkskafferiet.

6. On siirryttävä ilmaisiin ja vapaasti kehitettäviin työympäristöihin ja ohjelmiin, vrt. Linux. Koulut eivät saa olla kansainvälisten suuryritysten temmellyskenttä.

Tällä hetkellä tieto- ja viestintätekniikan kehittäminen Suomessa on puheen ja haaveiden tasolla.