Koululuokka pussinperänä

Opettaja 11.1.


Ei integroitavissa?


Työsuojeluvaltuutettu  Kari Kinnusen mukaan koululuokka on liian usein jonkinlainen pussinperä, jossa lapsen tai nuoren pitäisi vain yrittää selvitä.


– Kun lapselle ei saa psykiatrista hoitoa mistään, ajatellaan, että kouluun hän nyt kuitenkin voi mennä, Kinnunen kritisoi.



Klikkaa otsikkoa, tarina kannattaa lukea tarkkaan, sillä se ei ole ainoa.


Hyvä, että välillä Opettajassa käsitellään asioita niin kuin ne ovat. Vantaalla lanseerattiin syksyllä toimenpideohjelma, joka vahvistaa lähikouluperiaatetta, mikä sinänsä on hienoa. Erityinen tuki suunnataan portaittain lähikouluun. Alakoulussa aloitettiin ensimmäisestä luokasta, yläkouluissa seiskalta. Suuri osa erityisoppilaista tulee vähitellen lähikouluun tavalliselle luokalle.


Aivan kaikki ei ole mennyt hyvin, mikä oli odotettavissa.


Joka luokalle ei riitä erityisopettajia luokanopettajan tueksi, ja vaikka tulisi, sekään ei aina auta kuten Opettaja-lehden esimerkki kertoo. Arvaamaton ja väkivaltainen oppilas voi olla suorastaan vaarallinen muille oppilaille.


Usein sanotaan, että psyykkisesti sairaat lapset joudutaan pitämään kouluissa, koska heille ei ole sairaalapaikkoja. Lastenpsykiatri Kari Lapin mielestä väitteessä on paljon pielessä. Käytösongelmia ei ratkaista sairaalahoidolla. (Opettaja)

Lastenpsykiatri Lappi sotkee käsitteitä. Tavallinen käytöshäiriöinen lapsi ei ole psyykkisesti sairas. Opettajat ovat tottuneet käsittelemään käytöshäiriöisiä lapsia. Tavallisia käytöshäiriöisiä lapsia on turha lähettää sairaaloihin tai sairaalakouluihin. Käytöshäiriöt on maailman sivu hoidettu pitkäjännitteisellä kasvatuksella joko tavallisessa luokassa tai erityisluokassa.

Mutta opettaja ei ole lääkäri.

Kari Kinnnunen toteaa aivan oikein:

Sairaalla lapsella tulisi olla jatkuva hoitosuhde ja lääkärin seuraama hoito- ja kuntoutussuunnitelma. Tarvitaan myös varasuunnitelma, jos asiat eivät suju kuten pitäisi. (Opettaja)

Lasta ei saa jättää yksin, vaan häntä on autettava. 


Kinnunen penää välimaaston hoitopaikkoja, joita Vantaalla on lopetettu inkluusion myötä. Kinnunen esittää, että kouluihin perustettaisiin moniammatillisia pienryhmiä, jossa opettajan työparina voisi olla psykiatrinen sairaanhoitaja.


Kannatan.


Kinnunen penää tavallisen koulun ja sairaalakoulun välimaastoon uudenlaisia hoitopaikkoja kuten Vantaalla toimivat Etappiluokat, joissa toimii myös sosiaalitoimen työntekijöitä.


Kannatan.


Minä esitän lisäksi, että sairaalapaikkojen määrää ja lastenpsykiatrian resursseja on lisättävä.




Kuten lukijani varmasti tietävät, olen ihmetellyt vantaalaisen uhkarohkean toimenpideohjelman resurssointia. Hajotettiin toimivia ja tuloksellisia yksiköitä ja siirryttiin puolivillaisesti resurssoituun inkluusioon. Köyhän ei kannata leikkiä vähillä rahoillaan, vaan olla tehokas ja keskittyä oleelliseen.




Suomessa moniin kasvatusalan kokeiluihin lähes järjestään sisältyy ylenmääräisesti naivistista optimismia. Seurasin inkluusiokeskustelua paljon ennen Vantaan kokeilua. Käsittääkseni suomalainen inkluusioajattelu on peräisin omasta yliopistostani, Jyväskylän yliopistosta.




Parisen vuotta sitten eksyin jyväskyläläisen erityisopetuksen professorin sivuille. Epäilin silloin, että inkluusioon tuskin on varaa, ja että eritysopettajia ei riitä jokaiseen inkluusioluokkaan.

Professori vastasi jotenkin näin, totta kai, kun erityisoppilas siirretään tavalliseen luokkaan, mukaan tulee aina erityisopettaja.


Eipä tullut.


Esitän yksinkertaisen kysymyksen. Kun luokanopettaja ja erityisopettaja rauhoittelee tai holdaa yhtä Opettaja-lehden esimerkin tapaista itsetuhoista ja väkivaltaista oppilasta, mitä tehdään niille lopuille 19 tavalliselle oppilaalle? Tilanteet ovat hyvin nopeita.


Lastenpsykiatri Kari Lappi vastaa Opettaja-lehdessä, Koulujen kannattaisi kuitenkin hankkia osaamista esimerkiksi MAPA-menetelmästä (Management of Actual or Potential Aggression), jota käytetään helsinkiläisessä sairaalakoulussa väkivaltatilanteiden ennakointiin ja hallintaan.


Niin.


Olin noin vuosi sitten Kilterin koululla vanhemmille tarkoitetussa Lähikouluperiaate-Infossa. Eräs huolestunut isä kysyi, mikä on tavallisen oppilaan asema, kun luokkaan siirretään aggressiivinen ja väkivaltainen oppilas? 

Kysymys sivuutettiin.


Opettaja-lehdessä kysytään, Kauanko väkivaltaa pitää sietää?


Odotamme vastauksia.