perjantai 11. tammikuuta 2013

Koululuokka pussinperänä

Opettaja 11.1.


Työsuojeluvaltuutettu  Kari Kinnusen mukaan koululuokka on liian usein jonkinlainen pussinperä, jossa lapsen tai nuoren pitäisi vain yrittää selvitä.


– Kun lapselle ei saa psykiatrista hoitoa mistään, ajatellaan, että kouluun hän nyt kuitenkin voi mennä, Kinnunen kritisoi.




Klikkaa otsikkoa, tarina kannattaa lukea tarkkaan, sillä se ei ole ainoa.

Hyvä, että välillä Opettajassa käsitellään asioita niin kuin ne ovat. Vantaalla lanseerattiin syksyllä toimenpideohjelma, joka vahvistaa lähikouluperiaatetta, mikä sinänsä on hienoa. Erityinen tuki suunnataan portaittain lähikouluun. Alakoulussa aloitettiin ensimmäisestä luokasta, yläkouluissa seiskalta. Suuri osa erityisoppilaista tulee vähitellen lähikouluun tavalliselle luokalle.

Aivan kaikki ei ole mennyt hyvin, mikä oli odotettavissa.

Joka luokalle ei riitä erityisopettajia luokanopettajan tueksi, ja vaikka tulisi, sekään ei aina auta kuten Opettaja-lehden esimerkki kertoo. Arvaamaton ja väkivaltainen oppilas voi olla suorastaan vaarallinen muille oppilaille.


Usein sanotaan, että psyykkisesti sairaat lapset joudutaan pitämään kouluissa, koska heille ei ole sairaalapaikkoja. Lastenpsykiatri Kari Lapin mielestä väitteessä on paljon pielessä. Käytösongelmia ei ratkaista sairaalahoidolla. (Opettaja)

Lastenpsykiatri Lappi sotkee käsitteitä. Tavallinen käytöshäiriöinen lapsi ei ole psyykkisesti sairas. Opettajat ovat tottuneet käsittelemään käytöshäiriöisiä lapsia. Tavallisia käytöshäiriöisiä lapsia on turha lähettää sairaaloihin tai sairaalakouluihin. Käytöshäiriöt on maailman sivu hoidettu pitkäjännitteisellä kasvatuksella joko tavallisessa luokassa tai erityisluokassa.

Mutta opettaja ei ole lääkäri.

Kari Kinnnunen toteaa aivan oikein:

Sairaalla lapsella tulisi olla jatkuva hoitosuhde ja lääkärin seuraama hoito- ja kuntoutussuunnitelma. Tarvitaan myös varasuunnitelma, jos asiat eivät suju kuten pitäisi. (Opettaja)

Lasta ei saa jättää yksin, vaan häntä on autettava. 


Kinnunen penää välimaaston hoitopaikkoja, joita Vantaalla on lopetettu inkluusion myötä. Kinnunen esittää, että kouluihin perustettaisiin moniammatillisia pienryhmiä, jossa opettajan työparina voisi olla psykiatrinen sairaanhoitaja.


Kannatan.


Kinnunen penää tavallisen koulun ja sairaalakoulun välimaastoon uudenlaisia hoitopaikkoja kuten Vantaalla toimivat Etappiluokat, joissa toimii myös sosiaalitoimen työntekijöitä.


Kannatan.


Minä esitän lisäksi, että sairaalapaikkojen määrää ja lastenpsykiatrian resursseja on lisättävä.
Kuten lukijani varmasti tietävät, olen ihmetellyt vantaalaisen uhkarohkean toimenpideohjelman resurssointia. Hajotettiin toimivia ja tuloksellisia yksiköitä ja siirryttiin puolivillaisesti resurssoituun inkluusioon. Köyhän ei kannata leikkiä vähillä rahoillaan, vaan olla tehokas ja keskittyä oleelliseen.
Suomessa moniin kasvatusalan kokeiluihin lähes järjestään sisältyy ylenmääräisesti naivistista optimismia. Seurasin inkluusiokeskustelua paljon ennen Vantaan kokeilua. Käsittääkseni suomalainen inkluusioajattelu on peräisin omasta yliopistostani, Jyväskylän yliopistosta.
Parisen vuotta sitten eksyin jyväskyläläisen erityisopetuksen professorin sivuille. Epäilin silloin, että inkluusioon tuskin on varaa, ja että eritysopettajia ei riitä jokaiseen inkluusioluokkaan.
Professori vastasi jotenkin näin, totta kai, kun erityisoppilas siirretään tavalliseen luokkaan, mukaan tulee aina erityisopettaja.


Eipä tullut.


Esitän yksinkertaisen kysymyksen. Kun luokanopettaja ja erityisopettaja rauhoittelee tai holdaa yhtä Opettaja-lehden esimerkin tapaista itsetuhoista ja väkivaltaista oppilasta, mitä tehdään niille lopuille 19 tavalliselle oppilaalle? Tilanteet ovat hyvin nopeita.


Lastenpsykiatri Kari Lappi vastaa Opettaja-lehdessä, Koulujen kannattaisi kuitenkin hankkia osaamista esimerkiksi MAPA-menetelmästä (Management of Actual or Potential Aggression), jota käytetään helsinkiläisessä sairaalakoulussa väkivaltatilanteiden ennakointiin ja hallintaan.


Niin.

Olin noin vuosi sitten Kilterin koululla vanhemmille tarkoitetussa Lähikouluperiaate-Infossa. Eräs huolestunut isä kysyi, mikä on tavallisen oppilaan asema, kun luokkaan siirretään aggressiivinen ja väkivaltainen oppilas? 

Kysymys sivuutettiin.


Opettaja-lehdessä kysytään, Kauanko väkivaltaa pitää sietää?

Odotamme vastauksia.

6 kommenttia:

  1. Kymmenen vuotta olen nyt oleskellut OKL:n kirjoilla. Koko tämän kymmenen vuotta olen esittänyt aina saman kysymyksen kuin tuo "huolestunut isä". Kysymykseni on aina vaiettu. Kukaan tai mikään ei vastaa kysymykseen: "Miksei niillä luokan yhdeksällätoista ei ongelmaisella oppilaalla ole oikeuksia laadukkaseen opetukseen, kun yksi huli- ja pelikaanin risteymä vie opettajan kaiken ajan ja energian ja vielä pahimmillaan ajaa idealistisen kirkasotsaopettajatyttelin sairaseläkkeelle ennen kuin ikävuosia on 30."

    Itselläni ei ole mitään kutsumusta erityisopettajan vaativaan ammattiin, enkä siitä johtuen halua hakeutua erityisopettajan opintoihin/ammattiin. Opetustyössä en voi kieltäytyä näistä OTO erityisopettajan töistä, koska sillä erityisoppilaalla on oikeus. Minulla siis ei ole oikeutta tehdä sitä työtä mihin olen koulutukseni saanut, mutta joutuisin tekemään työtä mihin en ole saanut koulutusta. Talonrakennus olisi samalla periaatteella melkoisen hankalaa, jos työmaalla kaivinkonekuskille vain ilmoitettaisiin, että seuraavaksi muuraat taloon takan. Mitä siitä tulisi, jos kaivinkonekuskin pitäisi kaivaa viemärikaivantoa ja samalla muurata takkaa?

    Onneksi teollisuudesssa arvostetaan "ihmistieteiden" osaajaa ja tätä osaamista käytetään asianmukaisiin työtehtäviin. Ehkä jonain päivänä käyn viimeisimmät tentit tekemässä ja otan maisterin lapun ulos. Senkin jälkeen uskoisin, että opetustyöhön minua ei saa, ellei koulun systeemit muutu radikaalisti.

    VastaaPoista
  2. Ano: "Talonrakennus olisi samalla periaatteella melkoisen hankalaa, jos työmaalla kaivinkonekuskille vain ilmoitettaisiin, että seuraavaksi muuraat taloon takan. Mitä siitä tulisi, jos kaivinkonekuskin pitäisi kaivaa viemärikaivantoa ja samalla muurata takkaa?"

    Just näin.

    VastaaPoista
  3. Ano: "Miksei niillä luokan yhdeksällätoista ei ongelmaisella oppilaalla ole oikeuksia laadukkaseen opetukseen, kun yksi huli- ja pelikaanin risteymä vie opettajan kaiken ajan ja energian..."

    Tähän et vastausta saa. Keltään.

    VastaaPoista
  4. Opettaja-lehdessä ollut viime aikoina hyviä kirjoituksia. Voisi olla tietenkin hyvä ja silmiä avaava sellainenkin kirjoitus, jossa ei mentäisi aivan ääripäiden kautta, vaan tyylillä "Tavallisesta (vantaalaisesta / tamperelaisesta / oululaisesta) koululuokasta, päivää!"; luulen, että jo siitäkin näkisi millaisissa paineissa monet luokkiaan opettavat ja millaisia ehkä ovat alueelliset erot.

    Myös kuntien erilaisia ratkaisuja integraation / inkluusion suhteen (perusteluineen ja seurantahavaintoineen) olisi hauska lukea ja vertailla.

    VastaaPoista
  5. Vesa...Opettaja-lehden artikkeli koski aivan tavallista luokkaa, mutta totta on, että olisi kiva tietää erilaisia intgraatiomalleja eri kunnista.

    Äkkiseltään tuntuu, että Vantaan malli voisi olla yleinen. Vantaan malli on varmasti hyvin seurattu malli, koska suurin osa kunnista ei ole lähtenyt inkluusioon vielä mukaan.

    Yksi Vantaan mallin mallin heikkous on sen puolivillaisuus. Kun inkluusioon lähdetään, siihen on myös satsattava kunnolla. Inkluusio ei saa olla säästökeino. Kaiken huippu on, että Vantaan mallin nykyrahoitukselle on luvattu kolmen vuoden takuut. Mitä sen jälkeen tapahtuu? Sitä ei tiedä vielä kukaan.

    VastaaPoista
  6. Jep, tottahan se oli aivan tavallinen luokka ja yhä tavallistuvampi luokka Vantaalla, johon on integroitu kaikki oppilaat jotka siellä suinkin voidaan pitää. Tarkoitin vaan, että monet opet ovat ihan tarpeeksi kuormitettuja paljon vähemmän väkivaltaistenkin tapausten kanssa, ja varsinkin kun luokassa on riittävästi tukea tarvitsevia.

    Toivon hartaasti, että Suomessa riittää kuntia, joissa järki toimii eikä lähdetä mukaan Vantaan puolivillaiseen inkluusioon. Olen taas seurannut läheltä näitä ko. malliin liittyviä touhuja, ja täytyy sanoa, että aika vahvasti mennään ylioptimistisella toivotaan toivotaan -asenteella (kas kun muutakaan ei voida, en syytä niitä viraston kentälle lähettämiä ihmisiä, jotka tekevät minkä pystyvät). Niin, minkäs koordinaattorit ja muut tekevät, kun käsky käy. Lohduttavat, että "Kyllä lapsessa kesän aikana tapahtuu kasvua..." Todella pedagogisesti mietittyä. Kun resurssit ovat mitä ovat, toivotaan kesän ihmeen tilkitsevän ne aukot jotka toimenpideohjelma jättää.

    VastaaPoista