Eilen: Kasvispihvejä ja perunamuusia
Kotimatkalla oli niin nälkä, että oli pakko pyöräillä kaupan kautta. Ostin kilon perinteisiä nakkeja, koska elimistöni huusi vatsan täytettä.
Tänään: Riisipuuroa ja mehukeittoa
Kotimatkalla oli pakko poiketa pitseriaan, koska elimistöni huusi vatsan täytettä.
Minä olen aikuinen mies, teen fyysisesti ajatellen kevyttä toimistotyötä. Mutta lapset ja nuoret kaipaavat ruokaa kasvuun, mutta myös oppimiseen. Tyhjällä vatsalla ei jaksa aina opiskella.
Kaksi päivää putkeen liian kevyttä ruokaa on aivan liian vähän, huolimatta siitä, että loppuvuotta kohden ruokamäärärahat hiipuvat.
Näin ei voi olla.
Pitää muistaa, että aivan kaikki lapset eivät saa kotoa riittävästi tai säännöllisesti ruokaa, mikä näkyy kouluissa maanantain koululounaiden menekkinä. Maanantaisin on hyvä olla tuhtia ruokaa niin, että sitä riittää.
Häpeän, kun leipä viedään pois koululaisten suusta.
Kun aloitin koulutieni v. 1962, tyypillisiä kouluruokia olivat mannapuuro ja makaroonivelli. Söin kyllä koululounaani mielelläni, koska en tiennyt paremmasta.
En halua, että kouluruuan suhteen palataan yli viisikymmentä vuotta taakse päin. 1960-luvun alussa Suomi oli vielä köyhä maa. Nyt olemme yksi maailman rikkaimmista maista.
Yhteiskunta, joka ei arvosta lapsiaan, on arvoton.
Tekstit
Ulkomaalainen opiskelija kertoi, että hänellä ei ole täällä varaa ostaa 2,60 euroa maksavaa lounasta. Hän ei voi edes syödä niin paljon kerralla kuin meillä lounaalla tarjotaan. Opiskelija-asunnossa voi käydä syömässä esimerkiksi riisiä opintojen välillä. Totta puhuen en tiedä, millä ulkomaalaiset vaihto-opiskelijat täällä oikein elävät. Saattaisi todella olla paikallaan se lukukausimaksu juuri tästä syystä, jos siihen myös sisältyisi jonkunlainen ruoka.
VastaaPoistaPiti oikein ruveta miettimään, että me suomalaiset elämme melkoisessa yltäkylläisyydessä. Olemme tottuneet katsomaan kellosta, milloin tarvitsemme ruokaa. En provosoitunut kirjoituksestasi, mutta minua rupesi mietityttämään jo aikaisemmin tämä nälkäasia, tosin eri yhteydessä.
Luen aina kiinnostuksella blogikirjoituksesi alakoulun arjesta. Toivottavasti kommenttini toi sinullekin uuden näkökulman kouluruokailuun. Muuten olen aina ollut mielelläni koulun ruokapöydässä.
Ano...
VastaaPoistaTarkoitukseni ei ole provosoida, mutta kasvavalle lapselle annos riisipuuroa ei ole riittävä määrä kasvuun tai oppimiseen. Suomessakaan kaikilla lapsilla asiat eivät ole hyvin.
Myönnän, että kirjoitukseni otsikko on hieman herättelevä.
That's blogistania.
Eipä ollut mullakaan 1957 alkaneella koulu-uralla kummoisempaa ruokaa. Onneksi silloin kukaan ei tullut sanomaan, että kasvava lapsi tarvitsee suurempia annoksia, koska meistä lapsista ei ehkäpä olisi tullut näin kiitollisia aikuisia.
VastaaPoistaNykyisin jopa ulkomaisille opiskelijoille on sen tuhatta rahankeräyshommaa; meillä oli vain se paperinkeräys. Jostain en vain voi voivotella nykylasten osaa, kun itse koen kaikesta puutteesta huolimatta saaneeni hyvän osan maailmassa.
"Ulkomaalainen opiskelija kertoi, että hänellä ei ole täällä varaa ostaa 2,60 euroa maksavaa lounasta. Hän ei voi edes syödä niin paljon kerralla kuin meillä lounaalla tarjotaan. Opiskelija-asunnossa voi käydä syömässä esimerkiksi riisiä opintojen välillä. Totta puhuen en tiedä, millä ulkomaalaiset vaihto-opiskelijat täällä oikein elävät. Saattaisi todella olla paikallaan se lukukausimaksu juuri tästä syystä, jos siihen myös sisältyisi jonkunlainen ruoka."
VastaaPoistaUlkomaalaiset opiskelijathan saavat maassamme ilmaisen opiskelun, tutkinnon, ammatin, mikä kertoo siitä että maallamme näyttää olevan varaa tarjota se heille kaikista omista syvistä talousvaikeuksistamme huolimatta. No, tätä on viime aikoina aiheesta ihmetelty.
Itse asiassa meillä maksetaan opiskelusta em. lisäksi jopa palkkaa, opintorahaa, jota monet ulkomaalaiset ovat myös ihmetelleet. Todella harvinaista maailman mitassa. Totta kai perusteena on tasa-arvo, niin pitää ollakin, mutta se että Suomi tarjoaa ulkom.opiskelijoille ylöspidon tutkintoineen, sitä voi kyllä ihmetellä. Tätä kai perustellaan kansainvälisyydellä, ideologialla, joka läpäisee kaikki (järki)perusteet kyseenalaistamatta kaikkialla.
En usko kuitenkaan ihan pelkällä riisikupilla eläviin opiskelijoihin. Jos se on totta, kannattaisi heidän ehkä itsekin osallistua oman ilmaisopiskelunsa kustannuksiin esim. säästämällä pienen kassan ennen maahantulemista ja kustannettuihin ilmaistutkintoihin syöksymistä. Sen sijaan puurolla koulua käyvät peruskoululaiset näyttävät olevan täyttä totta. Ilmaisopiskelijoihin maallamme on siis varaa, koululaisten täyteen ruokaa ilmeisesti ei.
Ideologiat sumentavat helposti arvojärjestykset.
On (edelleen) käsittämätöntä että kouluissa saa tarjota kasvisruokana täysin käsittämättömiä, ravintoaineköyhiä juuresmössöjä. Tai ulkomailla tuotettua brändättyä homesientä. Eivät ne palkokasvit kalliita ole että sillä voisi perustella.
VastaaPoistaKun kasvisruokapäivästä oli puhe ajattelin että ihan hyvä idea, mutta ruokalistoja tässä katseltuani en voi kuin hämmentyä siitä että niitä laativat ihmiset edelleen olettavat kasvisruoan olevan sekaravintoa josta on jätetty pihvi pois. Ei pelkillä porkkanapihveillä tai sosekeitolla pärjää ja inhorealistisesti ajatellen kouluruoan pitäisi olla rakenteeltaan sellainen että se kävisi päivän ainoasta lämpimästä ruoastakin.