1. Kaunokirjaimet
2. Tekstauskirjaimet
3. Sidosteiset käsialakirjaimet
4. Qwerty
HS 18.11.
Kaunokirjoitus eli
sidosteinen käsialakirjoittaminen on antamassa peruskouluissa tilaa
konekirjoituksen opetukselle. Valmisteilla olevan uuden opetussuunnitelman
mukaan syksystä 2016 alkaen peruskouluissa opetettaisiin lapsille vain
tekstauskirjaimet.
”Nyt kouluissa opetetaan
kirjoittamaan kaksilla eri kirjaimilla. Tarkoitus on karsia näistä toinen,
sillä yksissäkin kirjaimissa on tarpeeksi opettelemista”, sanoo
opetusneuvosto Minna
Harmanen Opetushallituksesta.
Perinteisiä kaunokirjaimia
peruskoulussa ei ole opetettu pariinkymmeneen vuoteen. 1990-luvulta lähtien
lapsille on opetettu tekstauskirjaimet
sekä niitä muistuttavat sidosteiset
käsialakirjaimet.
Vähentämällä sidosteisen
käsialan opetteluun käytettävää aikaa saadaan lisää aikaa koneella
kirjoittamisen harjoitteluun. Harmasen mukaan vastaisuudessa näppäimistöllä
kirjoittamista aletaan vastaisuudessa harjoitella jo ensimmäisellä tai toisella
luokalla.
Varsinainen kaunokirjoitus (vanha kauno) ei koskaan ollut käsialakirjoittamista, vaan puhdasta kalligrafiaa, budolaji. Kaunokirjoituksesta kehittyi ajan myötä jokaiselle yksilöllinen käsiala.
Nykyinen kaksien kirjainten opettelu ei ole oppilaille vaikeaa, koska sidosteiset käsialakirjaimet ovat hyvin pelkistettyjä. Ne muistuttavat hyvin paljon tekstauskirjaimia.
En olisi luopunut käsialakirjaimista.
Luopumisen sijaan olisin pelkistänyt käsialakirjaimia. Minua on aina hämmästyttänyt isojen kirjainten kaunojäänteet, monessa kirjaimessa ylhäällä on epäesteettinen piikki kuten D-kirjaimessa. Käsialakirjainten isot kirjaimet olisi voitu aivan hyvin korvata vinoilla isoilla tekstauskirjaimilla.
Tekstauskirjainten ongelma on, että kirjoitettaessa monella oppilaalla sanat eivät pysy kasassa, vaan hajoavat. Jokaisen kirjaimen välissä kynä pitää nostaa ylös, kirjoitus ei ole siis kovin sujuvaa. Monen tekstaajan kirjoitus on yhtä harakanvarvasta.
Kirjoittamisessakin kauneusarvoilla on yhä edelleen sijansa. Ei koulussa aina pidä mennä sieltä, missä aita on matalin.
Sitä paitsi toisella luokalla, jolloin käsialakirjoitusta opetetaan, on hyvin aikaa. Olen opettanut kaikkia alakoulun luokka-asteita, millään luokka-asteella ei oppimiseen ole niin paljon aikaa kuin toisella luokalla. Toisen ja kolmannen luokan kynnys on korkea.
On hyvä, että kaikille oppilaille opetetaan kymmensormijärjestelmä, niin paljon he tulevat tietokoneilla kirjoittamaan.
Käsialakirjoittaminen ja koneella kirjoittaminen eivät sulje pois toisiaan. Molempia tarvitaan.
Tekstit
Meille opekoulutuksessa kerrottiin (kun kysyin), että nämä isojen kirjainten "ylimenevät osat" kuten B-, D- ja F-kirjainten lipat ja A- ja H-kirjainten poikkiviivat ovat siksi, että lasten on vaikea osua täsmällisesti viivojen väliin tai tasan tiettyyn kohtaan, ja nuo antavat sen joustomahdollisuuden. Jäin kyllä ihmettelemään, että kummasti ne ovat osanneet tekstauskirjaimissa saada viivat kohdalleen ja lähtöpisteisiin... jo vuotta aiemmin.
VastaaPoistaJa tosiaan tokaluokalla aikaa on juuri tähän. Lisäksi nekin, joilla pienaakkoset hyppivät viivastolla väärille korkeuksille tai joilla vielä sekaantuu tikkukirjaimia sanoihin, pääsevät pakostakin näistä ongelmista sidosteisen käsialan myötä. Kun niitä isoja kirjaimia ei voi sitoa keskelle sanaa ja pienetkin kirjaimet asettuvat luontevasti oikealle paikalleen viivastoon. Kyllä tämä on idioottimainen uudistus. Tähän mennessä yhdeltä oppilaalta erityisopettaja yksilöllisti (sen edellisen) kaunon pois, mutta oppilas halusi silti sen opetella. En kieltänyt. Hyvin oppi ja luettavaa tekstiä tuli, parempaa kuin tekstaten, vaikka hahmotushäiriön vuoksi tuo kauno poistettiin "rasittamasta".
Miksi opettaa koulussa konenäpyttelyä, kun lapset oppii oman tyylinsä siinä hommassa käyttäessään ko. laitteita jo ennen koulua? Se pitäisi aloittaa jo ennen esikoulua. Minä olen konekirjoituskurssin käynyt ja osaan kymmensormijärjestelmän sekä olen sitä sekä kotona että töissä jo vuosia käyttänyt, ja itseoppineet lapseni kirjoittavat silti nopeammin ja virheettömämmin kuin minä.
VastaaPoistaOPs-asiantuntijoina esiintyneet pilasivat lasten tulevaisuuden. Ei vaadi hirveän suurta ymmärrystä tajuta, että metsään mennään ja lujaa. Nyt ollaan tilanteessa, että teinit päättää peruskoulunsa, jossa eivät oppineet kirjoittamaan allekirjoitustaan. Tekstaus ei korvaa allekirjoitusta, kaunoa eivät osaa, sähköisiä tunnuksia eivät saa ilman henkkareita, joiden saaminen - niiden pankkitunnusten saamisen lisäksi - edellyttää sitä allekirjoitusta. Sähköinen tunnistautuminenkaan ei korvaa allekirjoitusta. Maailma on iso paikka eikä monessakaan paikassa tee suomalaisilla pankkitunnuksilla yhtään mitään. Tuutpa sitten ryöstetyksi tai raiskatuksi, paikallisviranomaisten kanssa on pystyttävä asioimaan ja siihen tarvitaan sitä oleellista, kykyä käyttää sulkakynä ja raapustaa se nimikirjoituksensa paperiin.
VastaaPoista