"Pykälää eteenpäin vaan"

Yle 12.11.

Oppilaiden omat lomat työllistävät opettajia aiempaa useammin

Peruskoululaisten lomien anominen perheiden ulkomaanmatkoja varten tuottaa opetushenkilökunnalle aiempaa enemmän päänvaivaa. Rehtoreiden mukaan vanhemmat odottavat, että opettaja suunnittelee opinto-ohjelman automaattisesti lapsen lomamatkan ajalle.

- Pitäisi mennä niin, että oppilas kysyy, mihin asti edetään ja itseohjautuvasti hoitaa homman vanhempiensa tukemana, rehtori Pasi Pohjola kertoo.

- Osa vanhemmista hoitaa asiat mallikkaasti ja läksyt tulevat tehtyä. Pieni joukko on niitä vanhempia, jotka eivät ole lapsen tukena. Mitä nuorempi on, niin sitä enemmän lapsi tarvitsee ohjausta ja neuvoa vanhempien kautta, rehtori Tuija Permikangas-Seppänen sanoo.

Ymmärrän hyvin vanhempia, jotka lomailevat perheineen koulun loma-aikojen ulkopuolella. Joulu- ja hiihtolomamatkat maksavat ylettömän paljon. Tavallisella perheellä ei ole silloin varaa reissata. 

Ajatellaanpa vaikka lentoja Thaimaan Bangkokiin. Finnairin lentoja esim. loka-marraskuussa voi saada vaikka seitsemällä sadalla eurolla, kun ajoissa hoitaa liput. Jouluhinta on yli kaksituhatta euroa per lippu. Ei ole ihme, että kaikilla ei ole varaa joululomamatkoihin.

Opettaja saa myöntää yhdestä kolmen päivän lomia. Myönnän aina. Rehtori voi myöntää viikon lomia. Hän myöntää aina.

En ole huomannut ylimääräisten lomien suhteen suuria ongelmia. Oppilaat tulevat lomilta ruskettuneina takaisin. Matkailemallakin oppii. En ole törmännyt ylenmääräiseen kouluaikoina lomailuun, kyllä vanhemmat tajuavat, että koulu on lapsen työtä.

Tavallinen oppilas ei yhden lomaviikon aikana juuri opinnoissaan jälkeen jää. Kun vanhemmat kysyvät, kuinka läksyt hoidetaan, sanon aina: "Pykälää eteenpäin vaan". Tukiopetusta en lomien takia tietenkään anna, mutta neuvon tarvittaessa oppilasta jälkikäteen vaikka matematiikan tunnilla.

Jotkut perheet reissaavat kouluaikana rantalomille parikin kertaa vuodessa. Jotkut perheet eivät matkusta koskaan minnekään, ei edes koulun loma-aikoina, koska ei ole varaa yhteisiin perhelomiin.

Olen joskus miettinyt näin:

Koululaisille irtolomaviikko syysloman sijaan

En tiedä minkälaisia ongelmia tämä toisi kouluarkeen. Ainakin irtolomaviikko olisi jossain määrin tasa-arvoista. Kaikki saisivat lomaa yhden viikon verran vuodessa.

Seiskan poikkiviiva on rehabilitoitava 2.

HS 10.11.

Keskisuomalainen: Numero seitsemän voi saada viivansa takaisin

Numero seitsemän voi saada kirjoitusasuunsa poikkiviivan takaisin, kirjoittaa Keskisuomalainen. Opetushallitus harkitsee viivan palauttamista vuodeksi 2016, jolloin opetussuunnitelmaa uudistetaan.

Viiva on pöydällä, koska numerot seitsemän ja yksi sotkeutuvat keskenään, kun osa ihmisistä piirtää ykköseen ylimääräisen hakasen. Tämä aiheuttaa vaikeuksia eritoten vaalien ääntenlaskussa.

Koululaiset on opetettu kirjoittamaan seiska viivatta vuodesta 2004 alkaen.

Keskisuomalaisen mukaan muualla Euroopassa poikkiviiva on harvinainen. Suomessa se otettiin käyttöön 1950-luvulla. Jo 1900-luvun alussa kenraali Vilho Nenonen vaati numeroon poikkiviivaa koska piti sitä tärkeänä tykistölle.

Oikeusministeriön vaalijohtaja Arto Jääskeläinen kertoo Keskisuomalaiselle kannattavansa poikkiviivan palauttamista.

Olen valmistautumassa lauantaityöpäivään. Koulussamme on kodin ja koulun yhteistyöpäivä, joka huipentuu aina perinteisiin Teuvon-päivän markkinoihin. Löysin aamun Hesarin nettiversiosta ilosanoman.

Olen vaatinut voimalla seiskan poikkiviivan palauttamista aikaisemmin: 

Seiskan poikkiviiva on rehabilitoitava

Jos numerot seiska ja ykkönen aiheuttavat päänvaivaa vaalien ääntenlaskijoille, sitä samaa se on tehnyt myös opettajille kokeita korjattaessa.

Sitä paitsi seiska ilman poikkiviiva on ruma.

Hyvin mielenkiintoista on huomata kuinka kankeaa kaikki loppujen lopuksi on.

Elämme vielä vuotta 2012. Opetushallitus harkitsee viivan palauttamista vuodeksi 2016. Monta komiteaa ja kokousta ja paljon eestaas vatvomista.

Jos näin pieni asia kuin seiskan poikkiviiva vaatii noin monen vuoden harkintaa ja kypsyttelyä, ei pidä ihmetellä, että isot asiat eivät aina liiku ollenkaan.

Ehdotan, että Opetushallitus lähettää samantien kaikille kouluille vanhanmallisen paimenkirjeen, jossa määrätään seiskan poikkiviiva takaisin.

Ei kestä kauaa, kun kaikki Suomen peruskoululaiset alkavat taas rustata niitä poikkiviivoja. Matikan kirjat uusitaan seiskan osalta pikkuhiljaa.

Olkaamme suomalaisia kera seiskan poikkiviivan!

Taivaanrannan kauhuskenaario

Blogissani virisi mielenkiintoinen keskustelu "Erityisopettajan näkökulma lähikouluperiaatteeseen" -kirjeestä. Kommenteista nousi kirkkaasti esiin asia, joka on vaivannut myös minua pitkään. On pakko nostaa kissa pöydälle:


"Mitä Vantaalla tehdään, jos uusi lähikouluperiaateohjelma ei onnistu?"

Lähtökohdat:

1. Vantaan kaupunki on köyhä. Olemme paljon velkaa. Velka on maksettava pois.

2. Kukaan ei pysty tarkkaan ennakoimaan, mikä kaupungin taloudellinen tilanne on tulevaisuudessa.

3. Lähikouluperiaatesuunnitelma tehtiin senhetkiseen taloudelliseen tilanteeseen. Todettiin, että nyt ei säästetä. Toisaalta ei luvattu lisää rahaa. Kysyin ja ihmettelin, mitä tehdään, kun tiedetään, että tulevaisuudessa joudutaan kuitenkin säästämään? En ole saanut vastausta.

4. Toimivia järjestelmiä ja osaamiskeskuksia puretaan. Mahdollisesti osaavia ja kunnianhimoisia erityisopettajia siirtyy muihin kaupunkeihin.

5. Ei ole mitään takeita siitä, että lähikouluperiaatekokeilu onnistuu edes pedagogisesti.

6. On erilaisia erityisoppilaita. Joillekin lapsille inkluusio sopii, joillekin ei. 

Taivaanrannan kauhuskenaario:

1. Läheskään kaikki kasvatuskokeilut eivät ole onnistuneet. Mitä tehdään, jos kokeilu epäonnistuu? Palataanko vanhoihin rakenteisiin vai annetaanko asian vain olla?

2. Ajattelen kauhulla alkuopetusta, kun lähikouluperiaate iskee täydellä voimalla. Kuinka alkuopettajat jaksavat? Kukaan ei ole tasoittanut tietä. Alkuopetuksen resursseja nykysuunnitelman mukaan vähennetään, tunnit viedään minimiin. On ajateltava niin, että luokat 1.-3. ovat alkuopetusta.

3. Mitä rakenteiden uudelleenrakentaminen tulee maksamaan?

4. Voidaanko inhimillistä hätää ajatella rahalla ollenkaan?

Meneillään on melkoinen yhteiskunnallinen kokeilu. Alustana on Vantaan kaupungin koululaitos, pelinappuloina ovat erityislapset. Nyt pelataan riskipeliä.

Kysyn, mikä vika on alueellisissa, toimivissa erityisluokissa? Oppilaat tulevat luokkiinsa lähietäisyydeltä. Luokka on pieni ja turvallinen kotiluokka. Opettajana on kuusi vuotta turvallinen ja osaava erityisluokanopettaja, joka tuntee oppilaansa läpikotaisin. Tehdään yhteistyötä koulun sisällä ja etenkin luokka-asteen sisällä. 

Minulle on aivan turha tulla asiasta selittämään yhtään mitään muuta. Olen nähnyt kaiken niin läheltä kuin olla ja voi, sillä koulussani on ollut jo monta vuotta toimivat alueelliset erityisluokat. Luokkien opettajat elävät sielullaan oppilaiden kehityksen eteen. 

Olen nähnyt kaiken omin silmin. 

Luokanopettajat ovat mukana toiminnassa. Teemme yhteistyötä. Toiminta on joustavaa. 

Erityisluokanopettajilla on usein vierteet silmissään, kun keskustelen heidän kanssaan heidän oppilaistaan. Voidaan puhua rakkaudesta.

Erityisoppilaat integroituvat. He kehittyvät valtaisasti kuudessa vuodessa, niin paljon, että valtaosa menee alakoulusta aivan tavallisiin yläkoulun luokkiin. Loppuja autetaan yläkoulussa tietyillä tunneilla ammattitaitoisten erityisopettajien voimin.

En lähde käsittelemään varsinaisten erityiskoulujen opetusta, koska en ole erityiskoulussa koskaan opettanut. Tunnen monta opettajaa erityiskouluista. He ovat osaavia ja kärvivällisiä ihmisiä. Parhaimmistoa. Antaa Sirkkujen selittää asiat, miten ne oikeissa erityiskouluissa ovat.

Itse päätin jo ajat sitten opiskeluaikoinani Jyväskylässä, että minusta ei tule erityisopettajaa. 


Muistan hetken kuin eilisen päivän. Olimme erityisopetuksen jaksolla tutustumisvierailulla Jyväskylän Kuulovammaisten koulussa, ainakin silloin sen nimi oli tuollainen. Koulussa oli paljon oppilaita, joilla oli monia todella syviä oppimisvaikuksia kuulovammansa lisäksi.

Olin sirkeäsilmäinen, äärimmäisen luottavainen opiskelija, uskoin siihen, että minä voin todella vaikuttaa kaikkeen. Me kaikki olimme sellaisia.

Yhtäkkiä luoksemme tuli innokas erityisopettaja silmät hehkuen koko olemus täynnä intoa. Tietenkin me opiskelijat kysyimme häneltä: "No, mitä on tapahtunut".

"Olen puoli vuotta opettanut oppilastani piirtämään ympyrää siten, että ympyräviivojen päät lopuksi leikkaavat toisensa. Nyt ne osuivat."

Silloin päätin, että minusta ei tule koskaan erityisopettajaa tai erityisluokanopettajaa. Kärsivällisyyteni ei kertakaikkiaan riitä. Hyvä, kun kykenen tukiopetuksen pitämiseen.

Anna arvo oikealle erityisopetuksellekin.

Kannatan peruskoulua. Suomalainen peruskoulu on tehnyt ja tekee hyvää tulosta kansainvälisestikin ajatellen.

Mitä tapahtuu, jos vantaalainen riskipeli epäonnistuu?

Vastaus on hyvin yksinkertainen. Aletaan haikailla erikoistuneiden koulujen ja pääsykokeiden perään. Aletaan puhua rinnakkaiskoulujärjestelmästa ja yksityiskouluista. Hyvintoimeentulevien perheiden  lapset kaikkoavat julkisista kouluista. 

Ympärillämme on monta todella epäonnistunutta koulujärjestelmää. Englanti. Ruotsin täysin epäonnistunut kokeilu. 

Kaikki mitä irrotettavissa on, on sijoitettava esikouluun ja peruskoulun alkuopetukseen.     

Opettaja väkivallan kohteena

HS Digilehti 7.11.

Erityisopettajat saavat usein potkuja ja iskuja

Eri­tyis­opet­ta­jis­ta lä­hes jo­ka kol­mat­ta lyö­dään tai pot­ki­taan työs­sään jo­ka vuo­si. Useam­pi kuin jo­ka toi­nen heis­tä jou­tuu rie­hu­mis­ti­lan­tee­seen. Myös so­siaa­li­työn­te­ki­jät ja hoi­to­alan työn­te­ki­jät jou­tu­vat usein uh­kaa­viin ti­lan­tei­siin.

Tie­dot il­me­ne­vät juu­ri jul­kais­tus­ta Työ­ter­veys­lai­tok­sen Kunta10-tut­ki­muk­ses­ta ja sai­raa­la­hen­ki­lös­tön hy­vin­voin­ti­tut­ki­muk­ses­ta.

"Vä­ki­val­ta­ti­lan­teet ovat usein ar­vaa­mat­to­mia ja ne voi­vat joh­taa työn­te­ki­jän va­hin­goit­tu­mi­seen tai ai­heut­taa suur­ta stres­siä. Työn­an­ta­jien pi­täi­si va­rau­tua uh­ka­ti­lan­tei­siin jo töi­den suun­nit­te­lus­sa ja kou­lut­ta­mal­la ris­ki­am­ma­teis­sa ole­via", sa­noo tut­ki­mus­pro­fes­so­ri Jus­si Vah­te­ra Työ­ter­veys­lai­tok­sel­ta.

On selvää, ettei läheskään kaikkia erityisopettajiin kohdistuvia väkivaltatilanteita kirjata.

Kirjaamiskäytännöt riippuvat paljon siitä, missä kunnassa opettaja opettaa. Kun vertaillaan lukuja kolmen pääkaupunkiseudun kaupungin kesken, Espoolla on huomattavasti suuremmat väkivaltaluvut kuin Helsingillä ja Vantaalla. Ei Espoossa opettajiin kohdistu sen enempää väkivaltaa kuin kahdessa muussakaan kaupungissa, vaan siellä ilmoittamista varten on yksinkertainen kaavake, joka on helppo täyttää ja palauttaa. Eri kouluissa on myös erilaisia käytänteitä.

Pitää ottaa huomioon myös, että erityisopettajiin kohdistuva väkivalta ei koske kaikkia erityisopettajaryhmiä. En ole koskaan kuullut, että oppilas olisi käynyt kiinni laaja-alaiseen erityisopettajaan (ent. luki-opettajat jne.).

Kaikki opettajat eivät edes kehtaa kirjata itseensä kohdistunutta väkivaltatilannetta, vaikka pitäisi. Moni on asiasta täysin hiljaa. Syitä voi olla monia. Voi olla, että opettaja pitää itseään epäonnistuneena opettajana, kun oppilas käy kiinni.

Koulunkäyntiavustajat ovat toinen ryhmä, jotka joutuvat varmasti aina silloin tällöin väkivaltatilanteisiin oppilaiden kanssa. Koulunkäyntiavustaja on auttaessaan hyvin lähellä oppilastaan, suorastaan iholla.

Tavallinen luokan- tai aineenopettaja joutuu harvoin väkivallan uhriksi. Alkuopettajat ovat vaaravyöhykkeellä, kun pieni oppilas saa yllättävän itkuraivarin. Sakset voivat heilua askartelutunneilla.

Kuten lukijani tietävät, olen opettanut yli kolmekymmentä vuotta. En ole joutunut väkivallan kohteeksi muistaakseni kuin kerran. Ei osunut. Uhattu on muutaman kerran. Tavalliset lapset uskovat opettajan sanaa.

Erityisluokanopettajan näkökulma lähikouluperiaatteeseen

Koska blogissani keskustellaan paljon erityisopetuksesta, nostin erityisluokanopettajan kirjoituksen kommenttiosiosta paremmin esille. Kirjoitus on niin hyvä.


Kiitos Kai-Ari, että otit esille erityisluokanopettajan ja hänen merkityksensä erityisoppilaan tilanteessa.

Jotenkin tuntuu, että erityisluokanopettajista halutaan eroon tai muuttaa heidän työnkuvansa laaja-alaisen erityisopettajan työnkuvan suuntaan. Erityispedagogiikka ei ole tempputiedettä, jossa pari tuntia viikossa ohjaamalla saataisiin esim. oppilas, jolla on laaja-alaisia oppimisvaikeuksia "terveeksi". Se on päivästä päivään, tunnista tuntiin etenevää vuorovaikutusta ja opetusta. Laaja-alainen erityisopetus on mielestäni niille oppilaille, joilla on lieviä oppimisen vaikeuksia. Nyt laaja-alaiset käyttävät aikansa suurelta osin niille oppilaille, joiden ongelmat ovat suurempia, eikä se aika riitä mihinkään! Lisää erityisoppilaita on tulossa, kun samaan aikaan vähennetään koulunkäyntiavustajia. Suuri "rysäys" on vasta tulossa.

Vanhanmallisessa erityisluokassa kaikilla oppilailla on (ideaalitapauksessa) samantyylisiä ongelmia. Vertaisryhmä loi oppilaalle korvaamattoman tuen. Minä en olekaan se tyhmin, se joka ei osaa, vaan myös muilla on samantyylisiä ongelmia. Se vaikutti suoraan itsetuntoon ja välillisesti motivaatioon. Erityisopettaja oli perehtynyt erityispedagogiikkaan ja erityisiin opetusmenetelmiin, jotka eivät ole em. tempputiedettä. Jos oppilailla oli yksilöllistetty opetussuunnitelma, voitiin opittavaa ainesta reilusti vähentää ja keskittyä pulmakohtiin. Nämä kaikki ovat asioita, joita ei yleisopetuksen luokassa voida tehdä.

Olen erityisluokanopettajana ollut lukemattomia kertoja ollut vastaanottamassa oppilasta ja hänen perhettään tilanteessa, jossa opiskelu yleisopetuksen luokassa ei ole onnistunut. Usein ensimmäisessä palaverissa itketään. Tämän jälkeen ryhdytään työhön esim. yllä kuvatun mukaisesti. Seuraavassa palaverissa taas itketään, kun tilanne on saatu käännettyä paremmaksi. Vanhempien mielestä olen ihmeidentekijä. Voin kertoa, että en ole. Minulla on vain tietotaitoa, sekä resursseja kääntää kelkka oikeaan suuntaan. Voin tarjota opetusta, josta lapsi hyötyy, joka on hänen lähikehityksen vyöhykkeellään. Yleisopetuksessa näin ei voida tehdä. Luokkakaverit ovat luoneet tukevan ja itsetuntoa kohottavan yhteisön. Kotiin on saatu rauha. Aina näin ei ole tapahtunut, mutta hyvin usein kuitenkin.

Nämä kokemukseni ovat mukautetun opetuksen luokasta, jossa oli oppilaita, joilla kaikilla oli laaja-alaisia oppimisen vaikeuksia ja yksilöllistetty opetussuunnitelma. Tällaisia luokkia ei Vantaalla enää juurikaan ole ja toimenpideohjelma tekee ne lähes mahdottomiksi.

Itse olen siirtynyt harjaantumisopetukseen, koska nykyään suurin osa erityisluokista on ns. monimuotoluokkia. Luokissa on oppilaita, joilla on yleinen ja toisilla taas yksilöllinen opetussuunnitelma. Samassa luokassa voi olla kehitysvammainen, dysfaatikko, oppilas, jolla on käytöshäiriöitä tai psyykkisiä ongelmia tai ihan mitä vain. Toinen tarvitsisi virikkeellisen ympäristön, toisen ympäristö pitäisi riisua kaikista virikkeistä. Samassa luokassa voi olla koulufoobikko ja nuorisorikollinen. Pahimmassa tapauksessa luokassa voi olla oppilaita luokka-asteilta 1-6. Koulunkäyntiavustaja on haave vaan. Luultavasti hän käy luokassa muutamilla tunneilla. En ymmärrä kuka on sellainen jonglööri, joka tällaista pystyy opettamaan. Ja osa oppilaista ei pääse mihinkään erityisluokkaan!

Huolestuneena katson mihin suuntaan erityisopetusta Vantaalla ohjataan. Pitäisiköhän suunnata naapurikuntiin?

Sirkku

Vanhemmat, nouskaa!

Laitoin vantaalaisen luokanopettajan mielipidekirjoituksen kokonaisuudessaan tänne, koska kaikille ei tule Hesaria.

Luokanopettajan realistinen arkinäkökulma:

HS 3.11. Mielipide

Vanhemmat, vaatikaa lapsillennen oikeuksia!

Van­taa­lai­se­na luo­kan­opet­ta­ja­na tah­don heit­tää oman lu­sik­ka­ni sop­paan, jo­ta uu­des­ta pe­rus­ope­tus­lais­ta ja kol­mi­por­tai­ses­ta tues­ta kei­te­tään. Tä­mä sop­pa pai­koin kie­huu yli, pai­koin mä­tä­nee.

Ha­luan ker­toa oman luok­ka­ni ti­lan­tees­ta ja ky­syä, on­ko mei­dän to­del­la tyy­dyt­tä­vä tä­hän. Luo­kal­la­ni on 19 op­pi­las­ta, jois­ta kuu­si on niin kut­sut­tua te­hos­te­tun tuen op­pi­las­ta. Heil­lä on to­det­tu muun muas­sa laa­jo­ja op­pi­mis­vai­keuk­sia, lu­ki­vai­keut­ta ja tark­kaa­vuu­den on­gel­mia. Ai­kai­sem­mas­sa kou­lu­maail­mas­sa nä­mä op­pi­laat oli­si­vat eri­tyis­luo­kal­la.

On upeaa, et­tä he saa­vat nyt käy­dä lä­hi­kou­luaan, ja olen yl­peä sii­tä, et­tä saan opet­taa näi­tä upei­ta per­soo­nal­li­suuk­sia. Van­taa on kui­ten­kin te­ke­mäs­sä suu­ren vir­heen sii­nä, mi­ten se kan­taa vas­tuun­sa näis­tä lap­sis­ta.

Te­hos­tet­tua tu­kea saa­vat op­pi­laa­ni opis­ke­le­vat eri­tyis­ope­tuk­sen pien­ryh­mäs­sä kes­ki­mää­rin kak­si tun­tia vii­kos­sa. Kul­lan­ar­voi­nen avus­ta­ja on luo­kas­sa­ni kol­me tun­tia vii­kos­sa.

Yk­si näis­tä op­pi­lais­ta on juu­ri siir­ty­nyt pien­ryh­mäs­tä luok­kaa­ni, ja hä­nel­le tar­jo­tut tu­ki­toi­met ovat yk­si ai­noa eri­tyis­ope­tus­tun­ti vii­kos­sa. Siis yk­si ai­noa eri­tyis­ope­tus­tun­ti lap­sel­le, jo­ka ai­kai­sem­min on opis­kel­lut kaik­ki op­pi­tun­nit pien­ryh­mäs­sä eri­tyis­opet­ta­jan ope­tuk­ses­sa. Nyt hän­tä opet­taa isos­sa ryh­mäs­sä luo­kan­opet­ta­ja il­man eri­tyis­pe­da­go­gis­ta kou­lu­tus­ta.

Mi­nä en yk­sin­ker­tai­ses­ti eh­di opet­taa kaik­kia op­pi­lai­ta­ni, kos­ka niin mo­ni tar­vit­see mi­nua sa­maan ai­kaan. Tä­mä on ar­kea Van­taal­la, ja se on heit­teil­le­jät­töä.

Suu­res­ta sy­dä­mes­tä ei taio­ta li­sää kä­siä. Opet­ta­jat tais­te­le­vat tä­tä jär­jes­tel­mää vas­taan, mut­ta mei­tä ei kuun­nel­la. Van­hem­mat, val­pas­tu­kaa! Ky­sy­kää lap­sen­ne opet­ta­jal­ta, su­juu­ko ar­ki ja riit­tä­vät­kö re­surs­sit.

Mi­nä ai­na­kin vas­taan, et­tä ar­ki ei su­ju ei­vät­kä re­surs­sit rii­tä. Opet­ta­jan kimp­puun on tur­ha hyö­kä­tä, hän te­kee par­haan­sa. Kään­ty­kää reh­to­rin ja sii­tä yhä ylem­mäs päät­tä­vien ta­ho­jen puo­leen. Äl­kää niel­kö se­li­tyk­siä, äl­kää­kä pe­lät­kö han­ka­lien van­hem­pien lei­maa.

Vaa­ti­kaa lap­sil­len­ne oi­keuk­sia!

Nimimerkki Luokanopettaja

Salon kaupungin lapsista tehdään hylkytavaraa

Yle 30.10.

Opettajien lomautukset närästyttävät Salossa

Lomautukset tuskattutavat opettajia Salossa. Nokian kännykkätehtaan alasajo näkyy Salossa ja kaupungin surkean taloustilanteen vuoksi opettajat joutuvat kahden viikon pakkolomalle loppuvuonna.

Luokkien koot kasvavat ja opettajat väsyvät. Lisähuolena on pelko uusista lomatuksista heti ensi keväänä.

Keskustan koulussa on yhteen luokkahuoneeseen ahtautunut 40 oppilasta. Yksi opettaja yrittää opettaa samalla matematiikkaa ja äidinkieltä, nelos- ja kutosluokkalaisille. Rehtori Leena Liusvaaran mukaan opetuksessa hienouksista on luovuttu.

- Kaikki sellainen nykykouluajattelu, uudenlainen oppiminen on tällä hetkellä syrjässä. Menemme mahdollisimman tavallisilla ja yksinkertaisilla keinoilla, jotta päivät pysyvät koossa.

Opettajien lomautuksia vastustava Facebook-ryhmä:

https://www.facebook.com/groups/484352374917296/

Minuakin närästää. On närästänyt jo pidemmän aikaa.

Lomautukset ovat laittomia

Eriarvoista opetusta

Opettajatko kohtuuttomia?

Eduskunta 24.3.2010:

Keinot opettajien lomautusten estämiseksi selvitettävä

Kuinka pitkään lomautuskärsimysnäytelmän annetaan jatkua vuodesta toiseen? 

Ylivoimaisesti paras keino lomautusten estämiseen on ottaa lomauttavilta kunnilta kaikki valtionavut pois. 

Miksi Kuntaliitto ei ohjeista kuntia? 90-luvun säästöjä ja lomautuksia on tutkittu. Lyhytnäköinen lasten opetuksen kurjistaminen opettajien lomautuksineen tuo vain lyhytaikaista säästöä. Moninkertaisen takaisinmaksun aika tulee aina.

Lisäys, OAJ:n kannanotto:

Opetusalan ammattijärjestö tyrmää Salon lomautukset