Blogissani virisi mielenkiintoinen keskustelu
"Erityisopettajan näkökulma lähikouluperiaatteeseen"
-kirjeestä. Kommenteista nousi kirkkaasti esiin asia, joka on vaivannut myös
minua pitkään. On pakko nostaa kissa pöydälle:
"Mitä Vantaalla tehdään, jos uusi
lähikouluperiaateohjelma ei onnistu?"
Lähtökohdat:
1. Vantaan kaupunki on köyhä. Olemme paljon velkaa. Velka on maksettava
pois.
2. Kukaan ei pysty tarkkaan ennakoimaan, mikä kaupungin taloudellinen
tilanne on tulevaisuudessa.
3. Lähikouluperiaatesuunnitelma tehtiin senhetkiseen taloudelliseen
tilanteeseen. Todettiin, että nyt ei säästetä. Toisaalta ei luvattu lisää
rahaa. Kysyin ja ihmettelin, mitä tehdään, kun tiedetään, että tulevaisuudessa
joudutaan kuitenkin säästämään? En ole saanut vastausta.
4. Toimivia järjestelmiä ja osaamiskeskuksia puretaan. Mahdollisesti
osaavia ja kunnianhimoisia erityisopettajia siirtyy muihin kaupunkeihin.
5. Ei ole mitään takeita siitä, että lähikouluperiaatekokeilu onnistuu
edes pedagogisesti.
6. On erilaisia erityisoppilaita. Joillekin lapsille inkluusio sopii,
joillekin ei.
Taivaanrannan kauhuskenaario:
1. Läheskään kaikki kasvatuskokeilut eivät ole onnistuneet. Mitä
tehdään, jos kokeilu epäonnistuu? Palataanko vanhoihin rakenteisiin vai
annetaanko asian vain olla?
2. Ajattelen kauhulla alkuopetusta, kun lähikouluperiaate iskee
täydellä voimalla. Kuinka alkuopettajat jaksavat? Kukaan ei ole tasoittanut
tietä. Alkuopetuksen resursseja nykysuunnitelman mukaan vähennetään, tunnit
viedään minimiin. On ajateltava niin, että luokat 1.-3. ovat alkuopetusta.
3. Mitä rakenteiden uudelleenrakentaminen tulee maksamaan?
4. Voidaanko inhimillistä hätää ajatella rahalla ollenkaan?
Meneillään on melkoinen yhteiskunnallinen kokeilu. Alustana on Vantaan
kaupungin koululaitos, pelinappuloina ovat erityislapset. Nyt pelataan
riskipeliä.
Kysyn, mikä vika on alueellisissa, toimivissa erityisluokissa? Oppilaat
tulevat luokkiinsa lähietäisyydeltä. Luokka on pieni ja turvallinen kotiluokka.
Opettajana on kuusi vuotta turvallinen ja osaava erityisluokanopettaja, joka
tuntee oppilaansa läpikotaisin. Tehdään yhteistyötä koulun sisällä ja
etenkin luokka-asteen sisällä.
Minulle on aivan turha tulla asiasta selittämään yhtään mitään muuta.
Olen nähnyt kaiken niin läheltä kuin olla ja voi, sillä koulussani on ollut jo
monta vuotta toimivat alueelliset erityisluokat. Luokkien opettajat elävät
sielullaan oppilaiden kehityksen eteen.
Olen nähnyt kaiken omin silmin.
Luokanopettajat ovat mukana toiminnassa. Teemme yhteistyötä. Toiminta on
joustavaa.
Erityisluokanopettajilla on usein vierteet silmissään, kun keskustelen
heidän kanssaan heidän oppilaistaan. Voidaan puhua rakkaudesta.
Erityisoppilaat integroituvat. He kehittyvät valtaisasti kuudessa
vuodessa, niin paljon, että valtaosa menee alakoulusta aivan tavallisiin
yläkoulun luokkiin. Loppuja autetaan yläkoulussa tietyillä tunneilla
ammattitaitoisten erityisopettajien voimin.
En lähde käsittelemään varsinaisten erityiskoulujen opetusta, koska en
ole erityiskoulussa koskaan opettanut. Tunnen monta opettajaa erityiskouluista.
He ovat osaavia ja kärvivällisiä ihmisiä. Parhaimmistoa. Antaa Sirkkujen
selittää asiat, miten ne oikeissa erityiskouluissa ovat.
Itse päätin jo ajat sitten opiskeluaikoinani Jyväskylässä, että minusta
ei tule erityisopettajaa.
Muistan hetken kuin eilisen päivän. Olimme erityisopetuksen jaksolla
tutustumisvierailulla Jyväskylän Kuulovammaisten koulussa, ainakin silloin sen
nimi oli tuollainen. Koulussa oli paljon oppilaita, joilla oli monia todella syviä
oppimisvaikuksia kuulovammansa lisäksi.
Olin sirkeäsilmäinen, äärimmäisen luottavainen opiskelija, uskoin
siihen, että minä voin todella vaikuttaa kaikkeen. Me kaikki olimme
sellaisia.
Yhtäkkiä luoksemme tuli innokas erityisopettaja silmät hehkuen koko
olemus täynnä intoa. Tietenkin me opiskelijat kysyimme häneltä: "No, mitä
on tapahtunut".
"Olen puoli vuotta opettanut oppilastani
piirtämään ympyrää siten, että ympyräviivojen päät lopuksi leikkaavat toisensa.
Nyt ne osuivat."
Silloin päätin, että minusta ei tule koskaan erityisopettajaa tai
erityisluokanopettajaa. Kärsivällisyyteni ei kertakaikkiaan riitä. Hyvä, kun
kykenen tukiopetuksen pitämiseen.
Anna arvo oikealle erityisopetuksellekin.
Kannatan peruskoulua. Suomalainen peruskoulu on tehnyt ja tekee hyvää
tulosta kansainvälisestikin ajatellen.
Mitä tapahtuu, jos vantaalainen riskipeli epäonnistuu?
Vastaus on hyvin yksinkertainen. Aletaan haikailla erikoistuneiden
koulujen ja pääsykokeiden perään. Aletaan puhua rinnakkaiskoulujärjestelmästa
ja yksityiskouluista. Hyvintoimeentulevien perheiden lapset kaikkoavat
julkisista kouluista.
Ympärillämme on monta todella epäonnistunutta koulujärjestelmää.
Englanti. Ruotsin täysin epäonnistunut kokeilu.
Kaikki mitä irrotettavissa on, on sijoitettava
esikouluun ja peruskoulun alkuopetukseen.
Tekstit
Olen pahoillani blogini "kirjainkokosekoilusta".
VastaaPoistaKirjoitan välillä Macilla, välillä Widowsilla. Eri selaimetkin tuottavat erilaista jälkeä, Safari, Internet Explorer ja Googlen selain.
Sisältö on kuitenkin täyttä asiaa!
VastaaPoistaTällaisia asiallisia riskikartoituksia pitäisi tehdä, kun mennään isoilla kuvioilla muutoksiin ja pelataan heikoimmilla. Tavallaanhan Turpo ja muut valmistelut olivat jonkinlaista kartoitusta, mutta eivät sitten kuitenkaan olleet, koska siitä mitä koulut sanoivat ei ollut tarve oppia mitään päätöksenteossa. Turpon osalta kuuleminen ja sen seuraukset olivat kosmetiikkaa.
Ihmettelen, miten lyhytnäköisesti Vantaan kokoisen kaupungin taloutta ohjataan, jos kaupungin yleinen taloudellinen tila ei muka ollut kaupungin johdon, apulaiskaupunginjohtajien ja virkamiesten, tiedossa niin että ne olisivat voineet ohjeistaa virastoja siitä, millaisia kehitysohjelmia ja toimenpiteitä ne voivat tehdä tulevaisuuden varalle palvelurakennetta riskeeraamatta. Ja miksei oteta nimenomaan ennakointia ja varovaisuutta ohjenuoriksi eikä riskinottoa ja muutosta muutoksen vuoksi?
En usko, että saamme koskaan tietää, oliko perusopetuksen toimenpideohjelman todellinen motivaatio pedagogiikka vai liukuva lähtö säästöihin, koska asiaa suunnitelleet pitävät suunsa kiinni. Perusopetuslain muutos oli yhtenä pontimena, mutta argumentaatio sen osalta on ollut erittäin huteraa, ja kun asiaa tivaa, ei tule mitään tolkkua. Vastauksista näkee vain sen, että suunnittelijat eivät tunteneet oman kaupunkista vahvuuksia ja vuosia tehtyä määrätietoista työtä hyvinvoinnin lisäämiseksi kouluissa. He eivät myöskään arvostaneet sitä, vaan esiintyivät mieluummin pelastajina ja kurjuuden poistajina, mikä oli ainoastaan huvittavaa ja tosiasiallisesti asiaa tuntevien ihmisten nöyryyttämistä. Asiaa olisi voinut hoitaa paljon järkevämmin samoilla resursseilla, ja tähän tuli ehdotuksia, mutta kun piti saada uudistaa!
Liekö Vantaalta löytyy vastuunkantajia mahdollisen epäonnistumisen hetkellä? Ei ainakaan näistä nykyisistä keulamiehistä, ellei julkinen paine käy aivan järjettömän kovaksi. Vapaaehtoisesti ja hallitusti kurssia ei muuteta. Mieluummin toivotaan parasta ja annetaan rytistä kunnolla ensin.
Lapsuus, ihmisen minuuden perustamisen alue, on monelle yhä liian outo käsite. Mieluummin rakennetaan teitä ja taloja ja julkisivuja kuin sitä henkistä perustaa, jonka myötä sivistysyhteiskunnat vielä jotenkin pysyvät pystyssä rahan määrätessä elämää.
Niin, jos ihmisillä ei ole ymmärrystä ihmisarvoisesta elämästä, mitä muuta sitä voi odottaakaan kuin tyhjää puhetta demokratiasta ja sorrettujen vapauttamisesta; puheet ilman keinoja ovat pahinta petosta. Yhteiskunnassa tuetaan monimuotoisuutta monella alueella, mutta lapsiin moinen sensitiivisyys ei yletä. Heidän tarjoamansa hyöty on nimittäin vasta vuosien päässä, ja sinne saakka ei ole tarvetta nähdä.
Vesa: "En usko, että saamme koskaan tietää, oliko perusopetuksen toimenpideohjelman todellinen motivaatio pedagogiikka vai liukuva lähtö säästöihin,"
VastaaPoistaMinä olen koko ajan epäillyt jälkimmäistä. Talousluvut ovat sellaiset.
En tiedä, mistä kaukaa tuo ympyränpiirtoesimerkkisi on peräisin, mutta ei se mitenkään kuvaa erityisluokkien oppilaiden kykyjä. Ja sitä paitsi, ketä se häiritsee luokassasi, jos joku piirtää vähän persoonallisemman ympyrän kuin mikä on mallina. Erittäin huono esimerkki.
VastaaPoistaEsimerkkejä on paljon muitakin ( elävästä elämästä): ketä se häiritsee, että lapsi saa vaikka kutosen maantiedon kokeesta tai se, että lapsi ei osaa kärrynpyörää? Mutta osaa erinomaisesti laulaa ja lukea tarinoita. Jatketaan kuvitteellisella esimerkillä: ketä se häiritsee, että lapsi ei osaisikaan lukea ja opiskelisi opetettavat asiat historiasta vaikka äänikirjoina?
En voi uskoa tätä erityisluokkien sokeaa puolustelua todeksi, lapsi oppii paljon paremmin tavallisessa luokassa, mihin tuntuu olevan mahdoton päästä erityisoppilaan statuksella.
Ano...erityisoppilaita on ollut tavallisissa luokissa maailmansivu. Kaikkia ei edes aina ole määritelty erityisoppilaiksi.
VastaaPoistaOlet tasan oikeassa siinä, että on erilaisia lapsia ja ihmisiä. Ei haittaa ollenkaan, jos lapsi saa vaikka maantiedosta sen kuutosen. Kaikki eivät tietenkään opi kaikkea. Pääasia, etä lapsesta tulee hyvä ihminen ja pärjää elämässä.
Ei peruskoulussa ole koskaan mittailtu ihmisen todellista hyvyyttä pelkin arvosanoin. Yleensä lähes kaikki oppilaat ovat löytäneet paikkansa elämässä ja maailmassa.
Ano: "Jatketaan kuvitteellisella esimerkillä: ketä se häiritsee, että lapsi ei osaisikaan lukea ..."
Riippuu tietenkin kuinka syvästä vaikeudesta on kysymys. Mutta jos ajatellaan aivan tavallisia oppilaita ja erityisoppilaita, lukemattomuus haittaisi erittäin paljon. Suomessa lukutaitoprosentti on täysi sata.
En ole missään vaiheessa väittänyt, mikä paikka on paras paikka erityisoppilaalle, tavallinen vai erityisluokka. Kyse on aina oppilaasta, lapset ovat yksilöitä, kaikki, erityisoppilaatkin. Erityisoppilaille pitää olla vaihtoehtoja ja joustavuutta.
Etkö vieläkään ymmärrä ideaa, miksi kirjoitan?
Ympyräesimerkki on peräisin sieltä, mitä kirjoitin. Tavallisessa luokassa eikä missään muuallakaan minua häiritse yhtään, miten ihmiset niitä ympyröitä piirtelevät. Geometriassa olisi hyvä kyllä hallita harpin käyttö.
Minusta loukkaavinta on se, että joku muu päättää oppilaan puolesta, että mihin hän kykenee ja mihin ei. Eikö pitäisi olla itsestäänselvää, että oppilasta kannustetaan parhaisiin mahdollisiin suorituksiin ensisijaisesti omassa luokassa. Yksilöllistäminen tulee tehdä vasta sitten, kun oppilas ei tuettunakaan saavuta oppiaineeesa luokkatason tavoitteita arvosanalla 5 ja silloin, monessakin suhteessa, olen samaa mieltä että pienryhmäopetus voi olla järkevää, mutta ei silloinkaan kaikissa oppiaineissa. Näissä entisissä "mukautetun" opetuksen luokissa sekä esim. dysfasia-luokissa lapsen opetusta on harvoin oikeasti yksilöllistetty. Vammaisopetuksenkin luokilla on oppilaita, jotka kykenevät jollain tasolla opiskelemaan joitain aineita yleisopetuksen mukaan, siihen ei ole aikaisemmin vain annettu mahdollisuutta. Olen siis se rasittava ano, joka jaksaa puolustaa tavallista luokkaa.
VastaaPoistaOn vain vallinnut sellainen tilanne, että lapsen opiskelua ei ole eriytetty( ts. ei tiedetä tai ei haluta tietää eriyttämisen ja yksilöllistämisen eroa) eikä annettu lapselle mahdollisuutta ikätasonmukaiseen oppimiseen. Tähän eriyttämiseen ei tarvitse erityisopettajaa eikä aina edes välttämättä avustajaa. Luokkakohtaisesta avustajasta tosin voi olla suuri hyöty ja usein on mahdollista saadakin, jos luokassa on erityisen tuen oppilas.
Erityisopettajat ovat enemmänkin yksilöllistettyjä oppiaineita varten. Kertauksena tässä vielä esitän, että yksilölistäminen tarkoittaa sitä, että lapsella on OMAT tavoitteet ( ei luokkatasoin tavoitteet), alarajaa ei yksilöllistämisessä ole. Eriyttävien luokkatason kirjojen käyttö EI ole yksilöllistämistä eikä myöskään taito- ja taideaineissa käytettävä soveltaminen, esim. lapsen terveydellisistä/neurologisista syistä. Kaikkien ei tarvitse osata kaikkea.
Ano: "Olen siis se rasittava ano, joka jaksaa puolustaa tavallista luokkaa."
VastaaPoistaEt sinä rasita. Hyvä, että keskustellaan.
Tavallinen luokka on hyvä melkein kaikille. Mutta aivan kaikkia oppilaita ei kertakaikkiaan voi laittaa tavalliselle luokalle. Vantaallakin tullaan säilyttämään tietyt erityiskoulut.
Mutta kuten olen kirjoittanut, eriyttämisellä ja yksilöllistämisellä on rajansa. Näillä resursseilla joka oppilaan eriyttäminen omine opetussuunitelmineen on täysin mahdotonta. Ei ole rahaa, sitä ei tule. Rajansa on myös sen yhden luokanopettajan inhimillisillä resurseillakin. Ei ole aikaa, aikaa ei saada lisää.
Ano: "Erityisopettajat ovat enemmänkin yksilöllistettyjä oppiaineita varten."
Tuo nyt ei pidä paikkaansa. Lue uudelleen yllä oleva blogikirjoitukseni. Jos se ei avaudu, niin tervetuloa kouluuni vierailemaan alueellisiin erityisluokkiimme, joita vielä on jäljellä. Ko. luokkien opettajat pureutuvat oppilaidensa sieluun täydellä sydämellä. Opetus ja kasvatus on hyvin kokonaisvaltaista kuten alakoulussa ylipäätään on kyse sitten tavallisesta tai erityisluokasta.
KUKAAN ei ole KOSKAAN väittänyt, että kaikkien pitäisi oppia kaikkea.
Ano: "Olen siis se rasittava ano, joka jaksaa puolustaa tavallista luokkaa."
VastaaPoistaEi sinun tarvitse puolustaa minulle tavallista luokkaa. Minä olen luokanopettaja aatteen vuoksi.
"Kaikkia oppilaita ei kertakaikkiaan voi laittaa tavalliselle luokalle". Missä menee tuo raja ? Kenelllä on oikeus se määritää ? Asiat eivät ole niin yksinkertaisia. Diagnoosin perusteella ei voi sanoa mitään lapsen opetuspaikasta. Jokaisella lapselle on oikeus jonkinlaiseen ikätasonmukaiseen toimintaan.
VastaaPoista"eriyttämienn omine opetussunnitelmineen on täysin mahdotonta"... nyt tultiin asiaan.... eriyttäminen ei tarkoita vielä HOJKS:ia, vaan mahdollisesti oppimissuunnitelmaa, luulisi opettajan tietävän tällaisen asian.
" Ei ole rahaa, sitä ei tule". Raha on harvoin ratkaisu. Eriyttävät kirjat käyvät halvemmaksi kuin erityisluokka ja joidenkin tehtävien esikarsinta ja valikointi yksittäiselle oppilaalle kuuluu kyllä opettajan työhön ilman lisäkorvausta.
"ko. luokkien opettajat pureutuvat oppilaidensa sieluun täydellä sydämellä". En vaadi mitään ylitsepuruavaa sielua oppilaisiin nähden , riittää että on olemassa ammattitaitoinen opettaja. Jokainen opettaja voi pureuta oppilaiden sieluun jos haluaa, mutta sitä ei kukaan vaadi.
Ano:
PoistaKirjoitin: Näillä resursseilla joka oppilaan eriyttäminen omine opetussuunitelmineen on täysin mahdotonta.
Sinä: "eriyttämien omine opetussunnitelmineen on täysin mahdotonta"... nyt tultiin asiaan.... eriyttäminen ei tarkoita vielä HOJKS:ia, vaan mahdollisesti oppimissuunnitelmaa, luulisi opettajan tietävän tällaisen asian."
Lainasit katkaistun lauseen. Ja enkö juuri kirjoittanutkin opetussuunnitelmasta enkä HOJK:sta?
Harrastat vähintäinkin erikoista tulkintaa koko ajan.
Anonyymille haluaisin vielä minäkin, toinen anonyymi yläkoulusta, muistuttaa: oppitunnin aikana yhden oppilaan luona ehtii olla normaalisti tehtäviä opastamassa ehkä enintään minuutin per oppilas. Kädestä pitäen opettamiseen ei siis ole kerta kaikkiaan aikaa! Ei voi mielestäni olettaa, että muut ns. tavalliset oppilaat eivät olisi oikeutettuja opetukseen, kun luokkaan tulee yksilöllistetty oppilas. Luokan parhaitakin pitää voida neuvoa niissä tosi vaikeissa tehtävissä! On eri asia, jos todellakin saa sen kuutosen, silloin ei mielestäni tietenkään tarvitse yksilöllistää. Vain silloin, jos ei saa edes viitosta. Lopuksi vielä, toki olen valmis uhraamaan heikommalle oppilaalle vähän enemmän kuin minuutin, mutta en koko tehtävien teon aikaa voi hänen vieressään viettää :D
VastaaPoistaToiselle anolle: ei kukaan opettaja MISSÄÄN luokassa (ei edes erityisluokassa) voi viettää oppilaan vieressä koko aikaa, se ei ole tarkoituskaan. Tehtäviä/tehtävätyyppejä voi helpottaa, laittaa enemmän kotitehtäviä, löytää se lapsen oikea taso työskennellä mahdollisimman itsenäisesti.
PoistaKuunteluoppilaanakin voi oppia joissakin aineissa. Joskus sekin on parempi vaihtoehto kuin epämääräinen erityisluokka. On helppo sanoa, että oppilas ei kuulu tänne, mutta se mihin hän "kuuluu", onkin usein vaikea kysymys.
Hmm... Otetaanpa vaikka esimerkiksi kahdeksannella luokalla lauseenjäsennys. Jos yhdellä tunnilla opetellaan attribuuttia, toisella predikatiivia ja kolmannella adverbiaalia... Miten sitä sitten helpotetaan? Jos olisin itse erityisoppilas, niin varmasti turhautuisin ja hermostuisin, jos tunnista toiseen olisi sellaista asiaa, josta en ymmärtäisi. Ja taas korostan, että kuutosen oppilas kyllä pystyy, mutta entä se, joka on jo seiskalla saanut nelosen ?
PoistaKyllä minä ymmärrän. Haluat aatteen vuoksi opettaa. Haluat luokallesi terveitä, oppivaisia lapsia ja iloitset heidän oppimisestaan. Minulla on toinen lapsi juuri sellainen opettajan ihanneoppilas, hänestä ei ole mitään vaivaa opettajalle ja opettaja on tyytyväinen, kun lapsi oppii ja menestyy. Tämä on ideaalitilanne, mutta toisenlaisiakin lapsia on olemassa. Heitäkin pitää tukea ja aina siihen ei ole olemassa kaartia aikuisia. Joskus pelkän opettajan pitää riittää. Silloin opettaja tekee työnsä parhaansa mukaan ilman, että lapsi joutuu vaihtamaan kokonaan ympäristöä.
VastaaPoistaAno...älä määrittele, mitä haluan.
PoistaPunainen lanka tässä koko erityisluokkahulluudessa on se, että on todellakin VAIN YKSI opetussuunnitelma, josta sitten oppilas-ja oppiainekohtaisesti tehdään tarvittavat yksilöllistämiset. Eriyttäminen ei ole yksilöllistämistä ja eriyttäminen ei ole mitään lapsen oman opetussuunnitelman noudattamista, vaan ihan yleistä, kaikille kuuluvaa opetusta.
VastaaPoistaLuokan- ja aineenopettajan ammattitaitoon kuuluu eriyttävä opettaminen, koski se sitten menetelmiä tai materiaaleja. Tämähän nyt sanotaan jo kaikissa opetussuunnitelmissa, miksi sitä ei voi noudattaa? Miksi pitää väitää, että näin ei tarvitse tehdä, vaan myös eriyttämistäkin vaativat lapset pitäisi laittaa erityisluokkiin oppimaan erityisopettajan johdolla? Erityisluokissa ei ole mitään omia luokkakohtaisia opetussuunnitelmia, vaikka yleinen luulo näin onkin.
Opiskelne luokanopoettajaksi. Eriyttäminen voidaan jakaa kahtia, ulkoinen ja sisäinen.
Poistaks. Wikipedia > eriyttäminen
Eriyttämisen ulkonaiset, koulutukselliset, organisatoriset ja hallinnolliset keinot ovat olleet Suomessa rinnakkaiskoulujärjestelmä, linjajako, eritasoryhmät, tasokurssit, pysyvä erityisopetus, vapaaehtoiset ja valinnaiset aineet, tukiopetus, lisäkurssit sekä luokalle jättäminen.
Eriyttämisen sisäiset, opetukselliset ja pedagogiset keinot ovat olleet opetuksen yksilöllistäminen, korjaavan opetuksen (tukiopetus, erityisopetus) antaminen, lisätehtävät, luokan sisäiset sekakoosteiset ryhmät, oma opinto-ohjelma, sekä erilaiset tavoiteoppimisstrategiat.
Tossa toi.
Minusta tuollainen periaatteellinen termien käsittely on ihan ok, jos sitä pohtii työkseen esimerkiksi väitöskirjantekijänä tai suunnittelijana, joka joutuu loihtimaan termiviidakosta ne perusteet, joilla parhaiten tehtyjä päätöksiä tukee, ja miksei se tässäkin mene, mutta tuskin tällaisista kannattaa niin fanaattisesti otella, kun asia käytännössä osuu vain osin varsinaiseen puheenaiheeseen eli käytännön elämään koulussa.
VastaaPoistaEi ihmisen persoonallinen kohtaaminen ja tukeminen redusoidu yhteen opetussuunnitelmaan ja sen yksilöllistämiseen. Jos asia olisi näin helppo, kai keskustelu olisi ajat sitten käyty. Opettamiseen, oppimiseen, ihmisten kohtaamiseen ja heidän väliseensä vuorovaikutukseen liittyy monta muutakin puolta.
Toivottavasti et nyt pahoita mieltäsi, mutta puheenvuorosi paljastaa, että sinulla ei taida olla kovin omakohtaista kosketusta luokkaelämään. Puheesi on yksinkertaisesti niin teoreettisen "autistista". Tällaiselle henkilölle on tyypillistä, että hän uskoo hallitsevansa tietyt käsitteet rajattuaan sitä todellisuutta, josta ajattelee puhuvansa, ja hänen ihmisystävällisyytensä on suorassa suhteessa tuohon hallinnantunteeseen. (Jota eittämättä tukee tietty valta-asema, oli se sitten konkreettinen tai kuvitteellisen tiedollinen.)
En tiedä muista, mutta minusta puheenvuoroistasi paistaa tietty tarkoituksenmukaisuus ja lokerointi kovin vahvasti läpi. Niin on tietenkin omalla kohdallanikin, sillä tuon kokemusperäiset epäluuloni esiin, mutta minä kerronkin kuka olen ja kerron mistä epäluuloni ovat käytännössä syntyneet. Ja niin täällä toimii suurin osa muistakin. Sinun kohdallasi on pakko jotenkin yrittää analysoida ja paikantaa jatkuvasti, kuka puhuu ja miten puhuu, vaikka juttu tulee niin samasta tuutista. Tunnetasolla kommunikointisi on erittäin omituista, suhtaudut pitkän linjan opettajiin ylimielisesti ja jopa alentuvasti. Ehkä kuvittelet olevasi ikään kuin näiden opettajien - fiksujen ja hyvinkoulutettujen ihmisten - yläpuolella. Minusta se on melkoinen virhe. Yliopistoissa ja virastoissa tapaa paljon juuri tuollaista "autismia" ja innokkuutta takertua asioiden sijaan tärkeisiin yksityiskohtiin.
Siltä pohjalta, mitä kommenteistasi voi tehdä johtopäätöksiä, toivon että et ole ainakaan opettaja (tuskin olet ainakaan viime vuosina aktiivisesti ollut tekemisissä oppilasryhmien kanssa tai sitten roolisi siellä on aivan toinen). Toisaalta vielä kauheampaa olisi, jos sattuisit olemaan opetuksen suunnittelija jossakin kunnassa, koska asenteesi on todella suhteellisuudentajuton.
Kari antoi tuolla edellisessä keskusteluketjussa, sen lopuksi, melko osuvan diagnoosin... Miksi et voi puhua omalla nimelläsi? Vaarantaako se jotenkin uskottavuutesi? On hieman kiusallista, että kun lukee puheenvuorojasi, tulee kirjoittajan kasvojen kohdalle lähinnä noin kolmen tai neljän henkilön naamataulu, riippuen siitä kuvitteleeko puhujan mieheksi vai naiseksi.
Minusta tässä blogi-isännän jakamassa erittäin aiheellisessa mietinnössä olisi paljon purtavaa, eli ei kannata jumittaa johonkin sinänsä tärkeään yksityiskohtaan, vaan pikemminkin pallotella ajatuksia vähän ilmavammin, varsinkin kun näyttää siltä, että olet ottanut tästä kaikesta jonkin kosketuksen.
Vesa, en ole mikään professori enkä tutkija, en ole myöskään opettaja. Olen yksi niistä tuhansista halpaan vedetyistä vanhemmista, joka on joutunut käymään läpi käytännön tasolla usean vuoden helvetin erilaisten luokkien ja opettajien kanssa. Minulla on tietoa käytännön tasolla myös lukuisista vastaavista tapauksista. Joten uskallan kyllä rinta rottingilla väittää, että opettajien asenteissa on korjaamisen varaa.
VastaaPoistaOma lapseni on konkretiassa näyttänyt, että opiskelu kyllä onnistuu, kunhan siihen annetaan mahdollisuus. Mahdollisuudet tuntuvat olevan vain aika tiukassa, kun opettajat haluavat pitää yllä melkoisen tiukaa seulaa omiin luokkiinsa, koski se sitten tavallista luokkaa tai jopa erityisluokkaa!
ok, ikävä kuulla, että asia on mennyt noin! on selvää että omat kokemukset muokkaavat ajattelua. itselläni on ollut pelkästään hyviä kokemuksia nykyopettajista, eikä 70-luvun lopun ja 80-luvunkaan opettajissa ollut juuri valittamista, vaikka kävin kouluja ympäri Suomen. Silti sanoisin, että opetuksen laatu on nykyisin nousdut,, materiaalit ovat yleisesti hyviä - toisaalta myös ongelmat ovat hankalampia ja oppilasaines heterogeenista. ymmärrän sinua, jos kokemuksesi juontavat huonosti suunnitelluista lähikoulujen e-luokista - ja jos taustalla on esim paljon muuttoja ja koulujen vaihtoja - ne eiväy tietenkään helpota tilannetta. itse en pidä uskottavana tai ainakaan yleistettävänä tilannetta jossa opettajat voisivat heitellä oppilaita sinne tänne - luulisi että rehtori puuttuu tällaiseen, jos on yhtään hereillä. itse voin tosiaan asettaa vertailukohdaksi Vantaan tähänastisen ja uudistusten myötä strategisesti parjatun keskittymäopetuksen, joka on todellakin ollut aivan huippuluokkaa. toivoisin että lähikoulujen opetus voisi olla edes lähelle tuota tasoa, mutta niukoilla resursseilla siihen tuskin päästään ja tätä asiaa Turpossa liki jokainen koulu piti huolestuttavana. pelkkä tasa-arvon julistus ja ovien avaaminen kaikille ei ole ratkaisu tietyistä hyvistä taustaolettamuksista huolimatta - tämä ei ole vielä mikään malli sanan varsinaisessa merkityksessä. totta on, että koulut tarvitsevat tukea yhä haastavammissa tilanteissa, mutta on erikoista että se resurssi otetaan samalla pois niiltä jotka tarvitsisivat eniten ja jatkuvasti kohdennettua tukea. täsdä tullaan taas niihin resursseihin, ja sikäli on kurjaa tehdä puheesta ideologis-pedagogista väittelyä ja syyttää esim opettajia - he eivät ole asian ongelma.
PoistaAno ja Vesa...
PoistaKun erilaisia siirtoja harkitaan, luokan- tai erityisluokanopettajan sana ei paljon paina, oikeastaan ei yhtään mitään.
Koulussa eniten painaa rehtorin sana. Useinmiten ennen siirtoa rehtori kuuntelee tietenkin luokanopettajaa, mutta ennenkaikkea oppilashuoltoryhmää. OHR-ryhmään kuuluu laaja-alaisia erityisopettajia, psykologi, kuraattori ja terveydenhoitaja. Usein oppilaalle on tehty myös tutkimuksia ennen siirtoa. Voi olla, että tutkimukset on tehnyt joku koulun ulkopuolinen tahokin.
Siirtoja tai siirtämättä jättämisiä ei voida tehdä mielivaltaisesti esim. luokanopettajan halujen tai oikkujen takia.
Kaiken toiminnan pitäisi olla suunniteltua ja perusteltua.
niin, enkeliporsas, tuossa onkin hyvä vastaus (siirroissa filtterinä ohr ja rehtori), ja siksi minustakin tuntuu erikoiselta, että anonyymin tapauksessa moista pallottelua on tapahtunut - ehkä se on jossakin kaameimmassa tapauksessa mahdollista, mutta siksi sanoin ettei asia todella ole yleistettävissä. jos näin on toimittu, ymmärrän tietenkin katkeruuden, joka anonyymille on syntynyt (tosin se ei kyllä ole varmasti yksin opettajien vika, kuten tulkintasi kuuluu).
Poistaanonyymi, vaikutat topakalta tapaukselta. tahdotko avautua asiasta enemmän, kun tuo tarinasi tuntuu niin erikoiselta? ihan mielenkiinnosta kuulisin.
Vesa...tietenkin, jos ko. tapaus on vaikka 1970-luvulta, mielivaltakin joskus silloin oli vielä mahdollista.
PoistaKun pyrin oppikouluun 1960-luvun puolivälissä, kansakoulunopettaja pisteytti luokkansa oppilaat pyrkimistä varten. Jos luokassa oli 40 oppilasta, paras sai 40 pistettä, toinen 39, vika yhden pisteen. Silloin opettajan valta oli melkoinen.
Pikkuveljeni oli luokan toiseksi paras, hän sai puolivälin pisteet. Kun asiaa kyseltiin opettajalta, maikka vastasi, että "kyllä hän pärjää pääsykokeessa kumminkin". Veljeni pääsi rimaa hipoen sisään oppikouluun. Katkeruus opettajaa kohtaan olisi ollut kaamea, jos veljeni ei olisi päässyt oppikouluun.
Poljin koulusta kotiin, matkalla virinnyttä:
PoistaSuurin osa eritysiluokkasiirroista tehdään ykkös-kakkosluokalla, kun aletaan nähdä missä mennään. Siirtoprosessit ovat aikaa vieviä hommia. Opettajan pitää tehdä työtä ja olla aktiivinen. Vanhempien aktiivisuudella on aina merkityksensä.
Ja vaikka olisi syytä siirtoon, aina ei pääse, koska erityisluokat voivat olla täynnä.
Joskus voi olla, että sellainen rajatapaus jääkin siihen omaan luokkaan. Vielä 1980-luvulla oli aika vaikea saada oppilas erityisluokalle. Oli kouluja, joiden kunnia-asia oli, että heidän koulustaan ei siirretty oppilaita erityiskouluihin tai tarkkikselle. Oppilaat jäivät silloin ilman tarvitsemaansa apua.
Vantaa on ollut ja on edelleen hyvä koulukaupunki. Täällä on aina yritetty auttaa oppilasta. Suomessa on pikkukuntia, joissa laiminlyödään jopa lakisääteistä erityisopetusta ja kouluterveydenhoitoa. Voi olla, että esim. koulukuraattoripalveluita ei tarjota ollenkaan.
Itseasiassa olisi äärettömän mielenkiintoista tietää, mistä kunnasta tai kaupungista tämä anonyymin tapaus on. En millaan jaksa uskoa, että Vantaalla olisi oppilasta siirretty mielivaltaisesti erityisluokalle. Niin vaikea erityisluokalle on päästä.
Niin, minua kyllä kiinnostaisi tietää missä nämä anonyymin tuntemat tuhannet vanhemmat ovat, suunnilleen edes ja miltä ajalta kontaktit ovat? Ainakin Vantaalla on hyvän tuen purkaminen tai tekeminen "joustavaksi" tuonut esiin nimenomaan vanhemmat, jotka ovat huolissaan tuen laadusta tulevaisuudessa. Kuulemistilaisuuksissa ja keskusteluissa ovat olleet harvassa ne, jotka olisivat kannattaneet uudistusta. Toki heitäkin on, mutta syyt ovat olleet hyvin kirjavia, eivätkä useinkaan näin periaatteellisia eikä niihin ole sisältynyt kaunaa koetusta kaltoinkohtelusta. Moni puolustaja on ottanut ilolla vastaan sen, että koulumatkat lyhenevät sekä sen että lapsi ei leimaudu (mikä on kyllä hieman kiikun kaakun monessa tapauksessa).
PoistaItse olen ylipäänsä pienten opetusrymien kannalla, mikäli siihen vain on mahdollisuutta. Olen Hämeessä asuessani (tuolloin olin 5. ja 6. luokalla) opiskellut kyläkoulussa, jossa oli yhteensä 27 oppilasta. Meidän luokkamme oli muodostettu vitoskutosista, ja oppilaita taisi olla 12. Siinä oli todellista yhteisöllisyyden ja yksilöllisyyden tuntua. Oma koulupolkuni lähti noiden kahden vuoden aikana hurjaan nousuun; sain kipinän opiskeluun ja siirryin käytännössä alle 8 keskiarvosta yli 9 keskiarvoon oikeastaan koko loppu peruskoulun ajaksi. Siihen asti olin ollut tyypillisen kokoisissa, n. 25-26 oppilaan luokissa. Pienessä luokassa ja yhteisössä villeimmätkin tapaukset (eli melkein me kaikki maalaispojat, joukossa myös erityisoppilasainesta) pysyivät kurissa ja opettaja-reksin antama miltei toverillinen tuki oli korvaamatonta.
Heh, heh, en ole pitkään aikaan piipahtanut täällä. On sitten hauskoja juttuketjuja. Yksi anonyymi vääntää ja kääntää toisten sanomisia eikä viitsi lukea mitä toiset sanoo. Minäkin olen isä ja minulla on ollut kaksi lasta koulussa. En muista tollasta ollenkaan, että opettajat valitsisivat oppilaitaan tai olisivat yhteistyöhaluttomia. -M-
VastaaPoistaKumminkin on hyvä, että keskustellaan. Jos ei keskusteltaisi, tuntuisi siltä, että kukaan ei välitä mistään.
PoistaEsim. kunnallisäänestysprosentti oli Vantaalla masentava.
Vain noin puolet ihmisistä äänesti, vaikka Vantaalla tullaan tekemään merkittäviä taloudellisia liikeitä. Viime kädessä valtuusto vastaa niistä.
Laitanpa tähän jatkoksi linkin viime vuonna kirjoittamaani juttuun integraatiosta ja riskeistä. Kyse ei ole vain hyvästätahdosta....
VastaaPoistahttp://www.opettaja.fi/pls/portal/docs/PAGE/OPETTAJALEHTI_EPAPER_PG/2011_38/163300.htm
Kari, olipa hieno kirjoitus! Tällaista koeteltua ja järkevää, riskit tunnistavaa puhetta kaivataan!
VastaaPoistaSivistysvirasto kerää varmasti jo tämän syksyn aikana palautetta kouluilta Turpon ensimmäisen syksyn onnistumisesta.
VastaaPoistaOlisi tietenkin hyvä, jos koulut antaisivat kaunistelemattoman mutta realistisen kuvan siitä, kuinka erityisoppilaiden siirrot ovat vaikuttaneet koulujen opetuksen järjestelyihin.
Toivottavasti asioista osattaisiin ottaa opiksi, jos ongelmia on suhteellisen pienen siirtomäärän kanssa ilmennyt. Luulen, että esittely tulee myös poliitikkojen tietoon.
En tiedä, millainen rooli vastauksille annetaan, mutta koska muutos on ollut ns. historiallinen, varmasti siitä väännetään poliitikoillekin jonkinlaiset powerpointit. Toivotaan, etteivät ne tällä kertaa olisi yhtä tarkoitushakuisesti tulkittuja kuin silloin kun Turpon kuulemiskierroksen tuloksia esiteltiin. Jospa syntyisi vaikka keskustelua, ja saataisiin oikeasti minimoitua todettuja riskejä.
Opettajat ja valtuutetut hereillä nyt, jos asia osuu kohdalle!