lauantai 3. marraskuuta 2012

Vanhemmat, nouskaa!


Laitoin vantaalaisen luokanopettajan mielipidekirjoituksen kokonaisuudessaan tänne, koska kaikille ei tule Hesaria.

Luokanopettajan realistinen arkinäkökulma:


HS 3.11. Mielipide

Vanhemmat, vaatikaa lapsillennen oikeuksia!

Van­taa­lai­se­na luo­kan­opet­ta­ja­na tah­don heit­tää oman lu­sik­ka­ni sop­paan, jo­ta uu­des­ta pe­rus­ope­tus­lais­ta ja kol­mi­por­tai­ses­ta tues­ta kei­te­tään. Tä­mä sop­pa pai­koin kie­huu yli, pai­koin mä­tä­nee.

Ha­luan ker­toa oman luok­ka­ni ti­lan­tees­ta ja ky­syä, on­ko mei­dän to­del­la tyy­dyt­tä­vä tä­hän. Luo­kal­la­ni on 19 op­pi­las­ta, jois­ta kuu­si on niin kut­sut­tua te­hos­te­tun tuen op­pi­las­ta. Heil­lä on to­det­tu muun muas­sa laa­jo­ja op­pi­mis­vai­keuk­sia, lu­ki­vai­keut­ta ja tark­kaa­vuu­den on­gel­mia. Ai­kai­sem­mas­sa kou­lu­maail­mas­sa nä­mä op­pi­laat oli­si­vat eri­tyis­luo­kal­la.

On upeaa, et­tä he saa­vat nyt käy­dä lä­hi­kou­luaan, ja olen yl­peä sii­tä, et­tä saan opet­taa näi­tä upei­ta per­soo­nal­li­suuk­sia. Van­taa on kui­ten­kin te­ke­mäs­sä suu­ren vir­heen sii­nä, mi­ten se kan­taa vas­tuun­sa näis­tä lap­sis­ta.

Te­hos­tet­tua tu­kea saa­vat op­pi­laa­ni opis­ke­le­vat eri­tyis­ope­tuk­sen pien­ryh­mäs­sä kes­ki­mää­rin kak­si tun­tia vii­kos­sa. Kul­lan­ar­voi­nen avus­ta­ja on luo­kas­sa­ni kol­me tun­tia vii­kos­sa.

Yk­si näis­tä op­pi­lais­ta on juu­ri siir­ty­nyt pien­ryh­mäs­tä luok­kaa­ni, ja hä­nel­le tar­jo­tut tu­ki­toi­met ovat yk­si ai­noa eri­tyis­ope­tus­tun­ti vii­kos­sa. Siis yk­si ai­noa eri­tyis­ope­tus­tun­ti lap­sel­le, jo­ka ai­kai­sem­min on opis­kel­lut kaik­ki op­pi­tun­nit pien­ryh­mäs­sä eri­tyis­opet­ta­jan ope­tuk­ses­sa. Nyt hän­tä opet­taa isos­sa ryh­mäs­sä luo­kan­opet­ta­ja il­man eri­tyis­pe­da­go­gis­ta kou­lu­tus­ta.

Mi­nä en yk­sin­ker­tai­ses­ti eh­di opet­taa kaik­kia op­pi­lai­ta­ni, kos­ka niin mo­ni tar­vit­see mi­nua sa­maan ai­kaan. Tä­mä on ar­kea Van­taal­la, ja se on heit­teil­le­jät­töä.

Suu­res­ta sy­dä­mes­tä ei taio­ta li­sää kä­siä. Opet­ta­jat tais­te­le­vat tä­tä jär­jes­tel­mää vas­taan, mut­ta mei­tä ei kuun­nel­la. Van­hem­mat, val­pas­tu­kaa! Ky­sy­kää lap­sen­ne opet­ta­jal­ta, su­juu­ko ar­ki ja riit­tä­vät­kö re­surs­sit.

Mi­nä ai­na­kin vas­taan, et­tä ar­ki ei su­ju ei­vät­kä re­surs­sit rii­tä. Opet­ta­jan kimp­puun on tur­ha hyö­kä­tä, hän te­kee par­haan­sa. Kään­ty­kää reh­to­rin ja sii­tä yhä ylem­mäs päät­tä­vien ta­ho­jen puo­leen. Äl­kää niel­kö se­li­tyk­siä, äl­kää­kä pe­lät­kö han­ka­lien van­hem­pien lei­maa.

Vaa­ti­kaa lap­sil­len­ne oi­keuk­sia!

Nimimerkki Luokanopettaja

15 kommenttia:

  1. Pakko on kommentoida.

    1. Yhdyn täysin nimimerkki Luokanopettajan ajatuksiin.

    2. Kun muutama vuosi sitten törmäsin termiin inkluusio, inkluusioajatuksen suomalaiset isät pitivät itsestään selvänä, kun erityisoppilas sijoitetaan tavalliseen luokkaan, mukaan tulee aina erityisopettaja. Kirjoitin silloin, että tuskinpa tulee.

    Nyt kaikki tietävät, mitä arkirealismi on. Luokissa ei ole aina edes koulunkäyntiavustajaa.

    Luokanopettaja on jätetty yksin.

    3. Luokanopettaja ei ole erityisopettaja, vaan yleisopettaja. Ei ole tarkoituskaan, että luokanopettaja olisi erityisopettaja.

    Otan esimerkiksi itseni. Olen kait tyypillinen lähiökoulun riviluokanopettaja. Minua ei kiinnosta erityisopetus pätkääkään. En halua, että minua koulutetaan erityisopettajaksi.

    Erityisopetus kuuluu opettajille, jotka ovat erityisopetukseen kouluttautuneet. Erityisopettajat ovat ammattilaisia alallaan kuten minäkin olen omalla alallani.

    Vaikka suomalainen luokanopettaja on kansainvälisestikin ajatellen kova sana, ei suomalaisille luokanopettajille kaikkea voi lykätä.

    4. Oletan, että yläkoulun opettajilla on samanlainen asenne omaa oppiainettaan kohtaan. Aineenopettaja haluaa opettaa omaa oppiainettaan, koska hän rakastaa omaa oppiainettaan.

    Ei siitä mitään tule, jos aineenopettajan aika menee sekundäärisiin asioihin.

    Yläkoulussa luokassa pitää AINA samaan aikaan olla erityisopettaja, kun inkluusiota noudatetaan.

    5. Nimimerkki Luokanopettaja osuu naulankantaan siinä, että nyt voidaan aidosti puhua julkisesta heitteillejätöstä. On monia erityisoppilasryhmiä, jotka kärsivät suunnattomasti yleisestä, normaalista hälystä.

    Olen kirjoittanut julkisesta heitteillejätöstä pitkään. Koko pro peruskoulublogini kantava idea on koulutuksellinen tasa-arvo.

    6. Vanhempien, veronmaksajien, on vaadittava vastinetta verorahoilleen.

    Kunnan perustehtäviin kuuluu opetus ja terveydenhoito. Kunnan perustehtävät on hoidettava kunnolla, nyt moni kunta toimii laillisuuden ja laittomuuden rajoilla.

    Moni kunta rikkoo lakia. Laiminlyödään esim. oppilashuolto, kunnasta ei löydy kunnollisia kuraattori- tai psykologipalveluja puhumattakaan koululääkäripalveluista.

    Kouluterveydenhoitajapalvelut pidetään minimissä. Sanotaan vaan, että "menkää terveyskeskukseen siitä". Maalla terveyskeskukset ovat usein "huitsin nevadassa". Kaupungeissa kaikista vanhemmista ei ole edes viemään lastaan terveyskeskukseen, vaikka terveyskeskus olisi kymmnen metrin päässä. Kouluterveydenhoitaja olisin lähellä.

    7. Nimimerkki Luokanopettaja on täysin oikeassa siinä, että lähikouluperiaatteeseen sijoitetut resurssit ovat naurettavia. Meille on toitotettu toitottamistaan mantran lailla, että resurssit eivät ole vähentyneet.

    Mutta kun inkluusioon siirrytään, resurssien on tietysti lisäännyttävä! Köyhän ei kannata leikkiä vähillä rahoillaan, köyhän on aina keskityttävä oleelliseen.

    Kaikki tietävät, että Vantaalla ensi vuosi on melkoinen kohtalon paikka. Resursseja tullaan vähentämään tavalla tai toisella, kun olemme niin ylettömän paljon velkaa.

    Ajoitus on mielikuvituksellinen. Miksi ihmeessä nyt siirryttiin inkluusioon, kun kassan pohja kuultaa jo läpi?

    8. Nimerkki Luokanopettaja on täysin oikeassa siinä, että VANHEMPIEN ON NOUSTAVA YLÖS TAISTELEMAAN LASTENSA OIKEUKSISTA.

    Arvatkaapa kuunnellaanko kunnissa opettajistoa, alansa ammattilaisia?

    RISE UP!

    VastaaPoista
  2. Kehotan minäkin vanhempia aktiivisuutteen. Poliittiset päättäjät ovat maallikoita, kyllä heidänkin silmät aukeavat, kun konkreettisesti elävän elämän tarinoita kerrotaan. Ottakaa yhteyttä kaupunginvaltuutettuihin, opetuslautakunnan jäseniin jne.

    Tehostettua tai erityistukea saavan oppilaan vanhempia kehotan tivaamaan tarkat tiedot siitä, millaista tukea lapsensa nyt saa.
    Jos oppilaalla on HOJKS (henkilökohtaisen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma),kysykää miten, milloin ja kuinka paljon tuota sovittua tukea oppilas saa.
    Kaikki erityisoppilaan tukitoimet ja opetuksen järjestelyt kirjataan HOJKS:iin.
    Lain mukaan suunnitelma laaditaan yhteistyössä koulun ja HUOLTAJAN kanssa, mukana voi olla myös oppilas itse.
    Suunnitelma on juridinen asiakirja allekirjoituksineen.
    Sitä ei voi yksipuolisesti muuttaa ja sitä täytyy noudattaa. Päivitys on kerran vuodessa tai tarpeen mukaan.
    Luokka-avustajaresurssi on kirjattu HOJKS:iin ja huoltaja on velvollinen valvomaan toteutumista.

    Jos huoltaja on tyytymätön erityisopetuksen järjestämiseen, niin
    valitusoikeus on milloin vaan ALUEHALLINTOVIRASTOON.
    Virasto on velvollinen käsittelemään kaikki valitukset.
    Virasto ottaa kantaa vain yksittäisen oppilaan tilanteeseen kerrallaan (ei ryhmävalituksia siis.
    Aluehallintovirasto voi tällöin ratkaista asian esim. siten, että oppilaalle määrätään henkilökohtainen avustaja, vaikka se olisi kunnan yleisen linjan vastainen.

    VastaaPoista
  3. En ole pätkääkään vanhempana kiinnostunut resursseista tai niiden puolustamisesta. Minulle ei ole väliä, kuka lapseni opetuksen hoitaa, olkoon hän kuinka tehostetun tai erityisen tuen tarpeessa tahansa. Erityinen tuki muodostuu useinkin sellaista asioista, jotka kuka tahansa opettaja voi mainiosti ottaa huomioon omassa työssään, eriyttävien materiaalien käyttö nyt tulee ensimmäisenä mieleeni.

    Minulle riittää, että opettaja tekee työnsä mahdollisimman hyvin enkä odota, että yksikään opettaja ( ei edes erityisopettaja) saa lasta oppimaan sen paremmin. Paljon riippuu mm. kodin tuesta ja oikeista materiaaleista, opettajan henkisestä tuesta, oppilaiden mallituesta, ym. miten oppiminen sujuu.

    Opettajan työhön nyt vain sattuu kuulumaan eritasoiset oppilaat, millä ikinä nimellä näitä oppilaita sitten halutaankaan kutsua. Opettajan ammattimoraaliin soisi kuuluvan kaikkien lasten opettaminen, parhaalla mahdollisella tavalla. Erityisluokka ei ole mikään ratkaisu, vaan pulmien siirtämistä eteenpäin; merkki siitä, että oppilaan todellista tuen tarvetta ei edes haluta selvittää.

    Maija

    VastaaPoista
  4. Maija: "En ole pätkääkään vanhempana kiinnostunut resursseista tai niiden puolustamisesta."

    Enkeliporsas: Olen hämmästynyt. Jos vanhemmat eivät ole kiinnostuneita lastensa opetuksesta tuon vertaa, ollaan lirissä.

    Jos resursseista ei olla pätkääkään kiinnostuneita, pian luokkakoko on taas parhaimmillaan 30 oppilaan luokkaa. Luokassa pyörii silloin kaikentasoiset oppilaat yhden opettajan harteilla.

    Maija: "Minulle ei ole väliä, kuka lapseni opetuksen hoitaa, olkoon hän kuinka tehostetun tai erityisen tuen tarpeessa tahansa."

    Jos opettajien tasosta tai ammattitaidosta ei välitetä, opetus jää ammattitaidottomien mistä lie revittyjen ns. opettajien vastuulle. Kaikkien lapsien tuki koulussa on tietenkin ammatitaitoinen opettaja.

    Maija: "Erityinen tuki muodostuu useinkin sellaista asioista, jotka kuka tahansa opettaja voi mainiosti ottaa huomioon omassa työssään, eriyttävien materiaalien käyttö nyt tulee ensimmäisenä mieleeni."

    Aivan järjetöntä. Kumoat suomalaisten eritysopettajien erityisosaamisen ja ammattitaidon? Kaikki erityisoppilaiden ongelmat hoidetaan eriyttävien materiaalien avulla?

    Maija: "Opettajan ammattimoraaliin soisi kuuluvan kaikkien lasten opettaminen, parhaalla mahdollisella tavalla."

    Opettajien ammatimoraali Suomessa on korkeaa tasoa. On hyvin tyypillistä, kun puhutaan resurssien puutteesta tai niiden vähäisyydestä, aletaan houria opettajien ammattimoraalin puutteesta. Jos jossain moraali klikkaa, niin opetuksen järjestäjien eli kuntien tasolla.

    Jotkut kunnat vetävät sieltä mistä aita on matalin. Lasten opetus ei voi olla mikään säästöautomaatti.

    Maija: "Erityisluokka ei ole mikään ratkaisu, vaan pulmien siirtämistä eteenpäin; merkki siitä, että oppilaan todellista tuen tarvetta ei edes haluta selvittää."

    Tuohon en voi vastata kuin höpö höpö. Aivan järjetöntä.

    Pidän Maijan kirjoitusta provokatiivisena kirjoituksena.

    VastaaPoista
  5. Enkeliporsas: en kirjoita provokatiivisesti. Enkä ymmärrä sitä tuhlatun energian määrää, mikä jaksetaan purnauksena laittaa tähän kolmiportaisen tuen uudistukseen. Onhan se jo ihan maalaisjärkistä, että lapsi saa kaiken mahdollisen tuen ja tuki kirjataan paperille, ennenkuin hänet syöstään erityiseen tukeen, joka ei itsessään anna yhtään ainoaa tukitoimenpidetta enempää lapselle kuin tehostettu tuki. Jokainen lapsi hyötyy ihan tavallisesta opetuksesta. Erityisluokan opetuksessa ei ole mitään sen erityisempää, mitä ei voisi keinona käyttää tavallisessa luokassa. Nyt annetaan ymmärtää, että jo alakoululaisten "tavallisten" lasten opetus olisi jotain aivan erilaista kuin tuen tarpeessa olevien lasten opetus. Yllätys: se on hyvinkin samanlaista ja tuntuu pahalta, jos luokanopettaja ulkoistaa itsensä pois heti, jos lapsi tarvitseekin jotain muuta kuin se massa, jolle opettaja on suunnitellut oman opetuksensa.

    Miksi ei puhuta opetusmenetelmien eriyttämisestä, joka kuuluu jo ihan yleiseenkin tukeen? Kerrohan miksi?

    Suomalaisissa kouluissa työskentelee jo nyt iso määrä aikuisia, valitettavasti näiden työntekijöiden työnkuvat ovat hyvin lokeroituneita ja yhteisvastuuta lapsista ei nähdä. Lisäresursseista ei ole mitään hyötyä, ellei olla valmiita suunnittelemaan sellaisia opetusmenetelmiä, jotka soveltuvat kaikille luokan oppilaille. Esim. havainnollisista opetusmenetelmistä ei ole kenellekään haittaa.

    Maija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maija...

      - Luokanopettaja ei voi koskaan ulkoistaa itseään pois opetuksesta tai luokasta.
      - Jokainen lapsi ei hyödy ihan tavallisesta opetuksesta tavallisessa luokassa. Jos lapsella ei ole vastaanottokykyä syystä tai toisesta, oppimista ei tapahdu.
      - Eriyttämistä on tehty iät ja ajat, mutta tavallisessa luokassa eriyttämiselläkin on rajansa. Opettajan on mahdotonta suunnitella ja noudattaa yli kahtakymmentä erillistä opetussuunnitelmaa. Äärieriyttäminen hajottaa koko luokan.
      - Ei ole mitään massaa tai oppilasainesta. On vain lapsia ja nuoria, yksilöitä.
      - On älytön ja loukkaava väite, ettei kouluissa nähdä yhteisvastuuta lapsista. Yhteistyö luokan- ja erityisopettajien sekä koulunkäyntiavustajien kanssa on arkipäivää. Yläkouluissa pyritään siihen, että erityisopettaja opettaa samaan aikaan aineenopettajan kanssa.
      - Havainnollistavia opetusmenetelmiä on käytetty yli vuosisata.

      Maija: "Onhan se jo ihan maalaisjärkistä, että lapsi saa kaiken mahdollisen tuen ja tuki kirjataan paperille, ennenkuin hänet syöstään erityiseen tukeen, joka ei itsessään anna yhtään ainoaa tukitoimenpidetta enempää lapselle kuin tehostettu tuki."

      Enkeliporsas: Juuri tästä on kysymys. Kyse on nimenomaan resursseista.

      Maija, en ymmärrä, miksi olet niin vastahankainen erityisopetuksen suhteen?

      Verrataanpa opetusta vaikkapa parantamiseen. Luokanopettaja vastaa terveyskeskuslääkäriä, on hallittava monia erilaisia asioita. Erityisopettaja vastaa erikoislääkäriä. Kun silmää leikataan, menisit varmaan mielelläsi spelialisoituneen lääkärin leikeltäväksi, eikö niin?

      Erityisopettajat ovat erikoistuneet OPPIMISVAIKEUKSIEN ratkomiseen. He haluavat PARANTAA oppilaiden oppimiskykyä.

      Maija, onko kyse yksinkertaisesti siitä, että häpeät sitä, kun oma lapsesi on ollut tai on erityisluokalla? Ei auta yhtään mitään, jos isä tai äiti häpeää lastansa. Myös vanhempien on ymmärrettävä, jos lapsella on oppimisvaikeuksia, muuten yhteistyöstä koulun kanssa ei tule yhtään mitään.

      Erityisopetus on aivan tavallista koulun toimintaa.

      Maija, vielä niistä resursseista. Ymmärräthän, että sairaaloista puuttuu auttavia käsiä eli sairaanhoitajia? Ei voi kunnolla auttaa, jos ei ole riittävästi työntekijöitä.

      Kouluissakin on kyse samasta asiasta, puuttuu työntekijöitä. Toinen resurssi on aika, jota on viety pois. Tyypillistä poisvietyä aikaa on esim. jako- tai tukitunnit, niiden määrää on pikkuhiljaa vähennetty. Opettaminen vaatii aikaa.

      Resurssit ovat suomeksi rahaa. Ei haluta sijoittaa lasten koulutukseen riittävästi rahaa. Osa kunnista on vastuuttomia.

      Poista
  6. Pari kysymystä:
    1) ovatko luokkakoot pienentyneet viime vuosina
    2) tekevätkö avustajat opettajien sijaisuuksia ja näin koulun rehtorin määräämänä ovat poissa avustattavien luota

    Reino

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Reino...

      1. Luokkakoot eivät ole pienentyneet joka kunnassa.

      Kunnat saavat valtiolta apua luokkakokojen pienentämisiin. Kotikaupunkini Vantaa saa tätä apua. Luokat ovat pienentyneet selvästi. Kun ennen isoissa alakouluissa tavallisen luokan koko oli jotain 26-30 oppilasta, nyt se on jotain 20 oppilaan luokkaa.

      Omassa luokassani on 19 oppilasta. Koskaan en ole opettanut niin pientä luokkaa, opetan eri todellisuudessa kuin ennen. Opetusta pystyy yksilöllistämään paremmin kuin ennen. Tunnen oppilaani paremmin kuin ennen. Opettamiseen ja oppimiseen on tullut tehoa.

      2. Kun opettaja sairastuu, palkataan tilalle sijaislistasta koulun ulkopuolinen sijainen.

      Lyhyissä sijaisuuksissa voidaan käyttää ns. OTO-tunteja. Naapuriluokan opettaja voidaan palkata oman työn ohessa opettamaan toistakin luokkaa, palkka on silloin pieni, kolmannes tavallisesta. Kaikki maikat eivät halua OTO-tunteja, siksi asiasta tiedustellaan aina etukäteen.

      Joskus on äkkitilanteita, onnettomuuksia tai nopeita sairastumisia. Silloin ruoriin voi astua esim. rehtori, apulais- tai vararehtori, erityisopettaja tai koulunkäyntiavustaja. Onneksi ko. tilanteet ovat harvinaisia.

      Jos luokkaan laitetaan tunniksi koulunkäyntiavustaja, luokalle nimetään aina vastuuopettaja esim. naapuriluokasta.

      Luokkaa ei jätetä yksin.

      3. Jos koulunkäyntiavustajia olisi riittävästi, voitaisiin oikeasti ajatella, että esim. yksi heistä voisi toimia sijaistajana. Hänet voitaisiin kouluttaa siihen. Tämä edellyttäisi uutta ajattelua ja vastuukäytäntöjen muutosta.

      Mutta ajatus on täysin utopistinen, sillä esim. neljän sadan oppilaan koulussa voi olla vain kolme koulunkäyntiavustajaa. Käytännössä he ovat silloin melkoisia jonglöörejä ja hyppyheikkejä. Isossa koulussa tarvitaan niin paljon apua. Tavalliset oppilaat jäävät silloin apua vaille, koska apu keskittyy lähinnä erityisluokkiin ja -oppilaisiin.

      Kyse on pienistä resursseista eli henkilökuntaan sijoitetaan liian vähän rahaa.

      Poista
  7. Kiitos. Selvensi paljon!

    Hyvä, että luokkakoot ovat pienentyneet edes Vantaalla!

    3. Hmmm ... Uudenlaista ajattelua kyllä tarvitaan ja ideoita ei pidä tyrmätä pohtimatta.

    Reino

    VastaaPoista
  8. Opettajille, blogistille ja yhdysopeille...

    Työlain mukaan työn sisältöä ja vaatimuksia muuttavat asiat kuuluvat ammattiliiton neuvottelujen piiriin. Opettajan työnkuvan selkeä muutos inkluusiossa on siis selvästi myös ammattiliittoasia.

    Eli OAJ rise up myös.

    Tätä olen jankuttanut pitkään ja hartaasti mutta ei tunnu menevän perille.

    TOTTA KAI työnantaja milloin milläkin perusteella ( tässä muka-pedagogisella perusteella) repii työntekijöistään kaiken irti KUN JÄRJESTÄYTYNEET OPETTAJAT SIIHEN SUOSTUVAT.

    Ja toinen, vielä ikävämpi asia on tietysti itse aihe, eli että se tehdään myös oppilaiden kustannuksella ( ja taas samoilla muka-pedagogisilla perusteilla).

    Odotan ammattiliitolta asiassa muutakin kuin "kirjoittelua" Opettaja-lehteen.

    Ja vanhemmat, teidän taistelunne on sama virastojen ja koulutoimien suuntaan. Teille tsemppiä, ja kiitos jo toiminnastanne, se herättää optimismia ettei mitä vaan voi myydä vanhemmille ja opettajille "lapsen parhaana" -
    olette paljon rohkeampia kuin lapsienne opettajat ja heidän liittonsa.

    Voimia kaikille.

    Jorma

    VastaaPoista
  9. kyllä ainakin pienissä kouluissa (sellaisissa paikoissa joissa sijaisia on vaikea saada =ei OKL:lää lähistöllä tms.) järjestään käytetään koulunkäyntiavustajia sijaisena. käsittääkseni ovat palkattomalla vapaalla omasta työstään ja palkattuina opettajiksi ne päivät.

    VastaaPoista
  10. Kiitos Kai-Ari, että otit esille erityisluokanopettajan ja hänen merkityksensä erityisoppilaan tilanteessa. Jotenkin tuntuu, että erityisluokanopettajista halutaan eroon tai muuttaa heidän työnkuvansa erityisopettajan (laaja-alainen) työnkuvan suuntaan. Erityispedagogiikka ei ole tempputiedettä, jossa pari tuntia viikossa ohjaamalla saataisiin esim. oppilas jolla on laaja-alaisia oppimisvaikeuksia "terveeksi". Se on päivästä päivään, tunnista tuntiin etenevää vuorovaikutusta ja opetusta. Laaja-alainen erityisopetus on mielestäni niille oppilaille, joilla on lieviä oppimisen vaikeuksia. Nyt laaja-alaiset käyttävät aikansa suurelta osin niille oppilaille joiden ongelmat ovat suurempia, eikä se aika riitä mihinkään! Lisää erityisoppilaita on tulossa, kun samaan aikaan vähennetään koulunkäyntiavustajia. Suri "rysäys" on vasta tulossa.

    Vanhanmallisessa erityisluokassa kaikilla oppilailla on (ideaalitapauksessa) samantyylisiä ongelmia. Vertaisryhmä loi oppilaalle korvaamattoman tuen. Minä en olekaan se tyhmin, se joka ei osaa, vaan myös muilla on samantyylisiä ongelmia. Se vaikutti suoraan itsetuntoon ja välillisesti motivaatioon. Erityisopettaja oli perehtynyt erityispedagogiikkaan ja erityisiin opetusmenetelmiin, jotka eivät ole em. tempputiedettä. Jos oppilailla oli yksilöllistetty opetussuunnitelma, voitiin opittavaa ainesta reilusti vähentää ja keskittyä pulmakohtiin. Nämä kaikki ovat asioita, joita ei yleisopetuksen luokassa voida tehdä.

    Olen erityisluokanopettajana ollut lukemattomia kertoja ollut vastaanottamassa oppilasta ja hänen perhettään tilanteessa, jossa opiskelu yleisopetuksen luokassa ei ole onnistunut. Usein ensimmäisessä palaverissa itketään. Tämän jälkeen ryhdytään työhön esim. yllä kuvatun mukaisesti. Seuraavassa palaverissa taas itketään, kun tilanne on saatu käännettyä paremmaksi. Vanhempien mielestä olen ihmeidentekijä. Voin kertoa, että en ole. Minulla on vain tietotaitoa, sekä resursseja kääntää kelkka oikeaan suuntaan. Voin tarjota opetusta, josta lapsi hyötyy, joka on hänen lähikehityksen vyöhykkeellään. Yleisopetuksessa näin ei voida tehdä. Luokkakaverit ovat luoneet tukevan ja itsetuntoa kohottavan yhteisön. Kotiin on saatu rauha. Aina näin ei ole tapahtunut, mutta hyvin usein kuitenkin.

    Nämä kokemukseni ovat mukautetun opetuksen luokasta, jossa oli oppilaita, joilla kaikilla oli laaja-alaisia oppimisen vaikeuksia ja yksilöllistetty opetussuunnitelma. Tällaisia luokkia ei Vantaalla enää juurikaan ole ja toimenpideohjelma tekee ne lähes mahdottomiksi. Itse olen siirtynyt harjaantumisopetukseen, koska nykyään suurin osa erityisluokista on ns. monimuotoluokkia. Luokissa on oppilaita, joilla on yleinen ja toisilla taas yksilöllinen opetussuunnitelma. Samassa luokassa voi olla kehitysvammainen, dysfaatikko, oppilas, jolla on käytöshäiriöitä tai psyykkisiä ongelmia tai ihan mitä vain. Toinen tarvitsisi virikkeellisen ympäristön, toisen ympäristö pitäisi riisua kaikista virikkeistä. Samassa luokassa voi olla koulufoobikko ja nuorisorikollinen. Pahimmassa tapauksessa luokassa voi olla oppilaita luokka-asteilta 1-6. Koulunkäyntiavustaja on haave vaan. Luultavasti käy luokassa muutamilla tunneilla. En ymmärrä kuka on sellainen jonglööri, joka tällaista pystyy opettamaan. Ja osa oppilaista ei pääse mihinkään erityisluokkaan!

    Huolestuneena katson mihin suuntaan erityisopetusta Vantaalla ohjataan. Pitäisiköhän suunnata naapurikuntiin?

    Sirkku

    VastaaPoista
  11. Sirkku...

    Olipas hieno kirjoitus. Hyvä, että saatiin keskusteluun erityisopettajan näkökulma.

    On paljon ihmisiä, jotka eivät tiedä tai antavat ymmärtää, että eivät tiedä, mitä erityisopetus todellisuudessa on.

    Sirkun kirjoituksen toiseksi viimeinen kappale kertoo missä nyt mennään.

    VastaaPoista
  12. Sirkun kirjoituksen vahvistamana aloin jo miettiä entistä tarkemmin suunnitelmaani siitä, miten etenen oman lapseni koulusiirtoasiassa.

    On selvää, että Vantaan kyky tarjota tehostettua tukea / erityistä tukea tarvitsevalle lapselle nykyisen tasoista opetusta on erittäin epätodennäköistä perusopetuksen toimenpideohjelman lähikoulumallissa. Tämän paljastivat myös Ilkka Kalon vastaukset eilisessä Motissa. Arvostan hänen rehellisyyttään; tämä olikin ensimmäinen kerta, kun Kalo myönsi, että homma ei välttämättä toimi ideaalisti eikä ainakaan parempaan suuntaan niin kuin tähän saakka on uskoteltu. Resursseja ei yksinkertaisesti ole ja leikkaukset jatkuvat.

    Tuntuu vain ikävältä, että nyt kun voidaan mennä kurjistuvan taloudellisen tilanteen taakse, epäkohdat myönnetään mutta asialle ei tehdä käytännössä mitään: toisin sanoen mallin toteuttamista jatketaan vaikka sille ei ole edellytyksiä. Tässä kohtaa en ymmärrä logiikkaa, jos tarkoitus on auttaa lapsia.

    Tekisi mieli kieltäytyä siirrosta, kun tiedän melko varmasti, että tulevaisuudessa lähikoulussa saatava tuki ei ole riittävää ja että lapseni hyötyisi paljon enemmän jo siitä, että saisi pysyä nykyisessä tutussa kouluympäristössään, jopa siitä huolimatta että nykyisessä koulussa jatkossa saatava tuki leikkaantuisi eikä olisi niin laadukasta kuin se nykyisellään on. En haluaisi millään vapaaehtoisesti kurjistaa lapseni koulupolkua. On mitä suurinta typeryyttä paiskata murrosikään juuri ehtivää lasta täysin uuteen ympäristöön ja viedä häneltä tukea pois hankalassa siirtymätilanteessa. Tuntuu siltä, että kaikki tähän asti tehty työ sekä koulussa että kotona ja muualla asetetaan tieten tahtoen vaakalaudalle.

    Pitäisi vaan saada isompi joukko vanhempia / opettajia / rehtori mukaan samaan veneeseen ja samasta koulusta, jotta käytännön järjestelyt onnistuisivat, edes periaatteessa, so. että olisi edes pieni onnistumisen mahdollisuus. Tuntuu kyllä vaikealta yhtälöltä, kun ajattelen asiasta päättäviä tahoja. Ehdotuksia?

    VastaaPoista
  13. Vesa...

    Ilmeisesti lapsi on menossa pian yläkouluun. Mikään ei estä ottamasta yhteyttä yläkoulun rehtoriin ja kysellä häneltä, miten asiat kyseissä koulussa hoidetaan.

    Luulen, että yläkouluissakin tullaan käyttämään erilaisia malleja. Lähiyläkoulussani, vaikka erityisoppilas integroidaankin, erityisopettaja on hänen mukanaan monilla oppitunneilla. Erityisopettaja istuu oppilaan vieressä ja auttaa.

    Erityisopettaja on mukana ainakin matikan ja äidinkielen ja muiden kielten tunneilla.

    Ongelma on reaaliaineet kuten historiat, biologiat ja maantiedot. En ole aivan varma kerkiääkö erityisopettaja aivan joka tunnille. Koulutustilaisuudessa juttelin parin historian maikan kanssa, heidän tunneillaan erityisopettajia ei ole.

    Joskus koulussa on samalla luokka-asteella monta erityisoppilasta, mikään ei estä silloin tekemästä pientä erityisluokkaakaan.

    VastaaPoista