Viehättävä koulukuva on Turusta vuodelta 1920, Topeliuksen koulu.HS 11.12.
Viestejä kouluista pitää kuunnella
Pienen maan kilpailuvaltti on osaaminen. Se on ollut Suomen strategia: kaikille on haluttu taata samantasoinen peruskoulu, ja yliopistolaitosta on laajennettu määrätietoisesti. Nyt on kuitenkin tultu saranakohtaan, jossa on syytä pysähtyä arvioimaan, mihin oikeastaan ollaan menossa.
Koulujen eriarvoistumiseen viittaavaan tutkimustulokseen kannattaa niin ikään suhtautua vakavasti. Eriarvoistumista tuntuu selittävän eniten se, että koulujen tuntimäärät vaihtelevat kunnittain. Joissain kunnissa annetaan jopa 500 tuntia vähemmän opetusta kuin toisissa. Heikoimmat tulokset saatiin pienistä kunnista.
Eriarvoistumisen uhka vain kasvaa, kun julkisen talouden liikkumavara entisestään kaventuu.
Tilanne alkaa olla skitsofreeninen. Pidetään upeita palopuheita tasa-arvoisesta koulujärjestelmästämme, mutta Suomen kunnat ovat täysin eriarvoisessa asemassa. Kaikki kunnat eivät kykene ylläpitämään riittävän korkeatasoista koululaitosta.
Emme voi enää puhua koulutuksellisesta tasa-arvosta. Lapsi saa opetusta asuinpaikkansa mukaan. Köyhien kuntien lapset saavat vähemmän opetusta kuin muiden kuntien lapset.
500 tuntia vähemmän opetusta peruskoulun aikana on paljon. Se merkitsee yli yhtä viikkotuntia läpi peruskoulun.
Köyhissä kunnissa ei anneta riittävästi tuki- tai erityisopetusta. Kielitarjotin on suppea tai sitä ei ole ollenkaan. Oppimateriaaleja tarjotaan vähemmän kuin muille lapsille. Kun joissain kunnissa asennellaan luokkiin älytauluja, joissain kunnissa ollaan vasta tietotekniikan ensiportailla.
Olen miettinyt jo pitkään, että peruskoulut olisi järkevää siirtää valtion hoteisiin.
Silloin tuloverotuksen painopistettä olisi siirrettävä kunnallisverosta valtion verotukseen, mikä olisi hienoa. Kunnallisvero on tasaveron luonteista, kun valtion tulovero on progressiivista.
Ei tarvittaisi vaikeasti toteuttavia kunnallisia tasausjärjestelmiä, jotka koetaan joissain kunnissa hyvin epäoikeudenmukaisina.
Kun peruskoulutus olisi valtiolla, kaikki lapset olisivat tasa-arvoisia peruskoulutuksen suhteen riippumatta siitä, missä lapsi asuu.
Samalla päästäisiin eroon tilkkutäkkimäisistä kunnallisista opetussuunnitelmista. Peruskoulutusta voitaisiin ohjailla suunnitelmallisemmin. Nyt ei ole juuri minkäänlaista valvontaa, kunnat saavat huseerata lähes mielinmäärin.
Loppuisi kaikenmaailman tietoinen peruskoulutuksen kurjistaminen ja opettajien lomautukset jäisivät historiaan.
Tekstit
Näin se on , Ari. Olen niitä pieniä vaikuttajia, jotka eivät koskaan innostuneet päätösvallan delegoinnista kunnille. Ei meitä paljon kuunneltu, ei edes OAJ:ssa.
VastaaPoistaMartti, kaikkein kauheinta tilanteessa on, että päätösvalta peruskoulutuksen suhteen on viety asiantuntijoilta. On aivan turha luulla, että joka kunnassa on riittävästi asiantuntemusta koululaitoksen pyörittämiseen.
VastaaPoistaAina ei ole edes tahtoa. Tiedän tapauksia, joissa esim. taksikuskit ovat määränneet tahdin. Joissain kunnissa on lopetettu toimivia pikkukouluja koulukuljetusbisneksen takia. Mitään säästöä ei saatukaan.
Usein puhutaan, että Suomi on asiantuntijoiden mekka. Suurinta asiantuntijaryhmää, Suomen opettajistoa, ei kunnissa ole juuri kuultu.