keskiviikko 15. joulukuuta 2010

Suut-suppuun-Lipponen ripittää taas

HS 14.12.


Entinen pääministeri Paavo Lipponen (sd) hyökkää tämän päivän Hufvudstadsbladetissa kovin sanoin pääministeri Mari Kiviniemeä (kesk) vastaan.

Lipponen moittii Kiviniemen kantaa, jonka mukaan koululaiset voisivat opiskella Itä-Suomessa venäjää ruotsin sijaan.

Lipposen mukaan kyseessä ei ole hallituksen kanta vaan Kiviniemen oma ajojahti ruotsin kieltä ja suomenruotsalaisuutta vastaan. Taustalla on Lipposen mukaan Kiviniemen tappio kiistassa Keski-Pohjanmaan aluehallinnosta.

Lipposen mukaan se, että Kiviniemi hakee hyväksyntää sisäpolitiikalleen venäläiseltä kollegalta on "pelottava esimerkki uussuomettumisesta".



Olen aina arvostanut suuresti emeritus-pääministeri Paavo Lipposta, koska hän on hyvin johdonmukainen ajattelija ja toimija. Olen hyvin kiitollinen hänelle siitä, että hän liitti meidät suoraviivaisesti eurooppalaisten sivistyneiden demokratioiden piiriin, Euroopan Unioniin.

Mikään suuri keskustelija hän ei ole koskaan ollut. Pääministeriaikanaan minua häiritsi kovasti hänen herkkänahkaisuutensa ja "no comments-linjansa". Hänen tapansa nostaa itsensä muiden yläpuolella ei ollut miellyttävää.

Nyt olen havaitsevinani hänessä selvää vainoharhaa. Hän näkee pöpöjä sanoessaan, että Kiviniemi jahtaa ruotsin kieltä ja on suomenruotsalaisuutta vastaan.

Karmeinta on, että Lipponen sotkee kielikeskustelun uussuomettumiseen.

Tosiasia nyt vain on, että venäjän kielen opiskelu on jätetty lapsipuolen asemaan. Lipponen pelottelee, jos koululaiset valitsevat ruotsin asemasta venäjän, heillä olisi huonommat mahdollisuudet pärjätä työmarkkinoilla.

Mutta eikö meiltä puutu nimenomaan suomenkielisiä venäjän osaajia?

Ruotsinkielen yo-kirjoittajia on sentään 67,5 %.

Löysin Edu.fi sivuilta venäjän kirjoittajien prosenttiluvut vuodelta 2005, pitkän venäjän kirjoitti 0,7 %, lyhyen venäjän 1,7 %, yhteensä vain 767 oppilasta.

Suomalaista kielikeskustelua vaivaa melkoinen ylhäältä saneltu suut-suppuun-mentaliteetti, Paavo Lipponen on loistava esimerkki. 

Toinen oli taannoinen Ajankohtaisen kakkosen pakkoruotsikeskustelu. Keskustelijat olivat korkeasti koulutettuja, he olivat käyneet todennäköisesti lukion. Heille kielet ja niiden opiskelu on aina ollut luonnollinen asia, mikä on hyvä.

Pitää muistaa kuitenkin, että puolet suomalaisista ei mene lukioon.

He lukevat pakkoruotsia vain kolme vuotta peruskoulussa. Tiedän monia, varsinkin poikia, jotka ovat jättäneet ammattikoulunsa kesken ruotsin kielen pakollisen opiskelun takia. Kaikille ihmisille kielten opiskelu ei suinkaan ole helppoa.

Kirveellä opettamisessa ei ole mitään järkeä. Olisi paljon järkevämpää, että sellaiset oppilaat, joille ruotsi tuottaa todellista tuskaa, saisivat valita opiskeltavakseen jotain aivan muuta.

Lippos-tyyppinen ripitys tuottaa suurta hallaa suomenruotsalaisuudelle.

On menossa melkoinen pakkoruotsin viivytystaistelu. Ennemmin tai myöhemmin pakkoruotsista luovutaan.

Pakkoruotsista luopuminen oli järkevää suorittaa hallitusti. Itse pidän suurena virheenä, että yo-kirjoituksissa ruotsista on tehty vapaaehtoinen. Osassa lukioita vain joka viides enää kirjoittaa ruotsin.

Kannatan jakoa pitkään ja lyhyeen ruotsiin.

Jos lukioon menevä oppilas ei ole valinnut pitkää ruotsia peruskoulun seiskalla, hän joutuisi ottamaan ja myöhemmin kirjoittamaan lyhyen ruotsin.

Näin taattaisiin suomenruotsalaisille tulevaisuudessakin riittävät palvelut. Ne ihmiset, jotka hakeutuvat sellaisiin ammatteihin, joissa ruotsia todella tarvitaan, opiskelevat sitä taatusti myöhemminkin. Elämää on peruskoulun ja lukion jälkeenkin.

Jotkut kanssani lyhyttä lukiovenäjää opiskelleet kaverini pääsivät myöhemmin töihin yrityksiin, jotka tekivät kauppaa Venäjälle. Heidät kurssitettiin tehokkaasti puolessa vuodessa puhumaan käytännön venäjää ja samalla heidät perehdytettiin venäläiseen kulttuuriin ja tapoihin, puolen vuoden tehoaikuiskielikylpy.

Aivan varmasti samalla tavalla tullaan tulevaisuudessa toimimaan "lyhyen ruotsin nuorille", kun he menevät töihin yrityksiin tai julkiselle sektorille, joissa ruotsia tarvitaan.

Ruotsin kielestä ei saa tehdä kansan valtaosalle iljetystä. Ruotsin kieli ja suomenruotsalaisuus kuuluu suomalaisuuten elimellisesti.

3 kommenttia:

  1. Tähän asti näkemistäni ensimmäinen kaukonäköinen ratkaisumalli!

    VastaaPoista
  2. Pitkä tai lyhyt pakollinen ruotsi?
    Mihin niitä tarvitaan, jos kielen opppii puolessa vuodessa?
    Ruotsin ns. tarve on valtaosin näennäistä, valtion asettamiin vaatimuksiin perustuvaa. Käytännön tarve on niin pieni, että 250 000 ruotsinkielistä ja yhtä monta vapaaehtoisesti ruotsin valinnutta riittää oikein mainiosti.
    Ennen kaikkea tarvitsemme monipuolisesti suurten maailmankielten osaajia.
    Ruotsissa vain englanti on pakollinen, meillä ruotsi! Ruotsissa englannin lisäksi peruskoululaisista lukee espanjaa 28 %, saksaa 22 % ja ranskaa 16 %. Ja Ruotsi on meidän tärkein/pahin kilpailijamaamme....

    VastaaPoista
  3. Olettaisin, että esittämälläni mallilla suomenkielisten ruotsin lukijoiden osuus tullee vakiintumaan sellaiseen 50 prosenttiin, mikä määrä on varmasti riittävä ruotsinkielisiä palveluja ja yritysmaailmaa ajatellen.

    Jonkinlaiseen status guoon tässä on vähitellen päästävä, muutoin tilanne tulee riistäytymään hallinnasta ja asioita tullaan kärjistämään entisestään. Nytkin olen näkeväni kaikenmaailman vainoharhaa. Turha tässä rynnäkkökiväärejä aitan takaa on kaivella, keinotekoinen kielisota on älytön ajatus.

    On totta, että kielitarjottimemme on liian suppea. Nyt Vantaalla tehtiin päätös, että riittää 12 oppilasta, kun perustetaan aloittava vapaaehtoinen kieliryhmä neljännelle luokalle.

    Tähän mennessä esim. omassa isossa koulussani on saatu kasaan vain yksi ryhmä, joko ruotsi, ranska tai saksa.

    Nyt on mahdollisuus kahteen ryhmään. Kaipaisin vaihtoehdoiksi venäjän ja espanjan. Venäjä on naapurimme ja suuri kauppakumppani, espanjankieli on maailmankieli, mitä esim. ranska ei ole, ruotsista puhumattakaan.

    VastaaPoista