Opettajan ammatti on tyypillinen asiantuntija-ammatti

Marja-Stiina Suihko

Tiistaiaamuisin kahdeksasta kymmeneen koulussamme on opettajienkokous. Oppilaat tulevat kouluun kymmeneksi. Kuten aikaisemmin mainitsin, pidän päiväkirjaani auki, jotta voin merkata siihen tulevat tapahtumat. Lueskelen samalla päiväkirjani alanurkissa olevia mietelauseita.

Tämän vuoden kaksi ajatuksia herättävintä mietelauselmaa on rehtori Marja-Stiina Suihkon käsialaa. Edellinen ajatelma on, jota jo käsittelin blogissani, Kyllä käsin kirjoittamisen taito kuuluu yleissivistykseen.

ks. Käsin kirjoittamisen autuudesta

Tämän viikon mietelauselma on, Marja-Stiina Suihko: Koulua koskevia päätöksiä tehdään tuntematta opetustyön arkea ja kuulematta niitä, jotka kouluissa työtään tekevät.

En tunne rehtori Suihkoa ollenkaan. Viikko sitten kirjoitin, että Voi olla, että rehtori Marja-Stiina Suihko on nero.

Minun oli pakko googlata ja ottaa selvää, missä rehtori Suihko vaikuttaa. Marja-Stiina Suihko on kuhmolainen äidinkielenopettaja ja rehtori. Hän on mm. toimittanut kirjan Karun Kaunis Lentiira – kertomus kainuulaisesta kylästä. Googlausosumien perusteella rehtori Suihko on hyvin monipuolinen ihminen.

Olen aina ihmetellyt samaa kuin rehtori Suihko, maallikot tekevät koulutyötä koskevat päätökset.

Opettajisto kokee, ettei heitä kuunnella. Pikkukunnissa lopetetaan ajattelematta pikkukouluja tuosta vaan. Päättäjinä voi olla taksikuskeja ja maanviljelijöitä, jotka eivät tiedä koulusta ja kasvatuksesta halaistua sanaa. Kunnan opettajat ovat kunnan koulutetuimpia henkilöitä papin ja kunnanlääkärin ohella. Opettajat kävellään yli, ja taksikuskit saavat lisää töitä.

Isoissa kunnissa opettajien kuuntelemiset ovat usein vain muodollisuus. Hyvä esimerkki löytyy omasta kunnastani, Vantaalla siirrytään ns. inklusiiviseen lähikouluperiaatteeseen. Ajatus on hyvä, mutta uudistukseen sijoitettavat resurssit ovat riittämättömät.

Opettajiakin kuultiin. Kouluihin lähetettiin kaavake, jossa oli tiukasti määriteltyjä osioita, joihin opettajien piti ottaa kantaa. Kaikkien piti miettiä, mitä hyvää tai huonoa uudistus tuo suurinpiirtein fifty-fifty-periaatteella. Kun oikein päistä pakolla pakerrettiin, niin alkoi niitä hyviäkin puolia löytyä. Nyt oli hyvä ylimpien virkamiesten todeta, että kunnan opettajien mielestä uudistus on oikein hyvä. Resurssien puute painettiin taka-alalle, sanottiin vain, että uudistus on kustannusneutraali kolmen vuoden ajan. Kysyin koulutusristeilyllä asiasta ns. päättävältä taholta - Miten on kolmen vuoden päästä? En saanut vastausta.

Näin opettajia viedään. Vantaalla on sentään parisen tuhatta akateemisesti koulutettua opettajaa. Kuvitella saattaa, kuinka opettajia vedetään kölin alta pikkukunnissa.

Opettajan ammatti on tyypillinen asiantuntija-ammatti.

Asiantuntijuuteen kuuluu, että asiantuntijat ovat oman alansa asiantuntijoita. En ala neuvoa sähkömiestä, kun hän vetää johtoja ympäri mökkiä. Kuuntelen tarkkaan, kun terveyslääkäri antaa minulle ohjeita vaivoihini. En kyseenalaista Korkeimman oikeuden tuomareiden tekemiä päätöksiä.

Luotan asiantuntijoihin. Yhteiskunta on kuin iso palapeli, jossa jokainen hallitsee ainakin oman palasensa.

Opettajia kannattaa kuunnella koulutusta ja kasvatusta koskevissa asioissa.

Olemme oman alamme asiantuntijoita. Meitä on paljon.

Katsoin huvikseni alueemme yläkoulun, Hämeenkylän koulun, kotisivuja. Melkoinen läjä akateemisia asiantuntijoita. Yksittäinen koulu on kohtuullisen suuri asiantuntijayksikkö. Vantaan kokoisen kaupungin opettajisto muodostaa suorastaan karmean suuren asiantuntijajoukon.