Oppimisvaikeuksiin pitää puuttua varhain
Timo Ahonen ja Marit Korkman Ahonen on Jyväskylän yliopiston kehityspsykologian professori ja Korkman Helsingin yliopiston kliinisen neuropsykologian emeritaprofessori.
Nuorten syrjäytymisen estämistä pohditaan parhaillaan eri työryhmissä. Suunnitteilla on nuorisotakuun toteuttaminen.
Uusi perusopetuslaki korostaa koulussa annettavan varhaisen tuen merkitystä ja porrastaa tuen yleiseen, tehostettuun ja erityiseen. Uudistus tekee tuesta systemaattisempaa, mutta toteutus vaatii resursseja, jotta sekä ala- että yläkoulussa pystytään tunnistamaan tuen tarve ja järjestämään tuki.
Myös oikeuskansleri on kiinnittänyt toistuvasti huomiota suomalaisen oppilashuollon heikkoon resursointiin.
Nobelisti James Heckman on todennut Science-lehdessä ilmestyneessä artikkelissaan, että oppimisen tukemiseen suunnatut varat tuottavat moninkertaisesti, jos ne kohdistetaan pikemminkin varhaiskasvatukseen ja koulun ensimmäisiin vuosiin kuin peruskoulun loppupuoleen ja sitä seuraaviin vaiheisiin.
Varhainen puuttuminen kannattaa myös taloudellisesti, vaikka tulokset näkyvät vasta paljon myöhemmin.
Miksi meillä annetaan olla, tai annetaan tapahtua, ja vasta sitten puututaan?
Varhainen puuttuminen on ennaltaehkäisevää toimintaa, joka tuo säästöä. Silti meillä ajatellaan veltosti ja annetaan olla. Oppilashuoltoa voidaan ajatella verkkona, johon apua tarvitsevat lapset tarttuvat.
ks. blogikirjoitukseni Säästöillä ojasta allikkoon
1990-luvun säästöt lisäsivät laitoshoitoa. Yhden lapsen laitoskulut voivat olla ällistyttäviä, hoitokulut voivat nousta jopa 1,7 miljoonaan euroon 18. ikävuoteen mennessä.
On hienoa, että valtio on tullut mukaan luokkakokotalkoisiin antamalla tukea luokkakokojen pienentämisiin. Opettajan on paljon helpompi huomata ongelmat pienessä kuin suuressa ryhmässä. Alaluokilla myös jakotunnit ovat äärimmäisen tärkeitä. Kun säästetään, jakotunnit otetaan ensimmäisinä pois.
On kuntia, jotka ovat toiminnassaan äärimmäisen lyhytnäköisiä.
Ei tarjota oppilashuollollisia palveluja juuri ollenkaan, vaan rikotaan lakia. Oppilaat eivät käy säännöllisesti koululääkäritarkastuksissa. Erityisopetus on puutteellista. Ei anneta koulupsykologien tai -kuraattorien palveluja. Oikeuskanslerin moitteet ovat sanahelinää vain.
Kun yhteiskunnan taloudelliset resurssit ovat vähäisiä, ne pitää suunnata oikeisiin paikkoihin oikeaan aikaan ajoitettuina. Kun ongelmat ovat pieniä, voidaan vielä auttaa. Ongelmilla on taipumus kasvaa ja kasautua.
Asiantuntijoita kannattaa kuunnella.
Kyllä kouluissa tuen tarve tunnistetaan. Tuen järjestäminen ontuu. Apua ei aina saada, vaikka polvet verissä anellaan.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti