sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Lähikouluperiaate meni metsään

Kuinka käy kolmannen?
16.11. Vantaan Sanomat


Me opettajat olemme todella huolissamme siitä, että kaikki erityisoppilaat ovat siirtyneet lähikouluihin. Lähikouluperiaate on ideana hyvä, mutta se ei toimi käytännössä, sanoo Vantaan OAJ:n paikallisjärjestön puheenjohtaja Jukka Mölsä.
Yläluokkia opettava Mölsä näkee joka päivä, millaisia seurauksia lähikouluperiaatteella on.
Erityisoppilaat on siirretty lähikouluun tavallisille luokille, mutta heidän mukanaan ei ole tullut tarvittavia resursseja.
Lähikouluperiaatteen mukaisesti kaikki oppilaat pyritään sijoittamaan kodin lähellä oleviin kouluihin. Moniongelmaisten erityisoppilaitokset on lakkautettu. Koulun sisällä erityisoppilaat käyvät erillisiä luokkia, jos sellaisia koulussa sattuu olemaan.
Koulujen välillä on eroja siinä, miten periaatetta on toteutettu. Joissakin lähikouluperiaate on käsitetty niin, että erityisluokkia ei ole lainkaan. Tiedän eräänkin koulun, jossa kaikki oppilaat ovat yleisopetusluokissa, ja sieltä he käyvät vain tietyissä aineissa pienryhmäopetuksessa. Ihan uskomatonta toimintaa.

Tunneilla muutos näkyy muun muassa siten, että meno on välillä kaoottista. Opettajan aika menee villimpien tapausten kanssa taisteluun.
Kannattaa pohtia, unohdetaanko opetuksessa nyt lahjakkaat ja tavalliset oppilaat täysin?
Mölsä ei kaipaa eliittiopetusta, mutta korostaa sitä, että jokaisella oppilaalla on oikeus hyvään opetukseen.
Lisähaasteita tuovat maahanmuuttajat. Osassa kouluja ei ole lainkaan valmistavia luokkia, ja suomen kieltä taitamattomat laitetaan samalle tunnille muiden kanssa.
Eräs ensimmäisen luokan opettaja kertoi, että opetus on lähes mahdotonta, koska jotkut oppilaat eivät ymmärrä esimerkiksi, mitä tarkoittaa vähentää tai lisätä.
Itsekin välillä mietin, millä rautalangalla vääntäisin terminologiaa, niin, että kaikki ymmärtävät, sanoo Mölsä.
Osa lapsista turhautuu ja häiriköi tunnilla, koska heillä ei ole muuta kommunikointitapaa.


Jukka Mölsä on asian ytimessä. 

Yhdessä asiassa olen hänen kanssaan eri mieltä - lähikouluperiaatteen idea ei ole hyvä. Toimivat erityiskoulut lopetettiin, erityisoppilaat ja erityisopettajien ammattitaito hajotettiin pikkumurusiksi ympäri kaupunkia.

Vantaalainen lähikouluperiaate rakennettiin tyhjän päälle, en usko, että uuteen järjestelmään siirryttiin jonkun idean tai idealismin takia, vaan säästösyistä. 

Millään kunnalla ei ole varaa toteuttaa kunnollista lähikouluperiaatetta. Joka luokassa pitäisi olla luokan- tai aineenopettajan lisäksi yksi erityisopettaja sekä yksi koulunkäyntiavustaja. 

Vantaa on kriisikunta. Kaupungin virkamiesjohdolle asetettiin kovat säästötavoitteet. 

Kun koululaitoksen rahoitus oli jo vedetty kuiviin, piti keksiä jotain uutta. Ensin siirryttiin lähikouluperiaatteeseen, nyt lopetellaan toimivia tavallisia peruskouluja. Toiminta on hyvin loogista.

Vaikka sivistystoimi säästää, kokonaissäästöä ei synny. Maksut lankeavat moninkertaisina myöhemmin kaupungin sosiaali- ja terveystoimen maksettaviksi.

Pitäisi satsata esikouluun ja peruskoulun kolmelle ensimmäiselle luokalle. Resursseja olisi suunnattava alkulähteille, koska ennaltaehkäisy on aina halvempaa kuin korjaaminen.

Vantaalla on toimittu juuri päinvastoin. Alkuopetuksen tunnit ovat lain sallimassa minimissä, yksi minimin päällä oleva tunti vietiin pois. Muutama vuosi sitten, kun minä opetin ekaa luokkaa, jakotunteja oli neljä, nyt yksi tai kaksi.

(Kerrottakoon, että kyse on palkkaleikkauksista. Opettajat saavat palkkansa pääosin pidetyistä oppitunneista. Kun oppitunteja vähennetään, saadaan aikaan selvää säästöä.)

Hieno asia on sopivat luokkakoot, Vantaan luokkakoot ovat laskeneet lähes valtakunnalliseen keskiarvoon. Vantaalainen keskiarvo on nyt noin 21 oppilasta per luokka. Luokkakoot ovat laskeneet alas valtion luokkakokoavustuksen takia, mutta pelkään todella päivää, kun valtiolla ei ole enää rahaa ko. tukeen.


Mitä vantaalaisissa kouluissa on nyt tapahtumassa?


1. Opetuksen taso laskee

Kun opetuksen taso laskee, laskee vääjäämättä myös oppimisen taso. 

Kun yleisopetuksen opettaja joutuu keskittämään huomionsa syystä tai toisesta yhteen tai kahteen oppilaaseen, muiden opettaminen jää silloin sivuraiteille.

Muutama oppilas kuormittaa koulun antamia vähiä tukitoimia. Usein teho on huono, koska oppilas ei edes halua ottaa vastaan annettua apua. Samaan aikaan sellaiset tukea kaipaavat oppilaat, jotka haluaisivat oppia, eivät saa tarvittavaa tukea, vaan putoavat kyydistä. Syöksykierre alkaa.


2. Uhka- ja vaaratilanteiden määrä nousee

Vantaan lähikouluperiaate kurittaa (Properuskoulu 23.10.)

Osa erityislapsista on hyvin ärsykeherkkiä. Oppilas ärsyyntyy herkästi suuressa ryhmässä tai välitunneilla.

Kun oppilas saa oppitunnilla itku- tai raivokohtauksen, oppitunti on varmasti pilalla. Oppilasta pitää rauhoittaa, pahimmassa tapauksessa rimpuilevaa lasta "houldaa" useampikin aikuinen, silloin useammankin luokan oppitunti on piloilla.

Kohtauksen saanut oppilas on vietävä pois luokasta, usein oppilas kiikutetaan esim. rehtorin kansliaan, kun muutakaan paikkaa ei ole. Opettajien lisäksi myös rehtorit alkavat väsyä.

Jälkiselvittely vie paljon aikaa, pitää täyttää kaavakkeita, kirjoittaa Wilmaan ja soitella oppilaan kotiin, pitää kokouksia.

Koulu on saanut "vankilamaisia" piirteitä. Välituntivalvontaa on jouduttu lisäämään, itseasiassa moni opettaja pelkää mennä välitunnille, koska koskaan ei tiedä, mitä siellä pihalla oikein tapahtuu.


Vantaalaisten opettajien mietteitä lähikouluperiaatteesta (Vantaan Sanomat 16.11.)


”NÄIN VARMISTETAAN OSALLE OPPILAISTA VARMA SYRJÄYTYMINEN”

Vantaan Sanomat kysyi opettajilta, mitä mieltä he ovat lähikouluperiaatteesta. Kukaan opettajista ei halunnut vastata nimellään.
”Tällä hetkellä se ei edes toteudu. Osa oppilaista on joka tapauksessa pienryhmässä muussa koulussa kuin lähikoulussaan. Ideana ideaali, mutta käytännössä ei toimi.”
”Väkivalta on lisääntynyt, ja osa opettajista pelkää välitunteja.”
”Käsittämätöntä, että romutetaan täysin toimiva menetelmä ja tuodaan tilalle tämä.”
”Ongelmia: Avustajaresurssien puute, opettaja tarvitsisi tukea ja apua, että integroitu oppilas saisi tarvitsemansa tuen, ja muutkin oppilaat ehdittäisiin huomioida.”
”Maahanmuuttajaoppilaiden laittamisella tavalliseen luokkaan varmistetaan, että edessä on varma syrjäytyminen.”
”Nykyinen meno vaikuttaa opetuksen tasoon väistämättä. Jos opettajan aika menee heikompien kaitsemiseen, on se pois lahjakkaampien oppilaiden opetuksesta.”
”Meillä homma toimii hyvin, koska meillä erityisluokista ei ole luovuttu.”
”Hiljaisimmat apua tarvitsevat jäävät huomiotta kaikkein eniten, kun äänekkäimmät erityisoppilaat vievät opettajan huomion.”
”Vantaa lähti höösäämään lähikoulu-uudistusta heti kärjessä. Olisi kannattanut odottaa ja katsoa, mitä virheitä muut tekevät.”


Enkeliporsas: Tähän on tultu, kukaan opettajista ei halunut vastata nimellään.

4 kommenttia:

  1. Todella huolestuttavaa jos kukaan opettaja ei uskaltanut tuoda esiin näitä ongelmia
    ( = keskustella niistä jotta ne voidaan ratkaista) !

    Vantaalla?!

    Onko opettajien ammattikunta menettämässä nyt ammatillista missiotaan ja integriteettiiään - jos näin on, on se kyllä todella huolestuttava signaali.

    Ongelmista ja onnistumisesta tulee voida keskustella aina täysin avoimesti. Sitä nimitetään työn kehittämiseksi.


    Jorma Penttinen, luokanopettaja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Surullista kyllä, opettajakunta lienee toimii kuten lapset eli ottaa mallia vanhemmasta/ylempää eli sivistysvirastosta. Itsekään en pistä nimeäni, koska olen jo silmätikkuna.

      Poista
  2. Itse kommentoin tätä juttua sivusta, tai siis osallisena vanhemman roolissa, mutta muutoin irti kouluelämästä.

    En myöskään usko, että tällä kommentilla on mitään merkitystä itse asialle Vantaalla, vaikutusten momentum meni jo, mutta hyvähän näitä on purkaa, jos jossakin muussa kunnassa ollaan suunnittelemassa vastaavaa Vantaan malliin - ja silloin on hyvä huomata, että mitään perusteltua mallia ei todellisuudessa edes ole (näillä resursseilla ja muutoinkin vanhojen käytäntöjen purkaminen oli hyvin kyseenalaista edes pedagogisesti). Vantaan lähikouluperiaate on pelkkä taloudellisten seikkojen sanelema puite, joka on verhottu pedagogiikkaan ja tyhjään idealismiin.

    Koko hanke on erityisen surullinen juuri siitä inhimillisestä syystä, että se ei ole sitä mitä sen väitettiin olevan; resurssit eivät olleet realistiset, ei myöskään näkymä tulevaisuuteen (tilanne vain pahenee tuossa suhteesssa), hankkeen vetäjien motiivit ja prioriteetit näkyivät kauas mutta kuitenkin puhuttiin muuta (aivan kuin esittelijöillä ei olisi lainkaan suhteellisuudentajua sen suhteen miten he ottavat vastaan kritiikkiä ja ohjaavat prosessia); ja ehkä kaikkein surullisin hanke on lasten ja myös opettajien kannalta - he ovat todelliset vastuunkantajat tässä, samoin vanhemmat.

    Jospa tämä olisikin vain hyvälle tottuneiden ihmisten urputusta joistakin lillukanvarsista mutta kun ei ole. Tässä ollaan niin asian ytimessä kuin voidaan - oppilaiden ja opettajien työhyvinvointi ja tulevaisuuden edellytykset - mutta se ei näitä meidän arvoisia byrokraatteja huoleta lainkaan. Tämä on eräänlainen henkinen Talvivaara, joka poikii erilaisia keissejä useilla kouluelämän alueilla. Nyt tarvittaisiin järkeviä toimenpiteitä eikä ihmeen odottelua tai seuraavan parhain päin sepitellyn seurantaraportin laatimista, mutta en usko, että korjausliikkeitä tulee, panokset ovat tässä vaiheessa liian kovat ja realistiset perääntymismahdollisuudet menneet periaatevouhkaamisen vuoksi.

    VastaaPoista
  3. Ainakaan tällä Vantaan mallilla ei saada Pisa-tuloksia paranemaan. Resursseja siis leikataan ja kaikille oppilaille tarjotaan "samaa" opetusta. Teoriassa sanotaan, että opettaja eriyttää opetuksen jokaiselle oppilaalle sopivaksi, mutta käytännössä se on mahdoton tehtävä, kun luokassa on kuitenkin 23-27 oppilasta. Kukaan opettaja ei ole sellainen jonglööri, että pystyy ja jaksaa eriyttää opetusta. Käytännössä eriyttäminen tarkoittaa jokaiselle oman tason mukaista materiaalia. Mutta mitä sitten? Jos oppilas jää tunnilla yksin sen materiaalinsa kanssa, ei hän opi. Tämä on oppilaan heitteillejättöä.

    Kuvitelkaapa tämän päivän tilanne koululuokassa 40 vuoden takaisin termein. Samassa luokassa samalla oppitunnilla istuvat:

    * kaikkein etevimmät oppikoululaiset
    * tavalliset oppikoulua puurtavat
    * kansalaiskoululaiset
    * apukoululaiset
    * vammaisopetuksen oppilaat
    * uutena ryhmänä maahanmuuttajat jne...

    Tämä yhtälö ei toimi. Oppilas ei voi saada oman tasonsa mukaista opetusta. Etevimmät turhautuvat, kun opetus ei suo riittävästi haasteita. Heikoimmat taas eivät mitenkään voi pysyä mukana tällaisessa yleisopetuksen luokassa. Pienryhmiä tarvitaan ja niitä täytyy perustaa lisää. Avustajien määrää on myös lisättävä, jos meinataan päästä hyviin tuloksiin.

    Opetuksen tason alasajo on valintakysymys. Jos opetukseen satsataan, tulokset eivät huonone sitä vauhtia, mitä ne huononevat tällä hetkellä.

    VastaaPoista