keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Lanka palaa - kohta aggressiiviset pikkulapset eivät enää olekaan pikkulapsia

20.11. Savon Sanomat


Pahimmissa tapauksissa lasta rauhoittamaan tarvitaan monta aikuista ja kiinnipitotilanne voi jatkua toista tuntia, sanoo Kiuruveden Nivan koulun rehtori Minna Lilja. Nivan koulussa on alaluokkien lisäksi myös esikoulu. Pienimpien oppilaiden käytöshäiriöt alkoivat lisääntyä noin neljä vuotta sitten.

Aikaisemmin aggressiivisesti käyttäytyviä lapsia oli satunnaisesti, sitten tilanne räjähti käsiin. Nyt on useita lapsia, jotka ovat toistuvasti väkivaltaisia.
Ilmiö ei ole vain kiuruvetinen. Psykologisen instituutin johtaja Raul Soisalo sanoo pienten lasten aggressiivisuuden lisääntyneen koko Suomessa.

Suusanallinen ja fyysinen väkivalta ovat voimakkaampaa. Lapsi saattaa alkaa heti tekemään sellaista, mikä voi vahingoittaa toista vakavasti, Soisalo sanoo.

Tilanne on Suomessa osin jo niin vakava, että esikoululaisia on otettu osastohoitoon aggressiivisuuden takia.


Kiitän Kiuruveden Nivan koulun rehtoria, Minna Lilja on rohkea nainen. Yleensä rehtorit pitävät suunsa kiinni varjellakseen koulunsa mainetta.

Olen kerran nähnyt sivusta ns. holding-tilanteen (opettajien kouluslangimuoto houldaus). 
Olin koulujen välisessä shakkiturnauksessa. Yhtäkkiä toimitsijapöytään pelmahti istumaan turnauksen ulkopuolinen pieni poika, ekaluokkalainen, joka alkoi repiä turnauspöytäkirjoja. Shakkiväki oli äimissään, mutta onneksi järjestävän koulun kaksi opettajaa tuli paikalle, jolloin pikkupoika sai rajun raivarin, potki, itki ja huusi. Koulun opettajat houldasivat taitavasti hänet ja veivät raivoavan pojan mennessään johonkin muuhun tilaan rauhoittumaan.

Houldaaminen vaatii ammattitaitoa, jota esim. minulla, tavallisella luokanopettajalla ei ole. En haluakaan sellaista ammattitaitoa, en halua houldata koskaan kenenkään lasta. Minä olen opettaja, jonka tehtävä on opettaa.

Olen todella tyytyväinen siitä, että luokassani on paraikaa parikymmentä iloista lasta, joista yksikään ei ole ns. aggressiivinen lapsi. Mutta joillakin opettajilla on. Heidän työnsä on taatusti henkisesti rankempaa kuin minun työni. Minä voin opettaa lapsia rauhassa, voin viedä heitä rauhassa opintoretkille tai leirikouluihin. Ei tarvitse pelätä.

Kotikaupungissani Vantaalla on tilastoitu jo jonkin aikaa kouluissa tapahtuneet uhka- ja vaaratilanteet. Sama ilmiö on näkynyt täälläkin kuin muualla Suomessa, lasten aggressiivisuus on jostain syystä lisääntynyt selvästi.

Välitunneille on ikävä mennä, tiedän opettajia, jotka pelkäävät välituntivalvontoja, koska koskaan ei tiedä, mitä pihalla oikein voi tapahtua. Vielä muutama vuosi sitten opettajat menivät välituntivalvontaan vihellellen vain. Nyt valvojien määrää on jouduttu lisäämään, kehotetaan, että valvojien pitäisi käyttää keltaisia huomioliivejä, joita minä en kehtaa laittaa päälleni.

Toivon hartaasti, että opettajien huoli otettaisiin vihdoinkin tosissaan ennen kuin jossain päin Suomea rasahtaa pahasti.

Kiuruvedellä väkivaltaiselle käytökselle ei ole löytynyt yhteistä nimittäjää, todetaan, että syitä voi olla useita.

Luettelen joitakin:

1. Rajattomuus
On koteja, joissa lapsille ei aseteta rajoja ollenkaan. Jo alkeelliseenkin kasvatukseen kuuluu rajojen antaminen, jotta lapsi oppii tietämään mitä saa tehdä. Aikuisen on joskus myös sanottava ei.

Ei lapsilta pidä vaatia mielipidettä asioissa, joista heillä ei tietoa ollenkaan.

Olen pari kertaa lähikaupassa nähnyt seuraavanlaisen tilanteen:
- Äiti kysyy lapselta: Mitä ruokaa haluat, että äiti tekee tänään? Käykö jauhelihakeitto?
- Lapsi huutaa: Emmä haluu aina keittoo!
- Äiti: Mitä sinä sitten haluat?
- Lapsi huutaa: Mä haluun maroonilaatikkoo!
- Äiti: Oikein kiva, tehdään sitten makaronilaatikkoa.

Äiti antoi siis periksi, vaikka hän on aikuinen ihminen. Hän antoi periksi viisivuotiaalle lapselle. Kun pikkuasioissa annetaan periksi, kohta joudutaan antamaan periksi myös isoissa asioissa. Sen jälkeen peli on pelattu.

Lapsille pitää antaa rakkautta, mutta myös rajoja.

2. Lapsen altistuminen sellaisille asioille, jotka eivät kuuluu lapsuuteen.

Annetaan lapsen katsoa tai pelata mitä vain. Ei välitetä elokuvien tai pelien ikärajoista ollenkaan.

Voi olla, että lapselle annetaan pädi kaksivuotiaana käteen, jotta lapsi on hiljaa. 6-vuotias lapsi saa pelata omassa huoneessaan mitä vaan ja kuinka kauan tahansa, riittää, että lapsi on hiljaa. 12-vuotias lapsi saa roikkua netissä missä vaan ja kuinka kauan tahansa.
Jotkut lapset saavat aivan liikaa audiovisuaalisia ärsykkeitä.

Kaikkia sellaisia asioita, joita jotkut lapset joutuvat näkemään tai kokemaan, en ilkeä tänne edes kirjoittaa.

3. Ei kielletä tai toruta, vaan aina puolustetaan omaa lasta.

Tapahtumat voivat saada alkunsa jo hiekkalaatikolla kuten itse nuorena isänä huomasin. Pieni lapsi heittää hiekkaa toisen naamalle tuosta vaan tai lyö hiekkalapiolla toista lasta päähän ilman syytä. Vieressä seisova isä tai äiti ei puutu tekoon millään tavalla, ei toru lastaan, ei edes vie lastaan pois paikalta. On vaan kuin ei mitään olisi tapahtunut.

Koulussa tyypillinen tilanne voi olla sellainen, että isä tai äiti puolustaa pahantekijälastaan. Ei uskota opettajaan, aikuisen sanaan, vaan uskotaan sokeasti omaa lasta.

4. Lapsen ei anneta leikkiä.

Terve leikki suojaa lasta aggressiivisuudelta. Moni isä ja äiti ohjaa liikaa lasten leikkejä, ei annetakaan lasten luoda omia leikkejä.

Kaikki lapset eivät saa koskaan istua vanhempansa sylissä ja kuunnella, kun isä tai äiti lukee satuja.

Hyvä, kun lapset saavat ulkoilla yksikseen pihamaalla saatika sitten kiipeillä puissa tai kallioilla. Pelätään hysteerisesti, että lapseen voi sattua. 

Urheilukentät pölisevät tyhjyyttään. Vain ohjattu liikunta kelpaa jos sekään.

5. Lapselle siirretään aikuisen vastuita liian aikaisin tai lapsi itsenäistetään liian varhain.

Joskus kouluihin tulee lapsia, jotka joutuvat huolehtimaan vanhemmistaan. Lapset käyvät kaupassa ja tekevät ruokaa vanhempiensa puolesta. Lapset hoitavat pikkuveljeään tai - sisartaan vanhempiensa puolesta.

Jotkut vanhemmat voivat toteuttaa itseän niin vahvasti, että omat lapset tuppaavat unohtumaan.

Kannattaa todella lukea, mitä arvostettu lastenpsykiatri Jari Sinkkonen kertoo lapsen leikistä ja aggressiivisuudesta.

Psykiatri järkyttyi suomalaislasten muuttumisesta: "Vanhempien on pysyttävä vahvoina" (IS 15.11.)

Lapsen aggressiivisuuden syitä voi olla paljon muitakin. Toivottavasti niitä syitä tutkitaan kaikin voimin.

Olisi hyvä, että päiväkotien, esikoulujen ja alakoulujen opettajien puheet otettaisiin vähitellen todesta. Tosin ylipäätään toivoisin, että opettajat edes puhuisivat asiasta, julkisuudessakin. 

En ymmärrä, miten opettajien keskuuteen on luotu jonkinlainen pelon ilmapiiri. Asiat pidetään visusti opettajienhuoneiden sisällä. Toista oli, kun valmistuin opettajaksi v. 1980, opettajat olivat yhteiskunnallisesti hyvin aktiivisia ja avasivat suunsa silloin, kun oli tarve.

Nyt ollaan lähes kaikesta hiljaa, ollaan hissukoita.

Aggressiivisia lapsia tulee koko ajan lisää kouluihin. Aggressiivisetkin lapset kasvavat. Holtittoman nuoren tai aikuisen arvaamaton väkivalta on todella vaarallista.

Sytytyslanka on aina vain lyhyempi.

Lisää miettimistä:

Pienten lasten väkivaltaisuuden lisääntyminen on suomalainen ilmiö.


Media suoltaa joka paikasta väkivaltaa, seksuaalisuutta ja hyväksikäyttöä. Suomessa pelätään koskettamista, Soisalo sanoo. (Savon sanomat 20.11.)

23 kommenttia:

  1. Nykyisessä työpaikassani noin 100 lapsen päiväkodissa on kolme lasta (5-6-vuotiaita), jotka ovat holdauksessa ainakin kerran kuukaudessa, yksi heistä jopa päivittäin. Se on raskasta ja vaarallista muille lapsille. En haluaisi ikipäivänä omaa lastani hoitoon tähän päiväkotiin. Edellisessä työpaikassani samassa perheessä oli kaksi lasta (4- ja 5-vuotiaat), joita holdattiin joka viikko. Tästä ei puhuttu eikä tähän valmennettu, kun kouluttauduin alalle 7 vuotta sitten.
    Terveisin päiväkodin täti Helsingistä

    VastaaPoista
  2. Selitä SOMA. Kaikki eivät ole lukeneet Huxleyn Uljasta uutta maailmaa. Itse asiassa aika harvat ovat. Monet luulevat, että puhut sosiaalisesta maailmasta. Vrt. some l. sosiaalinen media. :)

    VastaaPoista
  3. Omassa luokassani on vain viisi erityisen tuen lasta, joista kaksi on aggressivista ja heitä kuntoutetaan jo monin tavoin. Minunkin tehtäväni olisi opettaa mutta useina päivinä se on mahdotonta peräkkäisten tai yhtäaikaisten raivokohtausten vuoksi. Monella tapaa sitä tuntee itsensä ihan neuvottomaksi. Täytyy vain jaksaa uskoa siihen, että aika, hoito tekevät tehtävänsä.

    VastaaPoista
  4. Haluaisin ottaa taakan lapsilta pois, koska heitä ei voi pitää pieninä aikuisina. Aggressio on kaikissa ihmisissä: jos koemme olomme uhatuksi puolustaudumme. Lapsi tai nuori voi kokea olonsa uhatuksi tai sitten hän elää ylivoimaisissa olosuhteissa ja joutuu turvautumaan aggressiiviseen puoleensa, koska ei voi sanoa että hän pelkää tai että hän on avuton. Tai edes: Olen lapsi, auta minua.

    Olen kohdannut nuoria (etenkin nuoria poikia) joiden tunne-elämä on kehittymätöntä, mutta joilla on myös vaikeuksia turvautua aikuisen apuun, tukeen. Heillä on puutteita kotielämässä, useimmiten sieltä puuttuu rakastava mies (holder), joka opettaisi pojalle rakentavia aggressioiden purkautumisteitä (painimista, jalkapallon pelaamista... siis: fyysistä yhdessäoloa). Turvaa antavat aikuiset miehet voivat tarjota nuorelle pojalle hyvän samastumisen kohteen.

    Väitän myös, että väkivaltaisuus ja väkivaltaiset toimintamallit ovat suomalaisessa kulttuurissa. Väkivallan monien kasvojen tunnistaminen tervehdyttäisi aikalailla meitä kaikkia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen niin samaa mieltä, puhut hyvin ja asiaa. Olen kolmen pienen pojan mummu ja itse alalla jossa ohjaan diagnosoituja haastavasti käyttäytyviä lapsia. Pohtisin myös koulujen ja päiväkotien vastuuta näissäa asioissa, opettajia jotka nyyhkyttävät tätä 2000vuoden lasta ja siirtävät heitä perheneuvoloihin ym ei aina voi arvostaa, mennään sieltä missä aita on matalin, kun lukee näitä kommenntteja huomaa että tieto käytöshäiriöistä on olemassa mutta keinot niiden hoitamiseen olemattomat. Kun lapsi haastaa tarvitaan vain yksi aikuinen joka rakastavasti rajoittaa. Myöskin se kiusaaja lapsi voi olla hyvinkin pelokas yksilö ja kasvatettu niin tuntemaan olevansa ylivertainen. Aihe on niin mielenkiintoinen ja vakava kun seuraa tämän päivän lapsia, omissa on yllinkyllin esimerkkiä vaikka rajoitetaan ja rakastetaan. Kännykät ja tietokone pelit kokonaan pois tai sitten vain ja ainoastaan muutamana päivänä viikossa, mitäs teet kun vanhemmat ovat nokka kiinni kännyköissään ja iBadeissään ja puhuvat niiden kautta lapsilleen, päälle tulevat jos yrittää rajoittaa heidän tekniikkansa käyttämistä. Hämmästyttävintä on että saadaan terveitä lapsia jotka ollaan valmiita omaa tyhmyyttään uhraamaan tietokoneiden ja käynnykyiden viedessä aikuisen mielenkiinnon ohi lapsen.

      Poista
  5. Saattaisiko matkapuhelimien aiheuttamalla säteilyllä ja ruokien ja makeisten lisäaineilla olla jotakin tekemistä kehityssuunnan kanssa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Pienten lasten väkivaltaisuuden lisääntyminen on suomalainen ilmiö."

      Kyllä säteilyä ja lisäaineita on muuallakin maailmassa, tiheämmin asutuissa maissa varmasti on enemmän säteilyä ja pahempiakin myrkkyjä on muualla maailmassa, esim. USA:ssa käytetty maissisiirappi. Tämän lisäksi lisäaineet ei ole niin uusi asia, että se selittäisi mielestäni tätä muutosta.

      Poista
  6. Aina on ollut aggressiivisia lapsia. Ensimmäisinä opettajavuosinani eräs pojanviikari piti kiinni oven karmeista, kun häntä yritettiin siirtää paikasta toiseen. Sittemmin olen törmännyt häneen rikosasioissa. Samanlaisia tapauksia on mahtunut joka vuoteen joko omalla tai toisten luokilla. Yksi entinen oppilaani teki vakavia väkivallantekoja, joista joutui vankilaan. Isä kasvatti hänet aineellisesti puutteellisissa oloissa.

    36 opettajavuoden aikana on tasaisesti ollut häirikkölapsia luokassa. Luku on pysynyt noin 5 prosentissa. Samojen lasten vanhemmat ovat usein itsekin häirikköjä tavalla tai toisella. Hyvin aktiivisia, herkästi arvostelevia ja itsensä äänekkäästi ilmaisevia. Häiriöiden taustalla on AINA hajonnut perhe tai harvemmin jotain mielenterveyteen liittyvää ongelmatiikkaa.

    Yksinhuoltajat tarvitsevat edelleen tukea, jota heille on tarjottukin. Vaikka tuntuisi kuinka pahalta, niin perheen pysyminen kasassa on tavoiteltavaa. Väkivaltaperheen toimintaan vain pitää puuttua lastensuojelullisin keinoin. Kertomista kutsutaan juoruiluksi, mutta joskus se on velvollisuuksien pakoilua aikuisilta, jotka näkevät puuttumisen paikkoja.

    Sosiaalinen media ei ole mielestäni mikään syy lasten levottomuuteen. Jos tilastoilla pystytään osoittamaan, että häiriköinti on lisääntynyt, uskon kyllä. Muuten yhteiskunta on muuttunut paljon paremmaksi aineellisesti ja henkisestikin, kun ihmiset eivät enää voi kasvaa tynnyrissä tai piilottaa lapsiaan. Tieto on lisääntynyt, lapsia hoidetaan nyt paljon paremmin, heidät puetaan ja syötetään kunnolla.

    Kouluruokaakin on yllin kyllin tarjolla. Suomalainen koululounas onkin hieno juttu!

    Pakko muistella lopuksi sellaista, että tappouhkauskin on tullut. Lapsi on uhkaillut, samoin vanhemmat, mutta koulujuna se vain kulkee. Pidetään opettajat lippu korkealla, koska olemme koulun asiantuntijoita, eläkkeelläkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ano...

      Kuvio on kyllä muuttunut kovastikin viime aikoina. Nyt puhutaan "hallitsemattomasta aggressiosta", käsittämättömistä raivareista.

      Tapausten määrä on rajussa kasvussa.

      Poista
    2. "Häiriöiden taustalla on AINA hajonnut perhe tai harvemmin jotain mielenterveyteen liittyvää ongelmatiikkaa.Yksinhuoltajat tarvitsevat edelleen tukea, jota heille on tarjottukin."

      Yli puolet avioliitoista päättyy eroon. Ei kaikilla avioeroperheiden lapsilla ole ongelmia eikä kahden aikuisen perheessä elävä lapsi välttämättä ole ongelmaton. Lapsilla voi olla ongelmia ja hän saattaa tarvita varsinaisen perheen ulkopuolisen aikuisen apua, neuvoja, lohdutusta, turvaa, kuuntelua. Ymmärrän hyvin ettei opettajilla riitä aika eikä voimat, mutta silloin koululla olisi hyvä olla muita ammattilaisia apuna jos opettaja ei yksin selviä. Tiedän, että näitä apuvoimia on myös joissain kouluissa käytetty.

      - Anonyymi 21. marraskuuta 2013 9.14

      Poista
  7. Lasten agressiivisuuden lisääntyminen on varmasti totta. Kirjoituksessa mainituissa syissä on varmasti perää. Kuitenkin kirjoittajan kommentti seuraava kommentti paljastaa paljon siitä, mikä koulussa mättää:

    "Houldaaminen vaatii ammattitaitoa, jota esim. minulla, tavallisella luokanopettajalla ei ole. En haluakaan sellaista ammattitaitoa, en halua houldata koskaan kenenkään lasta. Minä olen opettaja, jonka tehtävä on opettaa."

    Vaikka perusopetuslaki on määritellyt opettamisen lisäksi kasvatuksen jo pitkään osaksi opettajan työtä, me opettajat torjumme usein työnkuvan muuttumisen (jossain rakentuneesta ideaalistamme) toteamalla, että meidän tehtävän on vain opettaa. Alakoulun opettajan keskeinen tehtävä on kasvattaa - ja valitettavasti osa tarvitsee sitä enemmän kuin toiset.

    Holdingin ei tietenkään pidä olla jokapäiväistä, sillon lapsen paikka alkaa olla jo muualla kuin koulussa. Mutta kyllä jokaisella opettajalla pitää olla siihen valmius. Jos niitä ei ole, siihen pitää täydennyskouluttaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ^ "Varmasti", "varmasti"...

      Ovatko suomalaiset opettajat niin kovin sivistyneitä sittenkään, kun kerran 'varmoja tietoja' leviää ja uskotaan kuin hevosmiesten tietotoimistossa?

      Luulisi että 'maailman koulutetuimmille' opettajille olisi jossain vaiheessa opetettu alkeellisia rationaalisen ajattelun ja tieteellisen & tilastollisen päättelyn periaatteita. Kolmisensataa vuotta sitten kun kylänmiesten & kruununviskaalien parissa oli tieto että 'varmasti' noituutta oli liikkeellä ja lisääntymään päin!

      Rikollisuus ja muut vaarat ovat mielikuvissa tuhatkertaisesti lisääntyneet kultaisiin 50-60 -lukuihin nähden (kun ei enää ole talonmiehiäkään), joten vanhemmat eivät uskalla laskea lapsiaan enää ulos leikkimään; päätöksentekoon ei tunnut vaikuttavan se seikka että elämä on Suomessa kuulemma tilastojen mukaan turvallisempaa kuin koskaan.

      Jos viitteitä aggressiivisuuden lisääntymisestä todella on, asiaa toki pitäisi tutkia, kai tästäkin on jotain tilastoja koottu. Asia on toki vakava, mutta tällaiset anonyymit 'varmat tiedot' syövät väitteeltä lähinnä uskottavuutta.

      Poista
    2. Ano...

      Enää ei voi puhua viitteistä, esimerkiksi oman kaupunkini tilanteesta löydät jotain alta:

      http://www.properuskoulu.net/2013/10/vantaan-lahikouluperiaate-kurittaa.html

      Vantaa ei ole poikkeus.

      Ei voida puhua mistään hevosmiesten tietotoimistosta.

      Poista
  8. Eikö niin, että alhainen verensokeri voi aiheuttaa raivopuuskia myös aikuisilla? Nykyinen aika monilla lapsilla oleva runsassokerinen (myös viljat, täysjyväkin, juurekset myös, nostavat verensokeria korkealle, jonka jälkeen elimistön oma insuliinituotanto laskee verensokerin aika jyrkästi alas, jolloin tulee näläntunne nopeasti) ruokavalio voi olla yhtenä syynä näihin raivareihin. Diabetes on yleistynyt räjähdysmäisesti, aikuistyypin diabetestä myös lapsilla. Oireilu alkaa salakavalasti jo ennen kuin sitä pystytään toteamaan. Että kunnon ruokaa lapsille!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Diabetes on yleistynyt räjähdysmäisesti"
      Höpö höpö. Mutta saatiin tännekin taas pseudolääketieteilijä.

      Saa suuttua, tunteet ovat etupäässä terveen ihmisen merkki.Lapsi oppii ja saa tunnekasvatuksensa vain aikuisilta jotka sietävät sitä, että lapsi ei ole aikuinen.

      Poista
    2. Olisikin noin helppoa! Ja tämän verensokerin heittelyn piikkiin yksikin äiti jatkuvasti vetosi (ei ollut näyttöä) sen sijaan, että lasta olisi kasvatettu.

      Poista
  9. Ei verensokerin heilahtelu ole höpöhöpöä. Usein näillä turvattomilla reppanoilla on myös ravitsemus retuperällä. Terve ja tasapainoinen lapsi on monen tekijän summa, eikä ravitsemus ole niistä vähäisin. Uni, turvalliset aikuissuhteet, rajat...kaikkia tarvitaan.

    VastaaPoista
  10. Itse ajattelen että aggressiivisuus = arvottomuus. Luomamme arvovapaa
    ( arvoliberaali ) yhteiskunta ei voi tietenkään tuottaa muuta kuin rajatonta aikuisuutta ja sitten heidän kauttaan rajatonta lapsuutta. Niin hyvä ja kannatettava asia kuin suvaitsevaisuus onkin, niin se ei todellakaan riitä kaiken olemisen arvoperustaksi. Se ei riitä korvaamaan hyvää länsimaista, antiikin pohjustamaa juutalais-kristillistä arvoperustaa, joka on nykyään jengin mielestä niin out ja so last season.

    Kaikesta vapaan ihmisen käyttäytyminen voi olla arvaamatonta, väkivaltaista, itsetuhoista. Hokemalla suvaitsevaisuus-arvomme kaikkivoipaisuutta emme kykene sisäistä petoamme hallitsemaan. ihmisen evoluutio ei ole niin pitkälle ehtinyt että oma itsemme olisi omassa kontrollissamme 100 prosenttisesti. Tarvitsemme edelleen tabuja, normeja ( = kulttuuria suojaavia tekijöitä) ja konkreettisen käsityksen oikeasta ja väärästä. Nythän arvoista päätetään median nettihuutoäänestyksissä. Täysin "vapautettu" ihminen voi olla aika pelottava olio.
    Olen varma että lapset käytöksellään huutavat meistä aikuisista esiin aikuista, ihmistä joka osaa sanoa kyllä ja ei oikeissa paikoissa. Itse en ole kovin ylpeä suvaitsevaisuudestani ( olen liian salliva aikuinen minäkin monessa asiassa), mutta konservatiivisuudestani kyllä. Jälkimmäisessä vaihtoehdossa on muuten jotain kapinallisuuttakin ( niin hassusti on maailma kääntynyt!), koska valtaenemmistö suorastaan kilpailee kaikki-on-okei - asenteillaan.

    Jorma

    VastaaPoista
  11. Kyllä tuo Kai-Arin lista lapsuuden haasteista tässä ajassa on minusta hyvä. Se auttaa ymmärtämään, että meillä ei ole vääränlaisia lapsia. He ovat aikansa kasvattamia. Koulussa emme voi muuttaa yhteiskuntaa tai kullttuuria (ainakaan nopeasti) Näillä mennään, otetaan lapset kouluun semmoisina kun he ovat ja yritetään antaa eväitä, joita arvelemme heidän tarvitsevan omassa elämässään. Ihan yksinkertaistettuna. Opettajan työ on aina ollut haastavaa. Ei siitä kovin kauaa ole kun osa vanhemmista ei halunut lähettää lapsiaan kouluun, aikaansa tuhlaamaan.

    VastaaPoista
  12. Todella hyvä kirjoitus. Itse olen joutunut jopa 3 tuntia pitelemään lasta holding otteella, koska hän ei vain rauhoittunut muuten. Kyse oli ADHD- pojasta joka sai diagnoosin vasta 15 vuotiaana. Poika kävi normaalin koulun, mutta opettajat eivät tulleet hänen kanssaan toimeen silloin kun hän sai raivokohtauksen. Opettajilta puuttui taito käsitellä ja kuunnella lasta. Raivokohtaus alkoi yleensä siitä että lapsi ei saanut rauhassa opiskella joku kiusasi, tai luokka oli liian levoton hänelle. Opettajat suhtautuivat poikaan häirikkönä ja sairaana tapauksena. Lapsen isä oli jo ennen lapsen syntymää huomauttanut kaupassa toisten lasten huonosta käytöksestä, itkusta ja marinasta, kunnes itse sai pojan joka käyttäytyi samoin, kaikesta kurinpidosta, säännöistä, rajoista ja rakastamisesta huolimatta.

    Pojalle luettiin säännöllisesti satuja, häntä pidettiin sylissä ja rakastettiin kuin muitakin lapsia, mutta silti hän sai raivokohtauksia ja hänellä oli vaikeuksia mm. matematiikassa ja lukemisessa, sekä kirjoittamisessa.

    Lapsen onneksi vanhemmat epäilivät jo ADHD:ta ennen diagnoosia ja osasivat hakea ja vaativat apua lääkäreiltä. Vanhemmat käyttivät erilaisia oppimismenetelmiä ja poika selvisi näin ihan normaalista koulusta, vaikka opettajien kanssa joutuivat jatkuvasti keskusteluihin pojan "ihmeellisestä ja hankalasta" käytöksestä johtuen.

    Opettajille pitäisi opettaa enemmän erityis-pedakogiikkaa, opettajaksi opiskelussa jo alusta pitäen, ei pelkästään erityisopettajille, jotta he osaavat suhtautua ja käsitellä lapsia oikeilla metodeilla ja tunnistavat esimerkiksi ADHD:n ja autismin kirjoja yms...

    Varsinkin nyt kun ei enää ole erityiskouluja vaan kaikki lapset laitetaan samaan kouluun opettajien haaste on entistä suurempi. Palkka on suhteessa vastuuseen ja työhön ala-arvoinen, jotta se motivoisi opettamaan ja opiskelemaan kaikki tarvittavat tiedot opetuksen tueksi.

    Moni opettaja siirtyy mieluummin muihin töihin, jotka eivät ole niin hektisiä ja psyykkisesti rasittavia kuin opettaminen. Opettaminen on vain työ, ei mikään sisältä tuleva halu pelkästään. Ei voi olettaa että opettajat opettavat lapsille kaiken, heillä on täysi työ saada heidät oppimaan edes perusteet opiskeltavista aineista.

    Vain harva lapsi on täysin terve nyky-yhteiskunnassa. Vanhemmilla ei enää ole tarpeeksi aikaa lapsilleen. TV, tietokoneet, puhelimet yms. vievät suuren osan aikaamme nykyään, mikä ennen käytettiin lasten kanssa puuhatessa, leipoessa, leikkiessä, lukiessa ja pelatessa.

    VastaaPoista
  13. "...kunnes itse sai pojan joka käyttäytyi samoin, kaikesta kurinpidosta, säännöistä, rajoista ja rakastamisesta huolimatta.

    Pojalle luettiin säännöllisesti satuja, häntä pidettiin sylissä ja rakastettiin kuin muitakin lapsia, mutta silti hän sai raivokohtauksia ja hänellä oli vaikeuksia mm. matematiikassa ja lukemisessa, sekä kirjoittamisessa."

    Kiitos tästä kirjoituksesta! Aivan oikein, joskus, ehkäpä useammin kuin luulemmekaan, vanhemmat ovat fiksuja, rakastavia JA rajoja laittavia, mutta silti jostain syystä lapsella on ongelmia tunteiden sääntelyn kanssa. Ei aina pidä syyllistää vanhempia. Uskon, että aggressiivisuus saattaa olla lisääntynyt, mutta en ole varma minkä takia. Syitä on varmaan monia. Kotiolotkin toki selittävät osan. Työttömyys, toimeentulovaikeudet - näkyväthän ne lapsenkin olossa, jos vanhemmilla on huolia eikä jaksaminen riitä. Tai työelämässä mukana olevien paineet ja yhä kiristyvät vaatimukset. Milloin lapselle riittää aikaa? Alkoholi, huumeet... lista on loputon. Eri perheillä erilaiset ongelmat, eri lapsilla myös. Samankin perheen lapsista toinen voi olla itse rauhallisuus, toisella vakavia ongelmia aggressiivisuuden kanssa.

    VastaaPoista
  14. Kirjoitan kahden lapsen äitinä ja anonyyminä. Toinen lapsistani on ns. normaali, tavis, keskiverto. Toinen taas ns. erityinen, käy sairaalakoulua ja on erittäin aggressiivinen ollut aina. Siltä pohjalta siis...

    Erityisen päiväkotivuosina tuli hyvin selväksi, että muita lapsia saa pelotella, aikuisiin käydä käsiksi ja käyttäytyä huonosti päivä toisensa perään ilman että se johtaisi mihinkään. Hain aktiivisesti apua niin perheneuvolasta, psykologilta kuin kaikenmaailman terapeuteilta kartoituksineen. Kaikilta tuli samaa viestiä: lapsen käytös ei ole normaalia, mutta "hän on vielä niin pieni". Niin. Aggressiivinen 3-vuotias oli pian aggressiivinen 6-vuotias, joka ei pärjännyt eskarissa, pahoinpiteli erityisopettajaansa ja sai muut ryhmän lapset pelkäämään itseään. Lähetteet Lastenlinnaan tulivat bumerangina takaisin; suositeltiin sellaisia tukimuotoja joita kunnalla ei ollut olemassakaan. Minä uuvuin niin totaalisesti, että jäin sairaslomalle.

    Tilanteen piti mennä niin pahaksi että harkittiin tälle lapselle asumista laitoksessa ennen kuin hän sai tarvitsemansa testit ja avun. Miksi kukaan ei kuunnellut minua ja erityisopettajia? Jos me emme osaa arvioida lapsen kehitystä ja olemista, niin ketkä sitten?

    Toinen asia, jota jaksan vieläkin ihmetellä, on tämä ns. Suomen malli liittyen lapsen väkivaltaisuuteen: meillä yksi lapsi saa terrorisoida koko ryhmää ja viedä yhden opettajan resurssit täysin, kun hän "holdaa" lasta jopa kolme tuntia putkeen. Sitten taas esim. USA:ssa tämä samainen lapsi olisi saanut potkun persuksille aika nopeasti ja kiellon tulla kouluun useamman viikon ajaksi. Täällä meillä ei tunnuta välittävän muiden lasten oikeudesta oppimisrauhaan ja turvalliseen hoitoon/kouluun. Sen ympärillä sen sijaan hössötetään, saako pitää väkisin kiinni vai ei ja onko annettu lupaa blaablaablaa. Jos aggressiota ei siedettäisi niin paljon, ehkä myös apu saapuisi nopeammin?

    Vaikka siltä ehkä kuulostankin, en syytä opettajia tai muita kasvattajia mistään. En vaan tajua sitä, miten "normaalina" pidetään tilannetta, jossa 5-vuotias lukitaan vessaan räyhäämään yhden aikuisen kanssa ja sillä aikaa muut 15 lasta itkevät peloissaan toisessa tilassa. Nykytilanne on aivan järjetön ja kestämätön, oli sitten opettaja, lapsen vanhempi tai itse tuo lapsi.

    VastaaPoista