Liikennekasvatuksesta

 

http://taljanhistoriaa.blogspot.fi/ 

Nostalginen kuva, kun kävin kansakoulua, minullekin jaettiin yllä olevan kaltainen heijastin. Myöhemmin kouluissa alettiin jakaa muovisia "kristalliheijastimia".

Talja (1938-1971) eli Tapaturmantorjuntayhdistyksen liikennejaos oli Liikenneturvan edeltäjä. Piipahtakaapa Taljan historiasta kertovassa blogissa, hauskaa ajankuvaa ja faktatietoa.

Hauska yksityiskohta on, kun Talja perustettiin, Suomessa oli autoja 51 771.
Henkilöautokauppa vapautui luvanvaraisuudesta vasta v. 1962. 

Samaan aikaan, kun aloitin kansakoulun v. 1963, valmistui Suomen ensimmäinen moottoritien pätkä, 14 km pitkä Tarvontie. Muistan hyvin, kun menimme koeajolle uudelle moottoritielle isän työkaverin autolla, komea oli kokemus, mutta lyhyt. Tuntui, että ajettiin tuhatta ja sataa.

Suomessa v. 1963 oli n. 400 000 autoa, kun niitä nyt on lähes 3 miljoonaa. Liikenteen määrän huimasta kasvusta huolimatta v. 1963 liikenneonnettomuuksissa kuoli enemmän ihmisiä kuin nyt. Liikennekuolemien vähentymiseen vaikuttivat v. 1975 tullut turvavyöpakko sekä vuonna 1978 yleisen nopeusrajoituksen alentaminen 80 kilometriin tunnissa.

Vauhti tappaa. 


15.7. Yle 

Asiantuntijat: Liikennekasvatus kouluaineeksi

Kouluissa opetettava liikennekasvatus olisi tehokkain tapa vähentää nuorten vakavia liikenneonnettomuuksia, uskovat asiantuntijat. Ylen aamu-tv:ssä vierailleet Liikenteen turvallisuusviraston Trafin johtava asiantuntija Jussi Pohjonen ja Autokoululiiton puheenjohtaja Jarmo Jokilampi toivovat, että liikennekasvatus saataisiin kouluihin oppiaineeksi.

– Liikennekasvatus koulun ensimmäisiltä luokilta alkaen. Se olisi kaikkein tehokkain keino, Pohjonen sanoo.

Pohjonen ja Jokilampi ovat kuitenkin molemmat sitä mieltä, että yhtä taikakeinoa onnettomuuksien estämiseksi ei ole.

– Koulutus on tärkeää, mutta tiedonpuute ei ole yksin onnettomuuksien taustalla. Kyllä kaikki tietävät, ettei esimerkiksi humalassa saa ajaa, mutta silti sitä tapahtuu, Pohjonen sanoo.

 
Jokaisella asialla ei koulussa voi olla omaa oppiainettaan, ei edes liikennekasvatuksella, vaikka se niin tärkeää onkin.

Vuosituhannen vaihteessa peruskoulusta poistui hieno oppiaine, kansalaistaito, jonka yhteydessä liikennekasvatus oli paljon johdonmukaisempaa kuin nyt. Opeteltiin kunnolla liikennemerkit sekä jalankulkijan että pyöräilijän liikennesäännöt. Kansalaistaidon yhteydessä liikennekasvatusta annettiin määrällisesti enemmän kuin nyt.

Nyt alakoulussa liikennekasvatus on upotettu oppiaineeseen nimeltä ympäristö- ja luonnontieto, johon sisältyy kansalaistiedon ohella myös maantiedon ja biologian sekä kemian ja fysiikan oppiaines. Viidennellä luokalla yleisoppiaine ympäristö- ja luonnontieto jakautuu kahdeksi oppiaineeksi, biologia ja maantieto sekä kemia ja fysiikka.

Vanha kansalaistaito oli hieno oppiaine, koska kansalaistaidon oppitunneilla käsiteltiin elämisentaitoja hyvin laajasti, keskusteltiin paljon ja harjoiteltiin asioita myös käytännössä. Kansalaistaito oli hyvin käytännönläheinen oppiaine.

Jos minä olisin opetussuunnitelmadiktaattori, ottaisin oppiaineen kansalaistaito takaisin. Elämäntaitoja tarvitaan aina.

Ongelma on vain, että lastenkin aika on rajattu ja tuntikehys on pieni, ei niitä uusia oppiaineita niin vain lisäillä. Kun niitä lisäillään, on jotakin otettava pois.

Kuten Jussi Pohjonen toteaa, koulutus on tärkeää, mutta tiedonpuute ei ole yksin onnettomuuksien taustalla.

Sama logiikka koskee monia muitakin asioita kuten tupakka, alkoholi ja huumeet. Kaikki tietävät tasan tarkkaan, että ko. aineiden ylenmääräinen käyttö on epäterveellistä, ja silti niitä käytetään liikaa.

Koulu yksin ei voi vaikuttaa yleiseen asenneilmapiiriin. Hyviä liikennekasvattajia aikoinaan olivat myös television Ensio Itkonen ja Hannu Karpo.

Liikennekasvatus kuten muukin kasvatus lähtee kodeista. Mallioppiminen on kaiken keskiössä. 

Jos isäpappa kaahaa, kait myöhemmin se poikakin kaahaa.

Kyllä historia on tärkeä oppiaine

Stefan Olsson: Miljöpartiet liknar jihadister vid frivilliga under finska vinterkriget

Ruotsista kajahtaa, paikallisten vihreiden kansanedustaja Mehmet Kaplan (Miljöpartiet) vertaa talvisodan ruotsalaisia vapaaehtoisia taistelijoita jihadisteihin, joita yleisen katsantokannan mukaan pidetään terroristeina.


Stefan Olsson: 1939 attackerades den lilla demokratiska staten Finland av den stora diktaturen Sovjetunionen. Sverige som nation engagerade sig starkt för Finlands sak. Vi skeppade över försvarsmateriel och tillät friviliga att delta i den finländska krigsmakten.


Stefan Olsson on koulussa lukenut hyvin historian oppikirjansa, kun hän toteaa, että v. 1939 iso diktatuuri Neuvostoliitto hyökkäsi pieneen demokraattiseen valtioon Suomeen.

En millään ilveellä löydä, mitä yhteistä on jihadisteilla ja Suomea auttamaan tulleilla vapaaehtoisilla ruotsalaisilla. Ruotsalaiset vapaaehtoiset tulivat puolustamaan pohjoismaista demokratiaa.

Britannia ja Saksa: Irakin ja Syyrian jihadistit uhka Euroopalle (19.6. HS)

Elämä ei ole pelkkää chillailua, toivon sydämestäni, että suomalaiset peruskoululaiset ja lukiolaiset lukevat kunnolla historian läksynsä. 

Ruotsalainen peruskoulu on jo kriisissä:

Ruotsin koulupaniikki (Properuskoulu 12.3.2014)

Gender equality in Finland means choice and quality

Huomasin, että Ulkoministeriön FINFO:n esite, johon minua haastateltiin, on nyt valmis. Esitteessä käsitellään upeasti suomalaista sukupuolten välistä tasa-arvoa.

Muita haastateltavia ovat: Pirkko Mäkinen, Irja Askola, Pauliine Koskelo, Kaisa ja Pasi Kaitila, Anna-Liisa Laine, Gunvor Kronman, Sirkka-Liisa Roine ja Nasima Razmyar.

Kannattaa lukaista koko esite.

Suomessa koulutuksellinen tasa-arvo on tavoittanut hienosti tytöt ja naiset, mutta osa pojista ja miehistä on pudonnut kelkasta pois. Tutkimusten mukaan ongelma on suuri Itä- ja Pohjois-Suomessa, mutta sama ilmiö on havaittavissa Pääkaupunkiseudullakin.

Haastattelun ensimmäinen versio suomeksi:

Education - the forward force in Finland (Properuskoulu  8.12.2013)

Piipahda myös FINFO:n ylläpitämällä this is Finland-sivustolla. Näet miten Suomea markkinoidaan ulkomaille, sivustosta löytyy myös mielenkiintoisia blogeja.

Gender equality in Finland means choice and quality

COMPREHENSIVE SCHOOL TEACHER KAI-ARI LUNDELL

“Education for girls is one of the most important ways to build a well-functioning society. Educated women want their children to be educated. This lays the foundation for equality, safety, growth and success,” says Kai-Ari Lundell, comprehensive school teacher.

“Women in Finland have an excellent level of education. A high number of teachers, doctors and lawyers are women. Of particular importance are immigrant girls, who take learning seriously when given the opportunity to attend school,” says Lundell, who was selected as Class teacher of the year by the association of Class teachers in Finland in 2013.

When Kai-Ari was carrying out his military service, his interests ranged from music and written and visual expression to natural sciences. He decided to pursue teacher training. Since then, over three decades, he has taught all age groups in lower comprehensive schools. Alongside his work, he has actively engaged in the prevention of social exclusion among children and young people.

“The global economy is inevitably affecting Finland. Cost-cutting in early childhood education is counterproductive, resulting in expenses later. It would be more cost effective to prevent problems,” says lundell. Class sizes are increasing, and the number of group lessons, support lessons and special needs classes is decreasing. This burdens teachers, whose work is highly dependent on resources. According to Lundell, we should invest in children aged between five and ten, whose attitudes towards learning, the joy of insight and independent thinking are still in the process of being shaped.

“Finland has good schools of a consistent quality and committed teachers. We strongly believe in equal opportunities for all. It is essential to offer children a broad-based general education and prepare them for lifelong learning, instead of trying to produce top experts in a narrow field. This will enable children to realise their full potential, regardless of their background,” says Lundell.

(Toimittaja Aino Krohn)

Olen ehdolla ehdokkaaksi

Vantaan Perussuomalaiset - Uusi kasvo

Perussuomalaisten Uudenmaan piiri ry. on valinnut minut jäsenäänestykseen eduskuntavaaliehdokkuudesta.

Kiitän kovasti ihmisiä, jotka ovat kannattaneet minua.

Osaamiseni kärki on luonnollisesti koulutuspolitiikka. Olen koulutuksellisen tasa-arvon kannattaja, sillä koulutus on ainoa tie varsinkin köyhien ja naisten tasa-arvoon. Koulutus on investointi tulevaisuuteen.

Olen pienen ihmisen puolella.

Aamun Helsingin Sanomien pääkirjoitus oli upea, kannattaa painaa alla olevaa linkkiä ja lukea pääkirjoitus kokonaisuudessaan.


16.6. HS

Suomi pärjää koulutuksella

Toisin kuin näissä etelän maissa, kilpailukykypotentiaali on kuitenkin Suomessa hyvä. Kriisimaat petraavat nyt kilpailukykyään kovempaa tahtia kuin Suomi, mikä auttaa niiden taloutta taas kasvuun.

Työnantajaleiri esittelee usein julkista taloutta pohdittaessa todisteita siitä, että Suomessa julkisen talouden paino on Euroopan raskain, melkein 60 prosenttia suhteessa kansantuotteeseen – mikä on eri asia kuin osuus kansantaloudesta.

Totta sinänsä, mutta suomalaiset tulonsiirrot ja joiltakin osin hyvinkin tehokas julkinen sektori sotkevat vertailua. Suomessa julkinen "meno" muuttuu moniin maihin verrattuna paljon kivuttomammin jossain myöhemmässä kohdassa "tuloksi".

Kaikkien säästöbudjettien ja leikkausten keskellä Suomessa on pidettävä huolta siitä, että tulevaisuuden mittaukset kertoisivat hyvää nykyisistä ratkaisuista.

Suomessa kasvua ei saada työvoimapanoksen lisäyksestä. Jäljelle jää tuottavuuden nostaminen. Se vaatii investointeja koulutukseen, tutkimukseen ja tuotekehitykseen.

Peruskoulu valtion harteille 3.

A-talk: Peruskoulu kuntoon - tiiliä, tiiliä!

Opettaja-lehden päätoimittaja Hannu Laaksola tarttui tulikuumaan aiheeseen, tasa-arvoisen koulutuksen tuhoamiseen. Peruskoulu ei ole enää koulutuksellisen tasa-arvon airut, sillä joka toinen kunta on laiminlyönyt perusopetuksen kehittämisen.

Koulutusleikkaukset ovat niin rajuja, että en enää usko, että kyse on pelkästään säästöistä. Olen varma, että kyse on ideologiasta. Kaikille ei sovi, että kaikki saavat hyvän ja tasa-arvoisen peruskoulutuksen. 

Suomessa on rahaa enemmän kuin koskaan. Kyse on aina siitä, kuinka raha jaetaan. 

Kannattaa lukea alinna oleva Laaksolan Opettaja-lehden pääkirjoitus kokonaisuudessaan linkkiä painamalla.

Ehdotin peruskoulun siirtämistä kunnilta valtion harteille Enbusken radio-ohjelmassa

mukana olleelle opetusministeri Henna Virkkuselle:

Enbusken radio-ohjelman jälkitunnelmia (Properuskoulu 24.3.2011)

Olen pohtinut asiaa myös blogikirjoituksissani:

Peruskoulu valtion harteille 2. (Properuskoulu 4.10.2013)

Peruskoulu valtion harteille (Properuskoulu 31.5.2013)

Kadonneen tasa-arvon metsästys (Properuskoulu 2.9.2011)

30.5. Opettaja

Koulutus järjestettävä uudelleen

Tasa-arvoinen koulutus on nyky-Suomessa vakava harha, jota ei tunnuta Pisa-huumassa ja talouden puristuksessa ymmärrettävän. Kunnissa päättäjät ovat etääntyneet kouluajoistaan ja samalla kouluasioista. Sen seurauksena joka toinen kunta on laiminlyönyt perusopetuksen kehittämisen.

Alamäen pysäyttämiseksi on välttämätöntä pohtia vakavasti, voitaisiinko perusopetus järjestää toisin kuin nyt. Olisiko parasta, että peruskoulun rahoitus ja ylläpito olisivat kokonaan valtion harteilla?

Muutos voitaisiin rahoittaa siirtämällä verotuksen painopistettä kunnallisverotuksesta valtion verotukseen. Uudistuksella voitaisiin tasata kuntien koulutuskustannusten eroja. Sillä taattaisiin, että jokainen oppilas saa saman verran opetusta ja tukipalveluja. Se mahdollistaisi yhtenäiset opetusryhmien koot ja monet koulun käytänteet. Arviointi voitaisiin yhdenmukaistaa nykyistä paremmin, ja jopa homekoulujen korjaamiseen saataisiin ryhtiä ja yhdenmukaisuutta.

Onneksi olkoon Hymypoikapatsas!

28.5. Yle

Hymypoikapatsas on jo 60-vuotias

Kouluissa reippaalle, iloiselle ja kaikkien kaverille lahjoitettu hymypoikapatsas täytti tänä keväänä 60 vuotta.

- Taiteilija Heikki Nieminen ja Pentti Vilppula istuivat kahvilassa ja miettivät millä tavalla saisivat parempaa palvelua. Puoli vitsinä he totesivat, että palvelu olisi parempaa jos sen saisi hymyn kanssa. Siinä yhteydessä Nieminen ryhtyi piirtämään luonnosta, miltä tällainen hymy näyttäisi. Näin syntyi ensimmäiset hymyilevät pojan kasvot, jotka nyt tunnetaan hymypoikapatsaasta, kertoo patsaan historiasta toiminnanjohtaja Minna-Riikka Järvinen Kehittämiskeskus Opinkirjosta.

Tapahtuman seurauksena Heikki Nieminen teki samana vuonna ensimmäisen hymypoikaveistoksen. Tyttöpatsas saatiin vuotta myöhemmin.

- Kun vuonna 1954 jaettiin ensimmäinen hymypoikapatsas, jaettiin niitä silloin tytöillekin. Vielä nykyisinkin joillain kouluilla on tapana jakaa pelkkiä poikapatsaita, Järvinen kertoo.

- Joillekin se poika on se aito ja alkuperäinen. Molemmat patsaat ovat kutakuinkin edelleen saman näköisiä, kuin 60 vuotta sitten. Ainoa ero on oikeastaan se, että ensimmäiset patsaat olivat onttoja, kun kipsi oli 50-luvulla niin arvokasta, ettei ollut varaa tehdä kokokipsisiä. 80-luvulla siirryttiin kokokipsisiin, jotta patsaat eivät rikkoontuisi niin herkästi. Ja tänä päivänäkin veistokset tehdään käsityönä, jokainen yksitellen.

Hymypatsas hakkaa kevyesti erilaiset stipendit. Kun stipendit on aikoja sitten tuhlattu, hymypatsas sen kuin jököttää kirjahyllyssä tai pianon päällä hamaan loppuun saakka. 

Hymypatsaalla on sielu.

Opettajakunta jakaa stipendit, mutta useinmiten oppilastoverit äänestävät keskuudestaan, ketkä luokasta saavat Hymypatsaat.

Patsaan arvot ovat paikallaan.

Hyvän Toveruuden Kilvan palkitsemiskriteerit ovat pysyneet lähes muuttumattomina 60 vuoden ajan, mutta niitä on tulkittu eri vuosikymmeninä eri tavoin. Hymy-veistoksen edustamat arvot, toisten ihmisten arvostaminen, hyvä käytös ja ystävyys, ovat tärkeitä jokaiselle ihmiselle olipa hän minkä ikäinen tahansa. (Opinkirjo)

Vaikka Hymypatsas on edullinen (18,50 euroa), on sillä vahva symboliarvo.

Ennen vanhaan oppikouluaikaan patsaita jaettiin pari kappaletta per luokka keskiluokan viidennen luokan keväällä. Luokasta äänestettiin yksi poika ja tyttö. En enää muista, ketkä saivat luokaltani patsaat, mutta sen kuitenkin muistan, että patsaat menivät oikeisiin kohteisiin. Patsaat jaettiin kevätjuhlassa.

Nykyään patsaskäytännöt ovat hyvin erilaisia. Läheskään kaikissa kouluissa ei patsaita jaeta ollenkaan.

Joissakin kouluissa Hymypatsaita jaetaan joka luokalle joka vuosi, mikä on inflatoorista, patsaan saaminen menettää merkityksensä. Yhdelle ja samalle oppilaalle voi kertyä rivi patsaita.

Koulussani annetaan Hymypatsaat vain kuudennella luokalla, yhdelle tytölle sekä pojalle. 

Opettaja kertoo ensin kriteerit. Äänestystapa on suljettu lippuäänestys. Kun äänestetään, ei saa pulista eikä taktikoida. Meilläkin rehtori jakaa patsaat kevätjuhlassa.

Tasapelitilanteessa opettajan ääni ratkaisee. Opettajalle on varattu myös veto-oikeus, koska periaatteessa voi tapahtua niinkin, että luokka pakotetaan tavalla tai toisella äänestämään sellaista oppilasta, joka ei täytä Hyvän Toveruuden Kilvan kriteerejä. 

Onneksi en ole koskaan joutunut käyttämään veto-oikeuttani, sillä oppilaat ovat aina äänestäneet tosissaan ja olleet vilpittömän oikeudenmukaisia. 

Sitä paitsi Hymypatsas on kaunis patsas. 

Valkoinen kipsi luo patsaaseen viatonta lapsenomaista herkkyyttä. Patsaan pinta vaikuttaa yhtä kuultavalta kuin lapsen ihokin.

Korkeasaari luokkaretkiboikottiin

Pukki ja riikinkukko

Olin tänään oppilaitteni kanssa luokkaretkellä Korkeasaaressa. Ilma oli kaunis ja lapsilla oli mukavaa. Retki oli hyvin onnistunut. 

Lähdimme aamulla bussilla Pähkinärinteestä Elielin aukiolle ja kävelimme sieltä pitkin varjoisaa Aleksanterinkatua kohti kauppatorin vesibussilaituria. Laitoin lapset jonoon ja menin ostamaan yhdistettyä vesibussi- ja pääsylippua.

Lasten lippu maksoi 9 euroa. Järkytyin, kun minulle sanottiin, että minunkin piti maksaa päästäkseni Korkeasaareen, vaikka toin eläintarhaan parisenkymmentä oppilasta. Lipun hinta oli 18 euroa. 

Sääntö on uusi. Suivaannuin.

Kaikkialla muualla opettaja pääsee luokkansa mukana ilmaiseksi sisään.

Oppilaat myös söivät lounaansa Ravintola Pukissa, 8,90 euroa per oppilas. Lisäksi he ostivat jäätelöä ja ostivat rannassa olevasta matkamuistomyymälästä muistoja itselleen.

On paikkoja, joihin sekä oppilaat että opettaja pääsevät sisään ilmaiseksi kuten Kansallismuseo, Ateneum tai Kiasma. Moniin paikkoihin kuten Heureka opettaja pääsee oppilaittensa mukana ilmaiseksi.

Laitan Korkeasaaren boikottiin. 

En tee enää luokkaretkiä Korkeasaareen. Toivon, että muutkin opettajat boikotoivat Korkeasaarta siihen asti, kunnes opettajamaksu on poistettu.

Monissa maissa luokat pääsevät sisään ilmaiseksi lähes joka kulttuurikohteeseen. Jopa matkat julkisilla kulkuneuvoilla ovat ilmaisia.

Turvattomuus lisääntyy Helsingin kouluissa

22.5. Yle

Opettajien kauhukuva Helsingissä: Ei sijaisia lyhyisiin poissaoloihin

Opettajat ovat jäämässä Helsingissä ilman sijaisia lyhyiden poissaolojensa aikana ensi vuonna. Parin miljoonan euron säästöjen nimissä tehty opetuslautakunnan ehdotus koskee perusopetusta, lukioita, ammatillista koulutusta ja ruotsinkielistä päivähoitoa.

Helsingin opettajien ammattiyhdistyksen puheenjohtajan Laura Nurmisen mukaan aikomus herättää opettajissa ihan kauhunsekaisia tunteita.

- Jos kollega on pois töistä ja opettaja määrätään hoitamaan myös hänen luokkaansa tai opetusta, opettaja sukkuloi kahden luokan väliä. Siellä on sitten kaksi opetusryhmää ikään kuin puoliksi heitteillä.

"Oikeus opetukseen vaarantuu"

- Jos opettajia on poissa useampia samana päivänä, tilanne alkaa olla ihan kaoottinen. Meidän näkemyksemme mukaan siinä vaarantuu sekä oppilaan että koulun turvallisuus ja ennen kaikkea oppilaan oikeus saada opetussuunnitelman mukaista opetusta, Nurminen sanoo.

Opettajat ymmärtävät, että opetustoimenkin pitää kantaa jokin kortensa kaupungin säästökekoon, mutta arvovalinnat täytyisi tehdä valtuustossa vähän toiselta pohjalta.

- Ei lapsia eikä nuoria voi jättää heitteille, vaikka taloustilanne olisi mikä. Meidän näkemyksemme mukaan sijaiskielto on kohtuuton, mahdoton ja vaarantaa merkittävällä tavalla opetuksen laadun, Laura Nurminen korostaa.

Lyhyet poissaolot kestävät 1-3 päivää. 


Kaikki keinot peruskoulun nakertamiseksi ovat käytössä.



Kouluja lopetetaan, opettajia lomautetaan tai irtisanotaan, erityisopetusta lopetetaan. Nyt Helsingin opetuslautakunta on ottanut käyttöön sijaistamiskiellon.



Kun valtio lopettaa ryhmäkokoavustuksen, odotettavissa on luokkien yhdistämisiä. Palataan takaisin menneiden aikojen isoihin luokkiin, yksi opettaja ja 30 lasta.



Sijaistamiskielto on iljettävä.

Opettaja ei ilkeä sairastaa, koska oppilaat jäävät heitteille. On ilman muuta selvää, että yksi opettaja ei voi opettaa kahta luokkaa yhtä aikaa. Hän joutuu ravaamaan edestakaisin kahden luokan väliä, opetus jää silloin puolivillaiseksi. 



Opettajat ovat hyvin ylitunnollista väkeä. Vastedes moni heistä tulee kouluun sairaana, koska ei haluta ylikuormittaa naapuriluokan opettajaa. Voi olla myös, että moni opettaja ei enää sairastakaan lyhyesti, vaan pitkästi. Tapahtuukin päivastoin kuin toivottiin, kustannukset eivät laskekaan, vaan nousevat.




Helsingin Opetuslautakunta: 



puheenjohtaja Minerva Krohn (Vihr.), varapuheenjohtaja Wille Rydman (Kok), Anniina Palm (Kok), Timo Raittinen (Kok.), Bernt Nordman (Vihr.), Katri Korolainen (Vihr.), Nasima Razmyar (SDP), Ville Jalovaara (SDP), Juha Leoni (Vas.), Marja Nyman (PS), Johan Ekman (SFP, Kaupunginhallituksen edustaja) 






Kokoomus ja Vihreät - melkoinen akseli, kun säästöistä puhutaan. 



Kukaan ei puhu priorisoinnista enää yhtään mitään.



Toivottavasti kaupunkilaiset aktivoituvat. Suunta on selvä.

Kouluruokahuijaus

 

Italialainen kasviskastike VL,G

*Täysjyväpasta M,G

*Kiinankaali-maissi-kurkkusalaatti M,G

*Porkkanaraaste M,G

 

Tänään lapsille tarjottiin koululounaaksi pastaa ja Italialaista kasviskastiketta. Oppilaita huijattiin, sillä kastikkeen lisukkeena oli quornia.

 

Quornissa ei ole kasvista ollenkaan, sillä se koostuu punahomesienen rihmastosta ja kananmunan valkuaisesta.

Miksi Enkeliporsas ei syönyt tänään koululounastaan (Properuskoulu 15.1.2014) 

Tarkkailin ruokailua. Isot oppilaat jättivät guornin palat lautaselleen. Pienet söivät kyllä, mutta moni oppilas sanoi, että tää on pahaa.

Itse kastikkeesta emäntä oli tehnyt hyvää.

Opettajat söivät pastaa ja pelkkää kastiketta ilman guornin paloja. Salaatit olivat maukkaita myös.

Ihmettelen, miksi koulussa ei tarjota useammin perinteisiä pastakastikkeita.

All time school lunch favorite (Properuskoulu 10.5.2014)


Kouluruoka puhuttaa, kannattaa piipahtaa myös seuraavilla sivuilla:

Tältä näyttää kouluruoka ympäri maailman (Iltalehti 21.5.2014)

Fed up with Lunch


Kaikkialla ilmainen koululounas ei ole itsestäänselvyys. Fed up Lunch-sivustolla amerikkalaiset kotiäidit kertovat, mitä he pakkaavat lapsilleen mukaan kouluun.

Amerikassa pohdittiin joskus pohjoismaisen tasa-arvon peruspilareita. Ykkönen oli ilmainen kouluruokailu, kakkonen julkinen terveydenhoito, kolmonen peruskoulu.

All time school lunch favorite

All time school lunch favorite


Onko jauheliha-spagetti kaikkien aikojen suosituin koululounas? 

Lapsille kannattaa tehdä ruokaa, jota syödään. Minullekin jauheliha-spagetti maistuu aina.


Kuvan annoksesta löytyy myös suosikkisalaattini, tomaatti-sipulisalaatti. Koulussa spagetti valitettavasti joskus pilkotaan pieniksi, kait sen takia, että lasten olisi helppo sitä syödä.


Jauheliha-spagetti on esimerkillinen kouluruoka, koska se on edullinen ja helppo tehdä. Oletan, että jauheliha-spagetin annoshinta on suurinpiirtein koululounaiden keskihintahaarukassa.


Koululounaiden keskinmääräinen annoshinta on noin 75 senttiä, joka on ällistyttävän halpa hinta. 

Enää ei voi tinkiä senttiäkään ilman, että laatu kärsii. Annoshinnan pitäisi nousta ruuan raaka-aineiden hintojen tahdissa.



24.4. Taloussanomat


0,75 euroa – sillä syntyy koululaisen ruoka

Kahdeksasta kunnasta kerätyt kouluruokailun hinnat osoittavat, että yleinen ruoan hinnan nousu ei ateriakustannuksissa näy.

Esimerkkikaupunkien aterioista raaka-aineen osuus on 0,75–1,10 euroa. Reilulla eurolla syö yläkoululainen ja lukiolainen. Yleinen hintataso on 70–80 senttiä. Sipoossa ja Espoossa hinta oli niukasti yli euron, Vantaalla enimmillään tasan euron.

Turku ei liikesalaisuuteen vedoten kertonut raaka-aineen ateriakohtaista hintaa, Oulusta ei myöskään hintaa saanut kaivettua.

Yleisesti kaupungeissa ateriamäärärahoja on hiukan korotettu kolmessa vuodessa, Vantaata ja Kuopiota lukuun ottamatta. Vantaalla hintoja on painettu eniten alas. Kaupunki on myös siirtänyt kouluruokailua Fazer Servicesilta halvemmalle Vantaan Tilapalvelut Vantille.

Kuopiossa kokonaiskulut ovat nousseet, mutta raaka-aineiden hieman laskeneet. Syynä on muun muassa elintarvikkeiden kilpailutus ja ruokalistojen tarkistaminen, kaupungista kerrotaan.

Kyselyyn vastasivat Helsinki, Espoo, Vantaa, Tampere, Turku, Kuopio ja Oulu.

Palveluntuottajien mukaan vielä ei ole jouduttu tinkimään ravitsemusvaatimuksista, mutta ruokalistoilta on karsittu kalleimpia raaka-aineita, kuten hedelmiä. Säästövaraa ei ole yhtään enempää, yleisin viesti kuuluu.

– Ruokalistaa ja reseptiikkaa on uusittu ja ruokalistoilta on karsittu kalliimpia raaka-aineita. Työtä joudutaan tekemään jatkuvasti, että pysytään talousarviossa, erään kaupungin edustaja kertoo nimettömästi.

– Joistakin keittiöistä tulee viestiä, kuinka ruokaa syödään enemmän maanantaisin viikonlopun jälkeen kuin muina koulupäivinä. Ruoasta säästäminen ei ole järkevää aikoina, jolloin hallitusohjelman säästöt kohdistuvat myös lapsiperheisiin.

– Kouluruoan vaikuttavuudesta tulisi puhua paljon enemmän. Tänä päivänä monen lapsen ja nuoren ainoa lämmin ateria on päiväkoti- tai koululounas. Jos se jätetään nauttimatta, voi kasvukehitys hidastua.

Jossain vaiheessa kielisolmu on avattava

8.5. Taloussanomat

Englannin taitoko riittää? Yritysten mielestä ei todellakaan

Yhä useampi nuori osaa vain englantia ja ruotsia. Yrityksissä kehitys huolestuttaa, sillä muiden kielten – etenkin venäjän – osaajia tarvittaisiin.

Englannin taitoa tarvitaan nykyisin lähes kaikissa työtehtävissä, mutta se ei yksin riitä. Tätä mieltä ovat yritykset, jotka vastasivat Elinkeinoelämän keskusliiton (EK:n) kyselyyn.

EK:n jäsenyrityksistä lähes joka kolmas tarvitsee venäjäntaitoista henkilökuntaa. Niistä 70 prosenttia arvioi, että venäjälle on käyttöä entistä enemmän tulevaisuudessa.

Neljännes niistäkin yrityksistä, jotka eivät vielä tarvitse venäjän osaajia, uskoo tarvitsevansa venäjäntaitoisia myöhemmin. Myös muiden kielten osaajille on käyttöä:

– On yrityksiä, joille kiinan, portugalin tai espanjan taitoinen henkilöstö on välttämättömyys ja näiden kielien osaaminen voi olla ratkaisevaa rekrytointitilanteessa, asiantuntija Jenni Ruokonen sanoo EK:n tiedotteessa.


Suomessa puhutaan paljon kansainvälisyydestä ja monikulttuurisuudesta, mutta peruskoulussa lapsille käytännössä tarjotaan vain kahta kieltä, englantia ja ruotsia. 

Tiedän parhaiten kotikaupunkini Vantaan kielitarjonnan, näin se suurinpiirtein menee muuallakin:

1. A-kieli, kaikille pakollinen englanti, joka alkaa 3. vuosiluokalta

2. Vapaaehtoinen A-kieli, useinmiten saksa, ranska, espanja tai ruotsi, enää hyvin harvoin venäjä, alkavat 4. vuosiluokalta, 7. luokalla nimitys muuttuu valinnaiseksi A-kieleksi

Vapaaehtoinen A-kieli aloitetaan, jos saman kielen ryhmään saadaan vähintään 18 oppilasta. Kun yksittäisessä koulussa vapaaehtoisen A-kielen halukkuus hajoaaa eri kielten kesken, on vaikea saada ryhmiä kasaan. 

Vantaalla yhdessä koulussa tarjotaan myös etäopetusta, toinen oppitunneista annetaan omassa koulussa, toinen etänä tietokoneen välityksellä.

3. B-kieli, kaikille pakollinen ruotsi, joka alkaa 7. luokalta

Noin puolet oppilaista opiskelee ruotsia vain kolme vuotta. Kaikki ymmärtävät, että kolmessa vuodessa ei opita mitään kieltä. 

Ammatillisissa oppilaitoksissa ruotsia luetaan yhden viikkotunnin verran, mikä on monelle oppilaalle liikaa. Moni oppilas jättää ammatilliset opintonsa kesken juuri ruotsin takia.

4. Valinnainen B-kieli, joka alkaa 8. luokalta

Valinnaisen B-kielen valitsee hyvin harva oppilas.

Ylioppilaista suurin osa kirjoittaa enää vain yhden kielen, englannin. Kevään ylioppilaskirjoituksiin osallistui 42007 nuorta, joista vain 8273 nuorta kirjoitti ruotsin. (KP24.fi 8.2.2014)

Hyvin mielenkiintoista on, että maahanmuuttajataustaiset lapset joutuvat opiskelemaan kotikielensä lisäksi peräti kolmea vierasta kieltä, suomea, englantia ja ruotsia, mikä taitaa olla suvereeni maailmanennätys. Aina oppilas ei hallitse edes omaa kieltään.

Ilman muuta selvää on, että kaikkien lapsien on opiskeltava englannin kieltä. Niin vahvasti englanti on maailmalla lyönyt itsensä läpi.

EK on oikeilla jäljillä vaatiessaan kielitarjonnan monipuolistamista. 

Peruskoulussa kolmen vieraan kielen opettamiseen eivät rahkeet riitä. Rahaa ei ole, ja toisaalta joka toiselle lapselle kolmen kielen opiskelu oman kielen lisäksi on inhimillisesti ajatellen liikaa. Kaikki eivät voi oppia kaikkea.

Ainoa vaihtoehto on, että vain englanti olisi kaikille pakollinen. Toinen pakollinen kieli olisi valinnainen.

Olen aiemmin esittänyt, että ruotsi olisi peruskoulussa valinnainen. Lukiossa kannatan jakoa pitkään ja lyhyeen ruotsiin. Jos lukioon menevä oppilas ei olisi valinnut pitkää ruotsia peruskoulun seiskalla, hän joutuisi ottamaan ja myöhemmin kirjoittamaan lyhyen ruotsin.

Jos ruotsi olisi peruskoulussa vapaaehtoinen, opiskelumotivaatio ruotsin ryhmissä nousisi. Vaikka opiskelijoita olisi vähemmän kuin nyt, saataisiin palvelusektorille enemmän ruotsin kielen taitajia kuin nyt. Näin taattaisiin suomenruotsalaisille tulevaisuudessakin riittävät palvelut.

Svenglishiä, svenglishiä - ruotsi tulee alakouluun (Properuskoulu 31.3.2014)

Pakkoruotsin viivytystaistelu (Properuskoulu 26.3.2011)

Vuonna 2012 peruskoulussa vuosiluokilla 7-9 opiskeli (HS Digilehti 18.8.2013):

- 99, 4 % englantia

- 92,2, % ruotsia

- 10,5 % saksaa

- 5,9 % ranskaa

- 1,9 % venäjää

- 1,7 % espanjaa

Kaikki näkevät, mikä kieli on kansainvälistymisen tulppa.

Tilanne on vuodesta 2012 huonontunut entisestään, koska säästöt ovat iskeneet peruskouluun rajusti.

Peruskoulun tappotalkoot

7.5. MTV

Kouluilla edessä raju säästökuuri

Tiukka talouden tilanne ajaa kunnat säästämään koulujen menoista. Kuntaliiton arvion mukaan monien koulujen toiminta joko loppuu kokonaan tai edessä on koulujen yhdistämisiä.

- Kunnat joutuvat etsimään säästöjä ja silloin tietysti katsotaan kustannusrakennetta. Tilastot kertoo, että isoissa kaupungeissa kiinteistökustannukset haukkaavat ison osan opetustoimen budjetista, pohtii johtaja Anneli Kangasvieri Kuntaliitosta.

Nyt keskustelu on alkanut Helsingissä, jossa ensi vuoden budjetin kehys edellyttää yli 20 miljoonan euron säästöjä. Opetustoimen menot ovat kaikkiaan 660 miljoonaa euroa.

- Lähtökohtana meillä on se, että opetukseen puututaan viimeiseksi, sitä ennen pitää tarkastella muut menolajit, arvioi opetustoimenjohtaja Rauno Jarnila Helsingin kaupungin opetusvirastosta.

- Meillä on joka tapauksessa edessä jo tuntikehyssäästöjä eli opetukseen joudutaan puuttumaan, vaikka kouluja lakkautettaisiinkin. Koulunkäyntiavustajista ollaan luopumassa yleisesti, ellei joku lapsi tällaista aivan erityisesti tarvitse. Kolme päivää lyhyempiin sijaisuuksiin ei enää palkata ketään, vaan muut opettajat hoitavat ne omien töidensä ohella, luettelee opetuslautakunnan puheenjohtaja Minerva Krohn  (Vihr.)

Aletaan pikkuhiljaa tulla perimmäisten kysymysten äärelle. 

Miksi kunta on? 

Perinteisesti on ajateltu, että kunta on kuntalaisia varten. 

Alkaa vaikuttaa siltä, että peruskoulua ajetaan hiljalleen alas. Kurjistetaan koulut siihen pisteeseen asti, että tietyt ryhmät alkavat ulvoa susien lailla yksityisten koulujen perään. 

Tuntikehyssäästöt merkitsevät sitä, että lapset saavat vähemmän opetusta kuin ennen. 

Kun kouluja yhdistetään, luokkakoot kasvavat. 

Kun kolme päivää lyhyempiin sijaisuuksiin ei palkata ketään, ei voida puhua enää opetuksesta, vaan lapset ovat heitteillä.

Kun valtion luokkakokoavustuksista luovutaan, aletaan lomauttaa opettajia. Lapset jäävät ilman opettajaa.

Minut valittiin Opettajien ammattijärjestön valtuustoon. Pari viikkoa sitten oli uusien valtuutettujen perehdyttämistilaisuus. 

Päällimmäisenä jäi mieleen puheenjohtaja Olli Luukkaisen puhe. Hän onnitteli meitä ja totesi lopussa, että teillä valtuutetuilla on edessä OAJ:n historian vaikein nelivuotiskausi.

Olen blogissani ennustanut samaa jo pitkään.

Meidän opettajien on luovuttava keskinäisestä lillukanvarsikeskustelusta ja pullaposkihymistelystä ja alettava puolustaa peruskoulua.

Lasten vanhempien on tultava mukaan. 

OAJ:n on keskityttävä oleelliseen.

Pian ei ole mitään puolustettavaa. Kun peruskoulua ajetaan alas, ei kyse tietenkään ole rahasta. Kyse on ideologiasta.

Suomessa ei ole koskaan ollut niin paljon rahaa ja varallisuutta kuin nyt on. 

Muuten, nyt se on viimeistään nähty - Vihreät on Kokoomuksen hännyspuolue.