Jos Korhos-gate ei olekaan hätiköinnin tulosta, vaan tarkoituksellista

9.5. IS

OAJ ällistyi Korhos-jahdista: "Miksi Helsingin opetustoimenjohtaja sooloilee?"

Opetuslautakunta hylkäsi opettaja Antti Korhosen potkut, mutta Helsingin opetustoimen johtaja epäilee yhä Korhosen soveltuvuutta opettajaksi ja kehottaa ihmisiä jopa valittamaan lautakunnan päätöksestä.

OAJ on ihmeissään: Miksi virkamies jatkaa yhden miehen sotaansa?

Opettajien ammattijärjestön puheenjohtaja Olli Luukkainen hämmästelee Helsingin Opetusviraston opetustoimenjohtaja Rauno Jarnilaa, joka jatkaa edelleen Alppilan kohuopettajan Antti Korhosen kyseenalaistamista.

Tässä joudutaan käymään ehkä pyykinpesu kaupungin sisällä. Isännät - poliitikot - päättivät yksimielisesti, mikä on Helsingin kanta. Ja vaikka virkamiehellä olisi eri kanta, hänen tehtävänään on noudattaa isännän käskyjä ja linjauksia, Luukkainen totesi.

Luukkainen myös oudoksuu sitä, että Jarnila jopa usutti kansalaisia valittamaan lautakunnan päätöksestä.

- On outoa, että hän sanoo, että kuka tahansa voi valittaa. Ihmettelen, miksi tällaista väärää tietoa pitää levittää. Se on asianomaisten asia. Miksi hän nosti tämän sille, se on outoa, Luukkainen kyseli.

 

Rauno Jarnila on toiminut kymmenisen vuotta Helsingin opetustoimen johtajana. Hän työskenteli aiemmin myös Opetusministeriössä ja Opetushallituksessa.

Yhdyn Olli Luukkaisen ihmettelyyn: Miksi virkamies jatkaa yhden miehen sotaansa?

Olen aiemmin kirjoittanut, että Korhos-gate on sähläilyn ja hätiköinnin tulosta. Ymmärrän vielä jotenkin, että Alppilan koulun rehtorit sekä linjanjohtaja Outi Salo ja opetuspäällikkö Marjo Kyllönen sähläilivät ja hätiköivät.

Mutta Jarnilan ei pitäisi sähläillä ja hätiköidä. Rauno Jarnila on kokenut virkamies. Olen ymmälläni.

Jarnila on antanut ällistyttäviä lausuntoja:

Jarnila: "Yksityishenkilöiden asioita ei pitäisi käsitellä julkisuudessa. Se on raskasta." (MTV 3.5.)

Enkeliporsas: Antti Korhonen on yksityishenkilö, hän on tavallinen riviopettaja. Korhonen on moneen kertaan todennut, että julkisuus on ollut hänelle ja hänen perheelleen hyvin raskasta. Miksi opetusvirasto toi Korhosen tapauksen näin voimalla julkisuuteen?

Jarnila: "Kuka tahansa helsinkiläinen voi muutosta hakea."(MTV 7.5.)

Enkeliporsas: Rauno Jarnila on Helsingin kaupungin johtava virkamies. Miksi Jarnila ei tyydy opetuslautakunnan täystyrmäys 10-0 päätökseen, vaan yllyttää helsinkiläisiä muutoksenhakuun?

Jarnila: "Kyllä me vakavasti pohdimme, onko hänestä enää opettajaksi." (HS 8.5.)

Enkeliporsas: En ole koskaan kuullut, että johtava opetustoimen virkamies olisi julkisesti arvostellut koulutetun opettajan kyvykkyyttä. Miksi Jarnila toimii näin?

Opetuslautakunta perustelee potkujen muuttamista varoitukseksi muun muassa opettajan aiemmalla nuhteettomalla työuralla. Antti Korhonen ei ollut saanut työstään aikaisempia suullisia tai kirjallisia varoituksia eikä työnantaja ollut aikaisemmin huomannut opettajan työssä moitittavaa. (Yle 7.5.)

Korhosen asiamiehen Erkki Mustosen mukaan Helsingissä rekisteröidään vastaavankaltaisia tapauksia muutamia kymmeniä.

– Yhtään opettajaa ei ole tällä perusteella erotettu, vaikka opettajan käytöksessä olisi ollut moitittavaa. Tämä on merkillinen prosessi. Lakimiehenä en ole 12 vuoteen törmännyt tällaiseen, jossa käytetään näin rankkoja toimenpiteitä opettajaan, täräyttää Mustonen. (MTV 3.5.)

Vantaan peruskouluissa on sattunut kuluvana lukuvuonna noin 20 tilannetta, jotka muistuttavat opettajan erottamiseen johtanutta Alppilan koulun välikohtausta.

– Näissä tapauksissa opettaja on joutunut voimakeinoin poistamaan häiriköivän oppilaan ulos luokasta tai muusta koulun tilasta. Tilanteita on ollut 14 koulussa, kertoo Vantaan perusopetuksen johtaja Ilkka Kalo. (Vantaan Sanomat 12.4.)

Korhos-gatessa on jotain äärimmäisen poikkeuksellista. 

Korhosen ruokasalitapausta edeltävä ura oli nuhteeton kuten opetuslautakunta totesi. Saman kertoi myös Korhosen entisen koulun, Hämeenkylän koulun, rehtori Pasi Majasaari:

"Ei meillä ollut hänen työsuhteensa kanssa yhtään minkäänlaista ongelmaa. Työsuhde päättyi aivan normaalisti etukäteen sovitun mukaan, enkä joutunut antamaan hänelle varoitusta, huomautusta tai muuta vastaavaa. Ei ollut mitään, mihin olisi pitänyt puuttua", Majasaari sanoo. (HS 15.4.)

Miksi juuri Korhonen nostettiin kepin nokkaan?

Herää ajatus, että kaikki on sittenkin tarkoituksellista eikä hätiköityä. Onko jostakin syystä hakemalla haettu esimerkki, jolla on pyritty vaikuttamaan johonkin? 

Mieleeni tulee vain yksi asia:

Halutaan vaikuttaa voimalla Perusopetuslain pykälän 36 parlamentaariseen käsittelyyn. Finlex

Onko Suomen koulumaailmaan vaivihkaa muodostunut ruotsalaismallinen koulukunta? Ruotsissa peruskoulujärjestelmä on saatu lähes sekasorron tilaan.

Muistan takavuosilta korkearvoisen ruotsalaisen kouluhallintoviskaalin lausunnon, kun siellä pohdittiin käyttäytymisen arviointia. Lausunto vapaaksi suomennettuna meni jotenkin näin: "Jos todistukseen tulee käyttäytymisen arviointi, eiväthän oppilaat silloin uskalla enää nousta opettajiaan vastaan."

 

"Jupakan jälkipyykki on syytä puida perusteellisesti. Herää kysymys, miten ihmeessä kouluvirasto ajoi juttua?" sanoo OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkainen. (MTV 7.5.)

En ole ainoa ihmettelijä. 

1. OAJ:n pitää viedä Korhos-gate loppuun asti. 

2. Helsingin opetusviraston toimet on tutkittava kunnolla.

Opetustoimenjohtaja Rauno Jarnila jahtaa opettaja Antti Korhosta

9.5. HS

Kohuopettaja ei välttämättä palaa Alppilaan

Helsingin opetustoimen johtajan Rauno Jarnilan mukaan on epätodennäköistä, että Korhonen ehti­si palata töihin ennen lukukauden loppua.

"Korhonen ilmoittaa yhä olevansa syytön kaikkeen. Pohdimme nyt sitä, ettei hän vieläkään ymmärrä tehneensä virhettä, vaikka lautakuntakin totesi hänen käyttäytyneen väärin."

Jarnila lupaa päätöksiä Korhosen jatkosta aikaisintaan ensi viikolla. Vielä on auki esimerkiksi se, jatkuisivatko hänen työnsä Alppilassa vai jossain muualla.

Jarnila ei ota kantaa siihen, voiko Korhonen vastedes työskennellä opettajana Helsingissä.

"Kyllä me vakavasti pohdimme, onko hänestä enää opettajaksi. Keskustelemme asiasta myös hänen kanssaan."

Antti Korhonen on tyrmistynyt Jarnilan puheista.

"Kävin tänään keskiviikkona keskustelemassa opetusvirastossa, ja minulle luvattiin kertoa maanantaina, missä jatkan töitäni", Korhonen sanoo.

"Olen ilmoittanut haluavani jatkaa opettajana Alppilassa. Olisin omasta puolestani voinut aloittaa vaikka heti tänään."

Korhosen mielestä heinäkuussa päättyvä sopimus pitäisi uusia korvaukseksi tapahtuneesta.

Korhonen ei myöskään sulata Jarnilan väitettä, että hän olisi toiminut väärin työntäessään oppilaan pois ruokalasta.

Helsingin opetuslautakunta antoi tyrmäysluvuin 10-0 epäluottamislauseen opetusviraston toimille:

Opetuslautakunnan puheenjohtaja Outi Alanko-Kahiluoto: "Todella raskas prosessi kaikille"

- Toivoisin, että opetusvirastokin kantaisi asiassa myös vastuunsa ja voisimme siirtyä vastakkainasettelusta rakentavampaan keskusteluun. (Iltalehti 7.5.)

Opetustoimenjohtaja Rauno Jarnila on jääräpäinen mies. 

Jarnila ei anna periksi, vaikka opetuslautakunta tyrmäsi luvuin 10-0 opetusviraston hätiköidyt toimet Antti Korhosen tapauksessa. Virkamiehenä Jarnilan pitäisi tajuta, että nyt olisi syytä kuunnella demokraattisesti valittuja kaupungin luottamusmiehiä. 

Jarnila ei halua millään myöntää, että opetusvirasto hätiköi ja teki virheitä. Jarnilan olisi pitänyt heti kärkeen palauttaa Korhosen irtisanomispaperit takaisin pöydälle, niin tälläistä järjetöntä sotkua ei olisi syntynyt.

Jarnila runttaa Antti Korhosta julkisesti ennenkuulumattomalla tavalla: "Kyllä me vakavasti pohdimme, onko hänestä enää opettajaksi.

Kuten Alanko-Kahiluoto toteaa, opetusviraston on kannettava vastuunsa. Pikkuhiljaa on alettava pohtia nauttiiko opetusviraston johtotroikka - Rauno Jarnila, Marjo Kyllönen, Outi Salo - ollenkaan helsinkiläisten luottamusta.

Helsingin opettajistosta tihkuu tietoa, että läheskään kaikki opettajat eivät enää luota opetusviraston toimiin. Onko opetusviraston ja opettajien välinen kuilu kasvanut jo liian syväksi?

Antti Korhonen on tyrmistynyt Jarnilan vihjailuista ja puheista. Antti Korhonen ei ole ainoa, joka on tyrmistynyt.

OAJ:n on vietävä Korhos-gate loppuun asti.

Antti Korhosen lausunto Helsingin kaupungin opetuslautakunnalle

Helsingin opetusviraston lausunto Helsingin Kaupungin opetuslautakunnalle on saanut kovasti julkisuutta, mutta Antti Korhosen lausunto ei. Kannattaa lukea myös Korhosen lausunto ajatuksella läpi. 

Lausunto löytyy OAJ:n sivuilta pdf-muodossa:

03.05.2013

Opettaja Antti Korhonen on toimittanut Helsingin kaupungin opetuslautakunnalle lausuntonsa Alppilan koulun tapahtumista 25.3.2013.

Opettaja Antti Korhosen lausunto

On hyvin mielenkiintoista huomata, kuinka ristiriitaisia ovat toisiinsa nähden Korhosen ja opetusviraston lausunnot.

Katso myös opetustoimenjohtaja Rauno Jarnilan Päätösehdotus, joka löytyy tämänpäiväisen Opetuslautakunnan esityslistasta.

Tänään Helsingin opetuslautakunta hyväksyi Korhosen oikaisuvaatimuksen selkein luvuin 10-0. Onko opetuslautakunta täystyrmäyspäätöksellään antanut epäluottamuslauseen Alppilan koulun rehtoreille, opetuspäällikkö Marjo Kyllöselle ja opetusviraston linjanjohtajalle Outi Salolle?


Lisäyksiä:

Rauno Jarnila tänään uudessa Suomessa:

Alppilan opettajan tulevaisuus auki - "Nyt on tietty vaihe takanapäin"

- Nyt on tietty vaihe takanapäin, mutta päätöshän ei ole vielä lainvoimainen ja siitä voidaan valittaa hallinto-oikeuteen ja sieltäkin eteenpäin. Lisäksi Korhosta koskeva rikostutkinta on vielä kesken. Asia ei siis ole vielä selvä, Jarnila kommentoi Uudelle Suomelle.

Hän ei osannut tässä vaiheessa ottaa kantaa siihen, palaako Korhonen töihin Alppilan koululle vai mitä nyt tapahtuu.

Jarnila oli asian esittelijänä opetuslautakunnassa ja jätti lautakunnan päätöksestä eriävän mielipiteen.


OAJ:n johtava lakimies Erkki Mustonen tänään Hesarissa: 

Opetuslautakunnalla ei toimivaltaa antaa varoitusta

Opetusalan ammattijärjestö ilmoittaa olevansa tyytyväinen opetuslautakunnan päätökseen palauttaa Antti Korhosen virkasuhde. OAJ:n johtava lakimiehen Erkki Mustosen mukaan opettajalle tulee maksaa palkat takautuvasti. Mustonen myös toivoo, että Helsingin kaupunki palkkaisi opettajan myös tulevaisuudessa.

OAJ:n käsityksen mukaan opetuslautakunnalla ei kuitenkaan ole kuntalain mukaan toimivaltaa antaa kirjallista varoitusta, vaan ensisijainen varoituksenanto-oikeus kuuluu lähiesimiehelle. Asia olisi pitänyt tästä syystä palauttaa takaisin työpaikalle.

Opettajien ammattijärjestö toivoo tapauksesta käydyn keskustelun selventämän koulun työrauhaa koskevia säädöksiä ja menettelytapoja, jotta vastaavalta vältyttäisiin tulevaisuudessa. OAJ pitää kuitenkin koko prosessia yksittäisen opettajan kannalta kohtuuttomana ja vaatii, että opetusviraston toimet selvitetään tarkoin.


Iltalehdessä tänään opetuslautakunnan puheenjohtaja Outi Alanko-Kahiluoto:

Opetuslautakunnan puheenjohtaja: "Todella raskas prosessi kaikille"

- Itse olen todella pahoillani siitä, että koulu ei pystynyt pysäyttämään tilannetta ajoissa, Alanko-Kahiluoto sanoo.

Puheenjohtajan mukaan opetusviraston tehtävänä on varmistaa, että myös määräraikaiset opettajat saavat työhönsä riittävän perehdytyksen.

- Toivoisin, että opetusvirastokin kantaisi asiassa myös vastuunsa ja voisimme siirtyä vastakkainasettelusta rakentavampaan keskusteluun. Nuoriso on tämän yhteiskunnan ilmapuntari. Ei heitä voi kaikesta syyllistää.

Odotettu päätös: Antti Korhosen oikaisuvaatimus hyväksyttiin

Iltalehti 7.5.

Alppilan potkut peruttu

Helsingin opetuslautakunta on kokouksessaan hyväksynyt Korhosen oikaisuvaatimuksen.

Korhonen vaati oikaisua Alppilan yläasteen rehtorin päätökseen, jolla tämä oli purkanut opettajan määräaikaisen päätoimisen tuntiopettajan virkasuhteen Alppilan koulun erityisopettajana.

Päätös potkujen perumisesta syntyi yksimielisesti, sillä se hyväksyttiin äänin 10-0. Yksi jäsenistä äänesti tyhjää.

Opetuslautakunta kuitenkin katsoi, että Korhosen voimankäyttö oli tilanteessa tarpeetonta ja ylimitoitettua. Opetuslautakunnan näkemyksen mukaan oikea toimenpide työnantajan puolelta olisikin ollut varoituksen antaminen opettajalle.

Lautakunta linjasi, etteivät perusteet Korhosen virkasuhteen purkamiselle täyttyneet, vaikka rehtori menetti luottamuksensa hänen toimintaan.

Opettaja ei ollut saanut työstään aikaisempia suullisia tai kirjallisia varoituksia eikä työnantaja ollut aikaisemmin nähnyt opettajan työssä moitittavaa.

Helsingin opetuslautakunta teki odotetun päätöksen tyrmäysluvuin 10-0, vaikka kaupungin opetusvirasto pelasi kovaa julkisuuspeliä.

Jostain syystä Alppilan yläkoulun rehtorit ja opetuspäällikkö Marjo Kyllönen ja opetusviraston linjanjohtaja Outi Salo eivät noudattaneet opetusalalla noudatettua kaavaa, huomautus tai varoitus ja vasta sitten mahdollinen irtisanominen, vaan hätiköitiin joko vahingossa tai tarkoituksellisesti. 

Opetusviraston tunarointi on sitä luokkaa, että asiaa ei saa jättää kesken. Kyllösen ja Salon toimet ja mahdolliset kytkökset, joihin on viitattu, on tutkittava perusteellisesti. 

Pitäisikö Kyllösen ja Salon erota viroistaan?

Valtakunnansyyttäjäviraston käsittely on vielä kesken. Toivottavasti sieltä saadaan niin selkeä päätös, että kaikki tietävät, kuinka tulkitaan Perusopetuslain pykälää 36. Opettajat eivät voi elää epävarmuudessa kyseisen lainkohdan kanssa.

 "Jos poistettava oppilas koettaa vastarintaa tekemällä välttää poistamisen, rehtorilla ja opettajalla on oikeus käyttää sellaisia oppilaan poistamiseksi välttämättömiä voimakeinoja, joita voidaan pitää puolustettavina oppilaan ikä, tilanteen uhkaavuus, vastarinnan vakavuus sekä tilanteen kokonaisarviointi huomioon ottaen."

On hyvin ikävää, että Antti Korhonen joutui jonkinlaiseksi Perusopetuslaki 36:n pelinappulaksi ja näin kovaan julkiseen myllyyn, johon Helsingin opetusvirasto hänet ajoi.

Hei, taas meitä syyllistetään

Suomen vanhempainliitto: Kasvatussopimuksista tukea

Suomen Vanhempainliitto haluaa kaksivuotisella kampanjallaan herättää keskustelua vastuullisesta vanhemmuudesta ja aikuisten yhteisestä tehtävästä taata lapselle hyvä elämä.

Mitä asioita hyvään elämään kuuluu? Mitkä tekijät häiritsevät lapsen kasvua? Mitä minä voin tehdä, jotta omilla, ja toistenkin lapsilla olisi edellytykset hyvään elämään?

Vanhemman ja kasvattajan osa ei aina ole helppo. Epäonnistumisen ja riittämättömyyden tunne tulevat monelle vanhemmalle tutuiksi. Kasvatustehtävää häiritsevät myös monet ulkoiset tekijät. Niiden torjuminen ja suodattaminen vaatii rohkeutta, tahtoa ja aikuisten keskinäistä yhteistyötä.

Meillä aikuisilla on valta ja vastuu tarjota lapsille hyvä elämä ja tie kohti hyvää aikuisuutta. 

Kuten Vanhempainliitto ilmoittaa, kampanjalla on tarkoitus herättää keskustelua vastuullisesta vanhemmuudesta. Räväkät julisteet ovat osa kampanjaa. Tarkoitus ei ollut aloittaa uutta talvisotaa.

Kampanjan alku on onnistunut, koska keskustelu on ollut hyvin värikästä. 

Vanhempainliiton kampanjalla on selvä tilaus. Osalta vanhempia on vanhemmuus kadonnut. Eletään kuin ikuista murrosikää:

Opettajaäiti yleisönosastolla: Annoin 4-vuotiaani maistaa alkoholia (Iltalehti 5.5.)

- Minun mielestäni lapset voivat maistaa tilkan aikuisen lasista. Tähän se kiinnostus onkin meillä loppunut, Korhonen sanoi IS:lle.

Korhonen ei pidä Vanhempainliiton kampanjaa sinällään huonona.

- Olen sellaista vastaan, että alkoholi on kokonaan kiellettyä, mutta 18 vuotta täytettyään saa vetää pään täyteen, Korhonen totesi.


Ei kotona lapsille kannata alkoholia tuputtaa. Kaikki tietävät, kuinka vakava ongelma alkoholi Suomessa on. Moni aikuinen tempoo viinaa kaksin käsin.

Tiina Korhonen ei ota huomioon, että myös lapsen toveripiiri kasvattaa. Törmäsin ongelmaan, kun yksi lapsistani jäi alaikäisenä kiinni ns. pilkkimisestä. Hän pyysi Alkon edessä aikuista ostamaan pullon siideriä. Siltä istumalta aloin huolestuneena soitella 15-vuotiaan lapseni kaveripiirin vanhemmille.

Ensimmäinen isä: "No problem, mun tytön ei tarvitse pilkkiä, ostin tytölle siiderit itse."

Toinen isä: "Joo, ei tässä mitään, ostin tytölle siiderit."

Isät välittivät alaikäiselle tyttärelleen alkoholia. Kolmannelle isälle en enää soittanut.


Lastenpsykiatri: Alkoholin maistattaminen turhaa (HS 5.5.)

Lapset eivät tarvitse alkoholikasvatusta, kommentoi kirjoitusta lastenpsykiatri, Pelastakaa lapset -järjestön ylilääkäri Jari Sinkkonen sunnuntaina.

"Alkoholi haittaa vakavasti lapsen fyysistä kehitystä samalla tavalla kuin äidin alkoholinkäyttö vaurioittaa sikiötä", Sinkkonen sanoo. Hänestä alkoholia ei pidä maistattaa lapsilla alkoholikasvatuksen nimissä.

"Oma näkemykseni on se, ettei vanhempien pidä juoda alkoholia oman lapsensa tai nuorensa kanssa, vaikka nuori olisikin jo 'varttunut nuori'. Alkoholi kuuluu aikuisuuteen", Vanhempainliiton toiminnanjohtaja Tuomas Kurttila toteaa.


Alkoholi kuuluu aikuisuuteen, jos silloinkaan. Moni valistunut varttunut nykynuori ei käytä päihteitä lainkaan.

Isot pisteet Vanhempainliiton hienolle kampanjalle. 

Erityispedagogiikan professori Timo Saloviita neuvoo opettajia

"Watership Down" (Richard Adams)

5.5. HS

Työrauhan tuo opettajan ja oppilaan hyvä suhde

Erityispedagogiikan professori Timo Saloviita neuvoo kirjassaan, miten luokka otetaan haltuun ja mitkä ovat parhaat keinot toimivaan opetukseen.

Enkeliporsas:

Kiitos.

Kun eduskunnan puhemieskin tarjoaa koulujen ongelmien ratkaisuksi kovempaa kuria, on virkistävää lukea professori Timo Saloviidan uutta kirjaa. Sen mukaan tärkeintä on, että opettaja rakentaa hyvän ja hyväksyvän suhteen oppilaisiinsa.

Enkeliporsas:

Ei käy kieltäminen.

Opettajan ja oppilaan hyvä ja hyväksyvä suhde ehkäisee tiettyjä ongelmia. Joskus ongelmat ovat niin suuria, ettei koulun normaalit toimet auta.

Työrauhaan tarvitaan myös sääntöjen ja rutiinien verkko, jonka mukaisesti toimitaan.

Enkeliporsas:

Pitää paikkansa sekä luokan että koulun tasolla.

Mitä pienempi oppilas on, sitä suurempi merkitys on rutiineilla.

Pelkät säännöt eivät riitä, jos ei valvota, että sääntöjä myös noudatetaan. Koulun opettajien pitää olla yhdessä johdonmukaisia.

Häirikölle tulee kertoa mieluummin asiallisesti seuraamuksesta kuin rangaistuksesta, joka vain provosoi.

Enkeliporsas:

Rangaistuksen teho riippuu oppilaan iästä. Alakoulussa jälki-istunnot voivat vielä tehota.

Näyttää siltä, että Saloviita on hyvin teoreettinen ihminen. Häirikölle pitää mieluummin asiallisesti kertoa seuraamuksesta kuin rangaistuksesta? Mitä Saloviita tarkoittaa? Eikö seuraamuksen kertominen provosoi samalla tavalla kuin rangaistuksestakin kertominen?

Mitä opettaja tekee sen jälkeen, kun on kertonut asiallisesti seuraamuksesta, mutta häiriköinti ei lopukaan?

Jälki-istunto ja muut perinteiset rangaistukset ovat myös menettäneet tehoaan. Toimivampi on vaikka keskustelutuokio, jossa rakennetaan opettajan ja oppilaan luottamusta.

Enkeliporsas:

Pitää paikkansa.

Olen kasvatuskeskustelujen kannattaja. Tosin on olemassa oppilaita, jotka eivät lopeta häiritsevää toimintaansa tai toisen oppilaan kiusaamista, vaikka harrastettaisiin kasvatuskeskusteluja päivät pääksytysten.

Mitä tehdään, kun kasvatuskeskustelut eivät auta?

Auktoriteettiakaan ei opettaja­lla enää ole automaattisesti, mutta sen voi rakentaa.

Enkeliporsas:

Pitää paikkansa.

Ikävä kyllä, aina ei edes opettajan auktoriteetti ei auta. Mitä sitten tehdään?

Hän listaa tuekseen joukon tutkimuksia, joiden mukaan erityisluokat tai pienet opetusryhmät eivät ole ratkaisu opetuksen ongelmiin.

Ei pidä paikkaansa.

Opettaja voi opettaa yksilöllisemmin pienessä ryhmässä kuin isossa. Pienemmän luokan järjestystä on helpompi hallita kuin suuren luokan järjestystä. On todennäköisempää, että suuressa luokassa on useampi häirikkö kuin pienessä luokassa.

Pienessä luokassa opettajan on helpompaa ja luontevampaa luoda hyvä ja hyväksyvä suhde oppilaisiinsa kuin suuressa luokassa. Suuressa luokassa on aina oppilaita, jotka voivat jäädä varjoon.

Suuri luokka työllistää opettajaa kaikin tavoin enemmän kuin pieni luokka, mikä vie henkisiä resursseja opettajan ja oppilaan kohtaamiselta. Pienessä luokassa opettajalta jää aikaa kasvatuskeskusteluihin.

Vantaa saa valtiota apua opetusryhmien pienentämiseen. Ero on kuin yöllä ja päivällä, on aivan eri asia opettaa 19 oppilasta kuin 32 oppilasta. Tiedän sen tarkkaan, nyt minulla on 19 oppilaan luokka, ennen luokkani olivat paljon suurempia.

Teen kaksi yksinkertaista laskutoimitusta:

 - 45 minuuttia jaetaan 19 oppilaalla = 2,4 minuuttia per oppilas

- 45 minuuttia jaetaan 32 oppilaalla = 1,4 minuuttia per oppilas

Pienessä luokassa apua tarvitsevan oppilaan henkilökohtainen opetusaika moninkertaistuu.

Kun oppilaita tungetaan samaan tilaan liikaa, meteli ja aggressiivisuus lisääntyy.

Saloviidan mukaan opettajat opettavat samalla, kerran oppimallaan tavalla, olipa luokka iso tai pieni. Toisaalta taitava opettaja pystyy opettamaan yhtä hyvin sekä pienissä että isoissa luokissa.

Enkeliporsas:

Ei pidä paikkaansa.

Olen opettanut vuodesta 1980. Olen joutunut päivittämään opetustani kuten muutkin opettajat. Olen moneen otteeseen joutunut tarkistamaan toimintatapojani.

Käytännön esimerkkejä pienen opetusryhmän eduista:

- ATK-luokassa on 20 tietokonetta. Nyt minulla on 19 oppilaan luokka, joka oppilaalle on yksi tietokone. Jos oppilaita olisi 32, vain kahdeksalle oppilaalle riittäisi oma tietokone, muut joutuisivat parityöskentelyyn.

- Teknisessä käsityössä on kymmenen parihöyläpenkkiä ja työkaluja noin kahdellekymmenelle oppilaalle. Jos luokkaan tungettaisiin 32 oppilasta, työtiloja ei olisi kaikille eikä työkaluja riittäisi jokaiselle. Kahdenkymmenenkin oppilaan teknisen käsityön ryhmä on liian iso.

- Englannin tunnilla on 32 oppilasta, toisessa luokassa on puolikas ryhmä, 16 oppilasta. Ilman muuta on selvää, että pienemmässä ryhmässä oppilaat saavat "englannin kielen puheaikaa" enemmän kuin suuressa ryhmässä.

- Matematiikan tunnilla 32 oppilasta, toisessa luokassa on puolikas ryhmä, 16 oppilasta. Vaikka opettaja olisi kuinka taitava tahansa, pienessä ryhmässä opettajalle jää enemmän aikaa henkilökohtaiseen auttamiseen kuin suuressa ryhmässä.

- Liikuntatunnilla käytössä on puolikas sali, koska toisella puolella salia on toinen opetusryhmä. Pelataan koripalloa, on päivänselvää, että 16 oppilaan ryhmässä oppilaat saavat enemmän peliaikaa kuin 32 oppilaan ryhmässä.

- Kun opettaja menee opintoretkelle julkisella kulkuneuvolla vaikkapa Suomenlinnaan, liikkuminen ja opastaminen 16 oppilaan ryhmässä sujuu paremmin kuin 32 oppilaan ryhmässä. Monessa kohteessa, esim. museoissa, ei opasteta suuria ryhmiä ollenkaan.

Voisin jatkaa listaa loputtomiin.

Opettaminen ja opetuksen ongelmat ovat laajoja käsitteitä.

Wilma-kohu jatkuu

5.5. Iltalehti

Osa yläkoululaisista ei pääse lukemaan opettajiensa huomautuksia

Oppilaat eivät näe kaikkia oppituntiensa sujumista kuvaavia huomautuksia muun muassa osassa Jyväskylän ja Oulun kouluja.

Syyksi rajoituksiin kerrotaan, että osa nuorista on jakanut Wilma-merkintöjään internetissä.

Helsinki sulki yläkoululaisilta pääsyn lukemaan itseään koskevia opettajien lisähuomioita noin viikko sitten, mutta perui kiellon muutamassa päivässä.

Oppilaat eivät näe kaikkia oppituntiensa sujumista kuvaavia huomautuksia muun muassa osassa Jyväskylän ja Oulun kouluja.

Päätös ehti nostattaa keskustelua nuorten oikeudesta seurata itseään koskevaa viestintää.

Akateemiset Liberaalit ry. ja Liberaalinen Nuorisoliitto ry. tiedottivat tehneensä asiasta kantelun tietosuojaviranomaisille. STT ei perjantaina tavoittanut tietosuojavaltuutettua tai yhdistyksen edustajia.

Kiistan suurin syy on nuorten suosima Facebook-ryhmä, jossa oppilaat ovat julkaisseet saamiaan Wilma-palautteita. Se on poikinut yhteydenottoja poliisille.

Helsingin nettipoliisi Marko Forss sanoo, että oppilailla on lain mukaan oikeus julkaista itseään koskevia viestejä. 

Laitoin Iltalehden uutisen kokonaisuudessaan tänne. Kirjoitin jo aiheesta aiemmin:

Wilma - lasten rikosrekisteri?

Kyse on etiikasta, ei juridiikasta. 

Vaikka oppilailla on lain mukaan oikeus julkaista itseään koskevia viestejä, julkaiseminen on moraalisesti väärin.

Tietenkään ei ole tarkoitus, että huoltajille tarkoitettuja Wilma-viestejä levitellään pitkin poikin nettiä.