Kouluruuan Top Ten

Kouluruaan Number One

2.9. IS

1000 koululaista vastasi: Nämä ruuat maistuvat aina

1. Jauhelihamakaroonilaatikko

2. Lihapullat

3. Lasagne

4. Täytetty tortilla

5. Kalapuikot, perunasose

6. Uunimakkara, perunasose

7. Pinaattiletut

8. Pitsa

9. Broilerinugetit
10. Broilerikastike ja riisi

Kouluruuat on mitä mehevin puheenaihe, ja jokaisella on aiheeseen jotain sanottavaa. Hienoa, että kouluruokailuun kiinnitetään huomiota muuallakin kuin kouluissa ja kodeissa. 

Ilta-Sanomat listasi kymmenen suosituinta kouluruokaa. Hyvin tutulta näyttää, ruuat ovat pääosin hyvin perinteisiä kouluruokia. Ainoat uudet tulokkaat ovat Täytetty tortilla ja Pitsa.

Huomionarvoista on, että listasta puuttuvat sekä quorn- että soijaruuat, joita esim. Vantaalla tuputetaan oppilaille viikottain. Quorn ja soija ovat jonkinlaista korvikeruokaa kunnon kasvisruualle. Quorn- ja soijapäivinä paljon ruokaa kipataan biojäteaastiaan.

Kouluissa tarjotaan korvikeruokaa (Properuskoulu 11.4.2014)

Näyttää vahvasti siltä, että lapset suosivat tavallista ruokaa, mitä kotonakin tehdään. Opettajat pitävät kovin paljon muistakin kalaruuista kuin Kalapuikot. Kirjolohi eri muodoissaan on hyvää.

Kouluruuan yksi tavoite on totuttaa lapset terveelliseen ja monipuoliseen ruokavalioon. 

Suurin osa lapsista (62 %) on sitä mieltä, että oman koulun ruoka on hyvää. Yhdyn lasten mielipiteeseen. Harvassa kodissa tehdään yhtä hyvää ruokaa yhtä säännöllisesti. 

Mutta kouluruuan suhteen pääasia on, että lapset syövät. Huolestuttavaa on, että Ilta-Sanomien mukaan ruokaa ei saada riittävästi:

Lapset vastasivat kyselyyn: Kouluruokaa ei saa riittävästi (IS 2.9)

Äkkiseltään kyselyn tulos ruuan riittävyydestä tuntuu oudolta. Pikemminkin vaikuttaa siltä, että ruokaa ei syödä riittävästi.

Syy voi olla kiire, sillä 51 % lapsista ilmoitti, että lounasaika ei riitä syömiseen. Pahimmillaan aikaa ruokailuun on vain 15 minuuttia, silloin syöminen menee hotkimiseksi. Lapsilla on kiire välitunnille.

Isossa koulussa kuten omassa koulussani ruokailuaika on porrastettu turhan jonoissa seisoskelun ehkäisemiseksi. Tarkistin oman luokkani ruokailuajat, 15, 25, 25, 15 ja 20 minuuttia.

Koulussani opettajat syövät oppilaitten pöydissä, valvotaan ruokailua siihen asti, kunnes viimeiset oppilaat ovat syöneet. Alakoululaiset syövät nopeasti, harvoin edes vartin ruokatunneilla joudutaan oppilaita hoputtamaan.

Tilanne on varmasti erilainen yläkoulussa, koska lapset ovat murrosiässä ja tarvitsevat paljon ruokaa:

- Miettikää itseänne nuorina, joilla on nälkä, erään nuoren kommentti kuului. (IS 2.9)

On varmaa, että etenkin 13-15 -vuotiailla pojilla on jatkuva sudennälkä. Murrosiässä lapset kasvavat rohisten.

Alueeni yläkoulussa näyttää aikaa ruokailuun olevan, kysyin asiasta ko. koulua käyvältä kasiluokkalaiselta pojaltani:

- Kauan teillä on koulussa aikaa ruokailuun?

- Emmä tiiä.

- Miten niin et tiedä? Syöt siellä viisi kertaa viikossa.

- No, puoli tuntia.

- Tulihan se sieltä.

Olen jo aikaisemmin kirjoittanut, että joskus kymmenisen vuotta sitten yhdysvaltalaiselta tutkijalta kysyttiin suomalaisen tasa-arvon syitä. Ykköseksi tutkija rankkasi kouluruokailun. Kakkoseksi tutkija rankkasi julkisen terveydenhoidon, kolmoseksi ilmaisen ja yhtäläisen koulutuksen. 

Toivottavasti koulutukseen kohdistuva krooninen säästövimma säästää edes kouluruokailun. Suomalainen yhteiskunta on revennyt ja on eriarvoinen, aivan kaikkien lasten vanhemmat eivät enää pysty tarjoamaan päivittäin riittävästi riittävän ravitsevaa ruokaa. 

Koulujenväliset kisat kuuluvat kouluun

Kouluni viime vuoden korisjoukkueet Energia Areenalla Myyrmäessä

30.8. HS Mielipide

Koulujenvälisiä kilpailuja tarvitaan

Koulujenväliset turnaukset lopetetaan säästösyistä. Kohta ei enää mennä Eläintarhan puistoon kilpailemaan muita kouluja vastaan yleisurheilussa.

Lopettamalla turnaukset opetusvirasto säästää noin 93 000 euroa. Kaikki jalkapallo-, koripallo- ja sählyturnauksetkin lopetetaan. Tämä on järjetöntä. Ensiksi kehotetaan nuoria liikkumaan, perustetaan kerhoja ja muita tapahtumia. Sitten ne lopetetaan.

Miten nuoret kokevat tämän? Minusta tämä on suuri menetys. Pian koulussa ei ole enää päiviä, jolloin voisi ajatella jotain muuta kuin koulua. Koulujenväliset turnaukset kuuluvat kouluun. Niillä rohkaistaan nuoria ja lapsia liikkumaan ja kehotetaan yhteistyöhön. Tutkikaa muita säästövaihtoehtoja.

Anton Hyvönen 
kahdeksasluokkalainen, Helsinki


Helsinki lopettaa koulujen väliset kisat, urheiluväki tyrmistyi: "Surullista" (HS 27.1.2015)

Pähkinärinteen koulun laulun (säv. ja san. Kari Lindstedt) viides säkeistö:

Kun matsiin meiltä lähdetään, niin alkaa kova koitto.

On osanotto tärkeintä, vaan makeinta on voitto.

Kun kera palkintojen joukko kotiin ennättää,

niin riemulauluun koulu repeää.

Antonin mielipidekirjoitus osui naulankantaan. 

Lukijani tietävät, että olen peruskouluaatteen läpitunkema mies. Olen myös koululiikuntaihminen. Monelle lapselle liikunta on tärkein oppiaine, koululaisurheilu sen suola.

Suuri osa lapsista on luontaisesti kilpailullisia. Kun itse liikuntatunnit eivät ole kilpailullisia, koulujen väliset kisat antavat mahdollisuuden kilpailla sydämensä pohjasta. 

Olen vienyt oppilaita koulujenvälisiin kilpailuihin koko urani ajan sekä yksilö- että joukkuekisoihin. Lajeja ovat olleet jalka-, kori- sekä pesäpallo, shakki, salibandy, maastojuoksu, yleisurheilu, hiihto, uinti sekä hokkari-, sukkula-, ystävyyskunta- ja maitokannukisat. Joskus oli myös jääkiekkosarja. 

Vantaa on hoitanut esimerkillisesti koululaisurheilun. 

Mukana on ollut suuria koulu-urheilupersoonia kuten Kivimäen koulun opettaja Jukka Vartiainen tai Kaivokselan koulun opettaja Pertti Vesarinne, molemmat ovat jo eläkkeellä, molemmat suhtautuivat koululaisurheiluun lämminhenkisesti suurella sydämellä. Heidän joukkueitaan vastaan oli aina ilo pelata.

Yleensä Pähkiksen joukkueet menestyvät, mutta monta kertaa olemme lähteneet kisoihin vain osallistumaan. Ei ole kisoja ilman rehtejä häviäjiä. 

Nuorempana vein kisoihin sekä tyttö- että poikajoukkueita. Nyt vien oppilaita enää pariin kilpailuun vuodessa. Onneksi koulussani on nuoria opettajia, jotka vievät. Isossa koulussa työnjako toimii, kun koulun henki on hyvä.

Ikävä kyllä kunnan shakkikisoja ei enää ole. Vantaan koulushakin grand old man, Sotungin koulun eläkkeellä oleva opettaja Markku Kosonen, kisoja vielä järjestäisi, mutta koulujoukkueita ei enää ole. Pähkiksen joukkue oli lonely wolf, viimeinen Vantaan mestaruuskisa jäi oman koulun väliseksi. Suomi ei ole shakkiurheilumaa toisin kuin kaikki Suomen ympärillä olevat maat.

Kisoihin lähteviltä opettajilta vaaditaan paljon. 

Pitää järjestää kouluun jäävän luokan opetus, valita joukkueet, hoitaa kisailijoiden ruokailut ja matkat, ottaa yhteyksiä muiden koulujen opettajiin, toimia tuomarina tai toimitsijana ja ilmoittaa tuloksia eteenpäin. Joskus on pitänyt ottaa päävastuu turnauksen järjestämisestä, mikä on iso ruljanssi. Opettaja on samalla huoltaja sekä valmentaja, eri lajien tuntemuksen on oltava laaja.

Joskus pystytään palkkaamaan sijainen, joskus taas ei. Nyt sijaisia koululaisurheilutapahtumien takia taas saa, nykyinen rehtorini Mikko Kyrö on urheilumyönteinen ihminen, koripalloilija, toimi Joensuun Katajassa kapteenina, sai pari SM-hopeaa.

Olin töissä Helsingissä Malminkartanon mukavassa koulussa vuosina 1998-2000, kun Vantaalla lapsia ja opettajia kohdeltiin kaltoin. Otin lomautukset henkilökohtaisena loukkauksena ja häivyin pariksi vuodeksi lähimpään helsinkiläiseen kouluun töihin.

Jo silloin ihmettelin Helsingin koululaisurheilun heikkoa tolaa. Nyt Helsingin koululaisurheilu on lopullisesti ajettu alas.

Vantaalla asiat on hoidettu toisin, vaikka koulutointa puristaa ainainen rahanpuute. Koululaisurheilua johdetaan virastosta käsin. Viraston liikuntapalvelun yhteyshenkilö Ville Vahtola hoitaa tointansa mallikkaaasti. 

Vantaalla tehdään yhteistyötä urheiluseurojen kanssa, ja koulujenväliset kilpailut toimivat edelleen. Esim. nyt alkavia jalkapallokisoja hoitaa mm. PK 35 Vantaa, koriskisoja hoitaa PuHu Juniorit jne. Hyöty on aina molemminpuolinen, win-win.

Helsingin koululaisurheilutilanne hävettää.

Puhutaan paljon kouluviihtyvyydestä, koululiikunta eri muodoissaan lisää monen oppilaan koulunkäynnin iloa valtaisasti.

Jotkut oppilaat eivät pääse koskaan kilpailemaan ja kokeilemaan rajojaan ellei koululaiskisoja olisi. Kaikki lapset eivät mene urheiluseuroihin syystä tai toisesta, nykyään läheskään kaikilla lapsilla ei ole edes varaa osallistua urheiluseurojen toimintaan.

Liikuntatunnit, liikuntakerhot ja koululaiskisat ovat tärkeitä, jokaiselle jotakin, ne täydentävät toisiaan.

Jos yöllä kukkuu, aamulla väsyttää

Univajetta

31.8. HS 

Teinien aamuväsymys ei vähene kouluaamuja myöhentämällä

"Kouluaamujen myöhentämisestä ei olisi juurikaan hyötyä ", kommentoi unitutkija ja tutkimusprofessori Timo Partonen Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksesta. Jos koulupäivä alkaa myöhemmin, se myös päättyy myöhemmin. Nuorten elämänrytmi siirtyy tunnilla.

"He menevät nukkumaan myöhemmin ja tulevat kouluun yhtä väsyneitä kuin ennen", Partonen sanoo.

Hän perustelee näkemystään kansainvälisillä kokeiluilla, joiden tuloksia on raportoitu arvostetuissa tiedejulkaisuissa.

Laajin kokeilu tehtiin Yhdysvaltain keskilännessä Minnesotassa. Hankkeeseen osallistui yli 10 000 oppilasta, opettajaa ja vanhempaa. Tulokset jäivät vaatimattomiksi.

"Nuorten väsymys väheni hieman, eipä juuri muuta", Partonen kertoo. Oppilaiden koulumenestystä aamutuntien myöhentäminen ei parantunut. Unikaan ei pidentynyt niin, että sillä olisi ollut havaittavia terveysvaikutuksia.

Minnesotassa kouluaamu saattaa alkaa jo seitsemältä. Kokeilukouluissa aamua myöhennettiin noin tunnilla. Suomessa varhaisimmat oppitunnit käynnistyvät kahdeksalta.

Tutkimustiedon valossa kouluaamujen myöhentäminen on hienosäätöä.

"Se on tehoton lääke, jos tavoitellaan pidempiä yöunia ja parempia oppimistuloksia", Timo Partonen sanoo.

Hänestä on epärealistista olettaa, että nuoret tinkisivät harrastuksista ja vapaa-ajasta. Monen teinin kello nakuttaa minuuttiaikataulussa. On kiire koulusta kotiin ja kotoa harrastuksiin. Läksytkin täytyy hoitaa jossain välissä. Jos iltapainotteinen lukujärjestys vielä venähtää, nukkumaan meno siirtyy entisestään.

Professori Partosen resepti aamuväsymykseen on yksinkertainen, muttei helppo: ajoissa nukkumaan.

Keväällä Tulevaisuuden peruskoulu -työryhmä ehdotti, että koulupäivän pitäisi alkaa aikaisintaan yhdeksältä, koska jotkut oppilaat ovat väsyneitä koulun ensimmäisellä oppitunnilla. Työryhmän mielestä oppiminen tehostuu, jos koulu alkaa aikaisintaan kello yhdeksän.

Uusi koulupäivä - koulu alkaisi aikaisintaan yhdeksältä (Properuskoulu 12.3. 2015)


Unitutkija ja tutkimusprofessori Timo Partonen Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksesta toteaa, ettei kouluaamujen myöhentämisestä ei olisi juurikaan hyötyä. Professorin lääke aamuväsymykseen on arkipäivän realismia, ajoissa nukkumaan.

Nykymaailman meno on kummallista, tarvitaan tutkimisprofessori ja laaja yhdysvaltalainen tutkimus vahvistamaan asian, jonka pitäisi olla kaikille selvää kuin pläkki, lapset ja nuoret ajoissa nukkumaan. 

Lapsi oppii ja kasvaa nukkuessaan. Riittävä yöuni takaa lapselle riittävän opiskeluvirkeyden.

Alakoululainen lapsi ei ole teini. Sopiva nukkumaanmenoaika keskinmäärin pyörii kello yhdeksän ja kymmenen huikkeilla.


Hesarin poiminta on täyttä rautaa:

Teinit nukkumaan viimeistään 22.30

Päiväväsymys, hermostuneisuus, kivut, masennusoireet, vatsavaivat ja tapaturmat lisääntyvät merkitsevästi teineillä, jotka menevät arkisin nukkumaan puoli yhdentoista jälkeen. Myös koulutyö kärsii. Tieto perustuu 14–20-vuotiaiden suomalaisten joukossa tehtyihin tutkimuksiin.

Harakanvarpaita

Siinä ne nyt ovat, uudet kirjaimet ja numerot.

4.8. Iltalehti

Hyvästi kauno! Tässä ovat koululaisten uudet mallikirjaimet

Vuoden päästä pieniä peruskoululaisia ei enää johdateta kaunokirjoituksen saloihin, vaan tekstauskirjaimet ottavat vallan luokkahuoneissa.

Käsin kirjoittamisen opettamisesta ainoastaan tekstauskirjaimin päätettiin jo joulukuussa 2014, ja muutos astuu voimaan elokuussa 2016. Nyt Opetushallitus on julkaissut kirjainmuotoilija ja typografi Jarno Lukkarilan suunnittelemat uudet mallikirjaimet.

- Käsin kirjoittamisen taitoa pidetään edelleen tärkeänä, mutta enää ei perusteissa edellytetä kahden kirjaimiston - sidosteisen ja tekstauskirjaimiston - opettamista, Opetushallituksen tiedotteessa perustellaan.

Kesä on kohta ohi. Valistuneet lukijani ovat jo odottaneet kommenttejani uusiin kirjaimiin ja numeroihin. Tuskin kukaan on suhtautunut kaunokirjoitukseen, käsialakirjoitukseen ja seiskan poikkiviivaan niin intohimoisesti kuin minä.

Käsin kirjoittamisen autuudesta (Properuskoulu 4.4.2012)

Kaunokirjaimet (Properuskoulu 7.2.2013)

Seiskan poikkiviiva on rehabilitoitava (Properuskoulu 24.4.2012)

Iltalehden otsikossa on karkea virhe. Kaunokirjoitus on haudattu jo ajat sitten, nyt kuopattiin käsialakirjoitus, joka oli kaunokirjoituksen ja tekstauksen risteymä. Nyt aletaan tekstata.

Kaikki lukijani tietävät, että olen pahoillani, kun käsialakirjoitus jää historiaan. Käsialakirjoitus oli hyvin nopea omaksua, olisin uudistanut hieman kirjainmalleja, mutta en olisi luovuttanut.

Tekstauskirjaimia ei sidota yhteen, joten monella lapsella kirjainvälit hajoavat ja erillisistä sanoista ei aina saada selvää. Syntyy vain kirjainjonoja. Tekstattu teksi vaikuttaa myös lapsellista. Ei ole ollenkaan hauskaa lukea esim. englantilaisten harakanvarpaita.

Hienoa uusissa kirjaimissa on poikkiviivojen paluu harvinaisiin kirjaimiin q ja z. Erityisen hienoa on seiskan poikkiviivan paluu. Olen osaltani taistellut kovastikin seiskan poikkiviivan puolesta.

Huonoa on, että taas kerran annettiin periksi. 

Joskus tuntuu siltä, että nykyperuskoulussa, kun ei pärjätä, annetaan periksi. Kun aina annetaan periksi, sekä opettamisen että oppimisen tasot laskevat.

Kohta ei oppimisen eteen ponnistella mitään. Kaiken pitää olla helppoa ja kivaa. Työnantajat ovat jo ihmeissääm, kun kesätyöpaikoille ilmestyy nuoria päiväksi tai pariksi, häipyvät ja toteavat, tää ei oo mun juttu.

Kauno- ja käsialakirjoitukset olivat esteettisiä tyylilajeja, jotka toivat taitajilleen esteettistä mielihyvää. Käsialakirjoittaminen kehitti lapsen keskittymiskykyä ja heijasti myös ihmisen persoonallisuutta.

Käsinkirjoittaminen kehittää myös älykkyyttä stimuloivalla aivoja.

Tutkijat: Käsinkirjoituksen hylkääminen näkyy aivoissa (MTV 3.6.2014)

Olen vahvasti sitä mieltä, että kaikkia kolmea kirjoituksen muotoa tarvitaan, tekstausta, käsialaa sekä näppäimistöllä kirjoittamista. 

Luokkakoot kasvavat

27.5. Yle

Päivähoito-oikeutta rajataan, luokkakoot kasvavat, koululaisille on tulossa tunti liikuntaa päivässä

Kouluissa luokkakoot suurenevat jälleen, sillä hallitus luopuu ryhmäkoon pienentämiseen tarkoitetuista avustuksista. Säästöä lasketaan tulevan 30 miljoonaa euroa vuodessa. Myös muista yleissivistävän koulutuksen laadun parantamiseen tarkoitetuista avustuksista karsitaan. 10 miljoonan vuosisäästöt iskevät muun muassa koulujen kerhotoimintaan ja koulutukselliseen tasa-arvoon.

Jotain hyvääkin koululaisille on luvassa. Hallitus ehdottaa kouluihin tuntia liikuntaa päivässä. Lisäksi kieliopintoja suunnitellaan aloitettavaksi aikaisemmin.

Odotettuja uutisia, kun ajatellaan peruskoulua, leikattavaa ei enää ole. Kaikki on jo leikattu, ollaan lakisääteisyyden äärirajoilla.

Nyt:

23 + 22 + 22 = 67

Kohta:

34 + 33 = 67

Noin se tulee menemään. On turha luulla, että kurjistuneilla kunnilla olisi jotain muuta tarjottavaa.

Inkluusion suhteen hätäiltiin. Kävi juuri niin kuin pelättiin. Pian normiluokkiin sijoitettuja erityisoppilaita opetetaan maksiluokissa. Voidaan odottaa myös, että osa koulunkäyntiavustajista tullaan laittamaan kilometritehtaalle.

Maksuttoman kerhotoiminnan supistaminen on ikävää.  Maksuttomien kerhojen vastakohta on maksulliset kerhot. 

Koulussani on tällä hetkellä esimerkillisen monta oppilaille maksutonta kerhoa. Jossain vaiheessa meillä oli vain maksullisia kerhoja, kun muuhun ei ollut varaa. Silloin kerhoja oli vähän, kaikilla lapsilla ei ollut varaa tulla kerhoihin.

Hienoa on, että liikuntaa tullaan lisäämään. Kuitenkin on varma, että tuntikehystä ei tulla lisäämään. Hyvin mielenkiintoista on, mikä oppiaine menettää yhden viikkotunnin liikunnan kustannuksella.

Nyt puhutaan vain kieliopintojen aikaistamisesta. Ei puhuta ruotsin kielen opiskelun aikaistamisesta kuten edellisen hallituksen aikana.

Nyt Perussuomalaiset ovat hallituksessa.

Voidaan odottaa, että pian aletaan keskustella pakkoruotsin poistamisesta. Myös Keskustasta löytyy vahvaa kannatusta pakkoruotsin poistoon.

Odotettua on myös, että Kokoomuksen Sanni Grahn-Laaksosesta povaillaan uutta opetus- ja kulttuuriministeriä (MTV 27.5.2015).

Taitaa olla niin, että opetusministerin pesti on ikuinen tasa-arvopesti. 

Opetusministeriön menopotti on toiseksi suurin. Opetusministerinä on hyvä olla ministeri, joka on helposti isojen poikien vietävissä.

Kännykät piiloon, niin oppiminen kohenee

18.5. Iltalehti

Kännykät kiellettiin kouluissa - näin kävi arvosanoille

Tuoreen tutkimuksen mukaan erityisesti aiemmin heikosti suoriutuneet oppilaat hyötyvät kännykkäkiellosta.

Isossa-Britanniassa kännykkäkieltoa on kokeiltu laajasti. Nyt sen vaikutuksista on saatu tuoretta tutkimustietoa, jonka julkaisi London School of Economicsin Centre for Economic Performance.

Ekonomistit Louis-Philippe Beland ja Richard Murphy tulivat ennen jälkeen -vertailuasetelmassaan lopputulokseen, jonka mukaan kännykkäkielto paransi 16-vuotiaiden oppilaiden koetuloksia 6,4 prosenttia. Tutkijoiden mukaan petraus vastaa noin viittä ylimääräistä koulupäivää vuodessa.

Merkittävintä kehitys oli ennen kieltoa heikosti pärjänneiden oppilaiden keskuudessa. Heidän arvosanansa paranivat kaksinkertaisesti verrattuna keskiverto-oppilaisiin. Myös erityisoppilaiden parissa kännykkäkielto tuotti erityisen hyviä tuloksia.

- Tämä antaa ymmärtää, että kännykän käytön rajoittaminen voisi olla edullinen keino vähentää oppimisen epätasa-arvoa, tutkimuksessa pohditaan.

Uutinen on niin herkullinen, että se oli pakko nostaa keskusteluun. 

Mielenkiintoisinta on, että heikosti pärjänneiden oppilaiden tulokset paranivat selvästi verrattuna keskiarvo-oppilaisiin, kun kouluissa ei saanut käyttää kännyköitä.

Kun Suomessa puhutaan, että on epätasa-arvoa, kun kaikilla oppilailla ei ole kännyköitä tai tabletteja koulussa, kyse on oppimisen epätasarvosta. Iso-Britanniassa lopputulema on päinvastainen ainakin kännyköiden suhteen.

Ilmeisesti kännykät haittaavat joidenkin oppilaiden keskittymiskykyä, on liian houkuttelevaa lähteä surffailemaan omia teitä. Kännykkä on melkoinen viihdetykki. 16-vuotiasta nuorta voi kiinnostaa aivan muut asiat kuin koulu ja opiskelu. Ainakin minua kiinnosti, kun olin 16-vuotias.

Tulevaisuudessa voi käydä niinkin, kun on kyllästytty tietotekniikan ihmemaailman vermeisiin, otetaankin perinteiset yksinkertaiset menetelmät uudelleen käyttöön. 

Huomataan, että henki voittaa materian.

Saavatko nykylapset liikaa ärsykkeitä ja virikkeitä?

"Maikka, nyt mua jännittää, aivan liikaa"

16.5. Yle

Lastenpsykiatri: "Onko kaikkien ihan oikeasti pakko esiintyä?" – kevätjuhla jännittää monia

Kevätjuhla lähestyy. Lapsi alkaa miettiä, muistaako hän vuorosanat, soittaako hän oikein, pystyykö hän laulamaan, kun iso yleisö katsoo. Ripaus jännitystä kuuluu asiaan, mutta entä jos pientä esiintyjää pelottaa ihan tosissaan?

– Ensimmäinen kysymys on, onko kaikkien ihan oikeasti pakko esiintyä? Esiintymisjännitys voi olla tuskaista. Tuntuu epäreilulta, että sellaisten täytyy siihen suostua, jotka eivät halua olla esillä, lastenpsykiatri ja perheterapeutti Janna Rantala sanoo.

Jos jännitys on ylivoimaista, Rantala ei missään nimessä pakottaisi lasta lavalle. Kaikkien ei myöskään tarvitse olla päätähtiä. Rantalan mielestä pitäisi arvostaa myös takarivin paikkaa tai sitä, että on mukana esityksen valmistelussa.


Lastenpsykiatri Janna Rantala puuttui ajankohtaiseen asiaan, koulun juhliin ja esiintymisjännitykseen. En äkkiseltään muista, onko urallani ollut yhtään lasta, jonka esiintymisjännitys olisi ollut sitä luokkaa, ettei hän olisi uskaltanut mennä lavalle ollenkaan.

Nykyään yritetään saada koko luokka lavalle. Rantala toetaa aivan oikein, että kaikkien paikka ei ole eikä voikaan olla päätähden osa. Takarivin paikka sopii monelle, jotkut haluavat toimia esim. näytelmän lattiamanuna, hoitaa lavasteet tai äänestoiston.

Ennen oli toisin, vain parhaat ja lahjakkaimmat pääsivät lavalle. Kävin kansa- ja oppikoulua yhteensä kolmetoista vuotta, vain kerran pääsin lavalle, kuoroon lukiossa, silloinkin puolipakolla.

Sanotaan, että esiintymisjännityksestä pääsee irti vain esiintymällä. Mutta jos oppilaalla on paniikinomainen esiiintymispelko, en laittaisi häntä lavalle. 

Esiintymisjännitystä helpottaa esitelmät ja pikkunäytelmät omassa luokassa turvallisessa ympäristössä. Jossain vaiheessa pidin säännöllisesti luokan pikkujoulujuhlia, illaksi paikalle kutsuttiin perheenjäsenet sekä mummot ja vaarit. 

Ajatuksena oli, että kaikki oppilaat pääsivät juhlassa esiintymään vähintään kerran tai pari.

Tehtiin pikkunäytelmiä tai laulu- ja musiikkiesityksiä. Arimmat oppilaat pääsivät mukaan ainakin leikkimielisiin kisailuihin.

Nykykoulun tahtia kuvaa se, että vielä kymmenisen vuotta sitten suurin osa kouluni luokista piti iltapikkujoulujuhlia. Ruokasalin varauskalenteri oli joulukuun alkuviikkoina aivan täynnä. Nyt juuri mikään luokka ei pidä iltapikkujoulujuhlia.

Koulun arki on tungettu täyteen. Oppiminen tarvitsee myös tyhjää aikaa. Aina ei pidä hullun lailla suorittaa ja suorittaa.

Poiminta didaktiikan emeritusprofessori Kari Uusikylän kirjoituksesta eilisestä Opettaja-lehdestä :

Opetus on vuorovaikutusta, joka tähtää kokonaispersoonallisuuden kehittämiseen.

Tyyntä myrskyn edellä

Kasvatus ja koulutus – kansakunnan pelastus!

Puheenjohtaja Olli Luukkaisen avauspuhe

En ole kirjoittanut vähään aikaan, piti vähän puhallella eduskuntavaalien jälkeen. Tulin juuri OAJ:n valtuuston kevätkokouksesta. Kokous pidettiin suomalaisen työväenliikkeen ytimessä, Hakaniemen Paasitornissa. Akava-talo on remontin kourissa, taloon rakennetaan uusi kokoustila, johon myös valtuusto mahtuu pitämään kokouksensa.

Kokouksen asialistalla ei ollut järisyttävän suuria asioita. 

Ensimmäisen päivän illalla Olli Luukkainen toi tiedon, että hallitustunnustelija Juha Sipilän ehdottama yhteiskuntasopimus meni myttyyn. 

Akavan puheenjohtaja Sture Fjäder: 

"Haarukka palkansaajien ja työnantajien vastuunkannon välillä oli liian suuri." (Uusi Suomi 6.5.)

Tänään selvisi, että näyttää siltä, että Suomeen olisi tulossa Keskustan, Perussuomalaisten ja Kokoomuksen muodostama porvarihallitus. Koska Sipilän yhteiskuntasopimus meni nurin, julkinen sektori joutuu kokemaan kovia leikkauksia.

OAJ:n valtuuston syyskokous tullaan pitämään kotikentälläni Vantaalla. On varmaa, että syyskokous ei tule sujumaan yhtä rauhallisissa merkeissä kuin juuri päättynyt kevätkokous.

Puhutaan jopa kymmenen miljardin euron leikkauslistoista. Eilisessä OAJ:n mielenilmauksessa puolueiden edustajat vakuuttivat meille, että koulutuksesta ei leikata.

Uskokoon, ken tahtoo.