Vartijat käytäville ja kalterit ikkunoihin?

Aamulehti 27.2.

"Kun Sastamalan Sylvään koulun yhdeksäsluokkalaiset palasivat hiihtolomalta, oppilaiden yllätykseksi luokan oviin oli ilmestynyt ovisilmiä. Ja videokamerat valvovat siellä, minne opettajien silmät eivät näe.

Kouluturvallisuus on otettu tosissaan."

Jotenkin minulle nuo ovisilmät ovat jo liikaa. Ei kait kouluista aleta meilläkin tehdä vankilatyyppisiä amerikanmalliin?

Joillekin oppilaille ovisilmät voivat tuottaa jopa aggressiivisia reaktioita. Jos olisin murrosikäinen lapsi, en pitäisi ovisilmistä yhtään: Minuahan silloin kyylätään, eikä minuun luoteta. Ovisilmät ovat jo sisäistä valvontaa. Valvontakamerat koulun ulkoseinissä voidaan kokea suojana ulkoista uhkaa vasten.

Mutta entä ovisilmät, kulkukortit, huumetestit tai koulun ulkopuoliset pihoilla tai käytävillä käyskentelevät vartijat? Niillä vain syynätään koulun oppilaita. Tervekin nuori voi oikeutetusti nousta kapinaan moista toimintaa vastaan.

Kyllä meidän täytyy muutoinkin reagoida mahdollisiin uhkiin kuin ulkoisesti. Niin tehdään myös Sylväällä:

"Sylvään koulun rehtori Jari Andersson on vienyt varhaisen puuttumisen mallia kouluihin. Hänen mukaansa koulukiusaamisen ehkäisy pitäisi olla olennainen osa koulutyötä.

Sylvään mallissa jokaisesta kiusaamisesta, uhkailusta tai varkaudesta tehdään erillinen raportti. Kaavakkeessa oppilas selittää, mitä on tapahtunut ja kirjaa itselleen sopimisehdotuksen."

Kaikki käytännön opetus- ja kasvatustyössä olevat ihmiset painottavat juuri varhaista puuttumista. Apua on annettava silloin, kun sitä tarvitaan tai pyydetään.

Lantti varhaiseen vaiheeseen tuottaa myöhemmin yhteiskunnalle mukavaa korkoa. Säästö on ainakin hirmuinen.

Miksi meitä ei kuunnella?

Tietosuojamuuri

Yle 26.2.

"Jokelan koulusurmien tutkijaryhmä toivoo, ettei vaitiolovelvollisuus estä tiedonkulkua kouluissa silloin kun oppilaan mielenterveys järkkyy."

Koulun sisällä tieto pääasiassa kulkee, tai sitten se ei vain voi olla näkymättä. Koulun sisäinen oppilashuoltoryhmä, missä asioita usein käsitellään, on melko avoin yhteisö.

Ongelma on työskentely koulun ulkopuolisten tahojen kanssa esim. sosiaalitoimen edustajien kanssa. Vaitiolovelvollisuus tukahduttaa.

Olettamus:

On oppilas, jonka ongelmia käsitellään laajassa piirissä. Mukana ovat sosiaalitoimen edustaja, luokanopettaja, kuraattori, psykologi, terveydenhoitaja, rehtori ja erityisopettajat. Kahdeksan asiantuntijaa.

Kaikki ovat työskennelleet oppilaan kanssa kauan. Ongelma on, että sosiaalitoimen edustaja istuu tuppisuuna, ei puhu mitään vaitiolovelvollisuuteensa vedoten. Tilanne on absurdi, kaikki tietävät, mistä on kyse, mutta ei päädytä mihinkään.

Melko suuri joukko kunnan asiantuntijoita istuu vaan. Tyhjää työtä. Palkka juoksee. Voi olla, että samalla kokoonpanolla istutaan toiste vielä saman lukuvuoden aikana.

Turhautunein ihminen on varmasti luokanopettaja, joka kohtaa oppilaan päivittäin monen tunnin ajan ja haluaisi, että asialle tehtäisiin jotain.

Jossain määrin oppilaan tietosuoja on liiallinen, mikä estää eri alojen asiantuntijoiden yhteistyön. Tietosuoja on joskus kuin muuri oppilaan auttamisen esteenä.

Kaipaan neulaa

Olen influenssan kourissa, kovaa kuumetta. Olen sairauslomalla koko viikon.

Säästöehdotus Suomen kunnille:

Rokottakaa ihmeessä kaikki opettajanne influenssaa vastaan. Rokotteet ovat halpoja ja ne voitaisiin helposti antaa kouluissa kouluterveydenhoitajan toimesta.

Säästö olisi melkoinen. Kun minä makoilen viikon kotona kuumehoureissani, kunnan on palkattava minulle sijainen. Sillä summalla rokotettaisiin monta opettajaa.

Mustelmilla

HS 12.2.

Suuri osa peruskoulun yläluokkien opettajista on joskus kokenut oppilaiden aiheuttamaa häirintää ja väkivaltaa, ilmenee Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen keskiviikkona julkistamasta verkkokatsauksesta."

Tyypilliset tilanteet, joissa väkivallan mahdollisuus on suuri:

- oppilaan rauhoittaminen
- kahden riehuvan tai tappelevan oppilaan väliin meneminen

Loukkaavaa käytöstä oppilaiden taholta on kokenut lähes joka toinen opettaja. Erityisopettajat kohtaavat väkivaltaa useammin kuin muut opettajat.

Olen itse miettinyt monta kertaa, kuinka minun pitäisi toimia, kun pitää mennä oppilaiden väliin konfliktitilanteessa. Lähes aina on puhe riittänyt. Hyvä komentosana on aina yksinkertainen: IRTI. Jos oppilaat jatkavat toistensa telomista, väliin on mentävä, jotta ei satu enää pahempaa.

Nykykoulussa on monia naisopettajia, joita oppilaat eivät tahdo uskoa tiukoissa tilanteissa. Ohje on, että silloin paikalle on kutsuttava esim. kouluisäntä.

Alakouluissa on jonkin verran lisääntynyt pienten lasten opettajiin kohdistama "sumea väkivalta". Oppilas toimii hetkellisen raivon vallassa, eikä pysty hillitsemään itseään. Voidaan heittää opettajaa saksilla tai taltalla.

Poliisit tai vartijat tai valvontakamerat amerikanmalliin eivät auta väkivallan ehkäisyssä.

Pitää puuttua ajoissa oppilaiden häiriökäyttäytymiseen. Avainasemassa ovat esikoulut ja alakoulun ensimmäiset luokat. Alkuun on satsattava.

Pleikkarin tikusta internettiin...

STT 10.2.

"Lähes puolet nuorista saa käyttää internetiä mielin määrin. Vanhemmat ovat asettaneet tiukat rajat netin käyttöön vain vajaalle kymmenesosalle suomalaisnuorista.

Tuoreen tutkimuksen mukaan suomalaisnuoret turvautuisivat muita eurooppalaisia harvemmin vanhempiensa apuun, jos kohtaisivat netissä uhkaa."

Tulos kuvaa aikaa. Ovatko suomalaiset ulkoistaneet lastensa kasvatuksen median käyttöön?

Koulussa ilmiö näkyy. Yläkouluista tulee viestejä, jotka kertovat, että osa oppilaista tulee kouluun kuin "nukkuneen rukous".

Jotkut ovat sitä mieltä, että koulun alkamisaikoja on myöhennettevä, koska lapset eivät saa riittävästi lepoa. Minä olen taas sitä mieltä, että nyt vaaditaan jonkinlaista vanhemmuuden ryhtiliikettä.

Ylivoimaisesti suurin osa nuorista on terveitä, mutta entä ne, jotka eivät ole? Miten täysin vapaa huuhailu internetin ihmemaailmassa vaikuttaa mieleltään epätasapainoisiin nuoriin?

Luulisi jo arkikokemuksen kertovan, että valvontaa tarvitaan. Kasvuiässä olevia lapsia ja nuoria on ohjattava terveisiin elintapoihin. Sitä varten vanhemmat ovat.

Juustohöylä siivuttaa

Unhola Terhi (9.2.2009 12:48):

Tiedotusvälineille

Sivistystoimi etsii säästökohteita yhdessä henkilöstön kanssa.

"Nykyiset säästötoimet, jotka näkyvät perusopetuksessa muun muassa luokkien yhdistämisinä ja jakotuntien vähentämisenä, johtuvat siitä, että vuoden 2009 budjetti edellytti jo alunperin säästötoimia erityisesti niiden koulujen osalta, joissa oppilasmäärä on laskeva.

Peruskoulujen tulot muodostuvat pääasiassa sen mukaan, kuinka paljon oppilaita koululla on. Jos koulun oppilasmäärä laskee, tulee myös vastaavasti koulun menojen pienentyä, jotta se pysyisi budjetissaan.

Osassa kouluista, joissa säästötoimia tehdään, on ollut käytössä pedagogisia hyviä käytäntöjä (kuten aineenopettaja alakoulussa), joihin niillä ei ole enää varaa nykyisillä määrärahoilla ja niistä joudutaan tässä tilanteessa luopumaan, toteaa va. perusopetuksen johtaja Ilkka Kalo.

Nämä koulut eivät ole"kriisikouluja", jollaisiksi ne joissain yhteyksissä on nimitetty, vaan niissä talouden seurantaa ja suunnittelua johdetaan yhdessä tehostetusti, jotta budjetissa pysyminen on mahdollista."

Tiedotteessa todettiin lisäksi, että valtion lisäavustusta perusopetuksen ryhmäkokojen pienentämiseen ei korvamerkitty. Todettiin, että se on mukana kaupungin kassassa muidentulojen kanssa. Lue: Rahaa ei kohdennettu niin kuin valtio tarkoitti.

Mielenkiintoista on, että alakouluissa luovutaan kokonaan aineenopettajista. Suunta sinänsä on oikea, mutta kyllä suurissa alakouluissa tarvitaan aineenopettajia englannin opetukseen. Tulevaisuudessa ei tule ongelmaa, koska koko ajan valmistuu lisää opettajia, joilla on ns. kaksoispätevyys, pätevyys opettaa sekä ala- että yläkoulussa juuri esim. englantia.

Se on varmaa, että luokkia tullaan yhdistelemään rajusti. Omassa koulussani ensi lukuvuonna luokkien 3.-6. luokkakoko tulee olemaan noin 30 oppilasta.

Monissa kouluissa joudutaan vähentämään jako- ja tukitunteja. Tuskinpa kerhojakaan paljon pidetään.

Samansuuntaisia säästökohteita tullaan käyttämään myös Helsingissä ja Espoossa. Samassa veneessä ollaan.

Torttusota

Vantaan Sanomat 4.2.

Pakkohan tämä oli tänne tuoda, ihan kuriositeettina, vaikka ei tällä tapahtumaketjulla varmaan valtakunnallista merkitystä ole. Joku voi ottaa koko jutun huumorinakin.

Oppilaan äiti:

"Koulun kuudesluokkalaisen tytön äiti on suivaantunut siitä, että koulu pakottaa kaikki kuudesluokkalaiset leipomaan kotona Runebergin torttuja koko koululle. Tortut on tuotava kouluun torstaina, kun koulussa vietetään Runebergin päivää.

Kuka ottaa vastuun, jos joku saa vaikkapa ruokamyrkytyksen tai allergisen reaktion?"

Rehtori:

"Mårtensdals skolan koulunjohtaja Ragni Lager-Nymanin mukaan torttujen leipominen on vapaaehtoista. Kyseessä on kaksikymmentä vuotta jatkunut perinne. Torttuja tarjoillaan Runebergin päivänä koulun aamunavauksessa.

Ei pidä paikkansa, että pakottaisimme lapset leipomaan. Luokassa kerrottiin asiasta ja kysyttiin halukkaita. Ei sen kummempaa. Tämä toimii samalla systeemillä kuin ennenkin. Ja tortuthan ovat kuumassa uunissa, Lager-Nyman kuittaa hygienia-asian."

Ruotsinkielisen opetustoimen johtajan mukaan torttuasia viedään jatkossa tulosalueen johtoryhmän käsittelyyn.

Tämä tarina kertoo ainakin sen, millaisia asioita nykykoulumaailmassa käsitellään. En tiedä itkeäkö vai nauraa?

Vanhempien herkkyys puuttua mitä erilaisimpiin asioihin on tulenherkkää. Toisaalta joitakin vanhempia lapsen koulunkäynti ei kiinnosta ollenkaan.

Kun koulujen johtokuntiin etsitään vanhempia, niin harva paikalle viitsii tulla. Yleensä ne, jotka tulevat, pääsevät automaattisesti johtokuntiin. Johtokunnan asema on tärkeä koulun ja kodin yhteistyön kannalta.

Nykyään vaaditaan paljon, mutta ei olla itse valmiita osallistumaan. Ikään kuin koulu olisi jonkinlainen ostopalvelu.

Koulun ja opettajien on velvollisuus tehdä yhteistyötä, mutta mitä tehdä vastahakoisille vanhemmille, jotka kieltäytyvät yhteistyöstä?

Muunneltua totuutta Vantaalta

HS 5.2.

"Kaupunginjohtaja Juhani Paajasen mukaan tavoitteena on säästää budjetoiduista menoista noin kaksi prosenttia. Rahana se tarkoittaa 20 miljoonaa euroa. Tavoitteena on, että ydinpalveluihin ei kosketa.

Kaupunginhallituksen puheenjohtaja Tapani Mäkinen (kok) lupaa, etteivät säästöt heikennä kaupunkilaisten palveluja."

Vantaalla valehdellaan.

Tiedän tarkaan, että kouluissa tullaan säästämään ja nipistämään palveluita. Luokkia yhdistellään, jako- ja tukitunteja vähennetään, kerhotunneista luovutaan...

Esim. Rekolan koulussa poistetaan jopa kielenopettajan virka, siivousta vähennetään ja kouluruokailun tasoa heikennetään entisestään. Sijaiskuluissa tullaan myös säästämään, joten oppilaat jäävät opettajan sairastuessa lähes omilleen.

Eikö Juhani Paajasen mielestä peruskoulutus ole ydinpalvelu?

Miten Tapani Mäkinen kehtaa väittää, etteivät säästöt heikennä kaupunkilaisten palveluja?

Molemmat herrat ajattelevat, että lapset eivät ole kaupunkilaisia ollenkaan. Kuntalaiset ovat toista mieltä. On tehty tutkimuksia, joissa on kyselty, mitkä ovat kunnan ydinpalvelut. Aina kärkeen on tullut terveydenhoito ja koulutus.

Kun tiedetään, että suurin osa opetusmenoista on palkkamenoja, säästöt suuntautuvat suoraan lapsiin. Älykkäät lapset pärjäävät aina, mutta entä ne heikot lapset, jotka kaipaavat tukea?

Kuntaliiton raportista

HS 4.2.

Suomen kuntaliiton työryhmän raportti:

1. Työryhmä ehdottaa, että varhaiskasvatukseen liittyvät tehtävät voitaisiin liittää osaksi kuntien opetus- ja sivistystoimea.

2. Raportissa perätään peruskoulun tuntijakoon ja opetussuunnnitelmiin lisää joustoa.

3. Valtionhallinto on korvannut vähentynyttä normiohjausta ja rahoituksen korvamerkintää erilaisilla suosituksilla, hankeohjauksella ja tuloksellisuusrahoituksella.

Kommentoin raporttia:

1. Jos ajatus on niin kaunis kuin esitetään, siitä vaan. Raportissa todetaan, että suomalainen koulujärjestelmä on saavuttanut hyviä tuloksia tähänkin asti, ja tätä kehtitystä voitaisiin vahvistaa edelleen.

Pelkään, että tälläkin kertaa "uudistuksella" pyritään säästöihin. Tämä kuvio on nähty niin monta kertaa ennekin.

2. Sana jousto on koulu- ja työelämässä kauhistus! Joustolla on hyvin kielteinen kaiku. Kun työelämässä jotain joustetaan, niin silloin vähennetään tai viedään jotain.

Jossain määrin on niin, etä oppilaat saavat liiankin vapaasti valita, mitä opiskelevat. Lukiolaisista joka toinen tyytyy vain kahteen kieleen, englantiin ja ruotsiin.

3. En enää kaipaa aikaa, jolloin joku tarkastaja tuli "kyyläämään" päiväkirjamerkintöjäni tai laskemaan luokkani kuulakärkikynien lukumäärää.

Nyt olemme toisessa ääripäässä, kunnat saavat huseerata opetustoimensa suhteen miten haluavat. Lomautellaan, yhdistellään ryhmiä, erityisoppilaita sijoitellaan tavallisiin luokkiin mielinmäärin, tuntikehys pidetään minimissä, luokkakoot maksimissa...

Toivon valtiolta tiukempaa ohjausta. Valtio voisi suoremmin puuttua kuntien mielivaltaan. Toivon, että opetukseen tarkoitetut rahat korvamerkitään, jotta rahat menisivät tarkoitettuun osoitteeseen eli opetukseen.

Kouluille nimikkopoliisit

Turun Sanomat 3.2.

"Koulupoliisijärjestelmän tehtävänä on lisätä yhteistyötä koulun ja poliisin välillä. Kun nimikkopoliisin kasvot ja nimi ovat tutut, kynnys ottaa yhteyttä madaltuu.

Valvonta- ja järjestystehtävien hoitamisen lisäksi nimikkopoliisi voi opettaa koululla muun muassa liikenne- ja laillisuusasioita. Hän voi olla myös mukana oppilashuollon työryhmässä sekä vanhempainilloissa."

Kannatettava ajatus. Jotenkin se vain vakuuttaa oppilaat, kun poliisi opettaa virkapuvussaan.

Laillisuuskasvatusta on lisättävä.

Alakoulun yläluokilla ja yläkouluissa olisi hyvä, jos poliisi vierailisi luokissa vuosittain. Osalla oppilaista on hämärtynyt, mikä on oikein ja väärin. On "harmaata" aluetta, jota kaikki oppilaat eivät tajua, esim. nettikiusaaminen.

Hyvin vakava asia on ilkivalta. Kouluille on jouduttu asentamaan turvakameroita tihutöiden estämiseksi. Kalliiksi ovat tulleet myös "tulitikkuleikit", sen ovat huomanneet kaikki, jotka ovat viime aikoina lukeneet päivälehtiä. Monelle lapselle on suuri yllätys, kun heille kerrotaan, että lapsetkin voivat myöhemmin joutua maksamaan vahingonkorvauksia jostain tuhopoltosta.

Joka tapauksessa poliisivierailut ovat juuri sitä ennalta ehkäisevää toimintaa.

Vielä parempi olisi, jos poliisit jalkautuisivat, sillä korttelipoliiseja kaivataan. Pyöräilevä poliisi lähiössä luo kaikille turvallisuudentunnetta. Esim. Vantaalla poliisitiheys on surkeata luokkaa, Länsi-Vantaalla ei ole edes poliisiasemaa, vaikka alueella asuu noin 80 000 asukasta.

Joskus luin, että Vantaalla on yhtä paljon poliiseja kuin Kajaanissa.

Esiopetus kaikille

HS 1.2.

"Selvitysmies Pentti Arajärvi ehdottaa maahanmuuttajien kotouttamisraportissaan esiopetuksen sisällyttämistä oppivelvollisuuslakiin.

Ammattiyhdistysliike kehittelee varmasti kokonaan oman taistonsa lastentarhanopettajien ja peruskoulunopettajien erilaisista palkkaus- ja työaikaehdoista."

Arajärven ehdotus on hyvä. Loputkin kolme-neljä prosenttia lapsista saadaan esiopetuksen piiriin.

Ongelma on ollut, että osa maahanmuuttajataustaisista lapsista ei ole käynyt esikoulua. Heille esikoulu olisi oiva paikka vahvistaa suomen kielen taitoa ja tutustua suomalaiseen kulttuuriin.

Jostain syystä esim. somalialaistytöt elävät hyvin perhekeskeistä elämää. Moni heistä törmää suomalaiseen kulttuurin kunnolla vasta koulun ensimmäisellä luokalla. Oman arkikokemukseni perusteella heidän suomen kielen perustaitonsa ovat selvästi jäljessä verrattuna samanikäisiin somalialaispoikiin.

Suurin osa koulunsa aloittavista somalialaislapsista on syntynyt Suomessa, silti tyttöjen sopeutuminen suomalaiseen kulttuuriin on heikkoa. Esikoulu kaikille auttaa sopeutumisessa.

Ihmeeellinen oli Hesarin pääkirjoituksen heitto, että ay-liike kehittelee oman taistonsa lastentarhanopettajien ja peruskoulunopettajien erilaisista palkkaus- ja työaikaehdoista.

Ay-liikkeellä ei ole sellaisia tarpeita. Tiedetään varmasti, että jotkut kunnat ovat valmiita säästöinnossaan laittamaan lastentarhanopettajia alkuopetukseen. Tästä on kysymys. Ei siinä ay-liikkeen kehittelyjä tarvita.

Lasten ja opettajien etu on lähes aina yhteinen. Kuvitella saattaa, jos ay-liike ei olisi laittanut stoppia kaikkein järjettömimpiin säästökeinoihin esim. lomautuksiin. Kun opettajat lomautetaan, oppilaat eivät saa kunnon opetusta.

Ay-liike on ankarasti yrittänyt pienentää myös luokkakokoja tuloksetta. Nyt ylärajaa ei ole.

Olen huomannut moneen otteeseen, että jotkut Helsingin Sanomien toimittajat ovat hyvin ay-vastaisia.

Heidän oma liittonsa Journalistiliitto on risainen ja heikommista heikoin. Toimittajien palkat ovat alle opettajien keskitason ja heidän järjestäymisasteensa ei ole samaa luokkaa kuin opettajien.