Nuorin lapseni makailee kotona kuumeessa, ja minä vahdin. Bloggauksen jälkeen menen tarkastamaan luokkani Makeko-kokeet.
Vantaalla pidetään syksyisin kaikille oppilaille yhteiset matematiikan tasokokeet, keväisin on äidinkielen Allu-kokeiden vuoro. Paljon on korjaamista, mutta nähdäänpä, missä mennään.
Yle 11.10.
Joka kahdestoista lapsi tarvitsee lastensuojelun apua
Yhä useampi lapsi on lastensuojelun asiakas suurimmissa kaupungeissa. Keskimäärin yli kahdeksan prosenttia ja Vantaalla jopa useampi kuin joka kymmenes kaikista lapsista ja nuorista on lastensuojelun asiakas. Lisäksi lastensuojelun asiakasmäärät ovat yhä kasvussa useimmissa suurista kaupungeista.
Sosiaalityöntekijöiden mukaan osa kasvusta johtuu siitä, että lastensuojeluilmoituksen tekemisen kynnys madaltui kohta kolme vuotta voimassa olleen uuden lastensuojelulain myötä. Tämä ei kuitenkaan monessakaan kaupungissa selitä kaikkea kasvua. Erityisen huolissaan sosiaalityöntekijät ovat teini-ikäisten asiakkaiden ja kiireellisten sijoitusten yleistymisestä.
Kling! Kling! Kling!
Joka kymmenes lapsi on hälyttävän paljon. Tuskin siinäkään määrässä on aivan kaikki suojelua tarvitsevat lapset, kaikkea ei huomata tai haluta huomata.
Joka kymmenes lapsi tarkoittaa, että peruskouluissa luokkaa kohden keskinmäärin hieman yli kaksi lasta on lastensuojelun piirissä! Isossa kolmisarjaisessa viidensadan oppilaan koulussa suojelua tarvitsevia oppilaita on noin neljäkymmentä.
Yhteiskunnassa on tapahtunut tai on tapahtumassa jotain merkittävää. Olen kirjoittanut molemmissa blogeissani jo pitkään yhteiskunnan polarisoitumisesta. Osa ihmisistä on putoamassa pois kelkasta. Suomesta ollaan tekemässä sääty-yhteiskuntaa.
On varmaa, että suojelua tarvitsevat lapset ovat kasautuneet alueellisesti.
Erityinen ongelma on lasten ja nuorten varhainen päihdekäyttö. Lapsen päihdekäyttö on oire jostakin, lapselle kuten aikuisellekin päihteet ovat pakotie.
On hirveää ajatella, että osa lapsistamme ja nuoristamme kokevat, että heistä ei välitetä. Minusta tuntuu, että osa lapsistamme "itsenäistetään" liian aikaisin. Luullaan liian herkästi, että varhaisteini ajattelee ja toimii kuten aikuinen. Murrosikäinen lapsi jos joku kaipaa epävarmuudessaan isän tai äidin tukea ja neuvoja. Yksin ei saa jättää.
Yhteiskunnan polarisoituminen on johtanut siihen, että osa aikuisista ei pysty huolehtimaan itsestään. Silloin lapset jäävät heitteille.
Toisaalta monesta vanhemmasta revitään työelämässä kaikki mahdollinen irti, lapselle ei jää aikaa. Ulkoistetaan lapsen kasvatus, juoksutetaan lasta kodin ja koulun ja harrastusaktiviteettien välillä ja aina välillä teholaatulomaillaan. Rauhallista yhdessäoloaikaa ei ole.
Samaan aikaan yhteiskuntamme turvaverkkoja on järjestelmällisesti pyritty heikentämään säästösyihin vedoten. Silloin heikot kärsivät.
Vantaalla lastensuojelun kasvu on ollut 22,9 % vuoteen 2008 verrattuna. Vantaalla kynnys lastensuojeluun on madaltunut, otetaan helpommin yhteyttä kuin ennen, onneksi. Asiaan on kiinnitetty huomiota.
Useimmissa kaupungeissa työ ei kuitenkaan näytä loppuvan tekemällä. Ainakin Turusta, Espoosta ja Helsingistä arvioidaan, että asiakkaiden määrä jatkaa kasvuaan.
- Kyllä se trendi on ihan sama. Sillä lailla tietenkin se on valitettavaa, koska se kertoo myöskin siitä että lasten ja nuorten perheiden hätää on, sanoo Helsingin perhekeskustoiminnan päällikkö Sisko Lounatvuori.
En tiedä mitään lastensuojelun resursseista. Ovatko resurssit kasvaneet samassa tahdissa hoidettavien määrän kasvun kanssa? Vai tukehtuuko lastensuojelu resurssien puutteeseen?
Kun puhutaan resursseista, useinmiten puhutaan työntekijöistä.
Mielenkiintoista on, että opettajat eivät tiedä, ketkä oppilaat ovat lastensuojelun piirissä. Vaikka koulun aloitteet lastensuojeluun ovat lisääntyneet viime vuosina jonkin verran, aika vähän aloitteita vielä tehdään, mikä on ymmärrettävää. Emme me tiedä oppilaiden kotitilanteista juuri mitään.
Ehkä näin on hyvä. Koulun pääasiallinen tehtävä on opettaminen ja kasvattaminen. Opettajat eivät sittenkään ole psykologeja, lääkäreitä tai sosiaalityöntekijöitä. Suutari pysyköön lestissään.
Karmeaa on, että yhteiskuntamme oirehtii lastemme kautta. Jotain on vialla.
Tekstit
Taas tulee mieleen jo lopetetun Rauhaniemen vastaanottokodin johtajan lausunto Aamulehdessä joskus. Hän sanoi, että kaikkien heille tulevien nuorten taustalta löytyy yksi yhteinen tekijä. Se ei ole perheen talous, yksinhuoltajuus, yhteishuoltajuus, kaksinhuoltajuus. Kaikkien taustalta löytyy omien vanhempien avioero.
VastaaPoistaSe sai minut miettimään, että olisiko lapselle paras tuki parisuhteelle annettu tuki? Olisiko aika alkaa puhua siitä, että avioero oikeasti vaikuttaa lapsiin? Sehän on vähän tabu tällä hetkellä, mutta kaipaisin todella tutkittua tietoa asiasta. Ja koska eroja kuitenkin tulee, myös sitä, missä iässä lapsi siitä vähiten kärsisi ja minkätyyppisestä erosta...
Kun kuitenkin sellaisetkin eroavat, jotka jotenkin tulisivat juttuun niin kauan kun lapset on kotona.
Ja tiedän, yhtä hyvin lapsiin voi vaikuttaa se huono parisuhde ennen eroa, mutta koska asiasta ei ole tutkittua tietoa ei sitä voi tietää.
Yhden naisen empiirinen tutkimus tukee ajatusta, että avioero vaikuttaa lapsiin enemmän kuin haluamme uskoa - (koska haluamme pitää itsellämme oikeuden mahdollisimman hyvään parisuhteeseen...)
Polarisoituminen on yksi iso juttu, varmaan se suurin. Sen lisäksi valtavaa tuhoa lapsillemme aiheuttavat:
VastaaPoista-arvottomuus, perusarvoista on tehty asioita joiden kannattamista pitää hävetä
-vanhempien massiiviset harrastukset ja ystäväpiirit
- Inkiväärin mainitsemat turhat ja hätiköidyt avioerot
-tietokoneet ja tv ja niiden kyynisyys
(eläköön Suomi TV, ihan totta..joku media sentään jaksaa taistella)
-velkavankeudet ja päihteet: kierre joka ahdistaa Suomessa satoja tuhansia vanhempia
-yleistiedon romahdus, joka johtaa salaliittoteorioihin ja uustaikauskoon: monet lapset ovat varmoja että maailma loppuu vuonna 2012; mikä paska tahansa nykyään läpi ja tämä tekee taas tiedollisesti heikoista vanhemmista heikkoja (samaan sarjaan kuuluu lasten pelottelu ympäristöuhilla!)
-poliittinen kyynisyys, ei uskota että asioihin voi todella vaikuttaa, sekin heijastuu lapsiin, jos niiltä viedään usko olla toimija ja tekijä maailmassa
-seksin ylikorostus kaikessa
Listani voi vaikuttaa mummomaiselta mutta mummot tietävät.
Lasten suojelun tarve vähenee heti, kun vanhemmat olisivat kotona, hyväksyisivät toisensa, joisivat vähemmän, eivät juoksisi tapaamassa ystäväpiiriään ja opettaisivat tavallisia ja arkisia elämänarvoja lapsille.
Niin, ja vielä. Miettikää minkä signaalin lapset saivat ennen kun uskottiin Jumalaan, seinällä oli enkelitaulu ja taivaassa hyvä Jumala. Kun kotona rukoiltiin...?
Jotain on sen pesuveden myötä nyt mukana mennyt. Lapsen turva ja oljenkorsi hädän hetkellä?
Out
Olen samaa mieltä kuin Out. Arvorelativismi on yksi näistä ongelmista, joka näyttää leviävän erityisen vahvasti myös akateemisissa humanistipiireissä. Se että myös valtiollinen televisio työntää ulos arveluttavaa ohjelmaa on merkki raa'an bisneksen saamasta selkävoitosta.
VastaaPoista