Stop vandalismilleLasten leikkipaikoille levitettiin lasinsiruja Torniossa
Torniossa olevan Arpelan koulun ulkoleikkipaikoille levitettiin lasinsiruja viikonlopun aikana. Koulun henkilökunta havaitsi maanantaina lasinkappaleet ennen kuin lapset ehtivät satuttaa itsensä.
Peräpohjolan poliisin mukaan lasi oli saatu rikkomalla koulun pihapiirissä olevan vanhan rakennuksen ikkunoita. Siruja oli aseteltu muun muassa hiekkalaatikkoon sekä liukumäen alle.
Pieneltä tuntuva uutinen on päässyt Hesarin nettisivuille. On hyvä, etä tällaisetkin uutiset pääsevät läpi.
Itse olen noukkinut myös lasinsiruja monta kertaa koulun urheilukentältä, hiekalta tai jäältä. Pahin tapaus oli, kun maalivahdin alueelle oli kaivettu pullonpohjia hiekan alle. Onneksi veskari huomasi ne, maahan dyykatessa olisi voinut käydä pahasti.
Tällaista tahallista summittaista vahingonteon yrittämistä ei voi ymmärtää.
Joskus minulla on ollut liikunnan tuplatunti heti maanantaiaamuna, oppilaiden turvallisuuden kannalta aika on pahin mahdollinen. Alussa on silmäiltävä urheilukentän kunto viikonlopun jäljiltä. Talvisin on luisteltava poikien kanssa ympäri jäätä ja kerättävä mahdolliset lasit ja paperit ja pahvit pois. Pieni pahvin tai eristysnauhan palanen voi olla melkoinen miina luistelijalle.
Koulumme onneton kenttä korjattiin isolla rahalla parisen vuotta sitten. Kenttä salaojitettiin ja pohjustettiin ja pinnoitettiin kunnolla. Kenttä on nyt tasainen ja hyvä pelata, vesi ei enää muodosta järviä kentän pinnalle. Reunoille asennettiin korkeat aidatkin.
Samassa yhteydessä saimme neljä uutta ja hienoa jalkapallomaalia verkkoineen. Pari viikkoa sitten ihmettelin, miksi maaliverkot repsottavat. Oli masentavaa huomata, että jokaista verkkoa oli tuhottu sytkäreillä polttamalla! Pian verkot ovat täysin rikki, ja vaikea on ruinata uusia, "eivät ne verkot kauaa kunnossa pysy kumminkaan".
Koululaisten lisäksi kenttää käyttää ahkerasti paikallinen jalkapalloseura VJS, Vantaan Jalkapalloseura.
Tekstit
Elämän ja kuoleman kysymys on, MIKSI tällaista tapahtuu? Keppostelua on ollut aina, mutta tuskin koskaan näin sairasta. Maahan kaivettua lasia? Itse näen metrossa joka päivä sellaista nuorten ja nuorten aikuisten elämää, että kun kertoo autoilijoille, niin eivät usko. Tulee vanhoja helliä spurguja ikävä....
VastaaPoistaPapit ja opet hokevat aina ällöttävän vakiovastauksensa: yhteisöllisyys/vanhemmuus on kateissa.
Jotain karmeaa on tosiaan tapahtumassa; jos alkaa ajatella, tulevaisuus alkaa pelottaa. Ehkäpä Kellopeli Appelsiinin ajat ovat alkaneet.
Itse olemme tehneet maailman jossa mikään-ei-ole-mitään, jossa jumalalle nauretaan, ja jossa miehestä joka haluaa elää vanhanaikaista perhe-elämää on tehty median suurin sylkykuppi (arvaatkaa ketä tarkoitan, heh)ja yleinen naurun asia.
Nyt kyllä pitäis keksiä joku loppukevennys. Pateettista tekstiä multa.
No, jos vaikka: Nuoret kun sitten potkitte mut hengiltä alikulkutunnelissa niin älkää antako sen kestää yli viittä minuuttia. Katsokaas, tunteet ne on vanhallakin miehellä.
Out