Tein kuvarinnastuksen.Vasemmalla on Meksikon olympiakisojen 200 metrin palkintojen jako. Voittaja Tommie Smith ja pronssimitalisti John Carlos protestoivat mustien aseman puolesta Yhdysvalloissa, Black Power. Kakkonen Australian Peter Norman on hengessä mukana. Joillekin happening oli järkytys, minulle Smith ja Carlos olivat sankareita.
Muistan hyvin tapahtuman, olin silloin 12-vuotias. Hengitykseni salpautui, kun nuoret mustat atleetit päät kyyryssä nousivat palkintokorokkeelle. Tilanteessa olin tuntevinani historian havinaa.
Oikealla on oma käteni. Oli pakko ottaa kuva siitä. Tämä on samalla kannanotto demokratian ja Egyptin kansan puolesta.
Tänään minulle tapahtui työtapaturma.
Kuten valistuneet lukijani muistavat, olin ennen joulua sairauslomalla noin puolitoista kuukautta. Kaaduin vasemman käteni päälle tennistä pelatessani ja kyynärluu murtui ja meni kasaan aivan ranteen kohdalta.
Tänään mennessäni pihavalvontaan ruokalassa eteeni singahti pieni ja nopea ihmisohjus, törmäsimme, minä lensin lapsen yli ja rojahdin vasemman käteni päälle, sen saman käden päälle. Kuului rasahdus ja kipu oli kova. Lapsi säikähti.
Sain oikeaoppisen ensiavun työtoveriltani Katjalta, kiitos siitä. Sen jälkeen menin opettajienhuoneeseen ja potkaisin roskiksen mäjähtäen ilmaan muutaman voimasanan kera. Pikkupäässäni ajattelin joutuvani pitkälle sairauslomalle, minua otti siis päähän. Roskiksen pahoinpitely auttoi minut tasapainoon.
Kouluisäntä Janne vei minut Myyrmäen lääkäriasemalle. Röntgenkuvat otettiin, ihme ja kumma, ei murtumia. Sain ranteeseeni hienon mustan tuen.
Rannetuki tuo mieleen lomautusvuoden juuri ennen vuosituhannen vaihdetta. Ammattiyhdistys piti hätäkokouksen Puistokulmassa Hiekkaharjussa. Yhtenä käsiteltävänä asiana oli äänestys, jäsenille oli tarjolla kaksi lappua, joiden molempien sisältö oli onnettoman huono opettajia ajatellen. Jotkut lukijani varmaan muistavat tarinani.
En hyväksynyt koko järjetöntä äänestystä. Olin valmistautunut hyvin tilaisuuteen. Koska Puistokulman tausta on vasemmistolainen, olin pukeutunut asiallisesti punaiseen paitaan. Taskussani oli musta hanska.
Istuin taktisesti aivan takana. Kun äänestystä esiteltiin, nousin ylös, ja aloin kävellä keskikäytävää eteenpäin niska kyyryssä ja oikea käsi koholla, musta hanska päällä. Mielessäni oli idolini Tommie Smith, ei muuta.
Menin silloisen puheenjohtajan luo ja otin molemmat laput hänen kädestään ja revin ja heitin ne lattialle ja karjahdin, että "tätähän äänestystä ei pidetä". Ei sitä sitten pidetty. Kaupunki otti vastuun tulevasta lomautuksesta.
Minä menin oikeastaan samalta istumalta puhelinkoppiin ja ilmoittauduin opettajaksi Helsingin Malminkartanon kouluun, jossa opetin kaksi vuotta. Kokemus oli avartava, koska muuten olen opettanut ainoastaan Vantaalla.
Ensimmäisessä Malminkartanon koulun syksyn suunittelukokouksessa esittelin itseni taloudellisena pakolaisena pohjoisesta rajan takaa.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti