Äiti raivostui koululle: Lapset hiihtivät paukkupakkasessa
Ekaluokkalainen poika palellutti sormensa koulun liikuntatunnilla. Vanhemmat oppilaat saivat urheilla sisällä.
Raisiolaisen koulun eilinen liikuntatunti kuumensi vanhempien tunteet.
Vaikka pakkasvaroituksia on annettu ja mittari hiveli 20 miinusastetta, 1- ja 2-luokkalaisten lasten liikuntatunnilla hiihdettiin.
Erään äidin mukaan tieto hiihtotunnista herätti vanhemmissa närää jo edellisenä iltana. Hänen seitsemänvuotias poikansa oli pohtinut huolestuneena, kuinka urheilu koleassa kelissä onnistuu.
- Koulun liikuntatunnilla hän oli mennyt kaikella tarmollaan, koska tykkää urheilla. Mutta sormet olivat niin jäässä, ettei niitä pystynyt enää liikuttamaan. Lisäksi hän on astmaan taipuvainen, äiti kertoo.
Koulun mukaan lapsia ei pakotettu ulos, vaan sisälle sai lähteä heti, kun siltä tuntui. Rehtorin mukaan lapsilta oli etukäteen kysytty, onko heillä kylmä.
Äiti peräänkuuluttaa koulun vastuuta asiassa.
Iltalehti tarttui ikuisuusaiheeseen. Pikku-uutinen puhutti ihmisiä kouluni opettajainhuoneen aamukahvipöydässä kovasti.
Olen aina opettanut myös liikuntaa eri ikäisille lapsille. Sateet ja kovat pakkaset ovat harmillisia, kun pitäisi mennä ulos liikkumaan. Pikkusateet ja- pakkaset eivät aiheuta ongelmia.
Pakkasrajaa on hyvin vaikea määritellä.
Liikunnanopettajat ratkaisevat tapauskohtaisesti kannattaako ulos mennä.
Eilen minulla oli liikuntaa. Edellisiltana jouduin miettimään, mitä teen. Aamulla, kun heräsin, pakkasta oli noin 20 astetta, tuuli oli hyvin purevaa. Emme menneet ulos luistelemaan vaan sisälle pelaamaan salibandya.
Olen hiihtänyt ja luistellut lasten kanssa kovillakin pakkasilla. Kun kovilla pakkasilla tuulee, menemme liikuntatunneilla sisään. Usein aamulla pakkanen voi paukkua, mutta päivällä, kun on liikuntatunti, on jo paljon lämpimämpää.
Kaikessa ulkoliikunnassa pukeutuminen on hyvin tärkeää.
Eka- ja tokaluokkalaiset puetaan yleensä kotona erittäin hyvin. Koulussamme alaluokkalaisilla on liikuntaa pari tuntia viikossa yksi oppitunti kerrallaan. Osa liikuntatunnista menee välineiden päälle laittamiseen, joten varsinaista hiihtoa tai luistelua on tuskin puolta tuntiakaan. Siinä ajassa ei ehdi pahasti paleltua.
Hiihdettäessä pitää olla lämpimät ja tuultapitävät käsineet, muuten sormet kylmettyvät. En muista, että urallani kukaan oppilas olisi koskaan pahasti palelluttanut itseään.
Jos oppilaalla on puutteelliset vermeet päällään, haemme unohduslaatikosta esim. kunnolliset käsineet. Joskus joutuu puutteellisesti pukeutuneen oppilaan lähettämään sisätiloihin lämmittelemään jonkun toisen opettajan luokkaan.
Alakoulun yläluokilla jotkut tyttöryhmät voivat tuottaa ongelmia liikunnassa. Meikit ja kampaukset voivat olla tiptop, mutta liikuntatunneille pukeudutaan epäasiallisesti. Kovillakin pakkasilla voidaan tulla kouluun ilman päähinettä. Silloin tyttö passitetaan unohduslaatikolle.
Hyvin harvoin oppilaiden vanhemmat ovat valitelleet minulle, että olen hiihdättänyt lapsia liian kylmässä. Joskus valituksia on tullut siitä, että kannatan oppilailla turhaan luistimia tai suksia kouluun, kun en ole vienytkään oppilaita ulos vaan sisäliikuntaan. Esim. suojasäällä en vie oppilaita hiihtämään, on pirullista hiihtää, kun suksien pohjassa on pakka lunta.
Yksi tärkeimmistä liikunnanopetuksen tavoitteista on liikunnanilon tuottaminen, iloa ei saa tappaa.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti