Samaan aikaan kuntaan suunnitellaan kolmea kallispalkkaista aluepäällikön tointa. Aluerehtorilla ei ole omaa koulua johdettavana.
Mihin ihmeeseen tarvitaan aluerehtoreita?
Kolmen aluepäällikön palkalla voitaisiin
heidän tilalleen palkata parisenkymmentä koulunkäyntiavustajaa
erityisoppilaiden avuksi. Nyt 100 koulunkäyntiavustajaa saa kenkää.
Kun muissa organisaatioissa on kevennetty
väliportaan hallintoa, meillä sitä lisätään!
Kaikkein kummallisinta
on, että kouluihin palkataan ns. resurssiopettajia. Resurssiopettajat ovat
ylimääräisiä opettajia, heillä ei ole omaa luokkaa.
Yhden resurssiopettajan hinnalla saataisiin
1. ja 2. luokkalaisten menetetyt jakotunnit takaisin. Jakotunneilla luokat
jaetaan kahtia ja opettajalle jää enemmän aikaa opettaa ja auttaa yksittäistä
oppilasta.
Opetin viime lukuvuonna 2. luokkaa.
Käytössä oli neljä jakotuntia. Sain jaettua luokan kahtia kahdeksaksi
oppitunniksi per viikko. Nyt 1. ja 2. luokilla on käytössä vain yksi jakotunti
viikossa.
1. luokalla lukemaan ja kirjoittamaan
opettaminen toimi pienissä ryhmissä hienosti. Jo lukemaan oppineet olivat
toisessa ryhmässä ja loput toisessa. Kun vielä laaja-alainen erityisopettaja
noukki pari vähiten edistynyttä oppilasta huomaansa, tehoja
löytyi. Käsityöt tehtiin noin kymmenen oppilaan ryhmissä.
Pienissä,
yksisarjaisissa kouluissa, ns. resurssiopettajan palkkaaminen syö resursseja
hirmuisesti.
Pienissä kouluissa rehtorit, ennen
koulunjohtajat, pitivät omaa luokkaa. Nyt he tulevat toimimaan
resurssiopettajina, mikä tarkoittaa, että on jouduttu palkkaamaan yksi
ylimääräinen luokanopettaja opettamaan sitä rehtorin entistä luokkaa. Kallista
on - koulunjohtajien olisi syytä palata omiin luokkiinsa.
Kun rahaa on vähän, on
keskityttävä oleelliseen.
Lapsen kannalta oleellista on oppiminen.
Opettajan kannalta oleellista on, että on aikaa opettaa. Nyt meiltä kaikilta viedään työkaluja pois.
Tekstit
Kun olot kurjistuvat, pitää saada hallinnon ja virkamiesten rivit mahdollisimman yhtenäisiksi. Mihin muuhun näitä aluerehtoreita tarvitaan kuin kyttäämään, että koulut pysyvät ruodussa ja virallisen propagandan mukaisessa totuudessa. Kun kouluista vielä otetaan johtokunnat pois, niin onhan tässä kehitetty Suomen neuvostoliittolaisin sivistystoimi.
VastaaPoistaHävettäviähän nämä suunnitelmat ovat ja osoittavat aivan järkyttävää röyhkeyttä, mutta en kyllä ihmettele vuoden Vantaan touhuja seuranneena yhtään. Tämä hallinnon vahvistaminen oli selvä jo viime syksynä, opetuslautakunta teki 7.11.2011 muistaakseni päätöksen vain kolmen aluerehtorin paikasta, mutta viisi kuulostaa toki paremmalta. Sanonpa vaan että tällä manööverillä tukitaan lopullisesti rehtorien ja opettajien ja vanhempien suut. Se kelpaa sivistystoimelle.
Siis virallisestihan sanotaan, että näitä aluerehtoreita tarvitaan kehittämään palvelurakennetta ja turvaamaan riittävät ja hyvät toimintaedellytykset sekä parhauttamaan ja konsultoimaan ja viemään Vantaan edistyksellistä mallia kenties muuallekin - on tämä perusopetuksen rakenteiden uudelleenjärjestely niin mahtava juttu, että sitä kannattaa viedä samaan tapaan lähikuntiin kuin suomalaista koulutusvientiä tuotteena muihin maihin. Mehän olemme ihan kehittämisen ytimessä.
VastaaPoistaJospa Kalo ja kumppanit veisivät tämän mallinsa itärajan tuolle puolen, nostalgiaa olisi ilmassa. Takaisin ei tarvitsisi tuoda.
Hmm. Omilla vähillä tiedoilla on nyt huono ottaa kantaa asiaan. Mutta kirjoitanpa silti
VastaaPoista1) myös rehtori tarvitsee esimiestä, joka coachaa häntä. Espoossa aluerehtorit ovat alueen yhdysrexejä, eivät rexien esimiehiä. Esimiehiä ovat päälliköt. Taitaa olla niin, että Vantaalla ei ole riittävästi vastaavia henkilöitä hallinnossa.
2) Espoossa kouluilla on tietty tuntikehys kokonaisbudjetin pohjana. Siinä ei ole korvamerkttynä jakotunteja, eikä esim. omassa koulussani ole kuin kolme jakotuntia alkuopetuksessa. Ennen vanhaan jakotunteja peruskoulussa käytettiin, jos luokkakoko oli yli 25. Oleelisempaa kuin jakotuntien määrä on koulun viikkotuntimäätä/oppilas. Espoossa se on monessa koulussa lähes 1.8. Entä vantaalla? Erot kuntien välillä ovat repeämässä.
3) Muutoin olen vanhana blogin pitäjänä sitä mieltä, että kannattaa käydä rohkeaa ja avointa keskustelua julkisesta koulusta, mutta kannattaa välttää esim esimiesten munaamista nimillä mainiten. Niistä blogin pitäjä voi joutua ihan turhaan liriin.
Martti,
VastaaPoista1. Sain juuri tietää, että viiden aluereksin tilalle palkataankin kolme aluepäällikköä. Aluepäälliköt ovat turhia. Jos rehtoreilla on liikaa ylimääräisiä töitä, niitä on vähennettävä. Rehtoreidenkin on keskityttävä oleelliseen. Oleellista on coachata oppilaita.
2. Resurssiopettaja syö koulun tuntikehystä. Ensimmäisenä liipasimella ovat juuri jakotunnit.
3. En ole manannut esimiehiäni. Hekin tekevät mitä voivat nykyisessä Vantaan taloudellisessa tilanteessa.
Hyvä ystäväni Kai-Ari
VastaaPoistaKun on tyytymätön, on tietysti hyvä sanoa se. Siitä huolimatta kaikkea liikkuvaa ei kannata ampua lonkalta. Manaat resurssiopettajan käytön alimpaan helvettiin. Mutta en kyllä käsitä miksi. Tietysti minä katselen tilannetta yläkoulun reksin näkövinkkelistä. Meillä ei jakotunteja käytetä samalla tavalla kuin teillä alakoulun puolella. Mutta resurssiopettaja on henkilö, jota koulussa voidaan joustavasti käyttää. Eli tarvittaessa voidaan isompi opetusryhmä jakaa kahtia, kahteen pienempään. Näistä toista opettaa resurssiopettaja, jolloin ollaan käsittääkseni samassa ilmiössä kuin jakotunteja käytettäessä. Toisissa tilanteissa resurssiopettajaa voidaan käyttää luokkatilassa toisena aikuisena, jolloin yhtä opetusryhmää opettaa samanaikaisesti kaksi opettajaa. Jo kolmanneksi resurssiopettajaa voidaan käyttää perinteisen laaja-alaisen erityisopettajan tapaan.
Nämä kaikki tavat ovat mielestäni hyviä ratkaisuja, ja tukevat oppilaiden oppimista. Resurssiopettajan käyttäminen on hieno, joustava tapa tukea koulun toimintaa.
Pasi Majasaari
Pasi...en ole manaamassa ketään alimpaan helvettiin.
VastaaPoistaKun on vähän rahaa, pitää miettiä mihin ne vähät resurssit käytetään. Resurssiopettaja on ylimääräinen opettaja, joka palkataan, jos on rahaa. Tiedät hyvin, että koulujen rahoitustilanne ensi vuoden alusta on hyvin tukala.
Pasi: "Nämä kaikki tavat ovat mielestäni hyviä ratkaisuja, ja tukevat oppilaiden oppimista. Resurssiopettajan käyttäminen on hieno, joustava tapa tukea koulun toimintaa."
Näin on, en ole kiistänyt resurssiopettajan käytön etuja. Kyse on yksinkertaisesti siitä, että kun ei ole resursseja, niin resurssiopetajaa ei kannata palkata. Isossa yläkoulussa kassan pohjalla voi olla rahaa resurssiopettajan palkkaamiseen.
Alakoulun alimmilla luokilla on järkevämpää käyttää jakotunteja. Jakotunteja käyttää oma luokanopettaja päivien päissä. Oma luokanopettaja on omien oppilaidensa paras asiantuntija.
Alakoulun 3.-6. luokilla jakotunteja käytetään siten, että luokka jaetaan yleensä kahtia, toinen puolikas jää omaan luokkaan matikkaan, toinen puolikas menee opiskelemaan englantia. Malli on edelleen hyvin toimiva.
Pienille alakouluille resurssiopettajan palkaaaminen on suuri taloudellinen riski.
Arvon rehtorit Martti ja Pasi...
VastaaPoistaMinua ihmetyttää kovasti viittauksenne siihen, että "munaan esimiehiäni nimillä mainiten tai manailen" jotain.
Martti kirjoittaa: "Kannattaa välttää esim esimiesten munaamista nimillä mainiten."
Pasi kirjoittaa: "Manaat resurssiopettajan käytön alimpaan helvettiin."
Luin ajatuksella blogikirjoitukseni pariin-kolmeen kertaan. Taisitte löytää rivien välistä jonkinlaisia "piilomerkityksiä". Minä en löytänyt mitään munaamiseen tai manaukseen viittavaa.
Toivon, kun komentoidaan, pysytään asiassa.
Vantaan taloudellinen tilanne on niin karmea, että on oikeasti käännettävä jokainen kivi. Nyt olemme jonkinlaisessa paniikkisäästökierteessä.
Toistan vielä teesini:
1. Oppilaan oppiminen on tärkeintä.
2. Kun rahaa on vähän, on keskityttävä oleelliseen.
Köyhän ei kannata leikkiä, kun ei ole rahaa.
Näyttää siltä, että rehtorin näkökulma on erilainen kuin riviopettajan, joka oikeasti joutuu kohtaamaan oppilaansa, iholla, joka päivä ja joka hetki.
Martti H puolustaa tietenkin rehtorina aluereksejä, jotka "koutsaavat" rehtoreita. Aika kalliiksi tällainen työnohjaus tulee.
VastaaPoistaJa mihin aluerehtorit koutsaavat: etteivät vaan nälkemään kaikkia asiat täsmälleen samalla tavalla kuin mitä virasto tai opetustoimi näkee. Samaan kuvioon mennään nyt Helsingissäkin.
Ehkä aluereksit ovat vain keino ja keppi pitää rehtorit viraston ruodussa, jos vielä sellaisia rehtoreita olisi jäljellä jotka osaavat ja uskaltavat ajatella myös muuta kuin viraston "totuuksia."
Uusjako on selvä: rehtoreista tehdään entistä selkeämmin työnantajan edustajia ja edunvalvojia. Silti me OAJ:ssa hyväksymme sen, että ammattiyhdistyksen valtuustot ja hallitukset ovat näitä työnantajan ewdustajia täynnä. Pitäisköhän reksit laittaa viimeinkin omaan liittoon...? Opettajiahan ne eivät enää tällä menolla enää ole enkä tajua mitä ne tekevät liitossa joka ajaa opettajien asiaa.
Jorma
Taisi olla minun syyni, että koko nimien esiin nostaminen tuli puheeksi. Oma näkökulmani on vanhemman ja kuntalaisen, ja kaikki tieto mikä sivistystoimesta tulee, saapuu virkamiehen nimellä, jonka olen nyt useampaan otteeseen maininnut. Samainen virkamies on ollut todellinen primus motor Vantaan Perusopetuksen toimenpideohjelmassa.
VastaaPoistaMyönnän, että en osaa pysyä tässä asiassa neutraalilla kannalla, sillä tehdyt päätökset koskevat kaikkia lapsiani, etenkin erityisopetuksessa olevaa lastani. En osaisi pysyä neutraalina missään tilanteessa, jossa joku huonontaa lapseni elämän edellytyksiä ja väittää että se on jotakin aivan päinvastaista.
Tosiasia on, että Perusopetuksen toimenpideohjelma hallinnollisine päätöksineen vahvistaa Vantaan koulutoimen byrokratiaa (hallintoa) ja heikentää oppilaiden arkipäivää jo siinä valossa, että opetuksessa käytettävissä olevat resurssit niukkenevat.
Jos tavoitteena on turvata oppilaiden koulupolku, kumpikohan on tärkeämpää, antaa tukea rehtoreille vai antaa tukea oppilaille ruohonjuuritasolla. Rehtorit eivät voi taikoa tyhjästä resursseja. Kaikkialla missä hallintoa "kehitetään" eli paisutetaan, seurauksena on mitä erilaisimpien kehitysprojektien ja -tehtävien valuminen alas suorittavaan portaaseen. Näillä kehittäjillä ei välttämättä ole kosketusta oppilaiden ja opettajien arkeen. Voin aivan vilpittömästi sanoa, että keskusteluni kaikkien Vantaata edustavien virkamiesten ja päättäjien kanssa ovat vahvistaneet tämän: ei heitä huoleta oppilaiden selviäminen. Tärkeämpää on se, että "minä olen päättänyt näin"; virkamiehille on henkilökohtainen kunnianhimo ja paperilla joltakin "uudistukselta" näyttävä projekti ja sen läpivieminen hinnalla millä hyvänsä paljon tärkeämpää kuin ne asiakkaat, joiden hyvinvointia heidän tulisi ajatella. Joskus tuntuu unohtuvan, että virkamiehet ovat kuntalaisten palveluksessa, vaikka heidän tehtävänsä onkin suunnitella hallinnollisia kehittämistoimenpiteitä jne.
Miettikääpä käytännön vertausta. Jossakin on katastrofitilanne, ja joukko lapsia pitäisi saada turvaan. Asiasta vastaavat virkamiehet kutsuvat paikalle toisia virkamiehiä ja alkavat suunnitella suurisuuntaisia uudistuksia tulipalon roihutessa. Tämä on käytännössä tilanne Vantaalla. Meillä on paljon lapsia, jotka eivät nytkään saa riittävästi tarvitsemaansa tukea. He elävät perheineen joka päivä erilaisten ongelmien kanssa; samaan aikaan hyvät veljet kehittävät hallintoa ja vievät resursseja näiden ihmisten auttamiselta.
Tosiasia on että 7.11.2011 tehdyllä päätöksellä Vantaan opetuslautakunta teki hallinnolle edullisia päätöksiä mutta huononsi erityisoppilaiden asemaa. Nyt sama temppu tehdään muillekin. Ei tässä ole mitään iloitsemista. On hienoa, että täällä Vantaallakin jotkut uskaltavat vielä sanoa asiat ääneen.
Sanonpa, että muutaman vuoden sisällä näemme, missä "munauksia" on tehty, jos niitä on tehty. Ymmärrän, ettei oman esimiehen mainitseminen nimeltä noloissa yhteyksissä ole fiksua, mutta tosiasia on, että tietyt nimeltä mainitut ihmiset ovat ajaneet läpi nämä uudistukset, joita suurin osa ei halua. Itse toivoisin, että Vantaalla olisi rohkeutta nostaa veroprosenttia, jotta näitä älyvapaita uudistuksia ei tarvittaisi, vaan lapsille ja nuorille voitaisiin tarjota riittävä tuki koulutielle.
Vielä lisäys edelliseen. Opettajat sekä Vantaalla että Helsingissä voisivat vaatia, että heille edes kerrottaan näiden aluerehtoreiden selkeä työnkuva. Eli se, mihin he työtuntinsa käyttävät ruohonjuuritasolla oikeasti. Kaikki tiedämme opettajan ja rehtorin työnkuvat, mutta kuka tietää näiden aluerehtoreiden? Ja samaan aikaan tämä epäselvyys, kun kouluavustajat saavat kenkää ja tunteja leikataan. Eikö mikään herätä meidän ammattikuntaa...?
VastaaPoistaJa hei OAJ-tyypit...kuuluvatko nämä aluereksitkin todella o p e t t a j i e n ammattiliittoon? Onko näillä työantajan selkeillä edustajilla todellakin oikeus kuulua siihen? Jos on, en aio kuulua opettajana enää tähän soluttautuneeseen työnantajaliittoon. Olen ihan tosissani.
Uskaltaako joku ottaa kantaa?
Nyt pitäisi uskaltaa alkaa jo ajatella, millaisessa pässinnarussa koulua ja opettajia ollaan viemässä.
Mielestäni nyt kun rehtorit on selkeästi vedetty virastojen huomaan ja heidän opettajan eetoksensa on jäädytetty, täytyy aloittaa keskustelu oikeasti em. asiasta myös OAJ:ssa.
En ole ainoa joka kokee tätä ristiriitaa edunvalvonnassa.
Jos kuulolla on rehtori, hän voisi vastata miten hän kykenee toimimaan koulussa työnantajan vaatimusten ja opettajan etiikan etujen mukaisesti samaan aikaan. Nämä viimeaikaiset jutut osoittavat että emme asiaa samaa asiaa samoilla perusteilla. Ja samaan aikaan vielä monet rehtorit istuvat
o p e t t a j i e n ammattiliitossa ajamassa
o p e t t a j i e n asiaa. Tämähän on jo moraalista korruptiota, vai?
Jorma
Tosi tärkeää arvokeskustelua. Kiitos kaikille.
VastaaPoista(1) Minusta vastuullinen opetuksen järjestäjä toimii niin, että kaikilla koulutuksen tasoilla on edellytykset onnistua. Et tilanne saa ajautua siihen, että vastakkain asetetaan rehtorin ja oppilaan oikeus saada tukea. Se on järjestettävä kaikille. Uupuvan rehtorin koulussa pahinvointi leviää kuin epidemia.
(2) Suomalainen malli, jossa rehtorit ja opettajat kuuluvat samaan ammattijärjestöön on ainutlaatuinen maailmassa. Sillä on pitkät historialliset juurensa. On ehkä hyvä muistaa, että vielä kansakoulujärjestemässä rehtori ei ollut opettajiensa esimies- sitä oli kansakoulun tarkastaja.
Rehtorilla on yhtä aikaa monta roolia. Hän johtaa organisaatiota, (manager) on yhteisönsä liideri, viranomainen, esimies, pedagogi ja pedagoginen johtaja ja vielä ihan ihminen. Rehtorin tärkein tehtävä - näin ajattelen- on olla erilaisten arvokenttien tulkki ja sovittelija. Toiset onnistuvat siinä paremmin kuin toiset.
Uskon, että suomalaisessa yhteistyöhön ja luottamukseen perustuvassa koulukultturissa se, että myös rehorit (ja muuten jopa sivistystoimenjohtaja) kuuluvat samaan ay-järjestöön on kaikkien etu.
(3) Yleensä ongelmat eivät ratkea erottamalla joku joukosta
(4) Siitä nimiasiasta vielä: Jokainen vastaa itse siitä, mitä kirjoittaa. Paitsi esim lehdessä ja netissä. Jos kommentoija syyllistyy esim. lojaalisuusrikkomukseen tai kunnianloukkaukseen, on hyvä muistaa, että vastuusen pannaan myös päätoimittaja ja blogin pitäjä.
Matti H puolustaa jollakin historiasta reväistyllä syyllä ja traditiolla opettajien ja rehtorien kuulumista samaan liittoon, mutta hei - nyt on vuosi 2012!
VastaaPoistaJa että oikein sivistystoimen johtaja, työnantajan edustaja nro 1, vielä samassa liitossa ja kaikki on oukki doukki...?
Martti, ei me ihan näin tyhmiä auktoriteettiuskovaisia, me kansakoulun opet, sentään olla.
Yhden aluereksin palkalla palkataan kaksi, kolme avustajaa auttamaan oppilaita arjessa.
Kallista tämä rehtorien koutsaaminen siihen verrattuna ja sinänsä karmea sekä väärä arvovalinta. Onko tämä jo mennyt opetuslautakunnissa läpi?
Kuka koutsaa muuten opettajaa joka on
inkluusiokokeilujen pelinappula? Rehtori jota koutsaa viraston aluerehtori joka koutsaa sitä, että "näin se nyt vain menee" ?
Aktiivikuntalaisena ja opettajana kehotan kaikkia olemaan tarkkana sen suhteen, mitä nämä aluerehtorit oikeasti tulevat tekemään.
Jos he osoittautuvat tyhjäntoimittajiksi, on se kerrottava kunnan päättäjille heti. Ehkä jonkinlainen työnseuranta -auditointi - kuntapäättäjien, esim. opetuslautakuntien taholta olisi tarpeen ainakin aluksi. Mukaan auditointiin kentän tuntevia opettajia.
En myöskään voi hyväksyä enää, tässä tilanteessa, aluereksien ja opetuspäälliköiden valtaa opettajia koskevassa päätöksenteossa omassa ammattiliitossamme.
Tässä asiassa OAJ:n on herättävä, tai sitä ei voi enää pitää o p e t t a j i e n ammattiyhdistyksenä.
Jos joku ope voi edelleen elää em. tilanteessa, olisi todella tärkeää kuulla analyyttiset perustelut.
Jorma
Hei Jorma!
VastaaPoistaJa kiitos, että jatkat keskustelua (minusta) vaikeasta teemasta
(1) Rehtorit ja jopa sivistystoimenjohtajat (tarkemmin Opsiaan) todellakin kuuluvat OAJ:öön. Voit kaikin mokomin olla eri mieltä, mutta niin on enemmistö jäsenistä päättänyt. Suomessa rehtori on ensisijaisesti opettaja, ja häneltä vaaditaan opettajankelpoisuus Tilanne on ihan toinen jo esim. Ruotsissa.
(2) En tunne Vantaan aluepäällIkkösysteemiä, mutta seison sen ajatuksen takana, että myös rehtori tarvitsee esimiehen. Tällä ei ole mitään tekemistä kunnassa valittavan johtamisotteen kanssa.
(3) OAJ:n jäsenet valitsevat äänestämällä omat edustajansa OAJ:n valtuustoon. Jos porukka äänestää sinne rehtorin, se kai on ihan demokratian mukaista. Vai?
Huh...tulin juuri PuHu:n joukkueenjohtajien risteilyltä....
VastaaPoistaAivan loistavaa keskustelua!
Olen Martin ja Jorman välimaastossa...kaikki tietävät, että on rehtoreita ja rehtoreita. Jotkut ovat selvästi kallellaan työnantajiin päin, jotkut kokevat olevansa myös opettajia. Minusta on hyvä, että rehtorit kuuluvat OAJ:hin. Ajkattelen näin, mitä tapahtuisi, jos he eivät kuuluisi? Kaikki rehtorit Suomessa ovat koulutukseltaan opettajia. Käsittääkseni Vantaallakin on sovittu, että kaavaillut aluepäälliköiden on oltava taustaltaan rehtoreita.
Rehtorit tulevat aina olemaan välimaastossa, mutta en tunne montaakaan rehtoria, joka ei olisi sielultaan myös opettaja ja ei pyrkisi ajattelemaan myös oppilaan ja opettajan etua. Ruotsin esimerkki on kauhistuttava.
Aluereksien palkkaamista en ymmärrä ollenkaan, mihin heitä oikeasti tarvitaan? Jos rehtoreiden työmäärä on kasvanut liiaksi, työmäärää on vähennettävä. On keskityttävä oleelliseen. Urani aikana minulla on ollut yksi rehtori, joka laittoi tavaraa ö-mappiin. Kukaan ei koskaan valitellut mitään. Kyse on aina priorisoinnista.
Vesa...sinulla on täysi oikeus vantaalaisena peruskoululaisen isänä ja veronmaksajana arvostella kaupungin toimia. Siinä ei ole yhtään mitään väärää. Olet demokratian todellisessa ytimessä.
VastaaPoistaMinulla on sama oikeus, koska olen kahden vantaalaisen peruskoululaisen isä.
Toisaalta koen, että minulla on suoranainen velvollisuus ottaa aktiivisesti osaa kaupungin peruskoulukeskusteluun, koska olen vantaalainen peruskoulun opettaja, ollut jo yli 30 vuotta. Jos minä en keskustelisi, kuka muukaan?
Jorma: "Kuka koutsaa muuten opettajaa joka on inkluusiokokeilujen pelinappula?"
VastaaPoistaOleellinen kysymys.
Myös oppilaat ovat todellisia pelinappuloita, kun koko inkluusiokokeilulla ei ole taloudellista pohjaa, resursseja.
Väittelin parisen vuotta sitten jyväskyläläisen inkluusioasiantuntijan kanssa resursseista. Hän totesi naiivisti ykskantaan, että jos luokkaan tulee yksikin erityisoppilas, luokkaan on palkattava myös erityisopettaja.
Todellisuus on aivan toista. Haihatellahan aina voi.
Köyhän ei kannata leikkiä, kun ei ole rahaa.
Kai. Nykyään kaikki rehtorit eivät enää ole opettajia. Niitä töitä ei ole tehty ehkä kunnolla koskaan ollenkaan, on vain alan koulutus ja viraston/ sivistystoimen rekrytointikoulutus. Näin on helppo tehdä "rexeistä" ties minkin projektin marionettimaisia toteuttajia.
VastaaPoistaMartti. Kiitos hyvästä keskustelusta. Ja totta: jos opet äänestävät rehtoreitaan opettajien edunvalvontaan, ei siinä ole kenelläkään nokan koputtamista. Demokratia toimii.
Toin vain esiin, että näin ei yleensä ay-toiminnassa toimita. Harva duunari äänestää työnantajaansa valvomaan omaa asiaansa. Opettajat näin tekevät. Help me - I can´t understand, sanon Lennonin sanoin.
Asia oli eri silloin kuin rehtoreiden eetos oli selkeästi opettajan eetos. Käsi sydämelle, onko enää?
Missä ovat rehtorit jotka sanovat virastolle, että meidän opettajat eivät muuten sitten tähän pelleilyyn enää lähde, niillä on oikeaa tekemistä ja minä takaan heille työrauhan heille kuuluvassa perustehtävässään?
Tuollaiset rehtorit, todelliset esimiehet- ja naiset, ovat tervetulleita OAJ:iin - totta kai, mutta ei viittä, kuutta herraa kumartavat.
Eräänlainen limbo on tietysti nämä aluereksit reksien koutsaajina. Koutsi toimii seuranjohtajan laskuun. Seuranjohtaja on muuten viraston/opetustoimen talouspäällikkö. Sen nyt jokainen tajuaa.
Jorma
Tämä keskustelu on todella mielenkiintoinen, kiitos siitä kaikille.
VastaaPoistaItsekin olen sitä mieltä, että koko ketjun oppilaista, avustajista ja opettajista rehtoreihin, aluerehtoreihin / -päälliköihin ja perusopetuksen johtajaan ja sivistystoimen esimiehiin on oltava balanssissa.
Jos aletaan keskustella Vantaalla paraikaa toteutettavasta Perusopetuksen toimenpideohjelmasta, näen hyvin nopeasti missä priorisoinnit rakenteen kehittämisessä ovat. Ne ovat ylemmässä portaassa, täsmällisesti ottaen rehtorien ja perusopetuksen johtajan välisessä tilassa. Tuohon kohtaan ohjataan resursseja. Muualta niitä kavennetaan. En epäile hetkeäkään, etteikö missä hyvänsä asemassa olevat ihmiset tarvitse tukea ja valmennusta, varmasti näin on.
Kun kuitenkin rakenteen suorittavalta tasolta eli sieltä käytännön opetuksen tasolta viedään resursseja pois melko radikaalistikin ja se tehdään milloin pedagogiikkaan, milloin säästöihin vedoten ja kun hallintoon samalla lisätään kustannusraskaita resursseja, tehdään arvovalintoja. Tästä ei kai päästä mihinkään? Hallintoihmisen sydäntä lähellä ovat hallintoasiat.
Kärjistän taas hiukan. Perusopetuksen toimenpideohjelmassa puhutaan seurannan tärkeydestä. Seurantaa varten perustetaan työryhmä, joka vuosittain arvioi uudistuksen vaikutuksia. Työryhmän rakenne on sellainen, että se poimii periaatteessa joka portaalta yhden edustajan. Puheenjohtajana toimii perusopetuksen johtaja. No niin, nyt siis seurataan ja työryhmälle raportoidaan tuloksista.
Jatkan vielä hieman. Tämä seuraaminen on tietenkin yksi vaihtoehto. Mutta tässä kohden tulee mieleen, että eikö olisi hyvä vahvistaa rakenteen alatasoa, konkreettisen opetuksen resursseja eri tavoin mieluummin kuin kurjistaa sitä ja sitten seurata (enemmän tai vähemmän abstraktisti ja suodattuneesti), miten ne siellä pärjäävät, kun otamme hieman työskentelyedellytyksiä pois. Eivätköhän nuo pärjää, saadaan tehot irti... Tähän tarkkailuun ja metailuun riittää resursseja, vaikka jokaisen intuitio sanoo, että erittäin haasteellisen prosessin reflektointi ei nyt ole ehkä se paikka, mihin pitäisi panostaa vaan itse prosessin tukeminen konkreettisin välinein.
VastaaPoistaKaikki kunnia rehtorien valmentamiselle ja heidän työolojensa parantamiselle, mutta minusta ihmisenä (ei pelkästään isänä) on vähintään yhtä olennaista huolehtia näistä yhteiskunnan vähimmistä eli lapsista. Kaikki tietävät, että suurella osallla erityislapsista on diagnoosi tai jos ei ole, he kärsivät perheineen päivittäin todella konkreettisesti monista neurologisista, psyykkisistä, psykiatrisista ja sosiaalista ongelmista, joita voidaan hoitaa ja on voitu hoitaa hyvin Vantaallakin, koska siihen on panostettu (ei tosin niin paljon kuin asia vaatisi, mutta kohtuullisen hyvin kuitenkin).
Nyt arvovalinta ja priorisointi on se, että tästä tuesta leikataan, ja opettajat, oppilaat ja perheet pannaan kantamaan vastuuta. Rehtorien työhyvinvointi on varmasti tärkeä asia, mutta ei tuleva tilanne todellakaan paranna heidänkään asemaansa, päin vastoin se vaikeutuu.
Tällä hetkellä päätöksiä tehneet ihmiset ovat osoittaneet tietävänsä hyvin vähän (tai he eivät tahdo olla ymmärtävinään) siitä, mitä on elää joka päivä erityisoppilaan / - lapsen kanssa. Lähikouluissa on hyvin paljon oppilaita, jotka eivät saa tarvitsemaansa tukea, koska nytkään - hyvinä aikoina - ei ole ollut resursseja. Tuleva tilanne vaatisi panostamista lähikoulujen arkeen, ja kovasti sitä lupailtiinkin. Nyt leikkaukset syövät kriittisesti tukea, mutta uudistukseen käytettäviä rahoja ei kohdenneta prosessin vaatimalla tavalla, vaan koutsaava ja konsultoiva, aina jälkikäteen ja viiveellä toimiva porras vahvistuu. Ja mikäli ennustan oikein, näidenkään alueellisten päälliköiden pedagoginen ajattelukyky ei voi poiketa paljon perusopetuksen johdon ajattelukyvystä ja -malleista, koska muuten saamme seurata isoa kriisiä ja sellaista projektin itsekriittistä tarkastelua, ettei rakenne kestä sitä.
Tämän enempää jaarittelematta sanon vain, että jokainen voi itse miettiä, tuntuvatko nämä priorisoinnit kohtuullisilta ja perustelluilta ja mitä asioita ne ajavat.
Itsestäni on viimeisen vuoden aikana tuntunut siltä - toivon ettei tämä loukkaa ketään, mutta jos joku lukija tuntee edes pienen omantunnonpiston, niin hyvä - että päättäjät, poliitikot ja valmistelijat elävät vastuunkantajina kuin luontodokumentissa. Seurataan, mitä on luonnon armoilla olevien olentojen eloonjäämiskamppailu, mutta mitenkään siihen ei voida puuttua muutoin kuin ostamalla itselle parempi kamera, ympäristösertifikaaatti ja parempi asema ja alueet kuvausryhmälle. Tarkoitan, että on kuin nämä ihmiset eivät eläisi henkisesti lainkaan yhteiskunnassa, jossa asioita ja olosuhteita voidaan muuttaa ja parantaa, ja että he eivät tajua olevansa tekemisissä elävien olentojen kanssa, joilla on henkisessä mielessä tulevaisuus, toisin kuin niillä eläimillä, joiden kohtaloa he seuraavat. Nämä hyväosaiset ja asiantuntevat ihmiset elävät osana suurta luontofilmiä, jossa elinolosuhteiden ja olentojen monimuotoisuuden suojelun korvaa hyvä mieli siitä, että voidaan tarkkailla ja kuvata ja seurata ja pohtia ja ennen kaikkea esitellä ja reflektoida tätä pohtimista ja kutsua sitä kehitykseksi. Tämä on jotakin niin käsittämätöntä, että minä en ymmärrä tällaisten ihmisten ajattelua enkä sitä, mikä heidän maailman- ja ihmiskuvansa pedagogeina on.
Jorma: "Missä ovat rehtorit jotka sanovat virastolle, että meidän opettajat eivät muuten sitten tähän pelleilyyn enää lähde, niillä on oikeaa tekemistä ja minä takaan heille työrauhan heille kuuluvassa perustehtävässään?"
VastaaPoistaOlen miettinyt tätä samaa pitkään.
Rehtoreiden voima on suuri jossain Helsingin tai Vantaan kokoisissa kaupungeissa, miksi he ovat talutusnuorassa? Miksi he eivät käytä kollektiivista voimaansa? Rehtoreiden voima on suurempi kuin paikallisen ammattiyhdistyksen.
Jorma: "Asia oli eri silloin kuin rehtoreiden eetos oli selkeästi opettajan eetos. Käsi sydämelle, onko enää? "
Suorastaan järjettömän hyvä kysymys.
Noin 15-20 vuotta sitten Vantaallakin oli voimakkaita rehtoreita, jotka osasivat sanoa selkeästi ei.
Vesa: "Mutta tässä kohden tulee mieleen, että eikö olisi hyvä vahvistaa rakenteen alatasoa, konkreettisen opetuksen resursseja eri tavoin mieluummin kuin kurjistaa sitä?"
VastaaPoistaJuuri tästä on kysymys.
Peruskoulukin on kuntalaisia varten. Alataso palvelee kuntalaista oli kyse sitten peruskoulusta tai terveydenhoidosta. On keskityttävä palvelevaan alatasoon, ilman muuta.
Kunta on kuntalaiselle turha ilman palvelevaa alatasoa. Kohta viidesosa kuntalaisten tuloista uppoaa kunnallisveroon. Se on niin paljon rahaa, että on luonnollista, että odotetaan jotain vastinettakin.
Esittämättä sen kummempia arvailuja, sanon, että tällainen rehtorien antama palaute on Vantaan nykytilanteessa käytännössä erittäin epäodotuksenmukaista.
VastaaPoistaRehtorit on sitoutettu sivistystoimen eli työnantajan ohjelmaan, he eivät voi kuin toteuttaa sitä. Tämän viestin olen saanut, kun olen kysynyt, voisivatko rehtorit vaikuttaa jotenkin asiassa. Eivät voi, vain vanhemmilla on mahdollisuus vaikuttaa.
Rehtorit varmasti voisivat tehdä paljonkin, jos olisivat liikkeellä maltillisesti ja yhtenä rintamana, mutta kuka uskaltaa / kokee mielekkääksi esittää kritiikkiä hyväksyttyä toimenpideohjelmaa kohtaan. Siitä seuraa vain hankaluuksia.
Vantaan koulut antoivat omat palautteensa Turpon aikaan. Oma näkemykseni on, että sillä ei ollut mitenkään olennaista vaikutusta asioiden kulkuun. Tässä tuli selkeä signaali siitä, miten kouluja halutaan kuunnella. Signaalin saatuaan rehtorit yrittävät hoitaa asiansa kunnialla ja pysyä rauhassa joka suuntaan.
Itse kävin huolellisesti lävitse Turpo-kyselyt ja vastaukset, jotka löytyvät Vantaan sivuilta julkisena tietona, ja tein viiden ihmisen kanssa täysin neutraalin arvion annettujen vastausten pohjalta. Tässäpä oma arviomme, joka poikkeaa melkoisesti valmistelijoiden näkemyksestä. Jokainen voi tehdä oman arvioinsa näiden tulkintojen pohjalta ja miettiä missä mennään.
Perusopetuksen toimenpideohjelman valmisteluvaiheessa kerättiin noin 150 erillistä lausuntoa muiden muassa Vantaan koulujen johtokunnilta, opettajilta, oppilaskunnilta sekä ammattijärjestöiltä, terveydenhoitajilta, kuntoutukselta ja yhdistyksiltä. Paneuduimme tarkasti annettuihin lausuntoihin (”Lausunnot perusopetuksen toimenpideohjelman luonnoksesta”, yhteensä 56 lausuntokokonaisuutta, joissa 145 lausuntoa) ja niissä annettuihin kutakin lausuntopyynnön kohtaa käsitteleviin lausuntojen yksittäisiin kysymysvastauksiin. Tarkan analyysin perustalta toteamme, että annetut lausunnot suhtautuvat joka tapauksessa yksittäiset vastaukset erikseen huomioiden pääosaltaan kriittisesti toimenpideohjelman toteuttamisen mahdollisuuksiin ja resurssoinnin uskottavuuteen. Positiiviseksi tulkittavia kokonaislausuntoja on 8, pääosin negatiivisia lausuntoja on 31, neutraaleja mutta runsaan kriittisiä lausuntoja on 17.
Toimenpideohjelman päätöksen perustelussa on kuitenkin kerrottu lausuntojen olevan valtaosaltaan päätöstä tukevia. Lausuntojen analyysi ei tue tällaista näkemystä. Lausunnoissa lähikouluperiaatetta pidetään tavoitteeltaan hyvänä periaatteena, mutta sen käytännön toteuttamista ja siitä oppilaskunnalle koituvia etuja ei valtaosassa lausunnoista nähdä realistisina käytössä olevin resurssein (tilat, henkilöstö, osaaminen, taloudelliset resurssit).
Erityisesti Vantaan koulujen psykologit, terveydenhoitajat sekä kuntoutuksen ylilääkäri ilmaisivat lausunnoissaan voimakkaan huolensa toimenpideohjelman negatiivisista vaikutuksista tehostetun ja erityisen tuen piirissä olevien lasten hyvinvointiin sekä kunnan mahdollisuuksiin taata heille tarpeellinen tuki riittävällä tavalla lähikouluissa. Näitä valmistelussa esiin tulleita, erityisesti valmisteltavana olleen ja tehdyn päätöksen kohteen keskeisintä vaikutuspiiriä koskevia asioita ei ole valmistelussa kuulemisesta huolimatta otettu huomioon opetuksen järjestämisen lähtökohdissa.
On myös huomattava, että lausuntopyyntö ei ole kaikilta osin kysymyksenasettelultaan neutraali vaan ohjaa antamaan positiivista palautetta ”5) Mitä hyvää luonnoksen toimenpide-ehdotuksissa on?” Sivistystoimen virkamiesten lausunnoista tekemä tulkinta on katsottava oikeuttamattomaksi ja virheelliseksi. Lausunnoista tehtyä tulkintaa on käytetty perusteettomasti opetuslautakunnalle esitetyn päätöksen tukemiseen.
Tämä vain omana, joskin perusteltuna ja kaikkien tarkastettavissa olevana arviona. Jokainen voi itse miettiä näitä asioita kriittisesti.
Vesa, saamasi vastaukset rehtoreilta, että "vaikuttakaa vain te vanhemmat" vahvistavat sen, mistä olen koko ajan puhunut.
VastaaPoistaRehtori on koulun kiistaton pedagoginen johtaja, mutta kuvaamassasi tilanteessa hän kieltäytyykin johtajuudesta. Huh.
Martti, jos olet kuulolla, juuri tässä on kritiikkini ydin. Se ei ole pahantahtoista eikä rehtorikaunaa, se on vain kaipuuta siihen, että yhä kiristyvässä taloustilanteessa nimenomaan
e s i m i e h i l t ä m m e vaadittaisiin opettajan eetokseen perustuvaa johtajuutta eikä sivistystoimen/viraston päätösten mutkatonta toteuttamista. Vesalla on kokemukset jälkimmäisestä.
Vesa, olet tärkeällä asialla. Olet oppilaan vanhempana löytänyt ison kipupisteen kuoluissa. Sen, että koulut eivät ole yhtenäisiä näissä muutoksissa eivätkä niitä tue opettajat juuri ollenkaan.
Ehkä näissä muutoksissa mitataan todellakin myös rehtorien johtajuus: onko se johtamista oppilaan hyvään vai talouspäällikön kiitosten vastaanottamista kehittämispäivillä Korpilammella.
Ja koska koko keskustelu lähti liikkeelle näistä aluerekseistä, on aktiivisten kuntalaisten Vantaallakin seurattava heidän toimenkuvaansa. Onko vaakakupissa yhdellä aluereksillä todellakin enemmän annettavaa lasten (!) hyväksi kuin kahdella kolmella kouluavustajalla.
Kiitos Kai, Vesa ja Martti. Nyt on juteltu oikeista asioista oikeilla nimillä.
Jorma
Kiitos kiitoksista, Jorma! Minulla on sellainen henkilökohtainen käsitys, että sellaisetkin rehtorit, jotka tahtoisivat jotakin lausua, tietävät lopputuloksen. Tarvittaisiin ennen kaikkea poliittista ohjausta ja jyrinää ylemmältä taholta, jotta asioihin saataisiin muutosta.
VastaaPoistaTavallaan koen, että ihmiset jotka Vantaalla voisivat jotakin tehdä ja jotka asioista tietävät, ovat pääosin hylänneet oppilaat ja vanhemmat taistelemaan yksin - toki positiivisiakin poikkeuksia löytyy.
Korostan vielä, että en syytä tilanteesta yksinomaan Vantaalla asiaa valmistelleita virkamiehiä. Tekisi mieli sanoa, että syytän monia muitakin, mutta se ei olisi kovin rakentavaa.
Paljon puhuva on "opetuslautakunnan" vastaus (sen ovat valmistelleet hankkeen esittelijät) meidän muutaman vanhemman laatiman oikaisuvaatimuksen kysymykseen siitä, miksi koulujen ja asiantuntijoiden (opettajat jne.) näkemystä ei ole otettu Turpossa huomioon: "Saadut lausunnot ja esittelytilaisuuksissa esitetyt kommentit on huomioitu toimenpideohjelman jatkovalmistelussa mahdollisuuksien mukaan.” ja ”Toimenpideohjelman kohdassa 1.5 on esitetty ohjelman valmistelijoiden näkemys lausunnoista.”
Näissä vastauksissa ei edes yritetä kumota esittämäämme kritiikkiä, sillä valmistelijoiden tehtävä on ollut viedä toimenpideohjelma läpi, ei kuunnella lausujien antamaa palautetta. Heille on ollut tärkeämpää pitäytyä ennakkokäsityksessään kuin kuunnella kouluja ja asiantuntijoita.
Vaikka virkamiehet ovat välikädessä tässä kehittämishankkeessa, voidaan sanoa, että he ovat käyttäneet asemaansa huolestuttavalla tavalla väärin, mikäli Turpo-kuulemisilla on ajateltu ja esitetty olevan jotakin merkitystä.
Voidaan jopa sanoa, että opetuslautakunta on tehnyt päätöksensä virheellisen valmistelun pohjalta, ja lisäksi valmistelu ei ole osoittanut tältä osin harkintakykyä, objektiivisuutta tai hyvää kuulemistapaa.
Voisin sanoa tästä yhtä ja toista lisääkin, mutta eiköhän tämä vahvista aika hyvin ne arvelut, joita Jorma esitti talouden määräävyydestä siinä, miten asioita on hoidettu. Varmasti valmistelevat virkamiehet tekivät minkä pystyivät esitelläkseen Perusopetuksen toimenpideohjelman pedagogisena hankkeena; tässä tapauksessa kahden asian eli pedagogisen kehittämistyön ja taloudellisten supistusten hoitaminen yhdellä kertaa ei vaan onnistu. Talous ja hallinto edellä tässä mennään, valitettavasti.
Mielestäni tämä valmistelu kuvaa hyvin Vantaan henkeä. Isot tekevät mitä tahtovat, muut vikisevät eivätkä uskalla. Se on surullista, ja surullisinta on se, että kaikki naamioidaan lasten auttamiseksi.
Toivoisin, että joku osoittaisi minulle ystävällisesti kuinka väärässä olen, mutta pelkään pahoin, ettei sellaista ihmistä löydy.
Olen yhtä pahoillani säästöistä kuin muutkin, mutta mielestäni nyt haukutaan väärää puuta.
VastaaPoistaResurssiopettajassa on pitkälti kysymys samasta asiasta kuin jakotunneissa: oppilasryhmä jaetaan kahtia ja saadaan lisää aikaa oppilaalle. Lisäksi opettajalla on apuna kollega. Parhaimmillaan yhteistyön myötä opetuksen laatu nousee, arvioinnin objektiivisuus kasvaa ja open jaksaminen parantuu.
Se kannattaako tällainen ope palkata pieneen kouluun, on kyseenalaista. Rehtori varmasti pystyy miettimään oman koulunsa tilanteen.
Minusta viime vuodet kouluja on Vantaalla johdettu viisaasti. Haasteissa tarvitaan hyvää johtamista ja minusta aluerehtorimalli/aluepäällikkömalli on juuri sitä. Myös rehtorit ovat kasvavien haasteiden edessä ja tarvitsevat tukea. Heistäkään kukaan ei ole kaikkivoipa.
Ja siitä olen kovasti iloinen, ettei kaikkea vastustavia ärripurrirehtoreita ole enää kaupungissa riesaksi asti.
Toki kuntatasolla on tärkeää pohtia esim. erilaisten projektien merkitystä ja projektisuunnittelijoiden työtä ja työnkuvaa.
Naiivisti uskon, että koulutasolla, aluetasolla ja koko kunnan tasolla pyritään ajattelemaan lapsen parasta. Kun toimintatapa muuttuu, on luonnollista, että herää muutosvastarinta.
Opena uskon elinikäiseen oppimiseen ja kasvuun, uskon kehittymiseen ja kehittämiseen, uskon tieteeseen ja siihen, että tutkimusten kautta saadaan uutta tietoa. Uskon, että koulu voi kasvaa ja kehittyä ja kouluissa voidaan löytää uusia, jopa entisiä parempia toimintatapoja. Silti lasta ei kannata heittää pesuveden mukana, vaan se hyvä, joka kouluissa on ja on ollut kannattaa säilyttää. Samoin pitää hyödyntää kokeneiden opejen ja rehtoreiden tietotaito. Kaikki tämä tähdäten lapsen etuun ja parhaaseen mahdolliseen oppimiseen.
En siis tunne vantaalaisia systeemejä, mutta uskallan väittää, että länsinaapurissanne rehtorit ottavat kissat pöydälle ja yhdessä EKOAY:n kanssa ajavat lasten ja opettajiensa etua. Mutta meillä on siitä kumma systeemi, että ihan sitä samaa ajavat myös hallinto ja poliitikot. Siksi minun on kovin vaikea ymmärtää tilannettanne
VastaaPoistaEräs Perusopetuslain uudistusta sivistysvaliokunnassa valmistellut ihminen onkin puistellut päätään tutustuessaan Vantaan yksisilmäiseen tulkintaan lähikouluperiaatteesta ja sanonut leikillisesti, että muuttakaa kehyskuntiin. Itse kuvaisin Vantaan henkeä tässä asiassa ylhäältä tulevaksi saneluksi, yhteishenki tässä uudistuksessa on ulospäin markkinoitu mielikuva - ainakin hyvin pitkälle. Jos virkamiehillä ei ole varaa tulkita edes Turpo-kuulemisia kohtuuden rajoissa ja ilman että siinäkin vastauksia on ensin ohjattu haluttuun lopputulokseen, niin kertoohan se melkoisen paljon keskusteluyhteydestä ja siitä missä määrätään, miten ihmisten kannanotot tulkitaan. Mitenköhän kävisi nyt jos koulut saisivat puhtaan blanketin käteen ja voisivat lausua väliarvion prossin etenemisestä ja sen toteutumismahdollisuuksista nykytietojen valossa?
VastaaPoistaAno: "Resurssiopettajassa on pitkälti kysymys samasta asiasta kuin jakotunneissa: oppilasryhmä jaetaan kahtia ja saadaan lisää aikaa oppilaalle. Lisäksi opettajalla on apuna kollega."
VastaaPoistaJuuri näin on.
Kuten tiedät, jokainen opettaja maksaa, ylimääräinen resurssiopettajakin.
Kun alakoulussa palkataan resurssiopettaja, se on AINA jakotunneista pois. 1. ja 2. luokilla oman luokan opettajan pitämät jakotunnit ovat lapsen oppimisen kannalta ensiarvoisen tärkeitä. Tänä lukuvuonna omassa koulussani alaluokilla on vain yksi jakotunti.
Resurissiopettajan palkkaaminen alakouluun on perusteltua silloin, kun on rahaa. Vantaalla ei ole, siksi otin asian esille. Nyt on käännettävä joka kivi.
Ano: "Minusta viime vuodet kouluja on Vantaalla johdettu viisaasti."
Pääosin näin on.
Vantaan koululaitos on aina ollut edellä muita. Viimeisimmät tutkimukset pääkaupunkiseudun kouluista tukee näkemystä. Vantaalaiset oppimistulokset ovat tasalaatuisuudessaan pääkaupunkiseudun parhaat, ei ole syntynyt eliitti- ja rupukouluja.
Rehtoreista, paras tuki heille on, kun luovutaan turhasta. Rehtoreille on annettava aikaa omalle koululleen ja oman koulun oppilaille. "Koulusta poishilppaaminen" on lisääntynyt hurjasti. Kaikenmaaliman näprääminen on vuosien saatossa lisääntynyt kovasti. Tavallaan rekseistä on tullut "koppiorjia", jollaisia he totisesti eivät ennen olleet.
Ano: "Naiivisti uskon, että koulutasolla, aluetasolla ja koko kunnan tasolla pyritään ajattelemaan lapsen parasta."
Myös minä olen pitkään ollut naiivi, en enää. Tyypillinen esimerkki on esitetty säästöohjelma, joka jälleen kerran tuotiin esiin juuri ennen opettajien kesälomia.
TURPO - inkluusio - lähikouluperiaate esitettiin meille kustannusneutraalina, vaikka KAIKKI hyvin tiesivät, mikä kaupungin taloudellinen tilanne oikeasti on. Kustannusneutrauliutta tarjottiin kolmeksi vuodeksi. Lyhyt oli kolmivuotiskausi, alle puoli vuotta.
Ei kai kukaan enää usko, etteikö inkluusiota tarjottu meille myös säästön vuoksi?
Ano: "Ja siitä olen kovasti iloinen, ettei kaikkea vastustavia ärripurrirehtoreita ole enää kaupungissa riesaksi asti."
Minulla on "ärripurrirekseistä" aivan toisenlainen kuva. Tunsin heistä monta henkilökohtaisesti. He olivat viisaita pitkän uran tehneitä reksejä, jotka tiesivät, mikä on koulussa olennaisinta. He veivät vantaalaisen koululaitoksen kansakoulusta peruskouluun aivan upeasti.
Martti: Aivan loistavaa, jos espoolaiset reksit kykenevät nostamaan kissan pöydälle.
Eikö resurssiopettajien palkkaukseen käytettävät varat tule Vantaalla korvamerkittynä valtiolta? Näin ainakin täällä provinssissa. Meillä resurssiopettajien palkkaus on aina lukuvuosikohtainen ja tuki anotaan vuodeksi kerrallaan. Jos kaikki opet olisi resurssiopettajia, päästäisiin kultaiselle kuuskytluvulle ja palkattomaan kesäkeskeytykseen.
VastaaPoistaVaskitsa
Ano...saamme luokkakokoavustusta valtiolta, mikä on hienoa. Nyt vaikka lujasti säästetään velkojen maksuun, luokkakokoja ei olla nostelemassa.
VastaaPoistaVantaan ongelma on tasausvero, vantaalaisia verotuloja menee maakuntiin, vaikka kunnan oma talous on kuralla. Ilmeisesti maakunnista löytyy kuntia, joilla menee vielä huonomminen kuin Vantaalla.
Vantaa laskee vahvasti tulevaisuuden varalle, luotetaan kuin vuoreen, että Marja-radan varrelle suunnitellut asuinalueet tuottavat. Yritetään haalia hyviä veronmaksajia Kartanonkosken malliin.
Kyllä meillä resurssiopettajat palkataan koulun rahoilla. Kun resurssimaikka palkataan, lähtee jakotunteja ja muita resursseja.
Näin vanhempana sanon sellaisen mielipiteen, että minulle on ihan sama kuka tuen antaa ja opettaja menee aina avustajan edelle. En kiistä, etteikä avustajapalvelut olisi tärkeitä, mutta avustaja voi myös passivoida lasta. Kokoaikaisen avustamisen sijaan usein riittää paljon pienempikin avustaminen. Eriytetyt tehtävät voivat usein korvata myös avustustarpeen, ym. keinot. Meillä ainakin lapsi "käyttää hyväksi" avustajan apua, aina kun sitä on luokassa saatavilla. Pärjää kyllä ilmankin aika usein, vaikka oppimisongelmat eivät ole sieltä helpoimmasta päästä. Kaveriapu on myös sellainen asia, mitä opettajat voisivat enemmän hyödyntää ts. nopeammin tehnyt auttaa toista oppilasta.
VastaaPoistaVaikka näen vertaistuen hyvänä ja luonnollisena asiana lasten välisessä vuorovaikutuksessa ja kannatan myös ryhmätyöskentelyä joissakin aineissa, niin mielestäni ei voi olla kovin kestävä ratkaisu, että oppilaat alkaisivat opettaa toisiaan. Ainakaan se ei saa olla ratkaisu säästöongelmaan. Jos toiset oppilaat otetaan perusratkaisuksi opetuksen tukemiseen, niin siinäkin voi tulla monia hankaluuksia vastaan. Tietenkin riippuu opetettavasta asiasta ja lasten iästä. Hauskaa ja rakentavaa yhdessä tekemistä kannatan, mutta en sitä, että ohjausta sysätään lasten - vaikka niiden etevimpien - vastuulle; sekin vaatii sitten selkeitä pelisääntöjä eikä oppilaista voi tehdä avustajia.
VastaaPoistaEn tiedä onko tässä taustalla se ajatus, jota sivistystoimi rummutti, että erityiskoulujen ongelmatapaukset saisivat tällä tavoin lähikouluissa "normaalin oppimisen mallin", kuulostaa melko utopistiselta.
Kyllä minä mieluummin ottaisin luokkaan avustajan, joka auttaa esimerkiksi ryhmätyötilanteisiin ohjaamisessa ja jelppaa hankalimmissa tapauksissa kuin sen että säästetään ja pistetään lapset (yli kaikkien kohtuuden kriteereiden) opettamaan toisia.
Minun mielestäni erittäin tärkeää on opiskelurauha ja riittävä tuki sen takaamiseen kaikille. Sosiaalisia taitoja ja auttamistaitoja pitää harjoitella, mutta ei siten että vastuita sysätään kohtuuttomasti oppilaille.
Ano 1: "opettaja menee aina avustajan edelle"
VastaaPoistaTietenkin näin on. Mutta kun siirrytään inkluusioon, on hyvä, että jotkut erityisoppilaat tulevat tavalliseen luokkaan avustajan kera. Luokan- ja aineenopettajien perustehtävä on opettaminen, ei avustaminen.
Ano 2: "Minun mielestäni erittäin tärkeää on opiskelurauha ja riittävä tuki sen takaamiseen kaikille."
Juuri näin.