Leikkuri heiluu Helsingissäkin

Helsingin Sanomien Verkkolehdestä 15.5.

Helsinki karsii opetuksesta: Säästöt merkitsevät suurempia ryhmiä ja avustajien vähenemistä.

Helsinki kaavailee tuntuvia säästöjä juuri koulunkäyntiavustajiin sekä opetukseen. Opetustoimen talousarvio vuodelle 2013 on pahasti miinuksella. Opetuslautakunta käsittelee talousarvioesitystä tänään tiistaina.

Opetustoimen johtajan Rauno Jarnilan mukaan koulut kaipaisivat noin 10,1 miljoonaa euroa lisää, jotta opetukseen ei tarvitsisi kajota.

"Tavoitteena on ollut, että peruskoulun alimmilla luokilla säästöt olisivat pienimmät. Leikkauksia on kuitenkin luvassa kaikilla luokka-asteilla", Jarnila sanoo.

Peruskoulun puolella opetuksesta leikattaisiin ala-asteilla kaksi ja yläasteilla neljä prosenttia. Tämä tarkoittaa, että yhtä opettajaa kohden on enemmän oppilaita. Alppilan yläasteen koulussa opetuksesta vähennettäisiin yhden opettajan työpanoksen verran tunteja.

"Nämä työt jaettaisiin siten muiden opettajien kesken", rehtori Sari Aarniokoski kertoo.


Sama tahti on askelten.

Kyllä on tuttua tekstiä. Näyttää olevan aivan sama, Helsinki tai Vantaa. Kun ei ole enää mitään muuta leikattavaa, suurennetaan opetusryhmiä ja annetaan kenkää.

Viime viikolla teimme oppimateriaalitilauksia. Ensimmäistä kertaa emme voineet tilata oppilaille omia väriliituja, vaan joudumme tyytymään tämän lukuvuoden jämiin.

Koulussamme on tapana tilata yhteistilauksena kuviksen paperit, kartongit ja liimat sekä perusvihot, lyijykynät ja kumit. Lopuilla opettajat ovat saaneet tilata muut oppitarvikkeet.

Yleensä rahaa on varattu sellaiset 20 euroa per oppilas, ensi lukuvuodeksi on rahaa varattu 7 euroa per oppilas. Vahaväriliidut maksavat 6,50 per oppilas.

Tähän ollaan tultu, pohjalle, ei ole enää varaa ostaa oppilaille väriliitujakaan.

Kierrätetään ja säästetään, mutta joskus säästeliäisyydessäkin tulee seinä vastaan. Nyt aletaan tarjota lapsille ei oota.

HS: Oppilaille säästöt tarkoittaisivat isompia ryhmiä ja henkilökohtaisen opetuksen vähenemistä.

Puhutaan yksilöllisestä opetuksesta tai lapsen huomioon ottamisesta, Vantaalla ollaan siirtymässä jopa inkluusioon, lähikouluperiaatteeseen, kun erityisoppilaita aletaan sijoitella myös tavallisiin luokkiin. Samaan aikaan Vantaalla laitetaan 100 koulunkäyntiavustajaa ulos ja Helsingissä suurennellaan opetusryhmiä.

Juhlapuheiden ja käytännön tekojen välinen ristiriita on irvokas.

HS: Nykyisin Alppilan yläasteella annetaan paljon samanaikaista opetusta siten, että luokassa on kaksi opettajaa yhtä aikaa. Rehtori Aarniokosken mukaan säästöt iskisivät ensin juuri näihin tunteihin.

"Ne eivät ole olleet mitään ylimääräistä hyvää, vaan olemme pyrkineet järjestämään näin, jotta jokainen oppilas saisi myös henkilökohtaista opetusta."

Henkilökohtaista opetusta ei voi antaa ilman henkilöitä.

HS: Alppilassa 286 oppilaan koulussa on nykyisin kolme koulunkäyntiavustajaa. Heistä kaksi on kokonaan erityisopetuksessa, josta ei voi tinkiä. Tunteja jouduttaisiin siten karsimaan juuri yleisopetuksesta.

"Se merkitsisi ilman muuta lisää levottomuutta luokkaan, kun yksi ylimääräinen aikuinen on luokasta pois", rehtori Aarniokoski sanoo.

Pelkkä hyvä tahto ei riitä. Peruskoulukin on osin materiaalilaji.

Helsinki ja Vantaa ovat Suomen tiedotusvälineiden keskiössä, on Hesari ja YLE. Mitä kaikkea tapahtuukaan pikkukunnissa, kun kaikki tehdään lähes salassa?

Posiolla oli 60-luvun puolessä välissä 27 koulua. Nyt on yksi iso, oppilaat rahdataan takseilla kunnan keskustaan suurkouluun. Samaan aikaan pääkaupunkiseudulla puhutaan, kuinka tärkeä lähikoulu on lapselle. Posiolla pienen ekaluokkalaisen koulumatka voi olla yli kolmekymmentä kilometriä.

Koillissanomat: Kouluverkko joutuu sopeutumaan

Järjetöntä sopeuttamista.

Tiedotusvälineiden olisi syytä jalkautua maaseudun pikkukuntiinkin.

Peruskoulu kehittyy kyllä, mutta väärään suuntaan, negatiivisesti. Ei ole enää takeita, että muutaman vuoden päästä pärjäämme kansainvälisissä PISA-tasokokeissa.

Peruskoulutuksen rahoitus ei toimi.