Opetusalan
Ammattijärjestö OAJ kannattaa perusopetuksen ryhmäkoon sääntelyä, joka
turvaisi kaikille oppilaille mahdollisuuden laadukkaaseen ja kelpoisen
opettajan antamaan opetukseen.
Ehdotus opetusryhmien
enimmäiskoosta sisältyy selvitysmiesten tänään opetusministeri Jukka Gustafssonille
jättämään esitykseen, jossa on mietitty keinoja koulutuksen tasa-arvoisuuden
turvaamiseksi.
Selvitysmiehet
esittävät, että maksimiryhmäkoko olisi 3-9 vuosiluokilla 20 oppilasta ja 1-2
luokilla 18 oppilasta. Erityistä tukea tarvitsevat oppilaat alentaisivat
maksimikokoa yhdellä oppilaalla.
Peruskoulun tulevaisuuden
trendit tulevat olemaan varhainen puuttuminen ja ennaltaehkäisy.
Sovelias
maksimiryhmäkoko on ehdoton edellytys, jotta voidaan toimia. Esitys antaa
todellisia mahdollisuuksia myös inkluusiolle. Hieno havainto on, että
erityistä tukea tarvitseva oppilas alentaisi maksimikokoa yhdellä oppilaalla.
On myös helpotettava
viranomaisten yhteistyötä ja parannettava eri tahojen keskinäistä
tiedonkulkua.
Aluehallintovirastoille
esitetään velvollisuutta seurata perusopetuksen säädösten noudattamista ja
oikeutta puuttua laiminlyönteihin. Nyt valvonta on puuttunut lähes täysin,
kunnat ovat saaneet huseerata vapaasti kuin villissä lännessä.
Aivan varmaa on, että
suurin vastarinta esitykselle tulee Kuntaliitosta, mutta luulen, että
pikkuhiljaa eri tahot alkavat tajuta, että yksinkertaisesti ei kannata
pudottaa yhtään lasta tai nuorta kelkasta. Yhden pudokkaan tai laitoshoitoon
suistuneen nuoren kustannukset yhteiskunnalle ovat niin suuret.
(Hyvinkään
ampumistapausuutisointia iltauutisista samaan aikaan kuin kirjoitan tätä
blogia: "Tuntuu siltä, että yhä pienemmät impulssit ajavat ihmisiä
epätoivoisiin tekoihin.")
Olli Luukkainen: "Nykyinen
järjestelmä ei ole kyennyt estämään koulutuksellisen tasa-arvon rapautumista,
mitä kuntien väliset talouserot ovat kiihdyttäneent entisestään."
Juuri tästä on kyse.
Peruskoulu on kaikkien koulu. Kaikkien kouluun kuuluu koulutuksellinen
tasa-arvo.
|
Tekstit
Ja niin upealta kuin tuo kuulostaakin, sitten pitää huomioida, että kaikki ne jakotunnit ja erityisopetustunnit laskevat aina keskimääräistä ryhmäkokoa (josta tuossa puhutaan).
VastaaPoistaMielestäni Vantaan ryhmäkoot ovat keskimäärin (sis. ne jakotunnit) olleet tuota kokoluokkaa.
Ja jos tuosta haluttaisiin optimaalinen esitys, tulisi tietysti lisätä taloudellisia resursseja. Nykyiselä resurssilla ei koulu pysty tuollaisia luokkakokoja ylläpitämään.
Ano: "Nykyisillä resursseilla ei koulu pysty tuollaisia luokkakokoja ylläpitämään."
VastaaPoistaNäin on.
Vantaan ryhmäkoot olisivat suuremmat ilman valtion luokkakokoavustusta.
Maksimikoko säädös estäisi ennen kaikkea ryhmäkoilla kikkailun, mikä varmistaisi koulutuksellisen tasa-arvon ryhmäkokojen suhteen.
Oleellista on perusopetusryhmien ryhmäkoko, ei tietenkään kaikkien opetusryhmien keskikoko.
Minä olen täällä niin paljon piikitellyt omaa ammattijärjestöäni, että nyt olisi kai sitten tunnustuksen paikka, "hattu kourassa."
VastaaPoistaTämä ehdotuksen puoltaminen on jos mikä sekä oppilaiden kasvatuksellisten ja oppimisen tavoitteiden että opettajien työssäjaksamisen kannalta esimerkillinen.
Opettajan ja jaksaminen on muuten sama asia kuin oppilaan jaksaminen ja päinvastoin, jos joku ihmettelee opettaja-perusteitani.
Mutta koska pantteri ei pääse pilkuistaan, enkä tule koskaan uskomaan naivisti, että kunta- tai työnantajapäättäjät ajavat samaa asiaa kuin itsestään, niin kysyn arasti kuitenkin: miksei tuota ryhmäkokoasiaa v a a d i t a ? Miksi taas vain kannatetaan. Tehdään asiasta kynnyskysymys - kerrankin. Suomen kymmenet tuhannet opet ovat varmasti asian kannalla. Tämä jos mikä yhdistää. Nyt kun on alettu "puoltaa", on uskallettava viedä asia pidemmälle, konkretian tasolle.
C´mon OAJ- edes kerran elämässä! Uskaltaminen ei tapa. Se vahvistaa.
Joka luokkaan tarvitaan pätevä tervejärkinen, aikuinen ( nuori tai vanha!) opettaja joka on sitoutunut edistämään yhteiskunnassamme yhteisesti sovittuja arvoja ja tavoitteita, mutta tuokin terve järki valuu hukkaan, jos opella on minuutti per oppilas käytettäväksi per oppitunti.
Ja rehtorit mukaan juttuun; ei enää perusteluja ettei "tähän ole rahaa".
Sellaisten miettiminen ei muutenkaan ole rehtorien ja opettajien tehtävä. Poliitikot jakavat ja hankkivat resurssit.
Kaikki opetusalan työntekijät haluavat ja vaativat lisää resursseja kouluun koulunkeittäjästä aluerekseihin - jos eivät, ja alkavat perustella kunnallispolitiikan exel-taulukoiden matematiikan pohjalta - ovat väärällä alalla.
Luokkakoot kuntoon - muuten Suomi uupuu koululaisista opetushenkilöstöön. Ja se maksaa.
Jorma
Hei vaan,
VastaaPoistaseurailen paljon koulumaailmaan liittyviä kirjoituksia ja blogeja. Myös tätä K-A:n blogia ja kommentointia. Täälläkin käydään hyvää ja mielenkiintoista keskustelua. Valitettavasti aika ei riitä siihen, että säännöllisesti osallistuisin mielipiteiden vaihtoon... Ammattijärjestömme saa välillä kritiikkiä - ja ihan hyvä niin. Rakentava kritiikki on aina paikallaan ja edistää asioita. Otan pikaisesti kantaa tässä kahteen tällä foorumilla esille nousseeseen asiaan.
Ensinnäkin meidän kannattaa olla tyytyväisiä siitä, että kaikki korkeasti koulutetut opetusalan ammattilaiset kuuluvat samaan Opetusalan ammattijärjestöön OAJ:hin. Suurin osa rehtoreista on vahvasti koulua, henkilöstöä ja oppilaita puolustavia. He ymmärtävät, että ainut työkalu oman tehtävänsä toteuttamiseen heillä on heidän itse rekrytoimansa henkilöstö. Suurin osa rehtoreista myös ymmärtää, että tuosta työkalusta on pidettävä hyvää huolta. Se, että jakautuisimme vastakkaisiin eri leireihin, toisi varmasti paljon ongelmia. Myös arjen koulutyöhön. Joillakin kriitikoilla saattaa olla oma henkilökohtainen esimiessuhde sellainen, että siitä seuraa ajatuksia omista "leireistä" opettajille ja rehtoreille, mutta yksittäistapauksia ei kannattaisi tässäkään liikaa yleistää.
Jos vielä laajennan tuohon aluerehtorikysymykseen: Omassa tehtävässäni työsuojeluvaltuutettuna teen paljon yhteistyötä rehtoreiden ja myös aluerehtoreiden kanssa. Tänäkin lukuvuonna on ollut valtava määrä tilanteita, joissa aluerehtori on auttanut myönteisellä tavalla ongelmatilanteiden purkamista ja edesauttanut koulun/opettajien kannalta parhaan mahdollisen lopputuloksen saavuttamista. Kyllä rehtorikin tarvitsee esimiehen. Aluerehtori/-päällikkö malli sopii suuriin kaupunkeihin, ei sellaista järjestelmää tietenkään pienemmässä kunnassa tarvita.
Sitten tuo opetusryhmäasia: Olen äärimmäisen iloinen siitä, että viime vuosien kehitys on johtanut sihen, että selvitysmiehet esittävät ryhmäkokojen rajaamista. OAJ on aktiivisesti ja yhtenäisenä ajanut tätä asiaa jo useita vuosia sen jälkeen kun saimme ravistettua irti aina opettajienkin taholta keskusteluun nousseen mantran "minimistä voi tulla maksimi".
Järjestötyö, vaikuttaminen ja sopiminen on monimuotoista työtä, joka ei välttämättä useimmille jäsenillemme näy kovinkaan paljon. Pohjoismaiseen järjestökulttuuriin ei sovi se, että olisimme säännöllisesti mielenosoituksissa ja barrikadeilla. Tätä esim. Keski- ja Etelä-Eurooppalaiset ammattijärjestöt meiltä välillä vaativat. Toisaalta noilla suunnilla ollaan myös kateellisia siitä, että olemme saavuttaneet enemmän konsensushakuisella toiminnalla selvästi paremmat tulokset. Olin joku aika sitten opetusministerien ja opetusalan ammattijärjestöjen puheenjohtajien kanssa 22 johtavan koulutusmaan huippukokouksessa. Ranskalaiset eivät tulleet lainkaan paikalle. Syy oli se, että ranskalaiset opettajajärjestöt (siellä on lukuisia) ja maan opetusministeri eivät mahdu saman pöydän ääreen.
Jokainen voi pohtia, saavutetaanko parempia tuloksia ranskalaisella mallilla vai pohjoismaisella neuvottelukulttuurilla. Neuvottelukulttuuri ei tietenkään tarkoita sitä, että aina päästäisiin yhteisymmärrykseen, joissain asioissa joudumme toki asettamaan rajan sille, mitä hyväksymme.
Terveisin
Kari Kinnunen
OAJ:n varapuheenjohtaja
(at)opettaja.fi
Kiitos Kari.
VastaaPoistaKuka takaa, ettei aluepäälliköt ole vain välivaihe? Nyt he tulevat olemaan rehtoreita.
Pelkään, että tulevaisuudessa he voivat olla aivan muun alan kuin koulumaailman ihmisiä.
Mielestäni rehtorin työnkuvaa on alettava miettiä uudelleen. Tekevätkö he liikaa epäoleellista työtä ja väsyvät?
Paras tapa rehtorin työn helpottamiseksi aluepäälliköiden sijaan olisi apulaisrehtorien palkkaaminen myös keskisuuriin kouluihin. Omassa koulussani tästä on hyvin positiivisia kokemuksia, kun työtaakkaa on saatu jaettua.
Hyvin tärkeää on, että rehtori säilyttää kontaktin myös oikeaan opettamiseen ja oppilaisiin. Rehtoreista ei saa tehdä koppiorjia.
Eristäytyminen kadottaa rehtorista pedagogisen johtajuuden.
Sain käsiini seuraavan leikkeen Eero Väätäiseltä:
VastaaPoistaAluepäällikköpäätöksestä leike: " Perusopetuksen aluepäällikön tehtäväkuva on monilta osin yhtenäinen nykyisen aluerehtorin tehtäväkuvan kanssa. Perusopetuksen aluepäällikkö on alueen rehtorien esimies. Hän ohjaa ja kannustaa sekä tarvittaessa opastaa alueellaan toimivia rehtoreita ja johtoryhmiä. Lisäksi hän edistää koulujen itsenäistä selviytymistä ja oma-aloitteisuutta. Uudistus ei lisää eikä vähennä kustannuksia nykyiseen aluerehtorijärjestelmään verrattuna." ---"Perusopetuksen johtaja esittää perustettavaksi kolme perusopetuksen aluepäällikön virkaa 1.8.2013 alkaen ja toteaa, ettei muutoksesta aiheudu lisäkustannuksia eikä se lisää hallintoa." --- perusopetuksen johtajan esitys, joka hyväksyttiin: päätetään a) perustaa kolme (3) perusopetuksen aluepäällikön virkaa (vakanssit 405068, 405069 ja 405070) 1.8.2013 alkaen
b) vahvistaa perusopetuksen aluepäällikön kelpoisuusehdoksi ylempi korkeakoulututkinto,
opetushallinnon tutkinto tai arvosana opetushallinnossa ja perusopetuksen toiminnan
tuntemus sekä johtamiskokemus perusopetuksesta
c) että virat ovat hinnoittelemattomia
d) todeta, että viranhaltijat ovat itsenäisessä asemassa." Vantaan kaupungin opetuslautakunta 7.11.2011 §10
Tämä leike selventää paljon.