On äärimmäisen mielenkiintoista, kun luokkakoosta aletaan puhua, alkaa aina jostain putkahdella käytännön ongelmia. On niin vaikeaa ajatella, että luokkakoot voisivat olla säädyllisiä.
Ihmeellistä on, että samat voivottelijat, joiden mielestä on niin äärimmäisen vaikeaa jakaa luokkia säädyllisiin kokoihin, eivät näe mitään ongelmaa siinä, että luokkia paisutellaan ylisuuriksi ties mistä säästösyistä.
Mainitsemani voivottelijat löytyvät aina seuraavista ryhmistä:
- jotkut rehtorit, jotka eivät aina ajattele oppilaan parasta, vaan jotain aivan muuta
- kuntien koulutointen edustajat
- ennen kaikkea KT:n edustajat
En tunne yhtään luokan- tai aineenopettajaa, joka haluaisi ylisuuren luokan. Harva isä tai äiti on säädyllistä luokkakokoa vastaan.
Yleensä huudellaan luovien ratkaisujen perään, mutta joidenkin luova ajattelu loppuu tasan siihen paikkaan, kun puhutaan säädyllisestä luokkakoosta.
Minulla on kokemusta yli 30 vuoden ajalta isoista luokista. Nyt opetan 19 oppilaan luokkaa. Ero on kuin yöllä ja päivällä:
- oppilaantuntemus
- opetettava aika per oppilas
- opettajalla on aikaa kohdata oppilaansa
- työrauha
- luokan ilma
- tila
- jne.
Peruskoululuokka ei ole mikään lastensäiliö.
Kunnolliseen koulutukseen on aina satsattava. Suomi on niin pieni maa, ettei meillä ole varaa hukata ketään.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti