28.8. Yle
Koulunkäyntiavustajia tarvittaisiin yhä enemmän esimerkiksi
lääkinnällisiin tarkoituksiin, sillä lasten diabetes on yleistynyt. Myös
entistä useampi lapsi kaipaa tukea oppimiseen. Avustajia on kuitenkin helppo
säästösyistä vähentää, koska oppimiseen annettavan tuen määrä ei ole laissa
määritelty selkeästi. Jatkossa koulunkäyntiavustajien määrä saattaa laskea
entisestään, sillä kuntien talous pysyy kireänä.
Alkaneena syksynä moni isä ja äiti on saatellut lapsiaan koulutielle mielessään viime vuoden opettajien lomautukset. Huolta aiheuttaa se, miten oma lapsi oppii, jos opettaja on viikon pois luokasta.
Vielä suurempi huoli on varmasti niillä, joiden lapsi sattuu olemaan ikätovereitaan vilkkaampi, keskittymiskyky ei ehkä kohdistu täysin aapiseen tai lapsella on muita erityistä huomiota vaativia piirteitä.
Heitä varten koululaitoksen palkkalistoilla on koulunkäyntiavustajia ja koulunkäynninohjaajia. He auttavat erityislapsia koulutehtävissä ja muussa arjesta selviämisessä.
Säästökuuri on purrut myös heidän ammattikuntaansa koko maassa. Kuntaliiton tilastojen mukaan viime vuonna yhtä avustajaa kohti on maassa keskimäärin 64 oppilasta, kun paria vuotta aiemmin määrä oli pari oppilasta vähemmän.
Koulunkäyntiavustajien määrää on ollut helppo karsia, koska laki ei anna selvää kriteeriä siihen, millaisella tavalla oppimisen tuki on järjestettävä.
Alkaneena syksynä moni isä ja äiti on saatellut lapsiaan koulutielle mielessään viime vuoden opettajien lomautukset. Huolta aiheuttaa se, miten oma lapsi oppii, jos opettaja on viikon pois luokasta.
Vielä suurempi huoli on varmasti niillä, joiden lapsi sattuu olemaan ikätovereitaan vilkkaampi, keskittymiskyky ei ehkä kohdistu täysin aapiseen tai lapsella on muita erityistä huomiota vaativia piirteitä.
Heitä varten koululaitoksen palkkalistoilla on koulunkäyntiavustajia ja koulunkäynninohjaajia. He auttavat erityislapsia koulutehtävissä ja muussa arjesta selviämisessä.
Säästökuuri on purrut myös heidän ammattikuntaansa koko maassa. Kuntaliiton tilastojen mukaan viime vuonna yhtä avustajaa kohti on maassa keskimäärin 64 oppilasta, kun paria vuotta aiemmin määrä oli pari oppilasta vähemmän.
Koulunkäyntiavustajien määrää on ollut helppo karsia, koska laki ei anna selvää kriteeriä siihen, millaisella tavalla oppimisen tuki on järjestettävä.
Jos ei laki ole määritellyt selkeästi oppimiseen annettavan tuen määrää tai millaisella tavalla oppimisen tuki on järjestettävä, niin ainakin kuntien säästöt ovat olleet selkeän johdonmukaisia. Moni koulunkäyntiavustaja on saanut selkeästi kenkää.
Samaan aikaan erityiskouluja on lopetettu ja erityisoppilaita on integroitu normiluokkiin. Koskaan koulunkäyntiavustajia ei ole tarvittu niin paljon kuin nyt. Hyvin monessa luokassa luokanopettaja on jätetty yksin.
Kuntaliiton tilastojen mukaan koulunkäyntiavustajatiheys on naurettava, yksi koulunkäyntiavustaja 64 oppilasta kohden. Omassa koulussani on neljä koulunkäyntiavustajaa ja 414 oppilasta, yhtä avustajaa kohden on 103,5 oppilasta. Ei hääviä.
Toistaiseksi kouluni luokkakoot ovat sentään säädyllisiä, keskinmäärin 21 oppilasta, kiitos valtion luokkakokojen pienentämisiin tarkoitetun rahan. Valtion uusi budjetti huolestuttaa, sillä yleissivistävällä puolella, peruskoulu ja lukio, laskua olisi peräti 19 % eli 182 miljoonaa euroa. Opettajia tietenkin pelottaa, miten käy valtion luokkakokoavustuksen?
Naurettavan koulunkäyntiavustajatiheyden takia suurimpia häviäjiä ovat tietenkin eniten apua oppimiseen tarvitsevat lapset, erityisoppilaat.
Muistan hyvin, kun minulle ensimmäistä kertaa esiteltiin inkluusiota. Jyväskylän jehu totesi, tietenkin jos eritysoppilas inklusoidaan normiluokkaan, mukaan tulee aina erityisopettaja. Eipä tullut kovin moneen luokkaan, koulunkäyntiavustajankin perään pitää huhuilla.
Tyhjät käytävät kaikuvat turhaan.
Nyky-yhteiskunnan trendi on selvä, heikkoja lyödään.
Tekstit
Kai-Ari, puhuisin ennemmin tuon "Jyväskylän jehun"-mallin puolesta eli sen puolesta, että tukea tarvitsevan oppilaan mukana tulisi opettajalle erityis-/opettaja työpariksi eikä avustaja. Avustajia tarvitaan, mutta aivan liian usein opettaja ajattelee ensimmäisenä, että saisinpa avustajan eikä tajua, että enemmän olisi hyötyä ja apua koko ryhmälle, jos hän saisi työpariksi erityis-/opettajan. Näin voisi jakaa ryhmää, saada monipuolista pedagogiaa ja monia muita keinoja oppilaille.
VastaaPoistaAno...
PoistaTottakai ensin erityisopettaja, ei sanansijaa. Ilman muuta. Totuus on vain, että erkkamaikkoja ei luokkiin saada. Ei ole rahaa.
Jyväskylän jehu on oikein lööperin maailmanmestari, puheissa ei ole ollut juuri realismin tajua, etenkään taloudellisten realiteettien.
Ei huudeltaisi vaan avun perään, vaan yritettäisiin itsekin uudistaa opetusta ( lue= antaa erilaajuisia ja erityyppisiä tehtäviä niitä tarvitseville oppilaille) ja selkiinnyttää opetusmenetelmiä. Ei avustajia voi olla määräänsä enempää.
VastaaPoistaEpäilenpä, että sellaisia supermaikkoja joita esiintyy pedagogisten teorioiden kaavailuissa olisi hirveästi todellisuudessa. Ihminen, opettajakin, on yksinkertaisesti rajallinen olento. Vaikka tietäisit mitä teoriassa, ei käytettävissä olevat resurssit riitä käytännössä ihmetekoihin. Tai saattavat aikansa riittää, mutta se on kovin kuluttavaa. Ei tämä tee tietenkään turhaksi ideointia, jota mm. Jyväskylässä harrastetaan, mutta luokkatilanteet ovat huomattavasti karumpaa arkea. Rajansa kaikella, ja varsinkin opettajien syyllistämisellä siitä, etteivät uudistu. Uudistuminen vaatii myös resurssointia, mahdollisuutta lepoon, uskoa työympäristön vakauteen, jatkuvuuteen jne.
VastaaPoistaKiitos seurasta, olipa meillä huippureissu! Tiinalle terkut :)
VastaaPoistaKiitos samoin Pauska! Hyvä oli tapahtuma kaikinpuolin.
VastaaPoistaKukahan Helsingissä v 2015 alusta huolehtii mm. diabeetikko-oppilaiden hoidosta koulupäivän aikana, kun avustajat poistetaan. Näinköhän jälleen sairaat ja heikoimmat jäävät ilman apua, suorastaan heitteille!
VastaaPoista