Luokkakoot kasvavat

27.5. Yle

Päivähoito-oikeutta rajataan, luokkakoot kasvavat, koululaisille on tulossa tunti liikuntaa päivässä

Kouluissa luokkakoot suurenevat jälleen, sillä hallitus luopuu ryhmäkoon pienentämiseen tarkoitetuista avustuksista. Säästöä lasketaan tulevan 30 miljoonaa euroa vuodessa. Myös muista yleissivistävän koulutuksen laadun parantamiseen tarkoitetuista avustuksista karsitaan. 10 miljoonan vuosisäästöt iskevät muun muassa koulujen kerhotoimintaan ja koulutukselliseen tasa-arvoon.

Jotain hyvääkin koululaisille on luvassa. Hallitus ehdottaa kouluihin tuntia liikuntaa päivässä. Lisäksi kieliopintoja suunnitellaan aloitettavaksi aikaisemmin.

Odotettuja uutisia, kun ajatellaan peruskoulua, leikattavaa ei enää ole. Kaikki on jo leikattu, ollaan lakisääteisyyden äärirajoilla.

Nyt:

23 + 22 + 22 = 67

Kohta:

34 + 33 = 67

Noin se tulee menemään. On turha luulla, että kurjistuneilla kunnilla olisi jotain muuta tarjottavaa.

Inkluusion suhteen hätäiltiin. Kävi juuri niin kuin pelättiin. Pian normiluokkiin sijoitettuja erityisoppilaita opetetaan maksiluokissa. Voidaan odottaa myös, että osa koulunkäyntiavustajista tullaan laittamaan kilometritehtaalle.

Maksuttoman kerhotoiminnan supistaminen on ikävää.  Maksuttomien kerhojen vastakohta on maksulliset kerhot. 

Koulussani on tällä hetkellä esimerkillisen monta oppilaille maksutonta kerhoa. Jossain vaiheessa meillä oli vain maksullisia kerhoja, kun muuhun ei ollut varaa. Silloin kerhoja oli vähän, kaikilla lapsilla ei ollut varaa tulla kerhoihin.

Hienoa on, että liikuntaa tullaan lisäämään. Kuitenkin on varma, että tuntikehystä ei tulla lisäämään. Hyvin mielenkiintoista on, mikä oppiaine menettää yhden viikkotunnin liikunnan kustannuksella.

Nyt puhutaan vain kieliopintojen aikaistamisesta. Ei puhuta ruotsin kielen opiskelun aikaistamisesta kuten edellisen hallituksen aikana.

Nyt Perussuomalaiset ovat hallituksessa.

Voidaan odottaa, että pian aletaan keskustella pakkoruotsin poistamisesta. Myös Keskustasta löytyy vahvaa kannatusta pakkoruotsin poistoon.

Odotettua on myös, että Kokoomuksen Sanni Grahn-Laaksosesta povaillaan uutta opetus- ja kulttuuriministeriä (MTV 27.5.2015).

Taitaa olla niin, että opetusministerin pesti on ikuinen tasa-arvopesti. 

Opetusministeriön menopotti on toiseksi suurin. Opetusministerinä on hyvä olla ministeri, joka on helposti isojen poikien vietävissä.

Kännykät piiloon, niin oppiminen kohenee

18.5. Iltalehti

Kännykät kiellettiin kouluissa - näin kävi arvosanoille

Tuoreen tutkimuksen mukaan erityisesti aiemmin heikosti suoriutuneet oppilaat hyötyvät kännykkäkiellosta.

Isossa-Britanniassa kännykkäkieltoa on kokeiltu laajasti. Nyt sen vaikutuksista on saatu tuoretta tutkimustietoa, jonka julkaisi London School of Economicsin Centre for Economic Performance.

Ekonomistit Louis-Philippe Beland ja Richard Murphy tulivat ennen jälkeen -vertailuasetelmassaan lopputulokseen, jonka mukaan kännykkäkielto paransi 16-vuotiaiden oppilaiden koetuloksia 6,4 prosenttia. Tutkijoiden mukaan petraus vastaa noin viittä ylimääräistä koulupäivää vuodessa.

Merkittävintä kehitys oli ennen kieltoa heikosti pärjänneiden oppilaiden keskuudessa. Heidän arvosanansa paranivat kaksinkertaisesti verrattuna keskiverto-oppilaisiin. Myös erityisoppilaiden parissa kännykkäkielto tuotti erityisen hyviä tuloksia.

- Tämä antaa ymmärtää, että kännykän käytön rajoittaminen voisi olla edullinen keino vähentää oppimisen epätasa-arvoa, tutkimuksessa pohditaan.

Uutinen on niin herkullinen, että se oli pakko nostaa keskusteluun. 

Mielenkiintoisinta on, että heikosti pärjänneiden oppilaiden tulokset paranivat selvästi verrattuna keskiarvo-oppilaisiin, kun kouluissa ei saanut käyttää kännyköitä.

Kun Suomessa puhutaan, että on epätasa-arvoa, kun kaikilla oppilailla ei ole kännyköitä tai tabletteja koulussa, kyse on oppimisen epätasarvosta. Iso-Britanniassa lopputulema on päinvastainen ainakin kännyköiden suhteen.

Ilmeisesti kännykät haittaavat joidenkin oppilaiden keskittymiskykyä, on liian houkuttelevaa lähteä surffailemaan omia teitä. Kännykkä on melkoinen viihdetykki. 16-vuotiasta nuorta voi kiinnostaa aivan muut asiat kuin koulu ja opiskelu. Ainakin minua kiinnosti, kun olin 16-vuotias.

Tulevaisuudessa voi käydä niinkin, kun on kyllästytty tietotekniikan ihmemaailman vermeisiin, otetaankin perinteiset yksinkertaiset menetelmät uudelleen käyttöön. 

Huomataan, että henki voittaa materian.

Saavatko nykylapset liikaa ärsykkeitä ja virikkeitä?

"Maikka, nyt mua jännittää, aivan liikaa"

16.5. Yle

Lastenpsykiatri: "Onko kaikkien ihan oikeasti pakko esiintyä?" – kevätjuhla jännittää monia

Kevätjuhla lähestyy. Lapsi alkaa miettiä, muistaako hän vuorosanat, soittaako hän oikein, pystyykö hän laulamaan, kun iso yleisö katsoo. Ripaus jännitystä kuuluu asiaan, mutta entä jos pientä esiintyjää pelottaa ihan tosissaan?

– Ensimmäinen kysymys on, onko kaikkien ihan oikeasti pakko esiintyä? Esiintymisjännitys voi olla tuskaista. Tuntuu epäreilulta, että sellaisten täytyy siihen suostua, jotka eivät halua olla esillä, lastenpsykiatri ja perheterapeutti Janna Rantala sanoo.

Jos jännitys on ylivoimaista, Rantala ei missään nimessä pakottaisi lasta lavalle. Kaikkien ei myöskään tarvitse olla päätähtiä. Rantalan mielestä pitäisi arvostaa myös takarivin paikkaa tai sitä, että on mukana esityksen valmistelussa.


Lastenpsykiatri Janna Rantala puuttui ajankohtaiseen asiaan, koulun juhliin ja esiintymisjännitykseen. En äkkiseltään muista, onko urallani ollut yhtään lasta, jonka esiintymisjännitys olisi ollut sitä luokkaa, ettei hän olisi uskaltanut mennä lavalle ollenkaan.

Nykyään yritetään saada koko luokka lavalle. Rantala toetaa aivan oikein, että kaikkien paikka ei ole eikä voikaan olla päätähden osa. Takarivin paikka sopii monelle, jotkut haluavat toimia esim. näytelmän lattiamanuna, hoitaa lavasteet tai äänestoiston.

Ennen oli toisin, vain parhaat ja lahjakkaimmat pääsivät lavalle. Kävin kansa- ja oppikoulua yhteensä kolmetoista vuotta, vain kerran pääsin lavalle, kuoroon lukiossa, silloinkin puolipakolla.

Sanotaan, että esiintymisjännityksestä pääsee irti vain esiintymällä. Mutta jos oppilaalla on paniikinomainen esiiintymispelko, en laittaisi häntä lavalle. 

Esiintymisjännitystä helpottaa esitelmät ja pikkunäytelmät omassa luokassa turvallisessa ympäristössä. Jossain vaiheessa pidin säännöllisesti luokan pikkujoulujuhlia, illaksi paikalle kutsuttiin perheenjäsenet sekä mummot ja vaarit. 

Ajatuksena oli, että kaikki oppilaat pääsivät juhlassa esiintymään vähintään kerran tai pari.

Tehtiin pikkunäytelmiä tai laulu- ja musiikkiesityksiä. Arimmat oppilaat pääsivät mukaan ainakin leikkimielisiin kisailuihin.

Nykykoulun tahtia kuvaa se, että vielä kymmenisen vuotta sitten suurin osa kouluni luokista piti iltapikkujoulujuhlia. Ruokasalin varauskalenteri oli joulukuun alkuviikkoina aivan täynnä. Nyt juuri mikään luokka ei pidä iltapikkujoulujuhlia.

Koulun arki on tungettu täyteen. Oppiminen tarvitsee myös tyhjää aikaa. Aina ei pidä hullun lailla suorittaa ja suorittaa.

Poiminta didaktiikan emeritusprofessori Kari Uusikylän kirjoituksesta eilisestä Opettaja-lehdestä :

Opetus on vuorovaikutusta, joka tähtää kokonaispersoonallisuuden kehittämiseen.

Tyyntä myrskyn edellä

Kasvatus ja koulutus – kansakunnan pelastus!

Puheenjohtaja Olli Luukkaisen avauspuhe

En ole kirjoittanut vähään aikaan, piti vähän puhallella eduskuntavaalien jälkeen. Tulin juuri OAJ:n valtuuston kevätkokouksesta. Kokous pidettiin suomalaisen työväenliikkeen ytimessä, Hakaniemen Paasitornissa. Akava-talo on remontin kourissa, taloon rakennetaan uusi kokoustila, johon myös valtuusto mahtuu pitämään kokouksensa.

Kokouksen asialistalla ei ollut järisyttävän suuria asioita. 

Ensimmäisen päivän illalla Olli Luukkainen toi tiedon, että hallitustunnustelija Juha Sipilän ehdottama yhteiskuntasopimus meni myttyyn. 

Akavan puheenjohtaja Sture Fjäder: 

"Haarukka palkansaajien ja työnantajien vastuunkannon välillä oli liian suuri." (Uusi Suomi 6.5.)

Tänään selvisi, että näyttää siltä, että Suomeen olisi tulossa Keskustan, Perussuomalaisten ja Kokoomuksen muodostama porvarihallitus. Koska Sipilän yhteiskuntasopimus meni nurin, julkinen sektori joutuu kokemaan kovia leikkauksia.

OAJ:n valtuuston syyskokous tullaan pitämään kotikentälläni Vantaalla. On varmaa, että syyskokous ei tule sujumaan yhtä rauhallisissa merkeissä kuin juuri päättynyt kevätkokous.

Puhutaan jopa kymmenen miljardin euron leikkauslistoista. Eilisessä OAJ:n mielenilmauksessa puolueiden edustajat vakuuttivat meille, että koulutuksesta ei leikata.

Uskokoon, ken tahtoo.

Oppilaiden tabletteihin esto-ohjelmat

27.4. Vantaan Sanomat

Vantaan koululaisten tabletteihin sittenkin esto-ohjelmat

Vantaan kaupunki on hankkinut koululaisille jaettuihin tablet-tietokoneisiin suodatusohjelmat, jotka estävät oppilaita pääsemästä haitallisille sivuille.

Vantaan Sanomat uutisoi helmikuussa, kuinka kouluihin toimitetuissa tableteissa ei ollut lainkaan sivuestoja. Tämä tarkoitti sitä, että oppilaat saattoivat pelata tableteilla pelejä tai surffailla vaikka pornosivuilla. Tuolloin kaupunki totesi, että estoja ei ole suunnitteillakaan, vaan lapsille tulee opettaa nettietikettiä.

Vantaa kuitenkin muutti linjaustaan ja tablet-verkossa on 17. maaliskuuta alkaen estetty pääsy sivuille, jotka on luokiteltu kategorioihin pornografia, lasten hyväksikäyttö, avoin väkivalta tai välityspalvelimen välttäminen. Lisäksi on estetty pääsy sivuille, jotka kuuluvat turvallisuusriski-kategoriaan.

Eston sivuille toteuttaa internetin sisällönsuodatuspalvelu Fortiguard, joka perustuu verkkosivujen kategorisointiin. Kaupungin mukaan tiivis yhteistyö verkkotoimittajan kanssa mahdollistaa sen, että Vantaa voi halutessaan lisätä estoja tai varoituksia sivuille joustavasti ja nopeasti.


Järki on otettu käteen.

Mielestäni Vantaan kaupungin uusi linjaus on hyvä. Estoluokittelu on selkeä. 

Suurin osa peruskoululaisista on vielä pieniä lapsia.

Vaikka vanhemmat ja opettajat vaikka kuinka opettavat nettietikettiä, lapsi voi eksyä väärille sivuille joko vahingossa tai tahallaan. Pornografiset sivut eivät ole edes pahimmasta päästä verrattuna esim. avoimesti väkivaltaa ihannoiviin sivuihin.

Tiedän, että osa ihmisistä ajattelee, että pääsevät ne oppilaat väärille sivuille kännykälläkin tai helppohan niitä esto-ohjelmia on kiertää, kun vain osaa. 

Mutta esto-ohjelmat ovat selkeä signaali lapsille siitä, mitä netissä saa tehdä tai ei. 

Lapsuutta ei pidä tärvellä.

Tabletit on hankittu opiskelua varten.

Yliopistopuolueen keskustelutilaisuus Tiedekulmassa

Niklas Mannfolk, Kai-Ari Lundell, Outi Alanko-Kahiluoto, Pilvi Torsti

Sain eilen olla mukana keskustelemassa suomalaisten korkeakoulujen tulevaisuudesta Porthanian Tiedekulmassa.

Sama laulu häiritsee minua läpi koko koulutusjärjestelmän: rahoituskriisi. Painotin asiaa pariinkin otteeseen.

Me tuemme yliopistopuoluetta

1. Suomalaisen tutkimuksen ja yliopistokoulutuksen toimintaedellytyksiä kansallisen sivistyksen, osaamisen ja innovaatioympäristön vahvistamiseksi parannetaan.


2. Yliopistojen toimintaedellytykset turvataan eikä korkeakoulujen resursseista enää leikata lisää.

3. Yliopistoja, ammattikorkeakouluja ja valtion sektoritutkimuslaitoksia tarkastellaan kokonaisuutena. Korkeakoulujen yhteistyötä ja työnjakoa edistetään.


4. Yliopistojen edellytyksiä toimia kansainvälisessä tiede- ja koulutuskentässä parannetaan.

Yliopistopuolueen tavoitteet ovat hyvässä linjassa Perussuomalaisten Koulutuspoliittisen ohjelman 2015 kanssa.

Suomalaista peruskoulua ajetaan totaalikaaokseen

Dennis Hayes

Lundell:

Nyt suomalaista koulutuspoliittista suunnitelua ammutaan järeällä tykistöllä, olen pääsosin samaa mieltä Dennis Hayesin kanssa. 

Hayesin ajatuksia löytyy omieni alta.

Olen useaan otteeseen eri tilaisuuksissa kyseenalaistanut suomalaisen koulutuspolitiikan: 

Suomalaista koulutuspolitiikka ei ohjaa kukaan tai mikään.

Olemme tärväämässä upean peruskoulumme perinnön. Kivijalat natisevat jo. Tuntuu oikeasti siltä, että yksi Pisa-notkahdus ajoi suomalaiset kasvatustahot paniikkiin.

"Uudistetaan" kuin viimeistä päivää maailmanlopun alla, keskustelun pohjaksi, antaa palaa:

- opettajat alennetaan oppimisen ohjaajiksi

- uusi OPS, opetussuunnitelmia on vaihdettu kuin hevosta lennosta, koulukohtainen, alueellinen, kunnallinen, valtakunnallinen
- uusi OPS on sellainen järkäle, että harva maikka viitsii kahlata sitä läpi
- arvojen kanssa leikitään edestakaisin

- uudet koululait

- epäonnistunut kolmiportainen tuki puuduttavine paperitöineen

- uusi koulupäivä a' la Kirsi Lonka

- lopetettiin osa erityiskouluista, osaamiskeskuksista, ja osaaminen hajautettiin pirstaleiksi

- inkluusio

- lähikouluperiaate, joka ei ole lähikouluperiaate, koska kouluja on lopetettu roppakaupalla

- maalla oppilaita kuljetetaan takseissa jopa kolme tuntia per koulupäivä

- katastrofaalinen arviointikokeilujakso kaameine todistuskaavakkeineen, joista kukaan ei saanut selvää

- joissain kunnissa on sanallinen arviointi, joissain taas ei

- yläkoulujen arviointi ei ole tasapuolinen
- erityispedagogiikan professori toteaa, että luokkakoolla ei ole merkitystä oppimisen suhteen
- jotkut uskovat häntä 

- edu cloud, oletetaan, että opettajat tekevät itse kaiken materiaalin edu cloudiin omalla ajallaan

- fronter-sekoilu, tarjottiin opettajistolle vanhentunutta tietotekniikkaa

- hajoitetaan oppiaineiden historiallista ja toimivaa jatkumoa

- rikotaan oppiainerajat
- ilmiöpohjainen opetus

- klassinen sivistys on roskaa

- taideaineet eivät ole kohta yhtään mitään

- alakouluissa on leikkivavoja ja tt-tunteja maantiedon, biologian ja historian kustannuksella

- sohvat ja matot luokkiin pölyttymään

- isot pulpetit ja seisominen

- pallot, joissa istutaan

- toisaalta halutaan heittää kaikki kalusteet luokasta

- toimipisteopetus

- halutaan ulos luokasta

- eräs kansanedustaja sanoi minulle, että kaikki koulut pitäisi räjäyttää, koska ne muistuttavat kasarmeja

- lapsista tehdään työelämän tykinruokaa

- kohta ylioppilaat eivät hallitse kuin yhtä vierasta kieltä, englantia

- suuria eurooppalaisia sivistyskieliä, saksaa tai ranskaa, osaa enää hyvin harva ylioppilas

- pakkoruotsi ulotetaan kohta jo esikouluun

- luullaan, että tabletit ja tietoverkot ratkaisevat kaikki oppimisen ongelmat

- oppikirjat roskiin

- tieto tabletteihin
- wikipedia-tieto korvaa muistin ja aivot
- ulkoaoppinen on pannassa ja vanhanaikaista

- pelaaminen on kivaa ja ratkaisee lasten opiskelumotivaation

- koodaminen oppiaineeksi

- oppimisen pitää olla kivaa, työ on menettämässä merkityksensä
- luullaan, että kaikki oppivat kaiken

- oppilaita päästetään luokalta toiselle katsomalla läpi sormien

- poikien lukutaito on romahtamassa
- kohta kukaan ei osaa matematiikkaa

- siirrytään yhteisliikuntaan, ja lasten kunto tulee laskemaan entisestään

- opettajat väsytetään viestinnällä

- pakollisia YT-kokouksia kaksi tuntia per viikko
- koulurauha ei ole koulurauhaa

- kohta miehiä ei näy kouluissa ollenkaan, vaikka uuden ops:n tavoitteena on moninaisuus
- opettajat ovat luovuttamassa asiantuntijuuden koulujen ovien ulkopuolelle
- neuvojia riittää, kaikki muut luulevat olevansa opettamisen asiantuntijoita

- koulutuksellista tasa-arvoa ei enää ole, vaan koulutuksen taso riippuu siitä, missä lapsi asuu

- säästetään koulutus hengiltä

Pääasia tuntuu olevan, että koulussa on kivaa. Opettajat mieliskelevät oppilaita, kun opettajat eivät kohta muuhun pysty. 

On niin kivaa kokeilla kaikkea miettimättä nokkaa pidemällä. 

Kukaan eikä mikään taho synkronoi. 

Ei ajatella yhtään kokonaisuutta saatika sitten lopputulosta. Pelataan erittäin kovaa riskipeliä. Panoksena on lapset ja nuoret ja peruskoulun tulevaisuus.

Dennisin ravistelu tekee todella hyvää itseriittoiselle, ja samalla niin itsetuhoiselle suomalaiselle koulutusjärjestelmälle.

Dennis, kiitän ja kumarran syvään.

Dennis Hayes:

31.3.  mtvlehti.net

Ulkomaalainen asiantuntija: Suomi heittää maailman parhaan koulujärjestelmän romukoppaan!

Dennis Hayes Derbyn yliopistosta vetoaa Suomen opettajiin ja kasvattajiin, jotta Suomi pysyisi hyväksi koetussa opetusmallissa sen sijaan, että se unohtaisi lasten syventävän tiedonhallinnan.

“Suomi on parhaillaan siirtymässä perinteisistä opetusaineista “ilmiöpohjaisiin” aiheisiin. Sen sijaan, että oppilaat istuisivat rivissä oppimassa asioita maailmasta, he juoksentelevat pitkin käytäviä tai roikkuvat netissä keräämässä tietoa itse “iloisen oppimisen” hengessä”, arvostelee Dennis Hayes, kasvatustieteiden professori Derbyn yliopistosta.

“Ensimmäinen reaktioni oli pilkallinen, mutta mitä nyt Suomessa tapahtuu, on vakavaa ja surullista. Tällainen opetus ei pelkästään tuhlaa lasten aikaa, vaan se myös tuhoaa heidän koulutuksensa.”

Uudistuksen syitä selitellään sillä, että “moderni yhteiskunta” vaatii koulujärjestelmältä uudistumista. Tämä moderni yhteiskunta ei enää arvosta koulutusta sinällään, vaan sillä nähdä olevan välinearvo taloudelle. Usein koulutusta myös arvostellaan tylsäksi ja että se on uusien opetuksellisten menetelmien tarpeessa. Sama kuvio toistuu kaikkialla maailmassa: luokkaopetuksen sisällöstä siirrytään käytännön soveltamiseen.

“Tässä on opetus jokaiselle opettajalle ja kasvattajalle. “Vaikka asut maassa, jonka koululaitosta on kehuttu kasvatuksen menestystarinaksi, se voidaan heittää roskiin, vaikka et edes tiedä mikä sen menestyksen loi.”

“Meidän tulisi olla huolissamme”, sanoo Hayes, “koska Suomi siirtyy nyt aiheen ohjaamasta opetuksesta käytännön opetukseen.”

“PISA-testin huippumaat – Suomi, Kiina ja muut – olettavat, että menestyksellä on jotain tekemistä koulutusjärjestelmän kanssa. Sekä uuden opetusmallin vastustajat että puolustajat luultavasti olettavat, että menestys riippuu koulutuksen teknisestä toteutuksesta että opetuksen tavasta. Mutta eivät nämä aktiviteetit määrittele loistotulosta. Olen sitä mieltä, että kyse on loppupeleissä sosiaalisista ja kulttuurisista arvoista.”

“Suomen vahvuus lasten koulutuksessa on näihin kohdistetut suuret odotukset politiittisesti, opetuksellisesti, kotona ja yhteisössä. Tämä on tunnettu fakta siitä lähtien, kun Suomi otti taloudellisen menestyksen koulutuksen tavoitteeksi 60-luvulla.”

“Suomi otti tuolloin, korkeisiin odotuksiin vastaten, käyttöön aihevetoisen opetustavan. Siirtyminen kokonaisvaltaisista aiheista “otsikoihin”, mihin Suomi on nyt siirtymässä, tarkoittaa, että korkeat koulutukselliset tavoitteet poistetaan suomalaisesta kulttuurista.”

“Jos ei ole odotuksia siitä, että lapset saavuttavat tiettyä tietoa tietystä aihealueesta, ei heillä myöskään ole kiinnekohtaa opetukseen riippumatta siitä, miten heitä opetetaan.”

“Uudistuksilla tavoitellaan tilaa, jossa oppilaat ovat valmiita muiden tarjoamiin töihin. Jos trendin annetaan jatkua, suomalaislapsista koulutetaan vain käsiä työelämään, ilman omaehtoista ajattelua.”

“Suomen asema PISA-testissä on heikentynyt, mutta sen pyrkimys takaisin “valioliigaan” näillä uudistuksilla on paniikkia, ei osoitusta korkeista odotuksista oppilailta. Suomen valitsema tie ei keskity opetukseen, vaan työelämän vaatimuksiin. Taloudellisesti katsoen oppilaisiin kohdistetaan välineellisiä vaatimuksia, mutta näissä koulutuksen sisältö ja laajuus kärsivät.”

Lopuksi Hayes toteaa: “Jos suomalaiset opettajat ovat niin itsenäisiä, kuin ulkomaille on kerrottu, heidän ensimmäinen tehtävänsä on puolustaa menestyksekästä suomalaista kouluopetusta näitä uudistuksia vastaan ja kamppailla, jotta opetus pysyisi asiassa, ja potkaista tällainen ilmiöpohjainen häsläily kouluista ulos.”

Miesopettajan kosketus

25.3. Yle

Miehet arastelevat nuoria tyttöjä – pedofiilileiman pelko pakottaa jopa isoisät muuttamaan käytöstään

Pelko lapsiin sekaantujaksi leimautumisesta vaikeuttaa miesten suhtautumista nuoriin tyttöihin ja lapsiin. Asenneilmapiiri on kiristynyt niin, että esimerkiksi isoisät pohtivat vertaisryhmässä, miten lapsenlapsia on soveliasta sylitellä.

Miesopettajat pulassa –mikä on sopivaa ja mikä ei?

Sexpo-säätiön toiminnanjohtaja Tommi Paalanen tunnistaa ilmiön.

– Enenevässä määrin kuulee esimerkiksi miesopettajien vaikeuksista toimia tyttöoppilaiden kansa. Kysymys siitä, mikä on asiatonta ja mikä sopivaa, leijuu koko ajan yllä. Opettajat pohtivat esimerkiksi, miten voi koskettaa ja miten leikkiä, ettei tule vääriä tulkintoja.

Paalasen mukaan kyse on asenneilmapiirin muutoksesta, joka on tapahtunut viimeisimmän vuosikymmenen aikana.

– Se välttely ja itsekriittisyys on olemassa. Se johtuu erityisesti siitä, että pelkkä vihjaus asiattomasta puheesta, kosketuksesta tai lähestymisestä, erityisesti tyttöä kohtaan, riittää tuhoamaan miehen uran tai vaikeuttamaan elämää valtavasti, Paalanen toteaa.


Yle tarttui tärkeään aiheeseen, joka nousi esiin Ylen nettikeskustelussa. Kannattaa lukea Ylen juttu kokonaisuudessaan.

Miehet pelkäävät olla tekemisissä nuorten tyttöjen kanssa, ettei tilanne tule ymmärretyksi väärin. (Yle)

Sairas maailma.

Jokaisella tytöllä on isä tai vaari. Koulussa ainakin toistaiseksi löytyy miesmaikkojakin. Pohdin asiaa miesopettajien kannalta.

Ensimmäisen kerran törmäsin ongelmaan Heinolan kurssikeskuksessa joskus 1980-luvun lopulla. Heinolassa järjestettiin suosittuja viikon kestäviä opettajien täydennyskursseja.

Kun saavuin huoneeseeni, toisen sängyn reunalla istui mies, joka nojasi käsiinsä. Hän oli matematiikan opettaja jostain pohjoisesta. Hän kertoi minulle tarinansa, joka oli osin täysin julkinen. Olin lukenut tapahtumasta Hesarista.

Matematiikan opettaja oli oppitunnilla kannustavasti taputtanut yläkouluikäistä tyttöä olkapäille, kyllä se siitä. Tyttö oli kertonut kotona äidilleen, että opettaja oli kosketellut rintoja.

Tietenkin tapahtuma meni ensin lehteen ennen kuin asia saatiin kunnolla selvitetyksi. Kosketushetkellä koko muu luokka oli läsnä, totuus oli helppo selvittää. Tyttö ja äiti pyysivät anteeksi, ja lehteen tuli pieni oikaisukirjoitus.

Mutta epäilys jäi itämään, entä jos tuo maikka sittekin kosketteli oppilaan rintoja? 

Matikanmaikka joutui muuttamaan pois paikkakunnalta, mutta epäilys seurasi häntä sinnekin, vaikka hän oli täysin syytön. 

Minä keskustelin Heinolassa murtuneen miehen kanssa. Olin hänen puolestaan hyvin surullinen, en tule koskaan unohtamaan keskusteluamme.

Olen melko etäinen opettajaluonne. En juuri koskettele oppilaitani, en siksi, että pelkäisin jotain pedofiilinleimaa, vaan luonteeseeni ei kuulu turha koskettelu. Välitunneilla en halua, että oppilas tarttuu käteeni, kun valvon välituntipihaa. Sanon vain, että minun pitää suorittaa virkatehtävääni. 

Joskus opettaja joutuu lohduttamaan oppilasta. Voin taputtaa tyttöä olkapäähän tai päälaelle, kyllä se siitä. Lapsi tajuaa kyllä, että opettaja lohduttaa.

Opettajanurani aikana on tapahtunut monia tapaturmia, jolloin olen takuulla joutunut koskettelemaan oppilasta auttaakseni häntä. Teknisellä käsityötunnilla olen kymmeniä ja kymmeniä kertoja laittanut laastaria sormeen, ottanut oppilaan kädestä kiinni, puhaltanut sormeen ja lohduttanut.

Kaksi kertaa olen pelastanut oppilaan hengen, kukaan ei tullut kiittelemään minua.

On aivan hirveää, mikäli isät pelkäävät pedofiilileiman takia esim. liikkua kaksistaan kaupungilla teini-ikäisen tyttärensä kanssa. Kyllä oman tyttären kanssa pitää saada kulkea käsi kädessä aivan rauhassa ilman minkäänlaisia leimoja.

Minulla on viisi lasta, joista kolme on tyttöjä. 

On se kummallista, että naisille sallitaan enemmän, kosketteluakin. Naismaikka voi vaikka halailla poikaoppilastaan, tuosta vaan. Jos miesmaikka halailisi tyttöoppilasta, edessä olisi varma raastupakeikka.

Miesmaikkoja kehiin

8.3. IS

Professori: Opettajankoulutukseen tarvitaan mieskiintiöt

Jyväskylän yliopiston Koulutuksen tutkimuslaitoksen johtaja, professori Jouni Välijärvi pitää yhtenä ongelmana sitä, että alalle hakeutuu vain tietynlaisia ihmisiä, jotka ovat menestyneet hyvin koulussa.

– Opettajankoulutukseen hakee niin moni, että sinne valikoituvat sellaiset, joilla on koulumenestys on ollut hyvä. Oppimisvaikeuksien ymmärtäminen ei varmaan ole heille kovin tuttua ja oppimisvaikeuksista kärsivän lapsen asemaan asettuminen ei välttämättä ole heille helppoa, vaikka sitä yrittääkin, Välijärvi miettii.

Opettajien ammatti on hyvin naisvaltainen. Opetushallituksen tuoreimman Opettajat Suomessa -seurantaraportin mukaan kolme neljäsosaa (73,6 %) peruskoulun opettajista on naisia. Käytännössä alalle valikoituu enemmän naisia, koska koulutukseen on niin vaikea päästä.

Välijärvi kannattaa mieskiintiöitä opettajankoulutukseen.

– Kyllä suoraan sanottuna jonkinnäköistä kiintiöintiä kaipaisin, vaikka se on todettu tasa-arvolain vastaiseksi. Koulun moninaisuuden kannalta se olisi ihan perusteltua, että sopivaa kiintiöintiä harkittaisiin.

Munalisät käyttöön? (Properuskoulu 6.8.2014)

Mieskiintiöt takaisin opettajienkoulutukseen (Properuskoulu 9.3.2014)

Miehiä kouluihin (Properuskoulu 6.1.2010)

Kertaus on opintojen äiti, ja turpaan tulee niin, että tukka lähtee. Mutta tukan lähdön uhallakin toistan taas:

Tasa-arvoa pitää tarkastella oppilaan kannalta. 

Miehiäkin tarvitaan peruskoulussa.

Miksi muka kaikkien opettajien pitäisi olla naisia? 

Suuren ikäluokan miesmaikat ovat jo pääsosin eläkkeellä. Kohta lähtee jämäikäluokan miehetkin. Sitten koulujen käytävillä saa huhuilla miesmaikkojen perään. 

Jo nyt pätevistä miesmaikoista on ankara pula. Rehtorit repivät vastavalmistuneet miesmaikat housujen lahkeista koulujen ovista sisään.

Juuri kukaan ei ole blogistaniassa eikä juuri missään käsitellyt professori Jouni Välijärven mitä tervetulleinta avausta. Hyvä, että Jyväskylän yliopiston professoripiireistä löytyy vielä rotia.

Arjen rotia.

Kotikasvatus takaisin kunniaan

Suomi on lastenkasvatuksen DDR. 

15.3. Ilta-Sanomat

Tarhalasten aggressiivisuus karkasi käsistä

Väkivalta töissä: Lastentarhanopettajista jo liki 40 prosenttia joutuu potkujen ja lyöntien kohteeksi työpaikallaan.

Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen sanoo, että lasten käytöshäiriöiden lisääntymiseen on kaksi syytä.

– Lapset eivät opi kestämään turhautumista, kun osa vanhemmista ei osaa kieltää lapsiltaan mitään. Toinen yhtä tärkeä seikka on, että lapset ovat stressaantuneita ja ylikuormittuneita. Kyse ei ole lapsen häijyydestä, vaan merkki siitä, ettei lapsi jaksa viriketulvaa. On liikaa ääntä ja liikaa visuaalisia ärsykkeitä sen sijaan, että lapsi saisi olla vaan. Päiväkotienkin tilat ovat meluisia ja ryhmät liian suuria, hän kertoo.

Päiväkodeista ja peruskoulun alaluokilta tihkuu jatkuvasti tietoa pienten lasten aggressiivisuuden määrän kasvusta. Jos pienet lapset voivat käydä kiinni opettajiinsa, he käyvät kiinni myös toisiin lapsiin.

Olen kirjoittanut aiheesta aiemminkin:

Lanka palaa - kohta aggressiiviset pikkulapset eivät enää olekaan pikkulapsia (Properuskoulu 20.11.2013)

Kuten Sinkkonenkin toteaa, on aivan selvää, että osa vanhemmista ei osaa ollenkaan kasvattaa lapsiaan. On todella surkeaa, jos isä tai äiti eivät pysty asettamaan lapselleen alkeellisiakaan rajoja. 

Ei tajuta edes kasvatuksen yksinkertaisinta perusasiaa:

Rakkautta ja rajoja

Sekä rakkaus että rajat luovat lapselle turvallisuuden tunnetta. Lapsi tietää, että hänestä välitetään, kun hänelle annetaan selkeät rajat.

Alaluokilla on vanhempia, jotka voivat kysyä, olen epätoivoinen, kun lapsi leikkii kännykällä koko ajan, en saa häntä edes ajoissa nukkumaan, mitä teen?

Opettaja vastaa, ota kännykkä pois ja laita se vaikka jääkaappiin ja pane lapsi omaan sänkyyn.

On vanhempia, jotka ulkoistavat lastenkasvatuksen kännyköille ja tableteille, televisioille ja pelikonsoleille. Kun lapsi on pois jaloista, ja vanhemmille jää aikaa harrastaa ja toteuttaa itseään.

Lapsi jätetään härpäkkeineen yksin, heitteille.

Minulla on viisi lasta, joista kolme on jo aikuisia. En väitä, että lasten kasvattaminen olisi aina ollut helppoa. Mutta tunteen lisäksi myös järjenkäyttö on sallittua, voidaan puhua siitä kadonneesta maalaisjärjestä. 

Kokeneen kasvattajan ohjeita:

1. Rakasta lastasi.

Sen sijaan, että jatkuvasti lykkäät lapsen käteen kännykän, tabletin tai pelikonsolin ohjaimen, ota lapsi syliin ja kerro hänelle tarinoita ja lue satuja. Hieman isommalle lapselle voi lukea vaikka Mikko Mallikasta tai jotain ikätasoon sopivaa jatkokirjaa.

Sadut kasvattavat lapsia yhä edelleen. Lapset oppivat satujen kautta oppimaan, mikä on oikein tai väärin. Saduissa hyvä voittaa.

Kun lapsi menee nukkumaan, peittele lapsesi, hali ja suukottele, lue pieni iltarukous tai kerro iltasatu.

Pikkuhiljaa lapsi tuntee olevansa hyväksytty, tajuaa, että isä ja äiti rakastavat häntä.

2. Ei tarkoittaa ei. 

Sanan ei käyttäminen on monessa asiassa on suotavaa, sillä lapsi hakee jatkuvasti rajojaan. Lapsen ei saa antaa elää pellossa. 

Älä aina anna periksi. Johdonmukaisuus on valttia.

Jos sanot ei, se todella merkitsee ei. Jos lapsi saa vinkumalla, huutamalla, rähjäämällä tai itkemällä asiansa periksi, peli on menetetty. 

Kun sanot, että nyt lelut laiteaan laatikkoon, ne laitetaan laatikkoon. Kun sanot, että nyt loppuu tabletilla räplääminen, se todella loppuu siihen. Ota vaikka itse tabletti pois lapselta, jos muu ei auta. 

Ensimmäiset kerrat ovat vaikeita, mutta pikkuhiljaa lapsi alkaa tajuta, että kyllä isä ja äiti ovat ne ihmiset, jotka määräävät talossa. Lapsi ei saa määrätä vanhempiaan.

Lapsi oppii kunnioittamaan isäänsä ja äitiänsä.

3. Ole lapsesi kanssa.

Älä ulkoista lapsesi kasvatusta päiväkodille, koululle tai urheiluseuralle.

Sen sijaan, että itse lähdet yksin lenkille, ota lapsi joskus mukaan kävelylle tai mene hänen kanssaan lähikentälle pelaamaan jalkapalloa tai heittelemään koreja.

Kotona voi tehdä kaikenlaista yhdessä, pelata muistipelejä, rakennella lego-maailmoja, askarrella, piirrellä ja maalailla. Leipominen ja pipareiden tekeminen on lasten mielestä aivan fantastista. Lapsille voi antaa pieniä ruuanlaittotehtäviä kuten perunoiden peseminen ja kuoriminen.

Tekemisen ohessa voi lasten kanssa puhua mistä vaan ja käsitellä yhdessä erilaisia lasta askarruttavia asiota. Kuka muukaan antaa lapselle neuvoja ja elämänohjeita kuin oma isä ja äiti.

Jokainen vanhempi kyllä keksii perheelleen sopivaa yhteistä tekemistä.

4. Ole aikuinen.

On hirvittävää, jos isä tai äiti alentuu ajattelussaan ja toiminnassaan lapsen tasolle. Lapsi menee sekaisin.

Joskus koulussa kohtaa lapsia, jotka joutuvat pienestä pitäen huolehtimaan pikkusisarestaan, kun vanhemmat toteuttavat itseään. 

Karmeinta on, jos lapsi joutuu huolehtimaan omista vanhemmistaan. Kun vanhemmat juovat, voi tapahtua niinkin, että kymmenvuotias lapsi hoitaa ostokset ja ruuat ja siivoa vielä huushollinkin.

Mitä meidän pitäisi tehdä?

1. Lähineuvolat takaisin

Neuvolaverkkoa on nokkaa pidemmälle ajattelematta harvennettu. Kun ensimmäiset lapseni olivat pieniä 1980-luvulla, lähineuvoloita löytyi joka lähiön nurkalta.

Äidin tai isän oli helppo mennä kahvittelemaan ja juttelemaan neuvolatädin kanssa milloin vain. Neuvolatäti antoi ohjeitakin, jos niitä pyydettiin. Samaan aikaan lapsi innoissaan leikki leikkinurkkauksessa.

Neuvolatäti oppi tuntemaan sekä lapsen että perheen.

2. Pakollinen lastenkasvatusajokortti

Kortin ensimmäinen osio olisi synnytysvalmennus ja ohjeet vauvanhoitoon.

Kortin toinen vaihe olisi lyhyt kymmenen oppitunnin lastenkasvatuskurssi. 

On erittäin outoa, että yhteiskunta normittaa auton ajoa ajokortteineen hyvinkin tarkkaan, mutta lapsia saa kasvattaa miten vain tai jättää lapset jopa kasvattamatta.

Lastenkasvatuskurssin oppitunteihin kuuluisi paljon myös keskustelua. Vanhemmat keskustelisivat myös keskenään, saisivat tukea toisiltaan ja huomaisivat, että ongelmat ovat samanlaisia ja ratkaistavissa.

Kurssin lopussa olisi tentti. Jos kurssi reputetaan, uusitaan kurssi. Kun kurssi saadaan läpi, molemmille vanhemmille annetaan käteen lastenkasvatusajokortti.

Kurssit suoritettaisiin lähineuvoloissa maksimissaan kymmenen hengen ryhmissä. 

3. Perheille annetaan kotihoitovaihtoehto.

Annetaan vanhemmille todellinen vaihtoehto hoitaa pientä alle kolmevuotiasta lasta myös kotona. Kaikille se ei ole mahdollista, siksi myös nykyinen pienten lasten päiväkotimalli on säilytettävä.

Pienen lapsen päiväkotihoito on erittäin kallista. Olen aina ihmetellyt, miksi lasten kotihoitoa ei tueta samalla hinnalla kuin lasten päiväkotihoitoa. Kotihoidon kalleudesta huolimatta viisi lastani on alle kolmivuotiaina hoidettu kotona.

Lapsi laitetaan yksivuotiaana yhteiskunnan lastenkasvatusputkeen. Jotkut vanhemmat ulkoistavat myös lasten vapaa-ajan esim. urheiluseurojen tai ratsastustallien hoteille.

Kaikki vanhemmat arkena eivät kerkiä nähdä lapsiaan juuri ollenkaan. 

4. Päiväkotiryhmille ja peruskoulujen luokille on asetettava lailla maksimikoot.