Isot luokat vihdoinkin historiaan

Opettaja 1.2.

Ryhmäkoosta tarvitaan säädöskirjaus
Opetus- ja kulttuuriministeriön selvityksen mukaan alakoulujen opetusryhmät ovat pienentyneet valtionavustusten seurauksena laskennallisesti puolella oppilaalla. Selvitys kertoo kuitenkin vain ryhmäkokojen keskiarvoista. Esimerkiksi yli neljäsosa kuudesluokkalaisista opiskelee yli 25 oppilaan ryhmissä. Yli 30 oppilaan ryhmiä on 1,7 prosenttia. Mukana on myös 36 oppilaan mammuttiryhmiä.

Ongelmana eivät ole ryhmien keskimääräiset koot vaan jättiryhmät. Niistä ei päästä eroon pelkästään kuntien hyvään tahtoon luottaen. Siksi ryhmien enimmäiskoosta tarvitaan kirjaus joko peruskoululakiin tai -asetukseen silläkin uhalla, että niistä voi samalla tulla minimejä. Ryhmäkoko on tasa-arvo- ja oikeudenmukaisuuskysymys.

Peruskoulun alaluokkien ryhmäkoko pitäisi rajata 18:aan ja yläluokkien 20 oppilaaseen.

Juuri tästä on kyse.

Luokkakokojen keskiarvoilla ei ole hevonhännän merkitystä. Oleellista on opetettavan ryhmän koko. Opettajaa ja oppilaita ei sitten yhtään lohduta tieto, että ryhmäkokojen keskiarvo on kohtuullinen, kun omassa luokassa häärii 30 oppilasta.

Ilman muuta ryhmäkoot on rajattava lailla. "Minimistä tulee maksimi"- selitykset on naivia harhautusta. Pääkaupunkiseudun opettajat kautta linjan ottaisivat mieluusti niitä "Minimistä tulee maksimi"- luokkia, jos ryhmäkoot olisivat lähelläkään yllä esitetyn kokoisia.

Jotkut rehtorit ovat ryhmäkokojen rajausta vastaan, mikä tuntuu todelta oudolta. He pistävät hallinnon oppilaan edun edelle.

He perustelevat asiaansa näin. Kuvitellaan, että maksimikoko olisi 20. Luokkatasolla oppilaita olisi 61, mikä tarkottaisi uuden luokan perustamista ja uuden opettajan palkkaamista. Vanhan malliin mukaan luokat jaettaisiin malliin 21+20+20, uuden mallin mukaan 16+15+15+15.

Ratkaisu olisi ylimenovaiheen korvaus opettajalle ja luokalle enemmän jakotunteja. Opettajalle maksettaisiin "ylimääräisistä oppilaista" yksi palkkaluokka lisää per oppilas.

Tällä mallilla ryhmäkokosäädöksestä ei tulisi orjallisen hirttävä.

Ryhmäkoko on todellakin tasa-arvo- ja oikeudenmukaisuuskysymys. Itse olen johdonmukaisesti käyttänyt termiä koulutuksellinen tasa-arvo.
Näyttää vahvasti siltä, että tulevaisuudessa integroitavien oppilaiden määrä on kasvussa, samoin maahanmuutto. Emme elä enää 1950-luvun sodanjälkeisissä homogeenisissa poteroissa, suurten luokkien aika on kertakaikkiaan ohi. Yhtenäiskulttuurin aika on mennyt. Yksittäinen oppilas vaatii enemmän aikaa kuin ennen.

Suomen tulevaisuuden menestys tulee olemaan myös yksilöiden menestystä. Suuret innovaatiot syntyvät sittenkin useinmiten yksilön päässä. Pienellä kansalla ei ole montaa toimivaa sielua varaa hukata.

1. Peruskoulutus on siirrettävä kunnilta valtion hoteisiin. 

Silloin kunnan kantokyvyllä ei ole enää merkitystä, vaan kaikki saavat hyvää opetusta ympäri maan, tasa-arvoisesti.

2. Perusopetusryhmien koot on rajattava lailla.

Olen tulkinnut niin, että peruskoulutuksen tärkeys on yleisesti tunnustettu tosiasia. Nyt on ryhdyttävä tositoimiin, että peruskoulu kestää myös tulevaisuudessa. OAJ:n on laitettava ryhmäkoon rajaus toiminnan kärkeen opettajien palkkauksen kehittämisen rinnalle.