sunnuntai 5. helmikuuta 2012

Kouluruokailu 11. - Miksi lapsia pistetään halvalla?

Kanakastiketta ja ohraa
YLE 5.2.

Koulukeittiöt kisaavat euron aterioiden parhaudesta

Padat porisevat Kirkkonummen koulukeskuksen keittiössä kuin minä tahansa arkipäivänä. Ihan mikä tahansa koulukeittiö ei kuitenkaan ole kyseessä, vaan yksi Suomen parhaista. Kirkkonummen koulukeskuksen keittiö on nimittäin selvinnyt viiden parhaan joukkoon valtakunnallisessa kouluruokakilpailussa. Tämä ei kuitenkaan riitä, sillä tavoite on voitossa.

Kirkkonummen joukkueeseen kuuluvat keittiöpäällikkö Eeva-Liisa Hemming sekä kokit Ritva Saksa ja Janne Sandblom. Kolmikon kilpamenu muodostuu aurinkoisesta broilerikeitosta, vuohenjuusto-lasagnetesta sekä tex-mex-jauhelihaperunavuoasta. Alle euron ateriat valmistuvat pienellä tuunauksella.

Kilpailuruokien täytyy siis olla luonnollisesti maistuvia, mutta myös halpoja ja ravitsevia. Aterioiden ravitsemusarvot syynätään tietokoneohjelman avulla, Hemming kertoo.

- Ravitsemusasiat täytyy olla kohdallaan ja tietokone laskee paitsi hinnan myös hiilihydraatit, rasvat ja proteiinit paikoilleen.

Muutenkin kouluruoan valmistus on tarkkaa touhua. Mielikuvituksella on suuri rooli ruoan maittavuuden osalta.

- Perinteinen makaroonilaatikko on niin hyvää, että sitä on turha mennä pilaamaan tuunaamalla, mutta muuten voi aina vähän kokeilla ja muutella. Tärkeintä on uskoa itseensä, se on kaiken a ja o kokkaamisessakin, kokki-Sandblom sanoo.

Olen yrittänyt kirjoittaa kouluruokailusta myönteisesti. Nyt en kertakaikkiaan pysty.

Uutinen herättää minussa kahdenlaisia ajatuksia. On hienoa, että kouluruoka saa julkisuutta ja sille haetaan arvostusta. Suurtalouskokit todella kaipaavat arvostusta.

Mutta miksi ihmeessä ruokaa pitää tehdä eurolla? Eikö kaksi euroa olisi jotakin?

Miksi kasvaville lapsille syötetään noin halvalla ruokaa? Ketkä aikuiset, paitsi tietenkin koulujen opettajat, suostuisivat syömään päivittäin työpaikoillaan noin halvalla tuotettua ruokaa? On päivänselvää, ettei eurolla saa tuotettua joka päiväksi laadukasta ruokaa.

Ruuan halpuus ei voi olla kouluruokailun ainoa tavoite.

Halpuus alkaa näkyä jo koulujen ruokalistoissa. Vantaalla on noin kymmenen päivän sisällä ollut neljä kertaa soijaruokaa! Ilmeisesti Kiinasta tai muualta Aasiasta on ostettu säkeittäin soijaa, ja nyt soijaa syötetään lapsille oikein urakalla.

Kaksi kertaa on ollut soijalasagnea, kerran soijakastiketta. Kaiken huippu oli jonkinlainen soijapuuro, jota tarjottiin mehukeittopäivän pääruokana. Lasagne meni lapsille läpi kuin väärä raha, kun he luulivat, että soija oli jauhelihaa. Soijakastiketta nieleskeltiin hyvin oudoksuen soijapuurosta puhumattakaan. Minä runttasin molemmat ruuaat vatsalaukkuuni, syödessäni ajattelin jotain aivan muuta kuin ruokaa. Ruokailuhetken jälkeen kiiruhdin opettajienhuoneeseen juomaan kupposen kahvia.

Soija ei ole suomalaista ruokaa.

Tietäisipä vanhemmat, millaista ruokaa heidän lapsilleen aina välillä syötetään. Jos he tietäisivät, luulisin, että syntyisi kouluruokakapina.

Eniten minua säälitti koulun keittiöhenkilökunta. Näin selvästi, kuinka he kärsivät, millaista ruokaa oli pakko laittaa. Joku heistä sen minulle kertoikin. "On pakko tehdä mitä käsketään."

Muualta Suomesta kouluumme tullut opettajatoverini ihmetteli, että milloin viimeeksi on tarjottu perinteisiä suomalaisia ruokia kuten lihapullia tai uunimakkaraa. Vastasin, että en muista.

Ruuanlaittaminen eurolla on lapsien, opettajien ja koulujen keittiöhenkilökunnan törkeää aliarvostamista.

Koulussamme on jo monia opettajia, jotka tuovat lounaaksi kotoa omat eväät. Joku tilailee päivittäin naapuriravintolasta intialaista ruokaa. Lapsien on pakko joinakin päivinä tyytyä soijaan. Olen jo aikaisemmin kirjoittanut, että minä syön aatteen vuoksi vaikka pieniä kiviä. Kouluruokailusta on pidettävä huolta.

Kanakastiketta ja ohraa

Suurinpiirtein joka toinen päivä tarjotaan kunnon kouluateria. Nykykouluruokalistojen vakioruokalaji on kanakastike, jota kaikki syövät mielihalulla, niin oppilaat kuin opettajatkin.

Aika usein riisi ja peruna on korvattu ohralla. Ohra on ainakin kotimainen ruoka-aine toisin kuin soija. Kyllä minulle ja oppilaille on ohra maistunut, kun kastike on ollut hyvää.

4 kommenttia:

  1. Se on tämä ulkoistaminen ja kilpailuttaminen.

    VastaaPoista
  2. Hyvä pointti paljon hehkutusta saaneesta "Parempaa kouluruokaa"-kilpailusta. Miksi tosiaan pitäisi tyytyä euron raaka-aineisiin kouluruokailussa?

    VastaaPoista
  3. Ihan mielenkiinnosta kysyisin, mitä koulun henkilökunta joutuu maksamaan tällaisesta eurolla tuotetusta annoksesta?

    VastaaPoista
  4. Veronmakasajat.fi sivuilta:

    "Sairaalan, koulun, päiväkodin tai muun vastaavan laitoksen henkilökuntaan kuuluvan laitosruokailun yhteydessä saaman ravintoedun raha-arvona pidetään 4,20 € ateriaa kohden. Koulun, päiväkodin tai vastaavan laitoksen henkilökunnan oppilaiden tai hoidettavien ruokailun valvonnan yhteydessä saaman ravintoedun arvo on 3,36 € ateriaa kohden."

    Ravintoedun arvo valvonnan yhteydessä on siis 3,36 euroa. Mitä lie sitten "oikeina euroina".

    Nykyään en juuri palkkakuitistani katso muuta kuin käteen jäävän rahan, en viitsi enää ärsyttää itseäni turhan tähden.

    VastaaPoista