keskiviikko 9. lokakuuta 2013

Koulu markkinapaikkana


9.5. Vantaan Sanomat
Ilolan koulussa uhmataan vanhempien oikeutta päättää siitä, minkälaisen markkinoinnin kohteeksi heidän lapsensa joutuvat.
Ainakin osa koulun opettajista on jakanut oppilaille koulun pihalla esiintyneen Circus Renz -sirkuksen alennuskuponkeja. Kuponkien jakoon ei kysytty vanhempien lupaa.

Kilpailu- ja kuluttajaviraston ohjeistus asian suhteen on selvä.
Alaikäiselle ei saa jakaa koulussa markkinointimateriaalia ilman vanhempien suostumusta.
Viraston lakimies Katri Väänänen muistuttaa, että mainostaminen ei kuulu kouluille tai opettajille.
Markkinaoikeuden aiempien päätösten perusteella niin koulu kuin yrityskään ei ole toiminut tapauksessa asianmukaisesti.
Mikäli koulussa halutaan jakaa markkinointimateriaalia, tulisi siihen ehdottomasti olla vanhempien lupa.


Enkeliporsas:

Ilolan koulun opettajat eivät tietenkään ole uhmanneet vanhempien oikeutta päättää siitä, minkälaisen markkinoinnin kohteeksi heidän lapsensa joutuvat.

Alla koulun rehtori Hilkka O'Dowd selostaa, mistä oli kyse:


Tarkoitus oli hyvä. Perheillä ja opettajilla oli mahdollisuus päästä sirkukseen hieman halvemmalla, jos he niin tahtovat.
O’Dowd:n mukaan kilpailu- ja kuluttajaviraston ohjeistus ei tullut opettajille mieleen. Kyse oli huolimattomuudesta. (VS 9.5.)


Suoraan sanoen en minäkään muista nähneeni missään minkäänlaisia kilpailu- ja kuluttajaviraston ohjeistuksia.

Kouluun tursuaa kaikenkarvaista ohjeistusta joka tuutista harva se päivä, opettajilla on muutakin tekemistä kuin lueskella kaikenmaailman ohjenippuja. Opettajien tehtävä on opettaa.

Minuakin ihmetyttänyt, kuinka härskisti firmat käyttävät koulua markkinapaikkanaan.  

Opettajanhuoneiden pöydät notkuvat erilaisten yritysten mainoksia. Tyypillisiä ovat firmat, jotka yrittävät käyttää opettajia ja oppilaita myyntimiehinä, verukkeena käytetäään leirikoulurahoitusta.

Minä en koske ko. lappuihin tikullakaan. 

Ymmärrän juuri ja juuri oppilaiden ja heidän vanhempien pitämän talkootyön kuten myyjäiset tai joidenkin tilaisuuksien kahvitukset. Jos opintoretkille tai leirikouluihin mennään, jostainhan ne rahat on revittävä. Kunnat eivät opintoretkiä tai leirikouluja kustanna, ne eivät enää pysty takaamaan edes säädyllistä opetusta kunnollisista koulun tukitoimista puhumattakaan. Kierrätetään vain samoja likaisia oppikirjoja vuodesta toiseen.

En ole pitkään aikaan jaeskellut oppilaiden koteihin korukauppiaiden luokkasormusmainoksia. Valokuvalaput ovat menneet koteihin kyllä, mutta tästä lähin pitää arvioida koko valokuvaruljanssi uudestaan. 

Mitä eroa on sirkuksen tai valokuvafirman mainostamisessa tai näiden firmojen lappujen koteihin lähettelemisissä?

Kilpailu- ja kuluttajaviraston viesti markkinoinnin suhteen on niin selvä, että opettajien on syytä ryhdistäytyä. Heittäkäämme kaikki mainokset tms. opettajanhuoneiden pöydiltä suoraan paperinkeräyslaatikoihin.

Opettajanhuoneetkin siistiytyvät.

4 kommenttia:

  1. HEI!

    Tuota valokuvausasiaa olen miettinyt siitä lähtien, kun nostettiin haloo koulujen ja opettajien saamista korvauksista. Nyt ne kai menevät oppilaskunnille. Työn kuitenkin teemme osittain me opettajat. Viulut maksavat vanhemmat. Tarvitsemmeko joka vuosi koulukuvia ja lukuisia erilaisia tuotteita, joihin oppilaan kuva on painettu? Kun olin itse peruskoululainen, koulukuvaus oli joka toinen vuosi. Silloin ei ollut edes kamerakännyköitä, eikä meillä lapsilla edes kameroitakaan. Voisiko joku koulu olla rohkea ja harventaa koulukuvauksien väliä?

    Sirkku

    VastaaPoista
  2. Onhan se noinkin, mutta toisaalta avoimuus yhteiskunnassa/koulussa on ihan ok. Jos ihan täyskielto koulun postiluukulle tehdään, niin entäs sitten esim. erilaisten järjestöjen liput, laput, kutsut, kampanjat... Esim. liikunta- tai varsinkin luontojärjestöjen painostus ja markkinointi opettajien opetukseen vaikuttamiseksi on nykyään kova, nehän käyvät kovaa kisaa keskenään esillä olemisesta.

    Sähköpostiin tulee jatkuvasti ties mitä pelasta-maailma -kampanjaa. Kuka päättää mikä niistä on yleishyödyllinen ja kannatettava? Opettaja tietenkin mutta niinhän se valitettavasti on että oppilaiden rahoista ja käsityksistä käydään kamppailua. Peruskoulu on maksuton, se on hyvä raja ja peruste heittää ne mainokset roskiin mutta harkintaa kannattaa käyttää myös järjestöjen lobbauspyrkimysten suhteen.

    Muistaako kukaan ns. maitotyttöjä ja maitopoikia, vierailevia Valion mannekiineja? Minun puolestani saavat tulla, eivät ole syyllistämässä ketään eivätkä myymässä muuta kuin...maitoa.

    Jorma

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jorma...

      Järjestöt ovat eri asia kuin firmat, jotka käyttävät opettajia, oppilaita ja oppilaiden vanhempia myyntitykkeinään, vrt. leirikoulurahoitus.

      Kyllä minä edelleen lähettelen urheiluseurojen tms. laput koteihin.

      Poista
  3. Blogisti...

    Järjestöt käyvät myös kovaa markkinaosuus-kisaa näkyyvyydestään ja lahjoituksistaan. Jokainen Helsingin rautatietorin halki kävellyt tietää sen. Tarkoitin kommentillani sitä että opettajan ei tule olla kritiikitön kaikkien järjestöjen toiveiden suhteen. Ainakin minun postini täyttyy mm. erilaisten ja eritasoisten luontojärjestöjen kutsuista tulla mukaan oppilaineni kampanjoihin. Esim. Greenpeacen tarjousta en niiden nykynäytöillä Jäämereltä ottaisi tosissani. Menisi deleteen. Sen sijaan kaupungin ympäristökeskuksen luontokoulujuttuihin lähtisin mukaan mielelelläni. Järjestöillä on usein takana myös rahallisia ambitioita. Ensin päälle kiva susi-paita, sitten jäsenmaksu ja siitä se lähtee: lobbaus. Tämä kylläkin koskee ehkä enemmän yläasteen ja lukioiden oppilaita.

    No, kyyninen ei sentään pidä olla. Totta kai kouluissa pitää esitellä monia malleja ajatella toisin, "väärin", "oikein" ja omalla tavalla. Mutta tuo ikään kuin reunahuomiona pääaiheeseesi.

    Jorma

    VastaaPoista