keskiviikko 4. maaliskuuta 2015

Timo Saloviidan kammiosta kajahtaa


Lue kokonaan alla olevasta linkistä Helsingin Sanomien pääkirjoitus kokonaan ennen kuin luet oman osioni:


HS 4.3.


Opettajien omat näkemykset ja intressit vaikuttavat liikaa opetusryhmien kokoon, kouluavustajien käyttöön ja oppilaiden siirtämiseen erityisluokille.


Jyväskylän yliopiston erityisprofessori ja suomalaisen inkluusion isä, Timo Saloviita, ei oman kotisivunsa mukaan ole opettanut päiväkään koululuokassa. Silti hän kirjoittaa kuin olisi ollut katedeerilla koko ikänsä.

Talousvaikeuksissa oleville kunnille Saloviidan inkluusio- ja suurluokka-ajatukset ovat kuin taivaan lahja.  Lopetetaan kuntien erityisopetuksen asiantuntijakeskukset, erityiskoulut, ja tungetaan erityisoppilaat suuriin normiluokkiin luokan- ja aineenopettajien hoteille.

Kunnille inkluusio on ollut vain säästötoimenpide.

Lapset ovat yksilöitä, niin ovat erityisoppilaatkin.

On erilaisia erityisoppilaita, osa sopeutuu hyvin normiluokkiin, osa tarvitsee pienryhmää, joillekin oikea paikka on sairaalakoulu. 

Tarvitaan siis erilaista erityisopetusta. Etenkin sairaalaopetuspaikoista on huutava pula. 

Normiluokan opettajan opetus jää tyystin antamatta, kun oppilas saa jatkuvia kohtauksia tai raivareita ja opettajan pitää houldata oppilasta tai kiikuttaa hänet rauhoittumaan vaikkapa rehtorin kansliaan.

Saloviita kirjoittelee uskomatonta lööperiä:


1. Käytännössä oppilaan erityisluokalle siirtoon riittää se, että opettaja ja rehtori pääsevät asiasta yksimielisyyteen. Siirron perusteluksi riittää opettajan oma mielipide. (HS 4.3.)

Lundell:

Ei pidä paikkaansa. Erityisluokalle siirto tai ylipäätään erityisen tuen päätös on pitkällisen prosessin tulos.

Päätös hilataan kolmiportaisen tuen askelten kautta, ensin yleinen tuki, sitten tehostettu tukiPsykologit ja tarvittaessa muut asiantuntijat tutkivat oppilaan. Myös oppilaan vanhemmat osallistuvat tiiviisti päätösprosessiin.

Vasta pitkällisten asiantuntijapalavereiden ja kirjallisten töiden jälkeen saadaan aikaan erityisen tuen päätös. Läheskään aina oppilasta ei siirretä erityisluokalle.

On suorastaan törkeää väittää, kuten Saloviita, vaikka tässäkin tapauksessa viranhaltija pääsee todistamaan omassa asiassaan: hankalan oppilaan poistaminen luokasta vähentää opettajan työtä. (HS 4.3.)

Kansainvälisesti ajatellen suomalaiset opettajat ovat korkeasti koulutettuja ja opettajien eettinen taso on erittäin korkea.


2. Tasa-arvon lisäksi kysymys on oppimisesta: erityisluokkien on havaittu heikentävän oppimistuloksia. (HS 4.3.)

Lundell:

Saloviita näkee puusilmäisesti tasa-arvon ainoastaan yhden oppilaan näkökulmasta. 
Kammioajattelijana hän ei näytä tajuavan, että yhden erityisoppilaan lisäksi luokassa on esim. 24 muutakin oppilasta, jotka myös tarvitsevat opetusta.

On väärin, jos opettaja joutuu panostamaan kaiken yhteen oppilaaseen, joka ei pysty keskittymään luokassa ollenkaan, vaan riehuu alvariinsa. Tasa-arvo pitää ulottaa kaikkiin oppilaisiin, ei ainoastaan erityisoppilaisiin.

Tiedän luokan, jossa muu luokka sijoitettiin lähelle ovea ja yksi oppilas luokan toiseen päähän ikkunanurkkaan, kun pelätttiin ko. oppilaan raivopurkauksia. Kun oppilaat ovat lähellä ovea, pääsee helposti pakoon. Luokassa oli siis pelon ilmapiiri.

Shakkiturnauksessa olen nähnyt oppilaan huutavan ja repivän pöytäkirjoja ja heittelevän niiden palasia hujan hajan pitkin lattioita. Muut lapset katsovat ihmeissään. Rimpuilevaa poikaa tuli kantamaan ja rauhoittelemaan kolme aikuista, joista pari näytti olevan erityisopettajia.  Voin vain kuvitella, kuinka vaikeaa opettajan on toimia luokassaan, kun pitäisi opettaa lapsia ja samalla rauhoittaa yhtä raivoavaa ja väkivaltaista lasta.

Saloviita ei näytä ymmärtävän, että luokka on aina sosiaalinen kokonaisuus. Luokassa tapahtuu aina sosiaalista oppimista. Mallioppiminen voi olla myös negatiivista, aggressivisen oppilaan tavat voivat tarttua toisiin oppilaisiin. 

Saloviita unohtaa järjestelmällisesti ns. normioppilaiden oikeusturvan ja heidän oikeutensa oppimiseen.


3. Suomessa siirtojen kohteeksi joutuu noin kuusi prosenttia peruskoulun oppilaista. Perusteltu tarve olisi luultavasti alle yhden prosentin. (HS 4.3.)

Lundell:

Alle yhden prosentin? Mistä hatusta tämä yksi prosentti on oikein vedetty?

Saloviita kumoaa suomalaisen opettajiston ja koulujen oppilashuollon asiantuntijoiden kokemuksen ja asiantuntemuksen tuosta vain.

Kokemusperäisesti yksi prosentti oppilaista on sairaalakoulun tarpeessa. Normioppilaan ja sairaalakouluoppilaan väliin mahtuu monentasoista erityisoppilasta. Sitä en kiistä, etteikö osa heistä pärjäisi normiluokilla. Minullakin on ollut luokillani erityisoppilaita, jotka ovat pärjänneet luokassani ja myöhemmin elämässä oikein hyvin.

Mutta kaikkien erityisoppilaiden paikka ei ole normiluokassa, jossa he eivät saa tarvitsemaansa apua. Jotkut lapset voivat olla myös aivan liian vaarallisia toisille lapsille.


4. Britanniassa osoitettiin, että kouluavustajien käyttö luokassa heikensi erityisoppilaiden suoriutumista: jos luokassa oli avustaja, opettaja jätti heikoimmat oppilaat kouluttamattoman avustajan kontolle. (HS 4.3.)

Lundell:

Perustelu on suorastaan käsittämätön. Jos missä, niin Iso-Britanniassa lapset jaetaan vuohiin ja lampaisiin. Harvat ja valitut rikkaat lapset menevät yksityiskouluihin, muut jäävät heikkoa tulosta tekeviin yleisiin kouluihin.

Koko Iso-Britannian koulujärjestelmä on hyvin erotteleva ja eriyttävä. Pisa 2014 tulosten mukaan Suomi oli Euroopan ykkönen, Iso-Britannia oli Euroopan yhdeksäs. Ruotsista en ottaisi mallia ollenkaan, tulokset olivat kehitysmaaluokkaa.

Koulutusjärjestelmät ovat aina hyvin kulttuurisidonnaisia. Jos brittikoulunkäyntiavustajat ovat surkeita, ei voida olettaa, että suomalaiset koulunkäyntiavustajat ovat surkeita. Sitä paitsi Suomessa koulunkäyntiavustajat on koulutettu.

Siinä olen Saloviidan kanssa tasan samaa mieltä, että erityisopettajia pitäisi palkata lisää, mutta Saloviidan olisi syytä astua kammiostaan ulos ja tutkailla kuntien talouslukuja. Luvut eivät todellakaan ole häävejä, joissain kunnissa luvut ovat karmeita.

Toisaalta, jos erityisopettaja tulee koulunkäyntiavustajan sijaan houldaamaan raivoavaa oppilasta, kyseessä on mieletön asiantuntijatuhlaus ja hukkaresurssi. Erityisopettajan tehtävä ei voi olla raivoavan oppilaan rauhoittaminen, vaan oppimisvaikeuksista kärsivän lapsen opettaminen ja kaikinpuolinen tukeminen.


5. Pienen ryhmäkoon vaikutukset oppimiseen on todettu vähäisiksi. (HS 4.3.)

Lundell:

Kun lähetän oppilaan laaja-alaisen erityisopettajan hoteisiin, ryhmään, jossa on esim. neljä-viisi oppilasta kerrallaan, näen muutaman käyntikerran jälkeen edistymistä oppilaan oppimisessa. Kuutosen oppilas voi jossain vaiheessa alkaa saada kaseja matematiikan kokeissa.

On oppilaita, jotka eivät pysty millään keskittymään isossa ryhmässä, mutta pienessä ryhmässä he pystyvät. Erityisopettaja, joka on kouluttautunut nimenomaan oppimisen lukkojen avaamiseen, on pienessä oppilasryhmässä tehokas.

Uusin tutkimustieto vahvistaa nimenomaan käsityksen siitä, että opetusryhmän koolla on merkittävä vaikutus oppimistuloksiin. (Opettaja 4.3.)

Uusi tutkimustieto vahvistaa opettajien käytännön kokemuksia. Olen opettanut sekä ylisuuria yli 30 oppilaan ryhmiä että kohtuullisia noin 20 oppilaan ryhmiä. Ero on selvä, isossa ryhmässä on aina oppilaita, joiden kaikkia ongelmia ei havaita, varsinkin, jos oppilas on hiljainen.

Tiedetään, että jos erityisopettaja saa yhdenkin oppilaan raiteilleen, säästö yhteiskunnalle on miljoonan euron luokkaa. Erityisopettaminen on siis ennaltaehkäisyä ja tuo yhteiskunnalle säästöä. Yhtään lasta ei kannata jättää ilman apua yksin ja heitteille.

Kaikesta huomaa, että Saloviidalta puuttuu käytännön näkökulma ajattelustaan. 

On aivan eri asia viedä 20 oppilaan luokkaa opintoretkelle kuin 30 oppilaan luokkaa. Inkluusion myötä opintoretket ja kaikki koulun ulkopuolinen toiminta on vähenemään päin.  Kaikki opettajat eivät uskalla viedä luokkaansa neljän seinän ulkopuolelle mahdollisten vaaratilanteiden takia. 


Peruskoulussa opetetaan oppiaineita, joissa ylisuurissa ryhmissä opettamisesta ei tahdo tulla mitään. Teknisessä käsityöluokassa syntyy monia vaaratilanteita, kun oppilaita on liikaa, edes työkalut eivät riitä. Liikunnassa oppilaita istuu penkeillä, kun pitäisi liikkua ja pelata. Musiikissa bändiopetus jää utopiaksi. Kuvataiteessa ohjaaminen jää pintapuoliseksi.


Saloviita ei suostu kuuntelemaan kentältä kantautuvia erityis-, lastentarhan- tai peruskoulun alaluokkien opettajien hätähuutoja. 

Ruumiillista väkivaltaa töissään koki viime vuonna lastentarhanopettajista 37 prosenttia, erityisopettajista lähes 32 prosenttia, koulunkäyntiavustajista ja lähihoitajista lähes 38 prosenttia. Luokanopettajista vastaava osuus on 10 prosenttia. (Opettaja 3.3.)

Luvut ovat hälyttäviä. Väkivaltaa on aina ollut, enemmänkin kuin nyt, mutta väkivallan luonne on muuttunut. Voidaan puhua alitajunnasta pulppuavasta holtittomasta väkivallasta, ei katsota aikaa, paikkaa tai uhria. Tilanteet ovat hyvin yllättäviä.

Todennäköisesti isossa luokassa on enemmän väkivaltaa kuin pienessä.

Alakouluissa on pian vaikea saada opettajia ensimmäisille tai toisille luokille. Samaan aikaan, kun on siirrytty inkluusioon alhaalta ylöspäin, opettajiin kohdistuneet väkivaltaluvut ovat kasvaneet. 

Ennen ei luokanopettajiin juuri käyty kiinni. Minuun ei ole käyty koskaan kiinni, uhattu on. Nyt alaluokilla voi esineet lentää ja sakset heilua. Purraan ja potkitaan.

On selvää, että oppilaat, jotka käyvät kiinni opettajiinsa, käyvät kiinni myös muihin oppilaisiin. Välituntivalvojien määrää on kouluissa jouduttu lisäämään.

En väitä, että pienten lasten väkivalta on pelkästään lisääntyneen inkluusion syytä. On muitakin syitä.

Mutta nykymuotoinen inkluusio on julkista heitteillejättöä, lähes rikollista.

23 kommenttia:

  1. Lisään linkin Martti Hellstömin blogitekstiin samasta aiheesta:

    http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2015/03/avoin-fanikirje-professori-timo.html

    VastaaPoista
  2. Erityisopettaja kiittää. Saloviita saa aina tuntemaan oman työn turhaksi. Onneksi kuuluu näitä muitakin ääniä.

    VastaaPoista
  3. Tämä kyseinen Jyväskylän dosentti on jo pitkään levittänyt ilmoille poliittisia ja ideologisia käsityksiään koulusta, opettajista ja oppilaista ja tässä poliittisessa kontekstissa ne tuleekin arvioida - ja eikä ottaa liian tosissaan. Pedagogiaa hänen ajatuksissaan on vain siteeksi, jos sitäkään.

    Retoriikallaan hän tietoisesti tai osin tiedostamattaan perustelee juttunsa "oppilaan eduksi" joka näköjään Jyväskylässä tunnetaan varmasti ja sataprosenttisesti.

    Ei pidä kuitenkaan hämääntyä. Kysymyksessä on eräänlainen hybridi oikeisto- ja vasemmistoliberaalista ajattelusta, ja jota yllätys yllätys, työantaja voi kuin tilauksesta käyttää säästötavoitteidensa läpiajamiseen saaden näennäispedagogisia syitä koulutuksen rakenteiden purkamiseen. Mikä Saloviidan oma motiivi sitten on, en tiedä. Jos hän tuntee koulua, opetusta, kasvatusta, lapsia, lasten vaikeuksia jne. todellisen reaalimaailman tasolta niin sen on oltava joku muu kuin hyvä ja turvallinen peruskoulu.

    Todella kovia arvoja noilla kirjoituksilla siis ajetaan. Ja niinpä niin, tietenkin oppilaan etua...

    Huom! Martti Hellström (blogistin linkki yllä!) puhkaisee Saloviidan pedagogia-kuplan taitavasti. Suosittelen.

    t. vihreä varavaltuutettu

    VastaaPoista
  4. Itse opetan koulussa jonne tulevat ne oppilaat, joita ei edes erityis- tai sairaalakouluissa pystytä pitämään. Kovin on se maailma kaukana näistä inkluusiopuheista. Varsinkin kun monilla oppilailla on tämä inkluusio- ja integraatiotausta. Eivät ole kestäneet sitä ja romahdus on ollut niin paha, etteivät he enää koskaan palaa edes tavalliselle eritysluokalle. Normaaliluokasta puhumattakaan.

    VastaaPoista
  5. Luin aamulla Saloviidan kirjoituksen ja ajattelin heti, että tästä syntyy varmasti aikamoinen myrsky. Olen kanssasi yhtä mieltä siitä, että hän keskittyy liikaa erityisoppilaiden kokemukseen ja tuntuu unohtavan monesti luokat kokonaisuutena.

    Siitä huolimatta olen hänen kanssaan pitkälti samaa mieltä kirjoituksen perusteesistä: opettajat helposti optimoivat omaa työtään, eikä tämä aina ole resurssien kannalta järkevintä tai oppilaiden kannalta parasta.

    "Kansainvälisesti ajatellen suomalaiset opettajat ovat korkeasti koulutettuja ja opettajien eettinen taso on erittäin korkea."

    Varmasti suurimmalla osalla onkin. Mutta opettajat ovat ihmisiä ja taipuvaisia inhimillisiin virheisiin. Ja yksi inhimillisimpiä piirteitä on mennä sieltä, missä aita on matalin.

    Jos opettaminen tuntuu helpolta, jää käsitys, että oppilaatkin oppivat. Mutta tämä käsitys voi olla hyvin virheellinen. Laura Tuohilampi kirjoitti syksyllä Peruskoulupesulassa tästä aiheesta: Onko oppiminen kivaa silloin kun opettaminen on kivaa?

    "Jos brittikoulunkäyntiavustajat ovat surkeita, ei voida olettaa, että suomalaiset koulunkäyntiavustajat ovat surkeita. Sitä paitsi Suomessa koulunkäyntiavustajat on koulutettu."

    Tämän logiikan mukaan opettajia ei tarvita lainkaan, vaan koulunkäyntiavustajat voivat hoitaa kaiken opettamisen. Saloviidan pointti taisi olla, että eniten tukea tarvitsevat jätetään avustajille, jotka eivät ole opettamisen ammattilaisia. Avustajia pitäisi päinvastoin käyttää niin, että opettaja voisi antaa erityistä tukea tarvitseville, no, erityisen paljon tukea.

    Mutta toistan: opettajat ovat inhimillisiä ja menevät helposti aivan huomaamattaan sieltä, mistä aita on matala.

    "Uusin tutkimustieto vahvistaa nimenomaan käsityksen siitä, että opetusryhmän koolla on merkittävä vaikutus oppimistuloksiin."

    Mikä "uusin tutkimustieto"? Päinvastoin useat tutkimukset ovat osoittaneet, ettei luokkakoolla ole merkitystä oppilaiden oppimiseen (esim. Harfitt & Tsui 2015, Hanushek 1999, Hoxby 2000). Koska linkittämässäsi OAJ:n jutussa ei mainittu tutkimuksia, jotka antaisivat päinvastaisen tuloksen, on niitä vaikea kritisoida. Yllä linkittämäni Hanushekin tutkimus kuitenkin osoitti, että monet tutkimukset, joissa luokkakokoefektejä löydettiin, ovat metodologisesti epäilyttäviä eivätkä niiden tulokset näin ollen välttämättä ole päteviä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Antti...

      Jos kirjoituksestani saa sellaisen kuvan, että koulunkäyntiavustajat korvaisivat pätevät erityisopettajat, kirjoitin huonosti. Totta kai erityisopettajien pitäisi saada opettaa erityisoppilaita.

      Kunnille inkluusio on selvä säästökeino, siksi erityiskouluja on lopetettu.

      Poista
    2. Hyviä pointteja, Antti! On helppo huudella puskista, että Saloviita pitäköön suunsa kiinni kun ei ole opettaja. Näin voidaan sitten ohittaa hänen nostamansa kiinnostavat kysymykset. Uusikylän vastaus Saloviidalle oli samaa tasoa. Arvostan Kai-Arin peruskoulun puolesta tekemää työtä suuresti, samalla kun pidän häpeällisenä sitä että kasvatustieteilijät ottavat niin harvoin kantaa kasvatuskysymyksiin. Tässä on kuitenkin meillä nyt tutkija, joka väittää jotakin ihan omalla nimellään ja julkisuudessa. Eikö hänen väitteitään voisi miettiä kylmän rauhallisesti? Saloviidan kuvaama käytäntö siirtää oppilaita pois opettajan tieltä, olisi laiton. Mutta entä luokkakoko? Miksi brittikouluissa saadut tulokset eivät ole siirrettävissä Suomeen? Olen vieraillut kouluissa eri puolilla Britaniaa. Siellä oppilailta edellytetään kotitehtävien tekemistä ihan eri tavalla kuin meillä. Siellä suurempi osa opiskelemista tapahtuu luokan ulkopuolella kuin meillä. Niinpä oppimistulokset ja luokan koko eivät välttämättä korreloi keskenään. Olisi kiinnostavaa lukea faktaa siitä, pitävätkö Saloviidan näkemykset kouluavustajien käytöstä paikkaansa. Tähän ei riitä vastaukseksi, että ei minun luokassani.

      Poista
  6. juuri näin. kyllä tässä oli niin painavaa asiaa, että toivoisi koulutuspolitiiikasta ja tutkimuksesta vastaavien henkilöiden lukevan tämän kirjoituksen. Huomaa kuinka käytännönkokemus kentältä ja asiaosaaminen saa norsunluutornin valtiaan näyttämään älykkyyden kääpiöltä.

    VastaaPoista
  7. Miksi kotitalousopetuksen ryhmäkoosta et puhu?

    VastaaPoista
  8. Miksi Lundell et kirjoita kotitalousopetuksen ryhmäkoosta. Kirjoitat kyllä muista aineista. Ei kai kirjoitustesi johdu siitä, kun miehiä on ni.in vähän kotsan opettajina?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarja...

      Tietenkin samat ryhmäkokojen lainalaisuudet koskevat myös kotitaloutta. Olen alakoulun opettaja, joten unohduksen syy on yksinkertainen, alakoulussa ei opeteta kotitaloutta.

      Mitään muuta syytä ei ole.

      Poista
  9. Eikö Saloviidalle löytyisi luokkaa, johon voisi tulla vaikka kuukaudeksi testaamaan teesejään...

    VastaaPoista
  10. Saloviita tosiaan vuodeksi tekemään kenttätutkimusta luokanopettajan perustyöhön luokanopettajan palkalla esim. Turun Varissuolle. Tuskin kiinnostaa, vaikka se on tieteessä ollut aina mitä kunniallisin metodi. Se on se todellisuuden ja norsunluutornin välinen korkeusero.

    t. v.v.v.

    VastaaPoista
  11. Pitääkö tämä tieto paikkansa (Lundell-nimisen eduskuntaehdokkaan sivulta) ?

    "Jyväskylän yliopiston erityisprofessori ja suomalaisen inkluusion isä, Timo Saloviita, ei oman kotisivunsa mukaan ole opettanut päiväkään koululuokassa. Silti hän kirjoittaa kuin olisi ollut katedeerilla koko ikänsä."

    JOS pitää, ihmettelen suuresti MIKSI media, opettajakunta, koulutoimet yms. ottavat tämän kirjoittelija-tutkijan väläykset niin tosissaan tai ylipäätään noteeravat ne. Sama kuin lentäjä opettaisi lentämistä lento-opettajille mutta ei olisi itse lentänyt koskaan.
    Ymmärtäisin kyllä opettamattomuudenkin tutkijalle, mutta silloin kun tullaan väittämään valtakunnan mediassa yleistäviä käsityksiä opettajien moraalista pitäisi taustalla olla muutakin taustapintaa kuin "käsityksiä."

    (Jos ym. tieto on väärä, toivon blogistin poistavan tämän kysymykseni aiheettomana)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ano...

      Saloviidan kotisivujen mukaan näin on asian laita.

      Poista
  12. Saloviita on pihalla, mutta vastaväitteitä ei misssään nimessä pidä argumentoida sillä, että hän ei ole ollut koulussa töissä; vaan vastalauseet on tehtävä painavilla asiafaktoilla.
    Nimittäin kyllähän te tiedätte millaista vastakaikua saa väite että pitää olla omia lapsia että ymmärtää kasvatusta lainkaan. Jokaisesta lapsettomasta opettajasta on varmasti vanhemmat näin todenneet.

    Ei alennuta samalle linjalle. Nämä Jyväskylän Saloviitojen väitteet kun nyt helposti on purettavissa puhtaila asiaperusteillakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ano...

      Nähdäkseni kirjoituksessani oli riittävästi asiaperusteitakin.

      Poista
  13. Anolle ( 15:34). Totta kai sillä on merkitystä onko opettajien kouluttaja ( ! ) itse ollut opettajana. Se on itsessään jo painava asiafakta. Opetusta ei voi tietenkään verrata omien lasten kasvatukseen tms. Jos väittää ehdottomia väitteitä opetuksesta ja koulutuksesta on aika heilkoilla jäillä, jos käsitykset perustuvat vain luetun ja ajatellun reflektointiin. Kuten tuolla aiemmin sanoin, Saloviidan kärjistykset ovat luonteeltaan hyvin poliittisia, eivät puhtaan pedagogisia. Sellaisena ne tuleekin
    nähdä. Saloviita tuntuu olevan vuodesta toiseen negaatio-asemassa suhteessaan opettajiin. Sekin syö uskottavuutta varsinkaan kun edes näppituntumaa ei vaikuta olevan. Aika huono lähtökohta siis lähteä rakentamaan, parantamaan, kehittämään opetusta. Pipo löysemmälle siis Jyväskylässä ja enemmän luottamusta opettajakuntaan. Tälle alalle tuskin hakeutuvat pikavoittoja tai siistiä sisätyötä haluavat. Mutta kunnia Saloviidan esiin ottamille asioille. Nyt opettajat ainakin aukaisevat suunsa heitä ja heidän oppilaitaan koskevissa asioissa eivätkä ajaudu koulutoimien ajopuina kaikkiin mahdollisiin muutoksiin.

    t. v.v.v

    VastaaPoista
  14. Tämä kirjoitus on hyvä, mutta jotain opittavaa olisi mielestäni Saloviidaltakin. Itse otin vuosia sitten vaikutteita hänen inkluusiokirjoituksistaan ja esim. lakkasin laittamasta muutamaa heikointa avustajan kanssa erilleen laskemaan -he eivät aiemmin juuri koskaan saaneet omaa opetustani. Toiseksi koitin aineenopettajana oppia lisää erityisoppilaiden kohtaamisesta -koulutus kun ei siihen valmiuksia anna. Toki tuo T.S. kirjoitus meni yli, mutta rohkea avaus ja harmaalle alueelle mietittävää mielestäni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin ole mukana. Painottajasta riippuu, mikä jää agendalle!

      Poista
  15. Laaja-alaisena erityisopettajana olen nähnyt eri kouluissa jokapäiväisenä toimintana, että aineen- tai luokanopettaja laittaa koulunkäyntiavustaja opettamaan oppilasta tai paria eri tilaan tai muusta luokasta sivuun ja nimenomaan opetuksen ajaksi, usein heti tunnin alussa. Vaikeimmin käyttäytyniishäiriöisten erityisluokissa opettajista iso osa on epäpäteviä, ei aina koulutusta ollenkaan, vaikka näille oppilaille pitäisi saada parhaat opet. Erityisluokka ei takaa laatua ja on valitettvan usein säilö, jossa ongelmat kasautuvat.

    VastaaPoista
  16. Iltalehti 6.3.

    – Minusta on sanottu, että minulla ei ole päivääkään kokemusta, mutta se ei pidä paikkaansa. 1970-luvulla olin koulussa sijaisena yhden päivän. Se oli kyllä hirveä kokemus, en saanut pidettyä kuria yhtään, Saloviita muistelee.

    VastaaPoista
  17. Kiitos erittäin mielenkiintoisista näkökulmista. Yhtä vain jään kaipaamaan: muiden erityispedagogiikan professorien kannanottoja Saloviidan mielipiteisiin, vai toimiiko Saloviita vain omissa nimissään. Saloviidan kolleegat, tulkaa mukaan keskusteluun!

    VastaaPoista