torstai 29. tammikuuta 2009

Ongelmaoppilaiden hoitojono on tuskaisen pitkä


HS 29.1.

"Vakavasti koulua häiritsevien ja henkisesti pahoinvoivien oppilaiden hoitoon pääsy saattaa pääkaupunkiseudulla kestää jopa yli vuoden.

"Voi sanoa, että 70 prosenttia oppilaista, jotka haluavat psyykkisiin ongelmiin apua, eivät sitä saa ajoissa", kertoo Vantaan peruskoulutoimenjohtaja Ilkka Kalo.

"Kun hoito viivästyy, syntyy tilanteita, joissa ongelmat kärjistyvät", toteaa Helsingin perusopetuksen johtaja Outi Salo."

Kokeneena opettajana on todettava - voi olla, että apua ei aina saada koko alakoulun aikana. Jonot ovat niin pitkät. Sairaala- ja sijoituspaikoista on huutava pula.

Koulupsykologin tutkimuksiinkin voi joutua jonottamaan monta vuotta. Psykologilla voi olla omalla alueellaan yli tuhatkin oppilasta, ja siihen joukkoon mahtuu monta tutkittavaa. Kaikki eivät ole suinkaan ongelmalapsia. Oppimisvaikeuksienkin tutkiminen vie aikansa.

Kuraattorille voi päästä juttelemaan pikakomennuksella, mutta juttelemalla suuria ongelmia ei pystytä ratkomaan. Siihen tarvitaan lääkäreitä ja pitkällistä hoitoa.

Kyllä monessa tapauksessa oppilaan ongelmien hoito jää opettajien ja koulun kontolle. Tehdään, mitä voidaan, ja joskus on nostettava vain kädet ylös. Peruskoulu loppuu aina joskus, ja oppilas lähetetään niine eväineen eteenpäin. Kalliiksi tulee yhteiskunnalle.

Jotkut henkisesti pahoinvoivat oppilaat roikkuvat joukon jatkona useita vuosia. Kaikkia heistä ei saada hoitoon edes koko peruskoulun aikana. Kaikki opettajat sen tietävät. Turha sitä on kaunistella.

Jos vuodessa tai kahdessa oppilaan saa hoitoon, kyseessä on miltei lottovoitto.

3 kommenttia:

  1. Juuri tv:ssä kertoi opetusministeri että er.oppilaat siirretään tulevaisuudessa vielä nykyistäkin enemmän tavallisiin luokkiin!

    Heille järjestetään kylläkin "tarvittava tuki" (hah ha).

    Pedagoginen ja hoidollinen heittellejättö, jos/kun tästä vielä kasvaa, lähtee tämä maikka taksinkuljettajakurssille. Ehkä tilalleni tulee joku super-opettaja joka integroi elämän, kuoleman ja sairaudet omalla oteelleaan. Mutta minä en osaa enkä pysty.

    Nimim, Out

    VastaaPoista
  2. ks. yllä, kommentoin juuri äsken sitä naiivin opetusministerimme haastattelua...

    Yhteiskunnan odotukset opettajakunnaltaan ovat, kuten sanoit, järjettömät!

    VastaaPoista
  3. Taidan oivaltaa, miksi Sarkomaa lähti hoitamaan lapsiaan. Mukava "käytännönpila" opettajille ja uudelle ministerille.

    Yhtä en ymmärrä. Posti suoltaa viikottain neliväriesitettä jos jonkinlaisesta projektista ja teemapäivästä. Suurinta osaa materiaaalista en jaksa edes lukea. Enkä usko, että kollegoista kovinkaan moni toimii toisin. Eikö voisi ajatella, että OPH laittaisi näihin pikkunäppäriin projekteihin sijoittamansa rahan perustyöhön? Pelkillä painatuskuluilla saisi meidän kouluun kokoviikooisen terveydenhoitajan.

    No, ei tästä kokeen valvomisesta lööppejä kirjoiteta ja Opettaja-TV:kään ei kiinnostu. Tylsää hommaa tämä opettaminen. Pari erityisoppilasta lisää luokassa piristäisi päiviä kummasti.

    VastaaPoista