Korson koulu silloin, kun se vielä oli yhteiskoulu.
Jääkiekko-ottelu koulun liikuntatunnilla Vantaan Korsossa muuttui perjantaina niin väkivaltaiseksi, että tapahtumat päätyivät poliisin selviteltäviksi.
Laitakahinan päätteeksi yhdeksäsluokkalainen oppilas löi toista oppilasta mailalla kasvoihin. Lyöjän mukaan tuomari ei ollut puuttunut aiempaan kampitustilanteeseen, jonka jälkeen oppilas oli menettänyt hermonsa.
Rehtori Timo Rönnqvist kertoo, että nyrkkitappelut pyritään selvittämään koulun sisällä, mutta vakavammat teot siirretään virkavallan tutkittaviksi. Poliisi tutkii tapausta pahoinpitelynä.
Rehtorin mukaan lyönti ei ilmeisesti aiheuttanut vakavia vammoja.
Kerron pahimman tapauksen, mitä minulle on tapahtunut. Olin ensimmäistä tai toista vuotta opettajana Pähkinärinteen koulusssa joskus 1980-luvun alussa. Pidin sisäliikuntatuntia, pelattiin kait koripalloa ja tuomitsin peliä. Vaihtojoukkue istui penkillä, kun kuulin ylhäältä hirmuista ruminaa. Salin katossa oleva paksu rautainen näyttämölaittteen lukitus petti ja koko rotiska rämähti alas. Sen poikkiraudat kosahtivat istuvien poikien väliin ja koko höskä jäi siihen vapisemaan vaijereiden varaan. Poikkiraudat ovat aikuisen miehen ranteen paksuisia. Painoa höskällä on useita satoja kiloja.
Meillä ei ole oikeata näyttämöä, vaan siirrettävä iso rumilus, jota kouluisäntä ja miesopettajat joutuvat rahtamaan ennen ja jälkeen juhlien. Sen siirrettävän lavan kokoaminen ja purkaminen sinänsä on iso turvallisuusriski. Monta kertaa jonkun maikan käsi on ollut lähellä jäädä lavan puristuksiin.
Se putoava laite on noin seitsemän-kahdeksan metrin korkeudessa. Laite toimii näyttämöverhojen kiskona. (Kyllä joka koulussa pitäisi olla kunnon näyttämö juhlia varten. Koulu on kulttuurilaitos. Kaikki siirrettävät tai lattiasta nousevat näyttämöt ovat epäkäytännöllisiä joka suhteessa.)
En minä, eikä kukaan pojista, ollut koskenut laitteen lukituslaitteeseen, se petti itsestään. Lukituslaite oli epäkelpo.
Pojat vähän pelästyivät, mutta eivät tajunneet, kuinka lähellä heidän hengenlähtönsä oli. Minä pelästyin julmetusti, ja juoksin suoraan reksin huoneeseen ja huusin hänelle, että liikunnanopetusta ei salissa harrasteta ennen kuin näyttämölaitteen lukitus saadaan kuntoon. Se laitettiinkin kuntoon heti seuraavana päivänä.
Jos pojat olisivat istuneet vaikka puolimetriä jompaan kumpaan suuntaan, laitteen sivuraudat olisivat tappaneet neljä poikaa. Asiaa olisi alettu puida eri oikeusasteissa, ja tulos olisi ollut selvä. Minä olisin ollut pääsyyllinen tapahtumaan, koska en ollut tarkistanut liikuntasalin kuntoa.
Naamani olisi takuulla revitty iltalehtien kanteen. Uutinen olisi ollut viikon pääuutinen. Kaksimetrinen tappajaopettaja. Olisin lopettanut maikan hommat siihen.
Jääpelit ovat riskirankingissa liikunnanopetuksen kärkeä. Pojat ovat eritasoisia, ja paljon tapahtuu tahattomia yhteentörmäyksiä. Luistin voi leikata kaatumatilanteessa kurkun. Kaikki laitatörmäykset ja -kaatumiset ovat vaarallisia.
Nykyään Korson tapaiset "kuumenemiset" ovat jostain syystä lisääntyneet, ja ne tilanteet tulevat aivan puskista. Opettaja ei kerkiä tehdä yhtään mitään.
Itse en peluuta jääkiekkoa enää ollenkaan, koska lajin luonteeseen kuuluu taklaukset ja lämärit. Laji vaati myös suojuksia. Peluutan kaukalopalloa sovelletuin salibandysäännöin. Koulussa on kaukismailoja ja kypäriä lainattaviksi, pallona käytän tennispalloa. Mailaa ei saa kohottaa polven yläpuolelle ollenkaan ja taklaukset on ehdottomasti kielletty. Jos mailalla huitoo tai kampittaa toistuvasti (tai kiroilee tai haukkuu toisia), oppilas saa istua lopputunnin lumipenkassa.
Tähdennän aina herrasmiespeliä, ja homma yleensä toimii. Yritän kaikin tavoin pitää pelin kaikille hauskana leikkinä, jolloin ne hyvät kiekkopojatkin syöttelevät heikoimmilleen. Tasoitan peliä olemalla heikomman joukkueen puolustajana, mikä edistää joidenkin poikien hermohallintaa. On poikia, jotka eivät kestä tappiota ollenkaan.
Mutta vaikka kuinka sitä liiikunnanopettaja ottaisi huomioon kaikki mahdolliset turvatekijät ja opettaisi oppilaat herrasmiespeliin, Korson tapaisia ikäviä kuumenemisia ei voi täysin estää. Liikunnanopettajakaan ei pääse joka oppilaan pään sisään. Oman luokan oppilaantuntemus on aina huippuluokkaa, mutta vieraista opetettavista ryhmistä voi tulla niitä "jokereita". Yläkoulun liikunnanopettaja opettaa yleensä koko koulun poikia, kukaan ei voi tuntea kaikkia.
Olen ollut monta kertaa Korson koulussa pelaamassa koulujoukkueeni kanssa shakin Vantaan mestaruuksista. Turnaus oli aina ruokalassa. Korsolaisten yläkoululaisten ruokailukäyttäytyminen on aina ollut moitteettoman esimerkillistä, kukaan ei mölyä tai istu ruokalassa hattu päässä, astiat palautetaan asiallisesti ja kaikkialla on siistiä. Moni muu yläkoulu olisi kateellinen moiselle.
Opettajakunnan hyvästä työstä huolimatta aina silti voi tapahtua jotakin ja koulu pääsee valtakunnan ykkösmediaan. Tällaisia hermonsa menettäneitä oppilaita kouluissa on valitettavasti yhä enemmän. Usein opettajat tunnistavat oireet jo alaluokilla, mutta apua ei aina pyynnöistä huolimatta saada.
Sitäpaitsi aivan normaali ihminenkin voi menettää joskus hermonsa ja saada pultin. Ihmisiä me kaikki olemme.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti